Bye bye Asia! Cheers Australia!

aasiakokoelma

161 päivää, 5 kuukautta ja 9 päivää, 8 maata, 9 lentoa, 51 eri hotellihuonetta, 3 nukuttua yötä bussissa, 2 lentokoneessa, 5 sairastettua mahatautia, 10 purkkia aurinkorasvaa, 9680 valokuvaa, 59 blogitekstiä ja 13220 euroa. Ravintolaruokailua, lukemattomia temppeleitä, erilaisia kulttuureja, iloisia hymyjä, iltamarkkinoita, satoja skootterilla ajettuja kilometreja, tuktuk-kyytejä, vinopino luettuja kirjoja, valkoisia hiekkarantoja, vuorenhuippuja, aurinkoa ja upeita maisemia. Paljon myös sitä Kaakkois-Aasian kääntöpuolta- köyhyyttä, kurjuutta, roskaa ja ympäristöongelmia.

Meille Aasia oli aivan uusi maanosa ennen reissua. Osasimme odottaa hälinää ja vilinää, mutta silti se reissun ensimmäinen aamu, kun eksyimme isoine rinkkoinemme jonnekin Bangkokin sokkeloisille kaduille, oli melkoinen kulttuurishokki. Kulttuurishokista selvittiin ja totuimme hyvin nopeasti kaakkoisaasialaiseen elämänmenoon. Unohdimme kellot ja aikataulut, löysäsimme tahtia ja hölläsimme suunnitelmia. Ei se kato oo niin justiinsa.

Alkumatkasta kiertelimme kaikki mahdolliset tiellemme sattuneet nähtävyydet, kurkkasimme jokaikisen temppelin sisään, opettelimme opaskirjoista ne pienimmätkin printit ja minä jopa tunnollisuustuskissani alleviivasin tärkeimpiä juttuja neonvärein. Ajan myötä asenne hölleni ja tavasimme opaskirjoista reissutietoutta hyvinkin suurpiirteisesti. Lopulta huomasimme, että eksyimme parhaimpiin ja ikimuistoisimpiin paikkoihin ilman opasteita, ainoastaan kurkkaamalla nurkan taakse tai valitsemalla sen isolta tieltä erkanevan pienemmän polun.

Nyt menneitä muistellessa tuntuu reilut viisi kuukautta kuluneen valtavan nopeasti, vaikka ensimmäisen kuukauden aikana aika mateli ja vuosi tuntui ikuisuudelta. Olemme reissanneet aika rauhallisessa tahdissa, jumittuneet välillä pitemmiksi ajoiksi yhteen paikkaan ja välillä jättäneet joitain suunniteltuja kohteita matkareitin varrelta. Joissain paikoissa olisi voinut pysähtyä pidemmäksi aikaa ja toisissa taas lyhyempikin visiitti olisi riittänyt vallan hyvin. Olen iloinen, että lähdimme Hong Kongiin ja Japaniin aivan ex tempore, nämä maat (varsinkin Japani) ovat meidän molempien mielestä olleet reissun kohokohtia. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisimme voineet hieman nipistää pois Thaimaassa vietetystä ajasta ja reissata pidempään ja monipuolisemmin Malesiassa tai Indonesiassa. Etelä-Thaimaa oli meille pienoinen pettymys, turisteja oli valtavasti ja sitä myötä myös niitä turisteja huijaavia ja koijaavia paikallisia. Vaikka Thaimaata tituleerataan kaikissa matkaoppaissa tuhansien hymyjen maaksi, ei siellä Etelä-Thaimaassa niitä hymyjä pahemmin näkynyt. Onneksi Pohjois-Thaimaa otti meidät lämpimämmin vastaan ja viihdyimmekin enemmän kuin hyvin pohjoisen kaupungeissa ja patikointipoluilla. Thaimaa kuitenkin oli kaikenkaikkiaan hyvä ja helppo paikka aloittaa Aasian valloitus.

