Risteily Mekong-joella

Internetin keskustelupalstoilla risteilyä Mekong-joella Huay Xaista Luang Prabangiin mainostetiin elämäsi kauheimpana kaksipäiväisenä kokemuksena. Kerrottiin ylibuukatuista laivoista, kiukkuavista oppaista, ylihintaisista majataloista Pak Bengissä, varkaista välipysäkin kaduilla, mutta myös majapaikan sisällä. Risteilyllä olleet kirjoittivat alkoholin nauttimisen olevan paras ajanviettotapa paatilla, jolloin humaltuessa istuinpaikka lattialla saattaisi muuttua siedettäväksi.

Netissä suositeltiin normaalin päivittäisen reittimatkan sijaan varaamaan yli kolme kertaa kalliimpi luksusristeily valmiiksi varattuine majoituksineen, ruokineen ja retkineen. Lähettelimmekin eri firmoille (Shompoo cruises ja Nagi cruises) sähköpostia asian tiimoilta. Toisen yhtiön laivat eivät liikkuneen kuivalla kaudella ja toinen taas risteili harvennetuin aikatauluin. Thaimaan puoleiseen rajakaupunkiin Chiang Khongiin saavuttuamme päätimme kuitenkin tyytyä parjattuun reittipaattiin. Päätöstä kypsytti se, ettei Chiang Khongin kaduilla liikkunut juurikaan muita turisteja ja siten myöskään laivat tuskin olisivat aivan ylikuormitettuja. Miten väärässä olimmekaan!

Olimme heti kahdeksalta Thaimaan Immigrationin edustalla matkustajasatamassa, jätimme virkailijalle maastapoistumiskortin ja maksoimme 20 bathia (0,5€) Mekongin ylittävästä pitkähäntävenekyydistä. Vastarannalla täytimme viisumihakemukset sekä maihintulokortit ja ojensimme ne passin ja yhden passikuvan kera virkailijalle. Viisumin käsittelyyn meni noin 20 minuuttia ja viisumin hinta Suomen kansalaisille oli 35 dollaria (ainoastaan ranskalaiset, entiset siirtomaaisännät, pääsivät edullisemmin). Koska saavuimme Laokseen lauantaina, jouduimme molemmat maksamaan vielä dollarit mieheen, koska vaivasimme virkailijaa viikonloppuna.

viisumi

Slow boatit lähtevät eri satamasta, joten hyppäsimme tuktukiin amerikkalaisen pariskunnan kanssa ja olimme lähes ensimmäiset matkustajat ostamassa lippuja laivaan. Olimme tulleet hyvissä ajoin perille, kellon viisarit raksuttivat kohti yhdeksää ja lähdön piti tapahtua aikaisintaan kello 11. Kävimme tarkastamassa laivan, meidän paikkamme olivat pehmustetuilla puupenkeillä, jotkut onnekkaat pääsisivät istumaan vanhoihin autonistuimiin. Joimme kahvit lähikuppilassa ja paikalle valui vain kourallinen ihmisiä. Veimme laukkumme laivaan ja menimme varaamaan penkkimme tunti ennen lähtöä. Onneksi teimme niin, sillä mitä lähemmäs yhtätoista kellon viisarit liikkuivat sitä enemmän ihmisiä saapui satamaan. Kun laivan kaikki 70 istumapaikkaa oli jo täytetty, seisoi laiturilla edelleen vähintään 30 lippunsa maksanutta asiakasta. Kävi juuri niin kuin internetin keskustelupalstoilla oli kerrottu, laiva tumpattiin matkustajien vastustelusta huolimatta liian täyteen ja viimeisenä tulleet saivat istua 7 tuntia lattialla konehuoneen vieressä tai muovituolissa käytävän keskellä. Tunteet kävivät kuumina niin turistien kuin laivahenkilökunnan puolesta ja itse vain hoimme toisillemme, että kerrankin Aasiassa on hyötyä olla ajoissa paikalla.

laivatvalmiina

laivassa

Ennen kuin laiva edes lähti satamasta, ensimmäiset matkailijat avasivat jo oluttölkkejään ja laittoivat huikat kiertämään. Viimeisenä laivaan tullut brittiporukka pistikin bileet pystyyn heti lähdön tapahduttua ja bailut jatkuivat Pak bengiin saakka vesikylpyineen ja alati äänekkäämmiksi käyvine puheineen. Seitsämän tuntia Mekongilla kului kuitenkin melko kivuttomasti, opiskelimme opaskirjasta Laos-tietoutta, söimme eväitämme, nautimme vehreistä maisemista ja minä sain päätökseen taistelun kanssa Chiang Maista ostamani pitkäveteisen kirjan.

