Mielenkiintoisia matkaajia

Yksi parhaimmista puolista reissaamisessa on muiden matkaajien tapaaminen. Jokasella meistä on omat seikkailumme, polkumme ja tarinamme, yhteistä on kuitenkin halu nähdä, kokea, oppia uutta ja tehdä tästä maailmasta oma kotimme. Kun kotona small talk tarttuu kurkkuun bussipysäkillä vieraan ihmisen kanssa samaa bussia odotellessa, eikä kakistelemallakaan tule ulos järkevää lausetta edes muuttuvasta säästä, tien päällä keskustelun aloittamisen kynnys on pieni -matkaajan kansallisuuden tai tien kysyminen useimmiten rikkoo jään ja kuljettaa kohti polveilevia keskusteluja. Parhaimpien juttutuokioiden myötä olemme saaneet tukuttain hyviä (ja varmasti testattuja) matkavinkkejä, oppineet paljon uutta matkaajan kotimaasta, saaneet seuraa seikkailuillemme ja mikä parasta, avartaneet ajatuksiamme reissaamisesta.

Vaikka meidän jokaisen matkaajan reissu on aivan omanlaisensa, on usein reissun aloittamisen syynä ollut halu muuttaa jotain elämässään. Toisella se on ollut tyytymättömyyttä työhönsä ja arkeensa, toisella laukun pakkaamisen ja lentolippujen ostamisen on saanut aikaseksi kariutunut parisuhde. Joku on lähtenyt maailmalle hakemaan inspiraatiota kirjansa kirjoittamiseen, joku toinen taas on vihdoin lasten aikuistuttua päättänyt toteuttaa unelmansa. Ja yhtälailla, niin kuin perimmäiset syyt lähteä tien päälle, myös tapamme tehdä matkaa voivat olla hyvinkin erilaisia. Haluankin esitellä teille muutaman matkalla tapaamamme matkailijan, joiden matkakertomukset ovat todella inspiroivia.

Frank ja Franka, Saksa

vesialku kopio

Tapasimme Frankin ja Frankan Ranongin bussiasemalla Thaimassa aivan reissumme alussa. Nämä saksalaiset odottelivat meidän lailla Khao Sokin luonnonpuistoon menevää bussia, heillä vain oli matkassa myös polkupyörät, joiden tarakalla heiluivat minikokoiset Saksan liput. Keskustelut eivät tällöin edenneet ympäripyöreitä sääpuheita pidemmälle, mutta törmäsimme saksalaisiin tuplaäffiin uudestaan niin luonnonpuiston melkein uppoavilla bambumajoilla kuin myös Krabin kaupungissa Thaimaalaisen uuden vuoden aattona.

Kuullessame Frankin ja Frankan uskomattoman matkatarinan, tuntui oma irtiottomme rinkka selässä aika helpolta ja laimealta. Tämä pariskunta oli nimittäin tuossa vaiheessa, viime huhtikuussa, taittanut matkaa jo lähes kahden vuoden ajan. Ja mikä vaikuttavinta, he olivat tehneet sen pääsääntöisesti polkupyörillä!
Frank ja Franka kertoivat, että aluksi heillä oli ollut haaveena tehdä yliopistosta valmistumisen jälkeen pidempi pyöräretki Kanadaan. Tässä tapauksessa ajatus hieman paisui ja pyöräretki Kanadassa muuttuikin vielä toistaiseksi päättymättömäksi pyöräretkeksi maailmalle.

Uuden vuoden juhlien jälkeen vuonna 2011 Frankin ja Frankan suunnitelmat alkoivat pikkuhiljaa toteutua, pyörälaukkuihin pakattiin telttailukampetta, vararenkaita, pyöränkorjausvälineitä ja pieni määrä vaatteita. Hyvästit jätettiin 17.4.2011 ja pyörien eturengas käännettii kohti Itävaltaa. Reitti mukaili hippietrailia ja kulki Itä-Euroopan halki Lähi-Itään. Kuuntelimme huuli pyöreinä Frankin ja Frankan kertomusta pyöräilystä Lähi-Idässä. Ja toisin kuin ajattelimme, he olivat saaneet kaikista lämpimimmän vastaanoton juurikin Iranissa -telttayöt ja trangialla valmistetut pöperöt olivat vaihtuneet vieraanvaraisten kutsujen myötä yöpymisiksi ja monen ruokalajin illallisiksi paikallisten asukkaiden kotona.