Hymyistä puheenollen, mukavimmat, iloisimmat ja ystävällisimmät ihmiset löytyivät Kambodzasta sekä Indonesiasta. Kummasti omakin suu kurottelee kohti korvia, kun vastaan tuleva tuntematon väläyttää kauneimman hymynsä ja tervehtii reippaasti. Kohteliaimmat ihmiset taas olivat luonnollisesti Japanissa. Ensimmäisinä päivinä olimme hyvin hämillämme ylenpalttisesta kumartelusta ja anteeksipyytelystä, mutta kuten siihen Kaakkois-Aasian härdelliin, totuimme hetkessä japanilaiseen kohteliaisuuteen ja häpesimme omia ei aina niin kohteliaita tapojamme.
Eteemme sattuneet Aasian kauneimmat ja rauhallisimmat rannat löytyivät Lombokin saarelta, jonka lukemattomissa poukamissa sai maata aivan yksin valkoisella rantahiekalla turkoosin meren aaltojen pauhua kuunnellen. Parhaimmat luontoseikkailuhetket koimme Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa pelottavan luolaretken merkeissä ja sykähdyttävimmät patikkapolut Japanissa Kamikochin lumihuippujen rinteillä.
Mukavimpana ja mielenkiintoimpana kaupunkina jäi mieleen Hong Kong sekä Chiang Mai. Timo tykkäsi Singaporesta, kun minä taas suhtauduin kaupunkiin huomattavasti ynseämmin. Pääkaupungeista hiljaisimpana ja valitettavasti myös tylsimpänä jäi mieleen Vientiane. Paras käyttämämme lentoyhtiö tosin löytyi Laoksesta. Lao Airlines:in koneet olivat upouusia, lyhyellä lennolla Vientianesta Bangkokiin saimme vaikka minkälaista evästä sekä juomaa, lennolle sai otta maksutta matkaan valtavan kokoisen kapsäkin ja lennon hinta oli samaa luokkaa Aasian halpalentoyhtiöiden kanssa. Käymistämme maista Japani on sellainen, johon haluamme ehdottomasti matkustaa joskus vielä uudestaan. Indonesia oli meidän lemppari kaikista Kaakkois-Aasian maista ja varmasti vahva ehdokas tulevien reissujemme matkakohteena.

Alkumatkasta Thaimaassa olimme hyvin tarkkoja rahoistamme. Nukuus sai aivan absurdeja piirteitä, kun mietimme raskimmeko ostaa parinkymmenen sentin jäätelöä tai istahtaa kahvilaan oikein hyville kahveille. Tiukka talouskuri on hieman höllentynyt, edelleenkin kyllä mietimme tarkasti, mitä syödään, missä majoitutaan ja minne mennään, mutta kyllä me niitä jäätelöitä olemme syöneet ja sydämin koristeltuaj kahvejakin juoneet.
Edullisimmin asuimme Laoksessa, jossa yöpymiseen meni keskimäärin 12,25€/yö. Kalleimpia unia taas uneksittiin Singaporessa, jossa majoituksen keskiarvo oli 61,6€/yö. Laoksessa söimme ja joimme edullisimmin, päivässä ruokaan ja juomaan meni yhteensä 12,5€ ja taas kalleinta itsensä ravitseminen oli Hong Kongissa, jossa rahaa syömiseen ja juomiseen meni 34,9€ päivässä. Lentoihin Kainuun perukoilta Indonesiaan on mennyt yhteensä 3220 euroa, joista yli kolmasosa meni lentoihin, joilla pääsimme Suomen rajojen ulkpuolelle. Olimme ennen reissua ostaneet ainoastaan lennot Bangkokiin ja muuten lentoja on ostettu sitä mukaan kun niitä on tarvittu.

Aika Aasiassa oli ihanaa, kokemusrikasta ja opettavaista. Oma kärsivällisyys kasvoi ainakin kymmenkertaisesti ja blogin myötä tuli opiskeltua sitä sun toista noiden maiden historiasta, kulttuurista ja tavoista. Kaakkois-Aasiassa tuli katseltua sitä elämän nurjaakin puolta, jossa kaikille ei ole annettu aivan samalla mitalla kuin itselle. Se kurjuus, jota vastaan tuli, pisti miettimään omaa oikeutta hyvinvointiin ja loi syvää kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä omassa elämässä on ja on ollut. Ehkei se kulunut lottovoiton ja Suomeen syntymisen (tai muuhun länsimaahan) yhdistävä fraasi niin naiivi olekaan.

Viikko sitten vilkutimme hyvästit Aasialle ja otimme suunnaksi Australian. Laskeutuessamme Darwiniin taivaan täyttivät värikkäät, paukkuvat ilotulitteet -taisivat jo odotella meitä!