Saavuimme Pak Bengiin juuri ennen auringonlaskua. Metsän keskeltä näkyivät vain muutamien talojen katot, mutta rannalla meitä oli vastassa monta kyläläistä ja varsin monta majatalomyyjää. Ja kun laivan 100 matkustajaa ryntäsivät pienelle ponttoonille odottamaan laukkujaan, seassa kaikki paikalliset kauppamiehet ja vikkelät lapset, oli ihme, ettei kukaan tipahtanut virtaavaan veteen tai kenenkään laukku päätynyt vääriin käsiin. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, joten kävelimme kylän ainoaa isoa katua mäkeä ylös ja muutaman majatalon katsasteltuamme päädyimme yöpymään laivamatkalla tapaamamme kanadalaisen perhen ja amerikkalaisen pariskunnan kanssa samaan edulliseen, yksinkertaiseen majataloon.
Majatalossa sinänsä ei ollut mitään vikaa, huoneessa oli tilaa, suihkusta tuli lämmintä vettä, katossa oli tuuletin ja oven sai lukkoon. Kääriytyessäni pyyhkeeseen ennen suihkuun menoa tunsin jonkin pistoksen ihossani. Heitin pyyhkeen nurkkaan ja pyyhkeen sisältä löytyi tulitikkuaskin kokoinen kovakuoriainen. Ja kun vielä yöllä sänkyni alta ja viereisestä nurkasta kuului jatkuvasti epämääräisiä öttiäisten ääniä, oli yö hyvin katkonainen ja vähäuninen.

pyyheorkki

Aamulla olimme parisen tuntia ennen lähtöä varaamassa paikkoja laivasta. Loppumatkalle meille oli järjestynyt hieman parempi paatti, pääsimme istumaan pehmustetuille nahkatuoleille ja melkein kaikille riitti istumapaikat laivassa. Lähtö viivästyi lopulta lähes kaksi tuntia, kun eräs italialainen poika oli edellisenä yönä hukannut passinsa ja oli hieman epävarmaa saisiko hän jatkaa matkaa enää eteenpäin. Useammat kylän viranomaiset ajoivat kylän ainoaa katua eestaas ja ilmeisesti asia jollain tavalla ratkesi, koska laivan irrotessa laiturista, nukahti italialainen poika jo keinuvalle lattialle.

4000 kilometriä pitkä Melong-joki virtasi kuivasta kaudesta huolimatta hyvin vauhdikkaasti. Välillä kuohut vievät laivaa ja tarvitsi vain lasketella virran mukana. Koska veden pinta oli hyvin matalla, olivat violetit, terävät kivitörmät paljastuneet. Kylien lapset esittivät uimahyppyjä kivien jyrkänteiltä ja välillä ohitimme kokonaisia perheitä kapeissa veneissä.
Toisen päivän matka tuntui kestävän ikuisuuden. Bileporukka istui hiljaa laivan etuosissa, ihmiset eivät jaksaneet enää kiinnittää huomiota ympäröiviin maisemiin, vaan useimpien matka taittui nukkuen. Itse sain avata uuden ja mielenkiintoisen kirjan, jonka parissa vietin lähes koko päivän matkan.

ruori

Laiva pysähtyi kymmenisen kertaa joen varren kyliin ottamaan mukaan lisää matkustajia tai vain tiputtamaan entisiä pois. Ilansuussa, juuri auringon painuessa maihin, saavuimme vihdoin määränpäähämme, tosin emme aivan kaupungin edustalle vaan noin 10 kilometrin päähän. Emme olleet päässeet missään vaiheessa nostamaan Laoksen kipejä, joten tuktuk-lippua varten tyhjensin koko kukkaromme sisällön lipputiskille, ja onnekseni myyjämies hyväksyi Thaimaan bathit dollareiden ja kipien ohella.

Oliko se matka elämäni kauhein kokemus? No ei ollut. Hetkittäin, pyllyn puutuessa ja brittien örvellyksen käydessä hermoille haaveilin kyllä luksusristeilystä, mutta ainoastaan hetkittäin. Molempien päivien useiden tuntien laivamatkat menivät pääsääntöisesti oikein mukavasti, reppu oli täynnä eväitä ja maisemat kauniita. Tapasimme matkalla mukavia ihmisiä ja saimme myös valtavasti matkavinkkejä jatkon suhteen. Ehkä, jos emme olisi olleet paikalla ajoissa ostamassa lippuja sekä varaamassa istumapaikkoja, ja olisimme joutuneet viettämään matkan konehuoneen vieressä lattiella istuen, saattaisin olla laivamatkan mukavuudesta eri mieltä…

mekong

Luetut kirjat: Carol Shields Kaiken keskellä Mary Swann, Kathryn Stockett Piiat
Risteily Huay Xai-Luang Prabang 32$ (24,6€)
Yöpyminen River View House, Chiang Khong 580bth (15€)
Yöpyminen Pak Beng 50000kip (5€)

Advertisements

4 thoughts on “Risteily Mekong-joella

  1. Eikö Megon-joki ole 4000 km eikä m pitkä. Olipa rattoisa matka örkkien ja örvelteliöiden kera. Mutta eihän sinne ole millekään luksusmatkalle lähdettykään, joten loppukommenttisi olivat kohdallaan. Isä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s