Kun reissua oli takana vuosi ja pyörillä oli poljettu jo Itä-Euroopan, Lähi-idän ja Kiinan halki, sekä rullailtu jo lähes kaikissa Kaakkois-Aasian maissa, iski tuplaäffille reissuväsymys, jonka myötä mikään ei oikein tuntunut miltään ja pyörän polkeminen sekä uusiin kaupunkeihin saapuminen alkoi maistua puulta. Pitkien pähkäilyjen jälkeen Frank ja Franka jättivät pyöränsä ja retkeilykamppeensa Thaimaaseen ja palasivat pienten laukkujen kanssa takaisin kotiinsa Saksaan. Perheen ja ystävien tapaaminen, työt Alpeilla alppimajassa ja puoleksi vuodeksi venähtänyt pysähdys tutuissa maisemissa kartuttivat niin matkakassaa kuin reissuintoa. Joulukuun alussa 2012 oli jälleen aika palata Aasiaan Thaimaaseen ja jatkaa tauolla ollutta pyöräreissua.

Vietimme Frankin ja Frankan sekä heidän saksalaisen ystäväpariskunnan kanssa Thaimaalaista uutta vuotta vesisotineen Krabilla huhtikuussa. Tapaamisemme jälkeen pyöräilijäpariskunnan matka on kulkenut niin Malesian kuin Indonesian halki ja tällä hetkellä Frank ja Franka valloittavat Australian länsirannikkoa. Australia on valtavan suuri maa valloitettavaksi autolla ajaen, joten pyörän selästä käsin siihen mennee tovi. Suunnitelmia Australian jälkeen ei vielä siis ole tehty, ainoa varma asia on ainoastaan reissun jatkuminen tulevaisuudessakin, ehkäpä siellä Kanadassa?

Frankin ja Frankan pyöräretkeen voit käydä tutustumassa heidän nettisivuillaan www.mit-dem-rad.de

Irene, Saksa

weliketheworld

Yövyimme Irenen kanssa samassa hostellissa valkohiekkaisen Mission Beachin äärellä Australiassa. Australia on todellinen parikymppisten reppureissaajien matkakohde ja yleensä hostellit ovatkin juuri täynnä noita välivuottaan viettäviä nuoria. Ja aika usein siinä käy niin, että me hieman vanhemmat hakeudumme toistemme seuraan ja pienen ikäkriisivoivottelun jälkeen pääsemme keskustelemaan myös muista aiheista.

Irene kertoi haaveilleensa aina maailmanympärysreissusta, aika vain oli aina väärä ja reissuun ei ollut tullut lähdettyä nuorempana. Väsyminen niin vaativaan työhön kuin arkeenkin saivat Irenen pakkaamaan laukkunsa ja hankkimaan lentoliput maailman ympäri. Viimeisen sysäyksen elämänsä irtiottoon Irene sai tutustuessaan ranskalaisen Colan perheeseen ja We like the world -järjestöön. Vuonna 2011-2012 Colan perhe matkusti maailman ympäri ja pyrki etsimään matkan varrelta mahdollisimman monta paikallista majoittajaa sosiaalisten verkostojen kautta. Colen perhe kahjoitti kaikista paikallisten luona vietetyistä öistä hotellikuluissa säästetyn summan verran Länsi-Afrikkaan Burkina Fasoon rakennettavan koulun rakennustöihin.

Tavatessamme Irene oli reissanut viisi kuukautta ja tutuksi olivat tulleet Lontoo, Dubai, Singapore, Kambodza, Malesia, Indonesia, Filippiinit, Kiina ja Japani. Monien samojen matkakohteiden lisäksi meillä oli yhteistä myös halua auttaa kambodzalaisia lapsia. Irene toteutti maailmanympärysmatkaa Colen perheen lailla, hänkin pyrki yöpymään paikallisten luona ja lahjoitti jokaisesta paikallisten kotona vietetystä yöstä 50 dollaria Angkorissa sijaitsevan Ecole du Bayon -koulun tyttöoppilaille. Käytännössä yksi yö paikallisten asukkaiden majoituksessa mahdollistaa yhden kambodzalaistytön koulunkäynnin 2 kuukaudeksi.

Majoittajien etsimisessä on käytetty ainoastaan sosiaalista mediaa, osa majoittajista on Irenen facebookkavereita, mutta osa on kavereidenkavereidenkavereita, jotka on tavoitettu we like the world -facebooksivuston viestien ja facebookverkoston kautta. Seuraavaksi Irene matkustaa Uuteen-Seelantiin, jossa hänellä ei ole vielä yöpymispaikkaa. Pistetäänpäs siis tämä minun bloginikin hyötykäyttöön ja etsitään Irenelle majapaikkoja Uudesta-Seelannista. Jos siis tiedät jonkun, joka voisi ehkä auttaa, ota yhteyttä Ireneen We like the world -facebooksivun kautta.