Mainokset

Elämäni eläimet

Lapsena enoni antoi minulle ja veljilleni kymmenen markkaa per pää, jotta salakuljettaisimme yhden kissanpennun kotiin. No kympit saimme ja ruinaamisen jälkeen kai jonkinlaisen luvankin vanhemmilta sekä tietenkin elämämme ensimmäisen lemmikin, Misu Charlotan. Misun kohtalona oli myöhemmin jäädä auton alle ja koko pihapiirin lapset kokoontuivat saattamaan Misua haudan lepoon. Muiden lasten silmien ollessa punaisina itkusta ja surressa sekä rakasta kissaa että maailman vääryyttä, pikkuveljeni, viisvee, totesi vakavana haudan äärellä: ”Nyt on Misu taivaassa Jeesuksen lemmikkinä”. Misun jälkeen elämässä on vilissyt eri eläimiä; marsuja, hamstereita, hevosia sekä muita kissoja. Hamsterin kuoltua vanhuuteen oli sydäntalvi ja haudan kaivaminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä pakkasin Helmi Orvokin kenkärasiaan ja pistin pakkaseen odottamaan maan sulamista. Isä ja äiti ehdottivat hamsterin heittämistä biojäteastiaan, josta tietenkin varhaisteininä sain valtavan raivarin. Kuoppa kaivettiin keväällä ja samoihin aikoihin paljastui myös hamsteri Helmi Orvokin kosto -ollessaan vapaana lattialla se oli syönyt koko isäni ulsterin helman ja taisi takista tulla käyttökelvoton Helmi Orvokin hampaiden jäljiltä.
Ei ole ollut sellaista eläintä, jolle sydämeni ei olisi lämmennyt ja jonka korvantausta en olisi rapsuttanut (paitsi kaikki matelijat ja öttimötiäiset). Haaveenani olikin aina eläinlääkärin ammatti, mutta allergia kissoille sekä kissoja pienemmille karvaisille otuksille pisti stopin haaveiden toteuttamiselle (varmaan olisi myös ne eläinlääkiksen pääsykokeet pistäneet, jos sellaisiin olisin eksynyt).

Reissun päällä kameran muistikortti on ollut kovilla ja aika monen kuvan kohteena ovat olleet eläimet. Timolla on jo välillä mennyt hermot, kun olen jäänyt lellimään kaikenmaailman karvaisia eläimiä ja lässytellyt niille kuin pikkulapsi. Kissat ovat olleetkin reissussa lemppareitani, vaikken niitä olekaan päässyt silittelemään kuin ainoastaan Timon selän takana. Suurin osa kaakkois-Aasian irtokoirista on ollut oikeasti pelottavia, näyttävätkin ihan Hopeanuolen pahiskoirilta, siis oikeasti sellaisilta vihaisilta rakkipiskeiltä. Muutaman kerran olemme joutuneet heiluttelemaan uhkaavasti kävelyreissuillamme kättä pidempää, kun koirajengi on tullut hampaat välkkyen muristen peräämme. Onneksi joukossa on ollut myös niitä supersuloisia, lutuisia kavereita, joiden vuoksi sisäinen koiraihmiseni on edelleen hengissä ja haaveilee omasta koirasta kotiin palattuamme. Koirien ja kissoje lisäksi teillä ovat tallustelleet niin kanat, lehmät kuin siatkin. Hevosiakin olen päässyt lähietäisyydeltä tuijottelemaan, toivottavasti vielä jossin vaiheessa päsen kapuamaan selkäänkin asti. Tässpä siis reissulla tapaamia eläinkavereita, olkaatte hyvät!

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Luang Prabangissa kanaemo opetti peseytymään.

Luang Prabangissa kanaemo opetti poikasiaan peseytymään.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Tämä surffikoira otti lungisti Lombokin saarella Selong Belanok -rannalla.

Tänään nautittiin surfauksesta ja rantaelämästä Selong Belanak -rannalla. Tämä biitsikoira oli myös ominut rennon surffiasenteen.

