Toinen kuukausi

Toinen kuukausi kiihdytteli ohi edeltäjäänsä vauhdikkaammin. Omaksuimme reissuelämän saloja entistä syvemmin ja koti kävi entistä harvemmin mielessä. Siirryimme paikasta toiseen rivakasti ja loppukuusta tiivis tahti alkoi painaa, eikä Laoksen tulikuumat helteet helpottaneet olotilaa. Aloitimme kuukauden Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa, josta suuntasimme vaeltamaan ja vuoristoheimoja ihmettelemään lähelle Burman rajaa Pang Maphan kylään. Parin päivän tehokkaan pyllyjumihikikävelyn jälkeen matkasimme Chiang Main kautta Chiang Raihin Valkoista Temppeliä ihmettelemään.
Kuun alkupuolella oli aika jättää Thaimaa taakse ja siirtyä slow boatilla Laoksen vesi- ja maaperälle. Ikimuistoinen kahden päivän laivamatka Mekongilla vaati hermoja ja tiukkoja pyllylihaksia, mutta kaikenkaikkiaan kokemus jäi plussan puolelle.

Luang Prabangissa meillä molemmilla oli ”ihansama”-olo. Kaupunkia oli kehuttu kauniiksi ja ihmeelliseksi, sellaiseksi, jossa parin päivän vierailu venyisi vähintään viikon mittaiseksi. Meitä tympi koko Luang Prabangissa vietetyn ajan ja välillä yhteiselo meni kiukutteluksi ja kitinäksi. Helteet ja yleinen negatiivinen vire saivat aikaan ajatusleikin: ”Minne menisit, jos nyt saisit mennä minne haluaisit?” Ja hetken aikaa pohdittuamme nousi esiin maita, jonne sen hetkisestä sijainnista ei olisi edes mikään mahdoton matka. Pari päivää ajatusleikkiä leikittyämme laitoimme reissumme suunnitelmat uusiksi ja päätimme Vietnamin sijasta ottaa lennot hieman pohjoisemmaksi.

trimmaaja

mummojapappa

Päätöksen teon jälkeen olo tuntui kummalta, saako näin edes tehdä? Että aivan ykskaks muuttaa suunnitelmia, ostaa lentoliput ja suuntaa sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet käyneet edes mielessä reissua suunnitellessa. Päätöksen ja edullisten lentolippujen löytämisen myötä kiukuttelu loppui kuin seinään, hymy palasi kasvoille, rinkat tuntuivat kevyemmiltä kantaa, ympäröivä maisema näytti kauniimmalta ja reissaaminen tuntui taas maailman parhaalta asialta. Iloista mieltä lisäsi pysähdys Vang Viengissä polkupyöräilyn ja tietenkin tubeilun parissa. Vang Viengistä jatkoimme matkaa kiemurtelevia teitä pitkin Laoksen piskuiseen pääkaupunkiin Vientianeen, jossa intensiivisen kaupunkiin tutustumiseen sijasta vietimme valtaosan ajasta tietokoneella jatkosuunnitelmia tehden. Ja aivan kuukauden loppupuolella vaihdoimme maisemaa Laoksen bambumajakylistä taivaita hipovien pilvenpiirtäjien Hong Kongiin.

kaappimopo

tuktukmai

Toisen kuukauden aikana raha-asiat pysyivät käsissä ennen Hong Kongiin saapumista. Pohjois-Thaimaa ja Laos olivat Etelä-Thaimaaseen verrattuna huomattavasti edullisempia ja reissaamisen sekä aktiiviteettienkin jälkeen päiväbudjetti pysyi alle kahdenkymmenen euron. Laoksessa majoitus oli Thaimaata edullisempaa, mutta esimerkiksi ruoka kaupassa pääsääntöisesti kalliimpaa. Varsinkin muualta tuotujen tuotteiden hinnat saivat haukkomaan henkeä ja Thaimaassa aloitettu murojen syönti sekä oman aamupalan valmistaminen saivat stopin Laoksessa ja siirryimme puputtamaan patonkia katukeittiöihin. Laoksessa joimme sen sijaan kahvia oikein urakalla, paikallinen, pehmeä ja aavistuksen makeahko (ilman kondensoitua maitoakin) Lao-kahvi kun oli todella hyvää!