Mainokset

Bye bye Asia! Cheers Australia!

aasiakokoelma

161 päivää, 5 kuukautta ja 9 päivää, 8 maata, 9 lentoa, 51 eri hotellihuonetta, 3 nukuttua yötä bussissa, 2 lentokoneessa, 5 sairastettua mahatautia, 10 purkkia aurinkorasvaa, 9680 valokuvaa, 59 blogitekstiä ja 13220 euroa. Ravintolaruokailua, lukemattomia temppeleitä, erilaisia kulttuureja, iloisia hymyjä, iltamarkkinoita, satoja skootterilla ajettuja kilometreja, tuktuk-kyytejä, vinopino luettuja kirjoja, valkoisia hiekkarantoja, vuorenhuippuja, aurinkoa ja upeita maisemia. Paljon myös sitä Kaakkois-Aasian kääntöpuolta- köyhyyttä, kurjuutta, roskaa ja ympäristöongelmia.

Meille Aasia oli aivan uusi maanosa ennen reissua. Osasimme odottaa hälinää ja vilinää, mutta silti se reissun ensimmäinen aamu, kun eksyimme isoine rinkkoinemme jonnekin Bangkokin sokkeloisille kaduille, oli melkoinen kulttuurishokki. Kulttuurishokista selvittiin ja totuimme hyvin nopeasti kaakkoisaasialaiseen elämänmenoon. Unohdimme kellot ja aikataulut, löysäsimme tahtia ja hölläsimme suunnitelmia. Ei se kato oo niin justiinsa.

Alkumatkasta kiertelimme kaikki mahdolliset tiellemme sattuneet nähtävyydet, kurkkasimme jokaikisen temppelin sisään, opettelimme opaskirjoista ne pienimmätkin printit ja minä jopa tunnollisuustuskissani alleviivasin tärkeimpiä juttuja neonvärein. Ajan myötä asenne hölleni ja tavasimme opaskirjoista reissutietoutta hyvinkin suurpiirteisesti. Lopulta huomasimme, että eksyimme parhaimpiin ja ikimuistoisimpiin paikkoihin ilman opasteita, ainoastaan kurkkaamalla nurkan taakse tai valitsemalla sen isolta tieltä erkanevan pienemmän polun.

Nyt menneitä muistellessa tuntuu reilut viisi kuukautta kuluneen valtavan nopeasti, vaikka ensimmäisen kuukauden aikana aika mateli ja vuosi tuntui ikuisuudelta. Olemme reissanneet aika rauhallisessa tahdissa, jumittuneet välillä pitemmiksi ajoiksi yhteen paikkaan ja välillä jättäneet joitain suunniteltuja kohteita matkareitin varrelta. Joissain paikoissa olisi voinut pysähtyä pidemmäksi aikaa ja toisissa taas lyhyempikin visiitti olisi riittänyt vallan hyvin. Olen iloinen, että lähdimme Hong Kongiin ja Japaniin aivan ex tempore, nämä maat (varsinkin Japani) ovat meidän molempien mielestä olleet reissun kohokohtia. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisimme voineet hieman nipistää pois Thaimaassa vietetystä ajasta ja reissata pidempään ja monipuolisemmin Malesiassa tai Indonesiassa. Etelä-Thaimaa oli meille pienoinen pettymys, turisteja oli valtavasti ja sitä myötä myös niitä turisteja huijaavia ja koijaavia paikallisia. Vaikka Thaimaata tituleerataan kaikissa matkaoppaissa tuhansien hymyjen maaksi, ei siellä Etelä-Thaimaassa niitä hymyjä pahemmin näkynyt. Onneksi Pohjois-Thaimaa otti meidät lämpimämmin vastaan ja viihdyimmekin enemmän kuin hyvin pohjoisen kaupungeissa ja patikointipoluilla. Thaimaa kuitenkin oli kaikenkaikkiaan hyvä ja helppo paikka aloittaa Aasian valloitus.