Toinen kuukausi

Toinen kuukausi kiihdytteli ohi edeltäjäänsä vauhdikkaammin. Omaksuimme reissuelämän saloja entistä syvemmin ja koti kävi entistä harvemmin mielessä. Siirryimme paikasta toiseen rivakasti ja loppukuusta tiivis tahti alkoi painaa, eikä Laoksen tulikuumat helteet helpottaneet olotilaa. Aloitimme kuukauden Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa, josta suuntasimme vaeltamaan ja vuoristoheimoja ihmettelemään lähelle Burman rajaa Pang Maphan kylään. Parin päivän tehokkaan pyllyjumihikikävelyn jälkeen matkasimme Chiang Main kautta Chiang Raihin Valkoista Temppeliä ihmettelemään.
Kuun alkupuolella oli aika jättää Thaimaa taakse ja siirtyä slow boatilla Laoksen vesi- ja maaperälle. Ikimuistoinen kahden päivän laivamatka Mekongilla vaati hermoja ja tiukkoja pyllylihaksia, mutta kaikenkaikkiaan kokemus jäi plussan puolelle.

Luang Prabangissa meillä molemmilla oli ”ihansama”-olo. Kaupunkia oli kehuttu kauniiksi ja ihmeelliseksi, sellaiseksi, jossa parin päivän vierailu venyisi vähintään viikon mittaiseksi. Meitä tympi koko Luang Prabangissa vietetyn ajan ja välillä yhteiselo meni kiukutteluksi ja kitinäksi. Helteet ja yleinen negatiivinen vire saivat aikaan ajatusleikin: ”Minne menisit, jos nyt saisit mennä minne haluaisit?” Ja hetken aikaa pohdittuamme nousi esiin maita, jonne sen hetkisestä sijainnista ei olisi edes mikään mahdoton matka. Pari päivää ajatusleikkiä leikittyämme laitoimme reissumme suunnitelmat uusiksi ja päätimme Vietnamin sijasta ottaa lennot hieman pohjoisemmaksi.

trimmaaja

mummojapappa

Päätöksen teon jälkeen olo tuntui kummalta, saako näin edes tehdä? Että aivan ykskaks muuttaa suunnitelmia, ostaa lentoliput ja suuntaa sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet käyneet edes mielessä reissua suunnitellessa. Päätöksen ja edullisten lentolippujen löytämisen myötä kiukuttelu loppui kuin seinään, hymy palasi kasvoille, rinkat tuntuivat kevyemmiltä kantaa, ympäröivä maisema näytti kauniimmalta ja reissaaminen tuntui taas maailman parhaalta asialta. Iloista mieltä lisäsi pysähdys Vang Viengissä polkupyöräilyn ja tietenkin tubeilun parissa. Vang Viengistä jatkoimme matkaa kiemurtelevia teitä pitkin Laoksen piskuiseen pääkaupunkiin Vientianeen, jossa intensiivisen kaupunkiin tutustumiseen sijasta vietimme valtaosan ajasta tietokoneella jatkosuunnitelmia tehden. Ja aivan kuukauden loppupuolella vaihdoimme maisemaa Laoksen bambumajakylistä taivaita hipovien pilvenpiirtäjien Hong Kongiin.

kaappimopo

tuktukmai

Toisen kuukauden aikana raha-asiat pysyivät käsissä ennen Hong Kongiin saapumista. Pohjois-Thaimaa ja Laos olivat Etelä-Thaimaaseen verrattuna huomattavasti edullisempia ja reissaamisen sekä aktiiviteettienkin jälkeen päiväbudjetti pysyi alle kahdenkymmenen euron. Laoksessa majoitus oli Thaimaata edullisempaa, mutta esimerkiksi ruoka kaupassa pääsääntöisesti kalliimpaa. Varsinkin muualta tuotujen tuotteiden hinnat saivat haukkomaan henkeä ja Thaimaassa aloitettu murojen syönti sekä oman aamupalan valmistaminen saivat stopin Laoksessa ja siirryimme puputtamaan patonkia katukeittiöihin. Laoksessa joimme sen sijaan kahvia oikein urakalla, paikallinen, pehmeä ja aavistuksen makeahko (ilman kondensoitua maitoakin) Lao-kahvi kun oli todella hyvää!

