Bye bye Asia! Cheers Australia!

aasiakokoelma

161 päivää, 5 kuukautta ja 9 päivää, 8 maata, 9 lentoa, 51 eri hotellihuonetta, 3 nukuttua yötä bussissa, 2 lentokoneessa, 5 sairastettua mahatautia, 10 purkkia aurinkorasvaa, 9680 valokuvaa, 59 blogitekstiä ja 13220 euroa. Ravintolaruokailua, lukemattomia temppeleitä, erilaisia kulttuureja, iloisia hymyjä, iltamarkkinoita, satoja skootterilla ajettuja kilometreja, tuktuk-kyytejä, vinopino luettuja kirjoja, valkoisia hiekkarantoja, vuorenhuippuja, aurinkoa ja upeita maisemia. Paljon myös sitä Kaakkois-Aasian kääntöpuolta- köyhyyttä, kurjuutta, roskaa ja ympäristöongelmia.

Meille Aasia oli aivan uusi maanosa ennen reissua. Osasimme odottaa hälinää ja vilinää, mutta silti se reissun ensimmäinen aamu, kun eksyimme isoine rinkkoinemme jonnekin Bangkokin sokkeloisille kaduille, oli melkoinen kulttuurishokki. Kulttuurishokista selvittiin ja totuimme hyvin nopeasti kaakkoisaasialaiseen elämänmenoon. Unohdimme kellot ja aikataulut, löysäsimme tahtia ja hölläsimme suunnitelmia. Ei se kato oo niin justiinsa.

Alkumatkasta kiertelimme kaikki mahdolliset tiellemme sattuneet nähtävyydet, kurkkasimme jokaikisen temppelin sisään, opettelimme opaskirjoista ne pienimmätkin printit ja minä jopa tunnollisuustuskissani alleviivasin tärkeimpiä juttuja neonvärein. Ajan myötä asenne hölleni ja tavasimme opaskirjoista reissutietoutta hyvinkin suurpiirteisesti. Lopulta huomasimme, että eksyimme parhaimpiin ja ikimuistoisimpiin paikkoihin ilman opasteita, ainoastaan kurkkaamalla nurkan taakse tai valitsemalla sen isolta tieltä erkanevan pienemmän polun.

Nyt menneitä muistellessa tuntuu reilut viisi kuukautta kuluneen valtavan nopeasti, vaikka ensimmäisen kuukauden aikana aika mateli ja vuosi tuntui ikuisuudelta. Olemme reissanneet aika rauhallisessa tahdissa, jumittuneet välillä pitemmiksi ajoiksi yhteen paikkaan ja välillä jättäneet joitain suunniteltuja kohteita matkareitin varrelta. Joissain paikoissa olisi voinut pysähtyä pidemmäksi aikaa ja toisissa taas lyhyempikin visiitti olisi riittänyt vallan hyvin. Olen iloinen, että lähdimme Hong Kongiin ja Japaniin aivan ex tempore, nämä maat (varsinkin Japani) ovat meidän molempien mielestä olleet reissun kohokohtia. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisimme voineet hieman nipistää pois Thaimaassa vietetystä ajasta ja reissata pidempään ja monipuolisemmin Malesiassa tai Indonesiassa. Etelä-Thaimaa oli meille pienoinen pettymys, turisteja oli valtavasti ja sitä myötä myös niitä turisteja huijaavia ja koijaavia paikallisia. Vaikka Thaimaata tituleerataan kaikissa matkaoppaissa tuhansien hymyjen maaksi, ei siellä Etelä-Thaimaassa niitä hymyjä pahemmin näkynyt. Onneksi Pohjois-Thaimaa otti meidät lämpimämmin vastaan ja viihdyimmekin enemmän kuin hyvin pohjoisen kaupungeissa ja patikointipoluilla. Thaimaa kuitenkin oli kaikenkaikkiaan hyvä ja helppo paikka aloittaa Aasian valloitus.