Hymyistä puheenollen, mukavimmat, iloisimmat ja ystävällisimmät ihmiset löytyivät Kambodzasta sekä Indonesiasta. Kummasti omakin suu kurottelee kohti korvia, kun vastaan tuleva tuntematon väläyttää kauneimman hymynsä ja tervehtii reippaasti. Kohteliaimmat ihmiset taas olivat luonnollisesti Japanissa. Ensimmäisinä päivinä olimme hyvin hämillämme ylenpalttisesta kumartelusta ja anteeksipyytelystä, mutta kuten siihen Kaakkois-Aasian härdelliin, totuimme hetkessä japanilaiseen kohteliaisuuteen ja häpesimme omia ei aina niin kohteliaita tapojamme.
Eteemme sattuneet Aasian kauneimmat ja rauhallisimmat rannat löytyivät Lombokin saarelta, jonka lukemattomissa poukamissa sai maata aivan yksin valkoisella rantahiekalla turkoosin meren aaltojen pauhua kuunnellen. Parhaimmat luontoseikkailuhetket koimme Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa pelottavan luolaretken merkeissä ja sykähdyttävimmät patikkapolut Japanissa Kamikochin lumihuippujen rinteillä.
Mukavimpana ja mielenkiintoimpana kaupunkina jäi mieleen Hong Kong sekä Chiang Mai. Timo tykkäsi Singaporesta, kun minä taas suhtauduin kaupunkiin huomattavasti ynseämmin. Pääkaupungeista hiljaisimpana ja valitettavasti myös tylsimpänä jäi mieleen Vientiane. Paras käyttämämme lentoyhtiö tosin löytyi Laoksesta. Lao Airlines:in koneet olivat upouusia, lyhyellä lennolla Vientianesta Bangkokiin saimme vaikka minkälaista evästä sekä juomaa, lennolle sai otta maksutta matkaan valtavan kokoisen kapsäkin ja lennon hinta oli samaa luokkaa Aasian halpalentoyhtiöiden kanssa. Käymistämme maista Japani on sellainen, johon haluamme ehdottomasti matkustaa joskus vielä uudestaan. Indonesia oli meidän lemppari kaikista Kaakkois-Aasian maista ja varmasti vahva ehdokas tulevien reissujemme matkakohteena.

Alkumatkasta Thaimaassa olimme hyvin tarkkoja rahoistamme. Nukuus sai aivan absurdeja piirteitä, kun mietimme raskimmeko ostaa parinkymmenen sentin jäätelöä tai istahtaa kahvilaan oikein hyville kahveille. Tiukka talouskuri on hieman höllentynyt, edelleenkin kyllä mietimme tarkasti, mitä syödään, missä majoitutaan ja minne mennään, mutta kyllä me niitä jäätelöitä olemme syöneet ja sydämin koristeltuaj kahvejakin juoneet.
Edullisimmin asuimme Laoksessa, jossa yöpymiseen meni keskimäärin 12,25€/yö. Kalleimpia unia taas uneksittiin Singaporessa, jossa majoituksen keskiarvo oli 61,6€/yö. Laoksessa söimme ja joimme edullisimmin, päivässä ruokaan ja juomaan meni yhteensä 12,5€ ja taas kalleinta itsensä ravitseminen oli Hong Kongissa, jossa rahaa syömiseen ja juomiseen meni 34,9€ päivässä. Lentoihin Kainuun perukoilta Indonesiaan on mennyt yhteensä 3220 euroa, joista yli kolmasosa meni lentoihin, joilla pääsimme Suomen rajojen ulkpuolelle. Olimme ennen reissua ostaneet ainoastaan lennot Bangkokiin ja muuten lentoja on ostettu sitä mukaan kun niitä on tarvittu.

Aika Aasiassa oli ihanaa, kokemusrikasta ja opettavaista. Oma kärsivällisyys kasvoi ainakin kymmenkertaisesti ja blogin myötä tuli opiskeltua sitä sun toista noiden maiden historiasta, kulttuurista ja tavoista. Kaakkois-Aasiassa tuli katseltua sitä elämän nurjaakin puolta, jossa kaikille ei ole annettu aivan samalla mitalla kuin itselle. Se kurjuus, jota vastaan tuli, pisti miettimään omaa oikeutta hyvinvointiin ja loi syvää kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä omassa elämässä on ja on ollut. Ehkei se kulunut lottovoiton ja Suomeen syntymisen (tai muuhun länsimaahan) yhdistävä fraasi niin naiivi olekaan.

Viikko sitten vilkutimme hyvästit Aasialle ja otimme suunnaksi Australian. Laskeutuessamme Darwiniin taivaan täyttivät värikkäät, paukkuvat ilotulitteet -taisivat jo odotella meitä!