Alkukuusta lähetimme postipaketin Suomeen Chiang Rain postista. Paketti seilaa Suomeen laivalla ja sen arveltiin olevan matkallaan kolmen kuukauden ajan. Olen aina välillä käynyt katsomassa paketin kuulumisia Thaimaan postin sivuilla. Paketin matka Bangkokiin taittui varsin vauhdikkaasti, jonka jälkeen se ilmeisesti on pakattu laivaan (toivottavasti) ja laitettu laineille. Toivottavasti se pääsisi käymään välillä maissakin, jotta näkisin, minkä maiden kautta se lopulta Suomeen päätyi. Ihailtavan tarkasti postin sivuilla näkee, mitä paketille on tehty: ”Laita pussiin, sulje pussi, hanki laukku…”

pakettilähetys

Kolmas kuukausi vietetään siis aikasempaa täysin erilaisissa maisemissa. Pääsemme hektisen suurkaupungin makuun Hong Kongissa ja lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaamme ihmeelliseen Japaniin! Pakko myöntää, että hieman jännittää, mutta oikein hyvällä tavalla. Ja olen aika varma, että ensi kuukaudestakin tulee mitä mainioin!

honkkari3

Historian kaikuja Vientianessa

Vuosina 1964-1973 USA pommitti Laosta rankalla kädellä salaisessa sodassa. Taivaalta tiputettiin yli 2 miljoonaa tonnia räjähteitä 580 000 pommitustehtävässä, eli joka kahdeksas minuutti vuorokauden ympäri yhdeksän vuoden ajan. Pommeja sateli Itä-Laokseen enemmän kuin käytettiin koko toisen maailman sodan aikana yhteensä. Lähes puolet Laoksesta tuhoutui ja tuon salaisen sodan seurauksista kärsitään edelleenkin Laoksessa, kolmasosa pommeista kun ei räjähtänyt koskettaessa maata.

Vuoden 1973 jälkeen vuoteen 2008 noin 50 000 laoslaista on kuollut tai loukkaantunut räjähtämättömien pommien johdosta, 50 % uhreista on lapsia. Eniten harmia aiheuttavat taivaalta kylvetyt rypälepommit, jotka ovat 40 vuodessa peittyneet tai piiloutuneet maan alle ja tavanomaisin onnettomuus tapahtuu esimerkiksi maanviljelyssä maata kaivaessa. Pommien vuoksi liikkuminen Laoksen viidakoissa ja maaseudulla on vaarallista ja pommin räjähtäessä matkat sairaalaan pitkiä ja vaivalloisia. Köyhässä Laoksessa romuraudan keräys on yksi keino ansaita elantonsa. Pommeissa romurautaa on valtavasti ja varsinkin lapset etsivät ja käsittelevät maastosta löytyviä pommeja, jotta perheillä olisi rahaa ruokaan. Oma henki kannattaa pistää alttiiksi romuraudasta maksetulla korvauksella (1000-2000 kip/kg, eli 10-20 centtiä kilolta), sillä jokainen ropo on elintärkeä. Lapset varsinkaan eivät ymmärrä pommien aiheuttamaa riskiä. Maaseudulla kylien asukkaat ovat tottuneet käyttämään kaiken ympäristönsä tarjoaman materiaalin hyväkseen ja siten myös pommit ja niiden osat ovat hyötykäytetty, pommeista on rakennettu niin tarve-esineitä kuin rakennettu myös perustuksia taloille.

pommikartta

Suurin osa pommien johdosta loukkaantuneista on menettänyt kätensä tai jalkansa, jopa kaikki raajansa. Kylien asukkaat ovat kekseliäitä ja ovat kehittäneet elämää helpottaneita proteeseja niin puusta kuin metallista, mutta vuonna 1997 Power International yhdessä Laoksen terveysministeriön, World Visionin ja Cambodian School of Prosthetics and Orthotics:n kanssa perustivat COPE:n tarjoamaan apua pommien uhreille. COPE tarjoaa maksutonta hoitoa ja proteeseja sekä arkea helpottavia apuvälineitä, mutta pyrkii myös kehittämään maan sairaanhoitoa sekä esimerkiksi kouluttamaan fysioterapeutteja, jotta pommien uhrit saisivat entistä parempaa hoitoa.