Alkukuusta lähetimme postipaketin Suomeen Chiang Rain postista. Paketti seilaa Suomeen laivalla ja sen arveltiin olevan matkallaan kolmen kuukauden ajan. Olen aina välillä käynyt katsomassa paketin kuulumisia Thaimaan postin sivuilla. Paketin matka Bangkokiin taittui varsin vauhdikkaasti, jonka jälkeen se ilmeisesti on pakattu laivaan (toivottavasti) ja laitettu laineille. Toivottavasti se pääsisi käymään välillä maissakin, jotta näkisin, minkä maiden kautta se lopulta Suomeen päätyi. Ihailtavan tarkasti postin sivuilla näkee, mitä paketille on tehty: ”Laita pussiin, sulje pussi, hanki laukku…”

pakettilähetys

Kolmas kuukausi vietetään siis aikasempaa täysin erilaisissa maisemissa. Pääsemme hektisen suurkaupungin makuun Hong Kongissa ja lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaamme ihmeelliseen Japaniin! Pakko myöntää, että hieman jännittää, mutta oikein hyvällä tavalla. Ja olen aika varma, että ensi kuukaudestakin tulee mitä mainioin!

honkkari3

Mainokset

Hellettä pitelee!

Samaan aikaan kuin Suomeen iski helleaalto, myös Laoksessa pääsi ”nauttimaan” todellisesta hellekelistä. Luang Prabangissa lämpötila kohosi päivittäin varjossakin päälle neljänkymmenen ja olo sekä sisällä että ulkona kävi hyvin tukalaksi. Olimme suunnitelleet käyvämme tutustumassa Laoslaiseen yrttisaunaan, mutta kun hikikarpalot helmeilivät otsalla pelkästä hengittämisestäkin, jäi sauna vielä toistaiseksi kokematta. Tuulettimellinen huonekin vaihtui parin ensimmäisen yön jälkeen ilmastoituun, koska nukkuminen kuumassa pätsissä edes x-asennossa ei onnistunut. Oli lohdullista huomata, että myös paikallisilla oli kuuma, emme siis olleet ainoat, joiden paidat olivat jatkuvasti litimärät.

ovikasvit

patsaatsisällä

Luang Prabangissa voi aistia edelleen vanhan siirtomaaisännän vaikutuksen. Kävellessä vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla kauniiden talojen, värikkäiden puuovien ja pienien kahviloiden ohi, voi kuvitella olevansa tuhansien kilometrien päässä jossain pienessä ranskalaisessa kaupungissa. Ja kun nappaa kadulta tai leipomosta patongin tai suolaisen crepen käteensä, pääsee vielä lähemmäs tunnelmaa. Ranskalaisia turisteja on paljon, joten ranskan kieltä myös kuulee, mutta myös näkee katukuvassa, sillä kaikki kyltit ja viitat ovat laon lisäksi kirjoitettu myös ranskaksi.

Luang Prabang oli 1300-1500 luvuilla Laosta edeltäneen Lan Xangin kuningaskunnan (Miljoonien elefanttien maan) pääkaupunki ja vaikka Vientiane vei tittelin jo vuonna 1563, asusti kuninkaan hovi Luang Prabangissa kommunistien valtaantuloon, eli vuoteen 1975 saakka. Kuninkaan entinen asunto sijaitsee aivan keskellä kaupunkia ja toimii nykyisin museona. Vaaleiden talojen ja kapeiden kujien keskeltä nousee vehreä Phou Si – kukkula, jonka huipulla voi ihastella Wat Khom Si -temppeliä, mutta myös kukkulan molemmille puolille levittyvää kaupunkia sekä horisontissa häämöttäviä vuoria. Luang prabangin kaduilla vilahtelee vähän väliä munkki oranssissa kaavussa. Aamuisin kaupungin kukkojen herätellessä unikekoja, sadat munkit kävelevät ympäri kaupunkia ruoka-almuja asukkailta keräillen. Yhtenä aamuna meidänkin herätyskello soi viiden aikoihin ja silmät ristissä ojensimme kadun reinalle polvistuneina ohi käveleville munkeille banaaneja ja keksejä.