Elämäni eläimet

Lapsena enoni antoi minulle ja veljilleni kymmenen markkaa per pää, jotta salakuljettaisimme yhden kissanpennun kotiin. No kympit saimme ja ruinaamisen jälkeen kai jonkinlaisen luvankin vanhemmilta sekä tietenkin elämämme ensimmäisen lemmikin, Misu Charlotan. Misun kohtalona oli myöhemmin jäädä auton alle ja koko pihapiirin lapset kokoontuivat saattamaan Misua haudan lepoon. Muiden lasten silmien ollessa punaisina itkusta ja surressa sekä rakasta kissaa että maailman vääryyttä, pikkuveljeni, viisvee, totesi vakavana haudan äärellä: ”Nyt on Misu taivaassa Jeesuksen lemmikkinä”. Misun jälkeen elämässä on vilissyt eri eläimiä; marsuja, hamstereita, hevosia sekä muita kissoja. Hamsterin kuoltua vanhuuteen oli sydäntalvi ja haudan kaivaminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä pakkasin Helmi Orvokin kenkärasiaan ja pistin pakkaseen odottamaan maan sulamista. Isä ja äiti ehdottivat hamsterin heittämistä biojäteastiaan, josta tietenkin varhaisteininä sain valtavan raivarin. Kuoppa kaivettiin keväällä ja samoihin aikoihin paljastui myös hamsteri Helmi Orvokin kosto -ollessaan vapaana lattialla se oli syönyt koko isäni ulsterin helman ja taisi takista tulla käyttökelvoton Helmi Orvokin hampaiden jäljiltä.
Ei ole ollut sellaista eläintä, jolle sydämeni ei olisi lämmennyt ja jonka korvantausta en olisi rapsuttanut (paitsi kaikki matelijat ja öttimötiäiset). Haaveenani olikin aina eläinlääkärin ammatti, mutta allergia kissoille sekä kissoja pienemmille karvaisille otuksille pisti stopin haaveiden toteuttamiselle (varmaan olisi myös ne eläinlääkiksen pääsykokeet pistäneet, jos sellaisiin olisin eksynyt).

Reissun päällä kameran muistikortti on ollut kovilla ja aika monen kuvan kohteena ovat olleet eläimet. Timolla on jo välillä mennyt hermot, kun olen jäänyt lellimään kaikenmaailman karvaisia eläimiä ja lässytellyt niille kuin pikkulapsi. Kissat ovat olleetkin reissussa lemppareitani, vaikken niitä olekaan päässyt silittelemään kuin ainoastaan Timon selän takana. Suurin osa kaakkois-Aasian irtokoirista on ollut oikeasti pelottavia, näyttävätkin ihan Hopeanuolen pahiskoirilta, siis oikeasti sellaisilta vihaisilta rakkipiskeiltä. Muutaman kerran olemme joutuneet heiluttelemaan uhkaavasti kävelyreissuillamme kättä pidempää, kun koirajengi on tullut hampaat välkkyen muristen peräämme. Onneksi joukossa on ollut myös niitä supersuloisia, lutuisia kavereita, joiden vuoksi sisäinen koiraihmiseni on edelleen hengissä ja haaveilee omasta koirasta kotiin palattuamme. Koirien ja kissoje lisäksi teillä ovat tallustelleet niin kanat, lehmät kuin siatkin. Hevosiakin olen päässyt lähietäisyydeltä tuijottelemaan, toivottavasti vielä jossin vaiheessa päsen kapuamaan selkäänkin asti. Tässpä siis reissulla tapaamia eläinkavereita, olkaatte hyvät!

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Luang Prabangissa kanaemo opetti peseytymään.

Luang Prabangissa kanaemo opetti poikasiaan peseytymään.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Tämä surffikoira otti lungisti Lombokin saarella Selong Belanok -rannalla.

Tänään nautittiin surfauksesta ja rantaelämästä Selong Belanak -rannalla. Tämä biitsikoira oli myös ominut rennon surffiasenteen.

Toinen kuukausi

Toinen kuukausi kiihdytteli ohi edeltäjäänsä vauhdikkaammin. Omaksuimme reissuelämän saloja entistä syvemmin ja koti kävi entistä harvemmin mielessä. Siirryimme paikasta toiseen rivakasti ja loppukuusta tiivis tahti alkoi painaa, eikä Laoksen tulikuumat helteet helpottaneet olotilaa. Aloitimme kuukauden Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa, josta suuntasimme vaeltamaan ja vuoristoheimoja ihmettelemään lähelle Burman rajaa Pang Maphan kylään. Parin päivän tehokkaan pyllyjumihikikävelyn jälkeen matkasimme Chiang Main kautta Chiang Raihin Valkoista Temppeliä ihmettelemään.
Kuun alkupuolella oli aika jättää Thaimaa taakse ja siirtyä slow boatilla Laoksen vesi- ja maaperälle. Ikimuistoinen kahden päivän laivamatka Mekongilla vaati hermoja ja tiukkoja pyllylihaksia, mutta kaikenkaikkiaan kokemus jäi plussan puolelle.