Laoksen pääkaupunki on yksi maailman pienimmistä ja ehdottomasti yksi sen upeimmista nähtävyyksistä on COPE Center Khou Vieng Roadilla. COPE Centerin näyttelyssä kyynisinkin henkilö herkistyy ja tällaiset herkkikset, kuten minä, saavat purra huulta ja pyyhkiä silmäkulmia paidan hihaan. Näyttely esittelee kattavasti Laoksen kurjaa historiaa, latoo pöytään faktat räjähtämättömien pommien (UXO) vaikutuksista ja nostaa esiin koskettavia tarinoita pommien uhreista. Ja jos ulkona oleva helle tuntuu liian painostavalta, voi päivän viettää viileässä elokuvasalissa pommeista ja niiden uhreista kertovien dokumenttien parissa. Itse katsoimme tunnin mittaisen dokumentin pommiryhmästä, sen koulutuksesta sekä ihan konkreettisesta kenttätyöstä. Karmeinta oli dokumentit pätkät, jossa kylän alle kouluikäiset lapset etsivät maastosta räjähtämättömiä pommeja myydäkseen ne romurautana eteenpäin. Pommiryhmän viedessä räjähtämättömät pommit pois kylästä pienten lasten alahuulet väpättivät ja päät tekivät armottomasti laskutoimituksia siitä, kuinka monta kipiä pommiryhmän auton lavalla katosi pois heidän vanhempien rahapussista.

COPE Centerissä maailman epäoikeudenmukaisuus lyö vasten kasvoja ja jos ei voi ääneen huutaa, niin varmasti monen pään sisällä kaikuvat kirosanat ja sadattelut. 9 vuoden ajan kestäneiden pommitusten tarkoitus oli kytkeä Laoksesta kommunismi ja estää Hồ Chí Minhin huoltotien toiminta. Tehtävä epäonnistui täysin, kommunismia kun ei saatu kitkettyä vaan pommitukset itseasiassa vain vahvistivat aatetta. Vuodesta 1973 Laoksessa onkin valtaa pitää pitäneet juuri kommunistit.
Pommien turvallinen hävittäminen on haastavaa ja aikaa vievää, joten sodan seurauksista tullaan valitettavasti kärsimään Laoksessa vielä useiden vuosikymmenien ajan.

kylanproteesit

UXO

nayttely

pommiruukku


VIP-Bussi Vang Vieng-Vientiane 40 000kip (4€)
Majoitus Vientiane Garden View Hotel 250 000kip (25€)
Pyörän vuokra 15 000kip/24h (1,5€)
Laoslainen kahvi COPE Centerin kahvilassa 8000kip (0,8€)
Paistetut riisit 15 000kip (1,5€)
Sisäänpääsy Cope Center ilmainen

Vang Vieng

Jylhät karstikivivuoret kohoavat kylän vieressä, Nam Song joki virtaa verkkaisesti ja heti joen toisella puolen levittäytyvät vihreät riisipellot, joiden välissä laiduntavat kyläläisten lehmät. Kylän lähistöllä on lukemattomasti luolia, kulkiessa kylästä länteen johtavaa kivistä tietä luolien viittoja tulee vastaan parin kilometrin matkalla useita. Reilu kymmenen vuotta sitten joku keksi, että jokea ympäröiviä maisemia voisi katsella virran vietävänä traktorin sisäkumin kyydissä. Alkuperäinen idea unohtui pian ja traktorin sisäkumeihin istahtivat luontonautiskelijoiden sijasta tuhannen päissään olevat nuoret reppureissaajat. Joen varteen nousi vieri viereen pieniä baareja, joihin saattoi pysähtyä tankkaamaan lisää alkoholia tai pyytää tiskin alta vielä voimakkaampia päihteitä. Baarien välejä täyttivät hyppytornit, liaanit ja kiikut, joilta hurjapäät hyppivät kiviseen ja paikoin hyvinkin vähävetiseen jokeen. Pikkuhiljaa reppureissaajat valtasivat joen ja paikallisille ei jäänyt enää tilaa nauttia virtaavasta vedestä, pyykinpesusta tai kalastuksesta puhumattakaan. Virtaava vesi, päihteet ja bilettävät nuoret ei ole hyvä yhdistelmä missään päin maailmaa, vuonna 2011 27 turistia kuoli Vang Viengissä. Joen kylien taikauskoiset asukkaat eivät enää suostuneet menemään lähellekään Nam Songia, koska uskoivat joessa asuvan paholaisen, jonka ansiosta nuoria ihmisiä kuoli lähes viikottain ja useat kymmenet loukkaantuivat vakavasti päivittäin.