timojamunkit

munkkinykyajassa

Kuumuus pakotti meidät etsimään viilennystä kaupungin ulkopuolelta. Vuokrasimme skootterin vuorokaudeksi ja huristelimme vilvoittelemaan noin kolmenkymmenen kilometrin päähän Kuang Si-vesiputouksille. Melko moni oli tuskastunut meidän lailla kuumuuteen ja vesiputousten useat vesialtaat olivat täynnä kirkkaassa vedessä polskivia uimareita. Myös munkit olivat lähteneet temppeleidensä ulkopuolelle ja oli varsin hauskaa seurata heidän poseerauksiaan ja valokuvaussessioitaan vesiputouksen edustalla.

Koska mopon vuokraus jatkui vielä pitkälle seuraavaan päivään, ehdimme etsiä viilennystä myös lähivuorilta. Ajoimme Vientianeen vievää tietä, joka päätiestatuksestaan huolimatta oli äärettömän huonossa kunnossa. Välillä tien päällysteistä oli jäljellä ainoastaan muisto ja taas välillä tien keskellä oli metrin syvyinen monttu. Kapea valtatie vei läpi pienien kylien, joiden lapset vilkuttivat iloisesti ja huusivat peräämme ”Sabaidee!” Ajo vuoren huipullekaan ei kuitenkaan tuonut helpotusta kuumuuteen, ilma seisoi ja tien päällystetyissä kohdissa piki nousi kuumuuden johdosta tien pintaan.

munkitputouksella

putous

Kun emme löytäneet riittävää viilennystä moporeissuillamme, vietimme lopulta päivien kuumimmat hetket ilmastointikoneen alla huoneessamme maailman sääkarttaa tutkaillen ja viileämmistä matkakohteista haaveillen. Ja kun karttoja tarkkaili tarpeeksi pitkään saimme päähänpinttymän viileämmästä maasta ja voi olla, että Laoksen jälkeen teemmekin pari ylimääräistä alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme kuulumatonta lenkkiä. Mutta näistä siirroista lisää, kun alamme tosissaan suunnitelmia toteuttaa…

vapaakuinlintu

Majoitus: Golden Lotus Guesthouse 120000 kip (12€)
Skootterin vuokra 150000kip /24h (15€)
Pyörän vuokra 20000kip /24h (2€)
Sisäänpääsy vesiputouksille sekä Wat Khom Si-temppeliin 20000kip (2€)
Täytetty patonki kadulta 15000kip (1,5€)

Risteily Mekong-joella

Internetin keskustelupalstoilla risteilyä Mekong-joella Huay Xaista Luang Prabangiin mainostetiin elämäsi kauheimpana kaksipäiväisenä kokemuksena. Kerrottiin ylibuukatuista laivoista, kiukkuavista oppaista, ylihintaisista majataloista Pak Bengissä, varkaista välipysäkin kaduilla, mutta myös majapaikan sisällä. Risteilyllä olleet kirjoittivat alkoholin nauttimisen olevan paras ajanviettotapa paatilla, jolloin humaltuessa istuinpaikka lattialla saattaisi muuttua siedettäväksi.

Netissä suositeltiin normaalin päivittäisen reittimatkan sijaan varaamaan yli kolme kertaa kalliimpi luksusristeily valmiiksi varattuine majoituksineen, ruokineen ja retkineen. Lähettelimmekin eri firmoille (Shompoo cruises ja Nagi cruises) sähköpostia asian tiimoilta. Toisen yhtiön laivat eivät liikkuneen kuivalla kaudella ja toinen taas risteili harvennetuin aikatauluin. Thaimaan puoleiseen rajakaupunkiin Chiang Khongiin saavuttuamme päätimme kuitenkin tyytyä parjattuun reittipaattiin. Päätöstä kypsytti se, ettei Chiang Khongin kaduilla liikkunut juurikaan muita turisteja ja siten myöskään laivat tuskin olisivat aivan ylikuormitettuja. Miten väärässä olimmekaan!