Luang Prabangissa meillä molemmilla oli ”ihansama”-olo. Kaupunkia oli kehuttu kauniiksi ja ihmeelliseksi, sellaiseksi, jossa parin päivän vierailu venyisi vähintään viikon mittaiseksi. Meitä tympi koko Luang Prabangissa vietetyn ajan ja välillä yhteiselo meni kiukutteluksi ja kitinäksi. Helteet ja yleinen negatiivinen vire saivat aikaan ajatusleikin: ”Minne menisit, jos nyt saisit mennä minne haluaisit?” Ja hetken aikaa pohdittuamme nousi esiin maita, jonne sen hetkisestä sijainnista ei olisi edes mikään mahdoton matka. Pari päivää ajatusleikkiä leikittyämme laitoimme reissumme suunnitelmat uusiksi ja päätimme Vietnamin sijasta ottaa lennot hieman pohjoisemmaksi.

trimmaaja

mummojapappa

Päätöksen teon jälkeen olo tuntui kummalta, saako näin edes tehdä? Että aivan ykskaks muuttaa suunnitelmia, ostaa lentoliput ja suuntaa sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet käyneet edes mielessä reissua suunnitellessa. Päätöksen ja edullisten lentolippujen löytämisen myötä kiukuttelu loppui kuin seinään, hymy palasi kasvoille, rinkat tuntuivat kevyemmiltä kantaa, ympäröivä maisema näytti kauniimmalta ja reissaaminen tuntui taas maailman parhaalta asialta. Iloista mieltä lisäsi pysähdys Vang Viengissä polkupyöräilyn ja tietenkin tubeilun parissa. Vang Viengistä jatkoimme matkaa kiemurtelevia teitä pitkin Laoksen piskuiseen pääkaupunkiin Vientianeen, jossa intensiivisen kaupunkiin tutustumiseen sijasta vietimme valtaosan ajasta tietokoneella jatkosuunnitelmia tehden. Ja aivan kuukauden loppupuolella vaihdoimme maisemaa Laoksen bambumajakylistä taivaita hipovien pilvenpiirtäjien Hong Kongiin.

kaappimopo

tuktukmai

Toisen kuukauden aikana raha-asiat pysyivät käsissä ennen Hong Kongiin saapumista. Pohjois-Thaimaa ja Laos olivat Etelä-Thaimaaseen verrattuna huomattavasti edullisempia ja reissaamisen sekä aktiiviteettienkin jälkeen päiväbudjetti pysyi alle kahdenkymmenen euron. Laoksessa majoitus oli Thaimaata edullisempaa, mutta esimerkiksi ruoka kaupassa pääsääntöisesti kalliimpaa. Varsinkin muualta tuotujen tuotteiden hinnat saivat haukkomaan henkeä ja Thaimaassa aloitettu murojen syönti sekä oman aamupalan valmistaminen saivat stopin Laoksessa ja siirryimme puputtamaan patonkia katukeittiöihin. Laoksessa joimme sen sijaan kahvia oikein urakalla, paikallinen, pehmeä ja aavistuksen makeahko (ilman kondensoitua maitoakin) Lao-kahvi kun oli todella hyvää!

Alkukuusta lähetimme postipaketin Suomeen Chiang Rain postista. Paketti seilaa Suomeen laivalla ja sen arveltiin olevan matkallaan kolmen kuukauden ajan. Olen aina välillä käynyt katsomassa paketin kuulumisia Thaimaan postin sivuilla. Paketin matka Bangkokiin taittui varsin vauhdikkaasti, jonka jälkeen se ilmeisesti on pakattu laivaan (toivottavasti) ja laitettu laineille. Toivottavasti se pääsisi käymään välillä maissakin, jotta näkisin, minkä maiden kautta se lopulta Suomeen päätyi. Ihailtavan tarkasti postin sivuilla näkee, mitä paketille on tehty: ”Laita pussiin, sulje pussi, hanki laukku…”

pakettilähetys

Kolmas kuukausi vietetään siis aikasempaa täysin erilaisissa maisemissa. Pääsemme hektisen suurkaupungin makuun Hong Kongissa ja lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaamme ihmeelliseen Japaniin! Pakko myöntää, että hieman jännittää, mutta oikein hyvällä tavalla. Ja olen aika varma, että ensi kuukaudestakin tulee mitä mainioin!

honkkari3

Risteily Mekong-joella

Internetin keskustelupalstoilla risteilyä Mekong-joella Huay Xaista Luang Prabangiin mainostetiin elämäsi kauheimpana kaksipäiväisenä kokemuksena. Kerrottiin ylibuukatuista laivoista, kiukkuavista oppaista, ylihintaisista majataloista Pak Bengissä, varkaista välipysäkin kaduilla, mutta myös majapaikan sisällä. Risteilyllä olleet kirjoittivat alkoholin nauttimisen olevan paras ajanviettotapa paatilla, jolloin humaltuessa istuinpaikka lattialla saattaisi muuttua siedettäväksi.