Kun tieto tubeilusta kymmenisen vuotta sitten kantautui reppureissaajien korviin, lisääntyi turistien määrä Vang Viengissä räjähdysmäisesti. Kylän kadut täyttyivät guesthouseista, baareista, ravintoloista sekä nuorista länsimaalaisista reppureissaajista. Rauhallinen ja perinteinen laoslainen kylä oli enää vain muisto ja pidemmän päälle huonosti käyttäytyvät, lähes alasti juoksevat, päissään olevat nuoret saivat paikalliset ärtymään. Kuolemantapausten ja villiksi riistäytyneen huumeiden myynnin ja käytön myötä viranomaisetkin myönsivät traktorin sisäkumin lähteneen käsistä ja kylässä ryhdyttiin toimiin silläkin uhalla, että turistien tuoma rahavirta kutistuisi huomattavasti. Kylän valtasivat siviilipukuiset poliisit ja huumeiden käyttöä sekä myyntiä ryhdyttiin sakottamaan, kaikki joenvarren laittomat baarit suljettiin ja erilaiset hyppytornit ja liaanit purettiin. Baareille määrättiin aikaiset sulkemisajat ja liikkumista majataloihin rajoitettiin öiseen aikaan.

Ennen lähtöä olimme sitä mieltä, ettemme astu jalallakaan Vang Viengin biletyshelvettiin. Luang Prabangin helteissä kärvistellessämme alkoi yhtäkkiä ajatus vedessä kellumisesta houkutella, ja kun vielä samaan majataloon majoittuneet saksalaistytöt kertoivan paikan olevan nykyisin lähes nukahtanut sijoilleen, pyörsimme päätöksemme ja pysähdyimme Vang Viengissä matkalla Vientianeen.
Kylään saapuessa saksalaistyttöjen puheet kävivät toteen, kadut ammottivat tyhjyyttään ja monen hotellin ja majatalon sekä ravintolan ovella oli myytävänä- tai vuokrattavana-kyltti. Ravintoloissa näytettävien Frendien, Family Guyn ja South Parkin vuorosanat sekä kovaääniset tekonaurut kaikuivat lähes tyhjille pöytäryhmille ja lökösohville. Traktorin sisäkumeja vuokraavan yrityksen edessä näkyi kuitenkin länsimaalaisia reppureissaajia odottamassa tuktuk-kyytiä joen yläjuoksulle.

tubimaiju

timotuubissa

Seuraavana päivänä mekin puimme uimakamppeet päällemme ja hyppäsimme sisäkumeja ja turisteja kuskaavan tuktukin kyytiin. Ajelimme noin 3 kilometriä pohjoiseen ja rannalla riisuimme ylimääräiset vaatteet päältämme ja istahdimme virran vietäväksi. Ja tiedättekö mitä, se oli oikeasti todella mukavaa! Muita kelluskelijoita oli kourallinen ja aika pian hekin hävisivät näkyvistä. Aurinko paistoi ja maisemat olivat todella kauniit. Vesi oli välillä hyvinkin vähissä, takapuoli otti kosketusta kiviin ja taas välillä sai renkaalle antaa vauhtia meloen, jottemme olisi juuttuneet joen keskelle. Paikallisetkin olivat uskaltautuneet jokeen, lapset uiskentelivat ja vanhemmat pojat heittelivät veteen verkkoja. Parin tunnin lilluskelun ja tsilluskelun jälkeen olimme vielä parin kilometrin päässä Vang Viengin keskustasta. Taivaalle alkoi muodostua pikumusta pilvi ja aivan yhtäkkiä tuuli yltyi niin kovaksi, että renkaamme lähtivät kulkemaan vastavirtaa ja joenvarren puiden latvat nuolivat maata. Vasta kun puista katkesi oksia ja kokonaisia puita kaatui, tajusimme tilanteen vakavuuden ja hädissämme uimme sisäkumien kanssa rantaan. Rannalle kaarsi sopivasti tuktuk, jonka kyydissä pääsimme majapaikkaamme turvaan ukkosmyrskyä.