Olimme heti kahdeksalta Thaimaan Immigrationin edustalla matkustajasatamassa, jätimme virkailijalle maastapoistumiskortin ja maksoimme 20 bathia (0,5€) Mekongin ylittävästä pitkähäntävenekyydistä. Vastarannalla täytimme viisumihakemukset sekä maihintulokortit ja ojensimme ne passin ja yhden passikuvan kera virkailijalle. Viisumin käsittelyyn meni noin 20 minuuttia ja viisumin hinta Suomen kansalaisille oli 35 dollaria (ainoastaan ranskalaiset, entiset siirtomaaisännät, pääsivät edullisemmin). Koska saavuimme Laokseen lauantaina, jouduimme molemmat maksamaan vielä dollarit mieheen, koska vaivasimme virkailijaa viikonloppuna.

viisumi

Slow boatit lähtevät eri satamasta, joten hyppäsimme tuktukiin amerikkalaisen pariskunnan kanssa ja olimme lähes ensimmäiset matkustajat ostamassa lippuja laivaan. Olimme tulleet hyvissä ajoin perille, kellon viisarit raksuttivat kohti yhdeksää ja lähdön piti tapahtua aikaisintaan kello 11. Kävimme tarkastamassa laivan, meidän paikkamme olivat pehmustetuilla puupenkeillä, jotkut onnekkaat pääsisivät istumaan vanhoihin autonistuimiin. Joimme kahvit lähikuppilassa ja paikalle valui vain kourallinen ihmisiä. Veimme laukkumme laivaan ja menimme varaamaan penkkimme tunti ennen lähtöä. Onneksi teimme niin, sillä mitä lähemmäs yhtätoista kellon viisarit liikkuivat sitä enemmän ihmisiä saapui satamaan. Kun laivan kaikki 70 istumapaikkaa oli jo täytetty, seisoi laiturilla edelleen vähintään 30 lippunsa maksanutta asiakasta. Kävi juuri niin kuin internetin keskustelupalstoilla oli kerrottu, laiva tumpattiin matkustajien vastustelusta huolimatta liian täyteen ja viimeisenä tulleet saivat istua 7 tuntia lattialla konehuoneen vieressä tai muovituolissa käytävän keskellä. Tunteet kävivät kuumina niin turistien kuin laivahenkilökunnan puolesta ja itse vain hoimme toisillemme, että kerrankin Aasiassa on hyötyä olla ajoissa paikalla.

laivatvalmiina

laivassa

Ennen kuin laiva edes lähti satamasta, ensimmäiset matkailijat avasivat jo oluttölkkejään ja laittoivat huikat kiertämään. Viimeisenä laivaan tullut brittiporukka pistikin bileet pystyyn heti lähdön tapahduttua ja bailut jatkuivat Pak bengiin saakka vesikylpyineen ja alati äänekkäämmiksi käyvine puheineen. Seitsämän tuntia Mekongilla kului kuitenkin melko kivuttomasti, opiskelimme opaskirjasta Laos-tietoutta, söimme eväitämme, nautimme vehreistä maisemista ja minä sain päätökseen taistelun kanssa Chiang Maista ostamani pitkäveteisen kirjan.

Saavuimme Pak Bengiin juuri ennen auringonlaskua. Metsän keskeltä näkyivät vain muutamien talojen katot, mutta rannalla meitä oli vastassa monta kyläläistä ja varsin monta majatalomyyjää. Ja kun laivan 100 matkustajaa ryntäsivät pienelle ponttoonille odottamaan laukkujaan, seassa kaikki paikalliset kauppamiehet ja vikkelät lapset, oli ihme, ettei kukaan tipahtanut virtaavaan veteen tai kenenkään laukku päätynyt vääriin käsiin. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, joten kävelimme kylän ainoaa isoa katua mäkeä ylös ja muutaman majatalon katsasteltuamme päädyimme yöpymään laivamatkalla tapaamamme kanadalaisen perhen ja amerikkalaisen pariskunnan kanssa samaan edulliseen, yksinkertaiseen majataloon.
Majatalossa sinänsä ei ollut mitään vikaa, huoneessa oli tilaa, suihkusta tuli lämmintä vettä, katossa oli tuuletin ja oven sai lukkoon. Kääriytyessäni pyyhkeeseen ennen suihkuun menoa tunsin jonkin pistoksen ihossani. Heitin pyyhkeen nurkkaan ja pyyhkeen sisältä löytyi tulitikkuaskin kokoinen kovakuoriainen. Ja kun vielä yöllä sänkyni alta ja viereisestä nurkasta kuului jatkuvasti epämääräisiä öttiäisten ääniä, oli yö hyvin katkonainen ja vähäuninen.