Netissä suositeltiin normaalin päivittäisen reittimatkan sijaan varaamaan yli kolme kertaa kalliimpi luksusristeily valmiiksi varattuine majoituksineen, ruokineen ja retkineen. Lähettelimmekin eri firmoille (Shompoo cruises ja Nagi cruises) sähköpostia asian tiimoilta. Toisen yhtiön laivat eivät liikkuneen kuivalla kaudella ja toinen taas risteili harvennetuin aikatauluin. Thaimaan puoleiseen rajakaupunkiin Chiang Khongiin saavuttuamme päätimme kuitenkin tyytyä parjattuun reittipaattiin. Päätöstä kypsytti se, ettei Chiang Khongin kaduilla liikkunut juurikaan muita turisteja ja siten myöskään laivat tuskin olisivat aivan ylikuormitettuja. Miten väärässä olimmekaan!

Olimme heti kahdeksalta Thaimaan Immigrationin edustalla matkustajasatamassa, jätimme virkailijalle maastapoistumiskortin ja maksoimme 20 bathia (0,5€) Mekongin ylittävästä pitkähäntävenekyydistä. Vastarannalla täytimme viisumihakemukset sekä maihintulokortit ja ojensimme ne passin ja yhden passikuvan kera virkailijalle. Viisumin käsittelyyn meni noin 20 minuuttia ja viisumin hinta Suomen kansalaisille oli 35 dollaria (ainoastaan ranskalaiset, entiset siirtomaaisännät, pääsivät edullisemmin). Koska saavuimme Laokseen lauantaina, jouduimme molemmat maksamaan vielä dollarit mieheen, koska vaivasimme virkailijaa viikonloppuna.

viisumi

Slow boatit lähtevät eri satamasta, joten hyppäsimme tuktukiin amerikkalaisen pariskunnan kanssa ja olimme lähes ensimmäiset matkustajat ostamassa lippuja laivaan. Olimme tulleet hyvissä ajoin perille, kellon viisarit raksuttivat kohti yhdeksää ja lähdön piti tapahtua aikaisintaan kello 11. Kävimme tarkastamassa laivan, meidän paikkamme olivat pehmustetuilla puupenkeillä, jotkut onnekkaat pääsisivät istumaan vanhoihin autonistuimiin. Joimme kahvit lähikuppilassa ja paikalle valui vain kourallinen ihmisiä. Veimme laukkumme laivaan ja menimme varaamaan penkkimme tunti ennen lähtöä. Onneksi teimme niin, sillä mitä lähemmäs yhtätoista kellon viisarit liikkuivat sitä enemmän ihmisiä saapui satamaan. Kun laivan kaikki 70 istumapaikkaa oli jo täytetty, seisoi laiturilla edelleen vähintään 30 lippunsa maksanutta asiakasta. Kävi juuri niin kuin internetin keskustelupalstoilla oli kerrottu, laiva tumpattiin matkustajien vastustelusta huolimatta liian täyteen ja viimeisenä tulleet saivat istua 7 tuntia lattialla konehuoneen vieressä tai muovituolissa käytävän keskellä. Tunteet kävivät kuumina niin turistien kuin laivahenkilökunnan puolesta ja itse vain hoimme toisillemme, että kerrankin Aasiassa on hyötyä olla ajoissa paikalla.

laivatvalmiina

laivassa

Ennen kuin laiva edes lähti satamasta, ensimmäiset matkailijat avasivat jo oluttölkkejään ja laittoivat huikat kiertämään. Viimeisenä laivaan tullut brittiporukka pistikin bileet pystyyn heti lähdön tapahduttua ja bailut jatkuivat Pak bengiin saakka vesikylpyineen ja alati äänekkäämmiksi käyvine puheineen. Seitsämän tuntia Mekongilla kului kuitenkin melko kivuttomasti, opiskelimme opaskirjasta Laos-tietoutta, söimme eväitämme, nautimme vehreistä maisemista ja minä sain päätökseen taistelun kanssa Chiang Maista ostamani pitkäveteisen kirjan.