paniikki

Vielä Luang Prabangissa ollessamme olimme ajatelleet viettävämme Vang Viengissä korkeintaan kaksi yötä ja jatkaa sitten matkaa kohti maan pääkaupunkia. Pysähdys venyikin kolmeöiseksi, kun vuokrasimme vielä maastopyörät ja lähdimme tutkimaan elämää kylän ulkopuolelta. Vang Viengissä on useita pyörävuokraamoja, joilla on tavallisten mummopyörien lisäksi vuokrattavana maastopyöriä, tosin useammassa paikassa erittäin huonosti huollettuina. Kiersimmekin lähes kaikki kylän vuokraamot jotta löysimme kelvolliset pyörät. Ei ne kotipyörien veroiset olleet, mutta eteenpäin pääsimme. Ajoimme Vang Viengistä noin 7 kilometriä kivistä hiekkatietä Tham Phu Kham -luolalle. Maisemat ympräillä olivat kauniit: riisipeltoja, karstikivivuoria, pieniä kyliä, tiet tukkivia lehmiä. Luolan edustalla on sininen laguuni, jonka äärellä paikalliset perheet nauttivat vapaapäivästä syöden piknikeväitä ja perheen lapset pulikoivat turkoosissa vedessä. Itse suuntasimme luolaan, jonne aikaisemmista luolaseikkailuistamme viisastuneina tutustuimme aivan kahdestaan. Useasti reissussa olemme tunteneet olevamme täysin ylivarustautuneita otsalamppuinemme, vaelluskenkinemme ja ensiapulaukkuinemme, ja sama tunne tuli taasen, kun ihmiset astelivat luolan sisällä liukkailla kivillä flipflop-sandaaleilla sytkärin mitättömän pienessä valokeilassa.

timopolkee

pesulla

luolabuddha

Sadekausi on alkanut Laoksessa ja ukkosia on piisannut lähes jokaiselle illalle. Pyörälenkin jälkeen ravintolassa istuessamme luonto näytti taas voimansa ja taivaalle kertyi edellisen päivän tapaan pikimusta pilvi. Ja aivan yhtä nopeasti kuin tubeillessakin, tuuli yltyi ja taivaan täyttivät salamat, jyrähtely ja lopulta myös rankkasade. Ja tietenkin olimme unohtaneet edellisenä päivänä pesemämme jo melkein kuivat pyykkimme parvekkeelle. Istuimme jumissa ravintolassa myrskyn laantumista odotellen ja tuskastuneina mietimme vaatteidemme kohtaloa. Kun sade ei edellisen päivän tapaan lakannutkaan, lähdimme parin tunnin odottelun jälkeen sateen sekaan pelastamaan sen mitä pelastettavissa oli. Näky parvekkeella oli lohduton. Kaikki alushousuni, osa paidoistani ja Timon lempipaita olivat lentäneet parvekkeeltamme ympäri kyliä. Saatoimme olla melkoisen huvittava näky etsiessämme pilkkopimeässä otsalamput päässämme kadonneita vaatekappaleita. Itse löysin kaikki karkulaiset, mutta Timon paitaa ei löytynyt edes seuraavana aamuna tehdyissä etsinnöissäkään.

pyykkiametsastamassa

Kaiken kaikkiaan pysähdys Vang Viengissä oli positiivinen yllätys. Luonto ympärillä oli valtavan kaunista ja tekemistä olisi varmasti riittänyt vielä useaksi päiväksi esimerkiksi kajakoinnin ja kiipeilyn parissa. Low seasonin ja katujen siivoamisen myötä örveltäviä turisteja ei näkynyt ja yöt sai nukkua rauhassa ilman jumputtavaa musiikkia ja juhlivia ihmisiä. Kurjalta tuntui paikallisten puolesta, heidän kylänsä oli kokenut melkoisen mullistuksen yhdessä vuosikymmenessä, he olivat joutuneet todistamaan, mitä turismi pahimmillaan aiheuttaa. Länsimaalaisten turistien maine Vang Viengissä on lähes täysin mennyttä, ja menee varmasti kauemmin kuin yksi vuosikymmen, ennen kuin paikalliset suovat reissaajille palvelun lisäksi myös hymynsä.

Majoitus Domon River Guesthouse 100 000kip/yö (10€)
Vip-bussi Luang Prabang-Vang Vieng 130 000kip, sis lounaan (13€)
Tubeilu, sis. renkaan ja tuktuk-kyydin 50 000kip (5€)
Maastopyörän vuokra 15 000kip/24h (1,5€)
Bier Lao 10 000kip/0,5l (1€)