pyyheorkki

Aamulla olimme parisen tuntia ennen lähtöä varaamassa paikkoja laivasta. Loppumatkalle meille oli järjestynyt hieman parempi paatti, pääsimme istumaan pehmustetuille nahkatuoleille ja melkein kaikille riitti istumapaikat laivassa. Lähtö viivästyi lopulta lähes kaksi tuntia, kun eräs italialainen poika oli edellisenä yönä hukannut passinsa ja oli hieman epävarmaa saisiko hän jatkaa matkaa enää eteenpäin. Useammat kylän viranomaiset ajoivat kylän ainoaa katua eestaas ja ilmeisesti asia jollain tavalla ratkesi, koska laivan irrotessa laiturista, nukahti italialainen poika jo keinuvalle lattialle.

4000 kilometriä pitkä Melong-joki virtasi kuivasta kaudesta huolimatta hyvin vauhdikkaasti. Välillä kuohut vievät laivaa ja tarvitsi vain lasketella virran mukana. Koska veden pinta oli hyvin matalla, olivat violetit, terävät kivitörmät paljastuneet. Kylien lapset esittivät uimahyppyjä kivien jyrkänteiltä ja välillä ohitimme kokonaisia perheitä kapeissa veneissä.
Toisen päivän matka tuntui kestävän ikuisuuden. Bileporukka istui hiljaa laivan etuosissa, ihmiset eivät jaksaneet enää kiinnittää huomiota ympäröiviin maisemiin, vaan useimpien matka taittui nukkuen. Itse sain avata uuden ja mielenkiintoisen kirjan, jonka parissa vietin lähes koko päivän matkan.

ruori

Laiva pysähtyi kymmenisen kertaa joen varren kyliin ottamaan mukaan lisää matkustajia tai vain tiputtamaan entisiä pois. Ilansuussa, juuri auringon painuessa maihin, saavuimme vihdoin määränpäähämme, tosin emme aivan kaupungin edustalle vaan noin 10 kilometrin päähän. Emme olleet päässeet missään vaiheessa nostamaan Laoksen kipejä, joten tuktuk-lippua varten tyhjensin koko kukkaromme sisällön lipputiskille, ja onnekseni myyjämies hyväksyi Thaimaan bathit dollareiden ja kipien ohella.

Oliko se matka elämäni kauhein kokemus? No ei ollut. Hetkittäin, pyllyn puutuessa ja brittien örvellyksen käydessä hermoille haaveilin kyllä luksusristeilystä, mutta ainoastaan hetkittäin. Molempien päivien useiden tuntien laivamatkat menivät pääsääntöisesti oikein mukavasti, reppu oli täynnä eväitä ja maisemat kauniita. Tapasimme matkalla mukavia ihmisiä ja saimme myös valtavasti matkavinkkejä jatkon suhteen. Ehkä, jos emme olisi olleet paikalla ajoissa ostamassa lippuja sekä varaamassa istumapaikkoja, ja olisimme joutuneet viettämään matkan konehuoneen vieressä lattiella istuen, saattaisin olla laivamatkan mukavuudesta eri mieltä…

mekong

Luetut kirjat: Carol Shields Kaiken keskellä Mary Swann, Kathryn Stockett Piiat
Risteily Huay Xai-Luang Prabang 32$ (24,6€)
Yöpyminen River View House, Chiang Khong 580bth (15€)
Yöpyminen Pak Beng 50000kip (5€)