Saavuimme Pak Bengiin juuri ennen auringonlaskua. Metsän keskeltä näkyivät vain muutamien talojen katot, mutta rannalla meitä oli vastassa monta kyläläistä ja varsin monta majatalomyyjää. Ja kun laivan 100 matkustajaa ryntäsivät pienelle ponttoonille odottamaan laukkujaan, seassa kaikki paikalliset kauppamiehet ja vikkelät lapset, oli ihme, ettei kukaan tipahtanut virtaavaan veteen tai kenenkään laukku päätynyt vääriin käsiin. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, joten kävelimme kylän ainoaa isoa katua mäkeä ylös ja muutaman majatalon katsasteltuamme päädyimme yöpymään laivamatkalla tapaamamme kanadalaisen perhen ja amerikkalaisen pariskunnan kanssa samaan edulliseen, yksinkertaiseen majataloon.
Majatalossa sinänsä ei ollut mitään vikaa, huoneessa oli tilaa, suihkusta tuli lämmintä vettä, katossa oli tuuletin ja oven sai lukkoon. Kääriytyessäni pyyhkeeseen ennen suihkuun menoa tunsin jonkin pistoksen ihossani. Heitin pyyhkeen nurkkaan ja pyyhkeen sisältä löytyi tulitikkuaskin kokoinen kovakuoriainen. Ja kun vielä yöllä sänkyni alta ja viereisestä nurkasta kuului jatkuvasti epämääräisiä öttiäisten ääniä, oli yö hyvin katkonainen ja vähäuninen.

pyyheorkki

Aamulla olimme parisen tuntia ennen lähtöä varaamassa paikkoja laivasta. Loppumatkalle meille oli järjestynyt hieman parempi paatti, pääsimme istumaan pehmustetuille nahkatuoleille ja melkein kaikille riitti istumapaikat laivassa. Lähtö viivästyi lopulta lähes kaksi tuntia, kun eräs italialainen poika oli edellisenä yönä hukannut passinsa ja oli hieman epävarmaa saisiko hän jatkaa matkaa enää eteenpäin. Useammat kylän viranomaiset ajoivat kylän ainoaa katua eestaas ja ilmeisesti asia jollain tavalla ratkesi, koska laivan irrotessa laiturista, nukahti italialainen poika jo keinuvalle lattialle.

4000 kilometriä pitkä Melong-joki virtasi kuivasta kaudesta huolimatta hyvin vauhdikkaasti. Välillä kuohut vievät laivaa ja tarvitsi vain lasketella virran mukana. Koska veden pinta oli hyvin matalla, olivat violetit, terävät kivitörmät paljastuneet. Kylien lapset esittivät uimahyppyjä kivien jyrkänteiltä ja välillä ohitimme kokonaisia perheitä kapeissa veneissä.
Toisen päivän matka tuntui kestävän ikuisuuden. Bileporukka istui hiljaa laivan etuosissa, ihmiset eivät jaksaneet enää kiinnittää huomiota ympäröiviin maisemiin, vaan useimpien matka taittui nukkuen. Itse sain avata uuden ja mielenkiintoisen kirjan, jonka parissa vietin lähes koko päivän matkan.

ruori

Laiva pysähtyi kymmenisen kertaa joen varren kyliin ottamaan mukaan lisää matkustajia tai vain tiputtamaan entisiä pois. Ilansuussa, juuri auringon painuessa maihin, saavuimme vihdoin määränpäähämme, tosin emme aivan kaupungin edustalle vaan noin 10 kilometrin päähän. Emme olleet päässeet missään vaiheessa nostamaan Laoksen kipejä, joten tuktuk-lippua varten tyhjensin koko kukkaromme sisällön lipputiskille, ja onnekseni myyjämies hyväksyi Thaimaan bathit dollareiden ja kipien ohella.

Oliko se matka elämäni kauhein kokemus? No ei ollut. Hetkittäin, pyllyn puutuessa ja brittien örvellyksen käydessä hermoille haaveilin kyllä luksusristeilystä, mutta ainoastaan hetkittäin. Molempien päivien useiden tuntien laivamatkat menivät pääsääntöisesti oikein mukavasti, reppu oli täynnä eväitä ja maisemat kauniita. Tapasimme matkalla mukavia ihmisiä ja saimme myös valtavasti matkavinkkejä jatkon suhteen. Ehkä, jos emme olisi olleet paikalla ajoissa ostamassa lippuja sekä varaamassa istumapaikkoja, ja olisimme joutuneet viettämään matkan konehuoneen vieressä lattiella istuen, saattaisin olla laivamatkan mukavuudesta eri mieltä…

mekong

Luetut kirjat: Carol Shields Kaiken keskellä Mary Swann, Kathryn Stockett Piiat
Risteily Huay Xai-Luang Prabang 32$ (24,6€)
Yöpyminen River View House, Chiang Khong 580bth (15€)
Yöpyminen Pak Beng 50000kip (5€)