Hymyistä puheenollen, mukavimmat, iloisimmat ja ystävällisimmät ihmiset löytyivät Kambodzasta sekä Indonesiasta. Kummasti omakin suu kurottelee kohti korvia, kun vastaan tuleva tuntematon väläyttää kauneimman hymynsä ja tervehtii reippaasti. Kohteliaimmat ihmiset taas olivat luonnollisesti Japanissa. Ensimmäisinä päivinä olimme hyvin hämillämme ylenpalttisesta kumartelusta ja anteeksipyytelystä, mutta kuten siihen Kaakkois-Aasian härdelliin, totuimme hetkessä japanilaiseen kohteliaisuuteen ja häpesimme omia ei aina niin kohteliaita tapojamme.
Eteemme sattuneet Aasian kauneimmat ja rauhallisimmat rannat löytyivät Lombokin saarelta, jonka lukemattomissa poukamissa sai maata aivan yksin valkoisella rantahiekalla turkoosin meren aaltojen pauhua kuunnellen. Parhaimmat luontoseikkailuhetket koimme Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa pelottavan luolaretken merkeissä ja sykähdyttävimmät patikkapolut Japanissa Kamikochin lumihuippujen rinteillä.
Mukavimpana ja mielenkiintoimpana kaupunkina jäi mieleen Hong Kong sekä Chiang Mai. Timo tykkäsi Singaporesta, kun minä taas suhtauduin kaupunkiin huomattavasti ynseämmin. Pääkaupungeista hiljaisimpana ja valitettavasti myös tylsimpänä jäi mieleen Vientiane. Paras käyttämämme lentoyhtiö tosin löytyi Laoksesta. Lao Airlines:in koneet olivat upouusia, lyhyellä lennolla Vientianesta Bangkokiin saimme vaikka minkälaista evästä sekä juomaa, lennolle sai otta maksutta matkaan valtavan kokoisen kapsäkin ja lennon hinta oli samaa luokkaa Aasian halpalentoyhtiöiden kanssa. Käymistämme maista Japani on sellainen, johon haluamme ehdottomasti matkustaa joskus vielä uudestaan. Indonesia oli meidän lemppari kaikista Kaakkois-Aasian maista ja varmasti vahva ehdokas tulevien reissujemme matkakohteena.

Alkumatkasta Thaimaassa olimme hyvin tarkkoja rahoistamme. Nukuus sai aivan absurdeja piirteitä, kun mietimme raskimmeko ostaa parinkymmenen sentin jäätelöä tai istahtaa kahvilaan oikein hyville kahveille. Tiukka talouskuri on hieman höllentynyt, edelleenkin kyllä mietimme tarkasti, mitä syödään, missä majoitutaan ja minne mennään, mutta kyllä me niitä jäätelöitä olemme syöneet ja sydämin koristeltuaj kahvejakin juoneet.
Edullisimmin asuimme Laoksessa, jossa yöpymiseen meni keskimäärin 12,25€/yö. Kalleimpia unia taas uneksittiin Singaporessa, jossa majoituksen keskiarvo oli 61,6€/yö. Laoksessa söimme ja joimme edullisimmin, päivässä ruokaan ja juomaan meni yhteensä 12,5€ ja taas kalleinta itsensä ravitseminen oli Hong Kongissa, jossa rahaa syömiseen ja juomiseen meni 34,9€ päivässä. Lentoihin Kainuun perukoilta Indonesiaan on mennyt yhteensä 3220 euroa, joista yli kolmasosa meni lentoihin, joilla pääsimme Suomen rajojen ulkpuolelle. Olimme ennen reissua ostaneet ainoastaan lennot Bangkokiin ja muuten lentoja on ostettu sitä mukaan kun niitä on tarvittu.

Aika Aasiassa oli ihanaa, kokemusrikasta ja opettavaista. Oma kärsivällisyys kasvoi ainakin kymmenkertaisesti ja blogin myötä tuli opiskeltua sitä sun toista noiden maiden historiasta, kulttuurista ja tavoista. Kaakkois-Aasiassa tuli katseltua sitä elämän nurjaakin puolta, jossa kaikille ei ole annettu aivan samalla mitalla kuin itselle. Se kurjuus, jota vastaan tuli, pisti miettimään omaa oikeutta hyvinvointiin ja loi syvää kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä omassa elämässä on ja on ollut. Ehkei se kulunut lottovoiton ja Suomeen syntymisen (tai muuhun länsimaahan) yhdistävä fraasi niin naiivi olekaan.

Viikko sitten vilkutimme hyvästit Aasialle ja otimme suunnaksi Australian. Laskeutuessamme Darwiniin taivaan täyttivät värikkäät, paukkuvat ilotulitteet -taisivat jo odotella meitä!

Mainokset

Munduk -vihreää rauhaa Balilla

Kuten alankomaalaiset siirtomaaisännät satoja vuosia sitten, pakenimme mekin hälisevää ja tunteita kuumentavaa Etelä-Balia pohjoisen vuorien ja kukkuloiden tyynnyttävään rauhaan Mundukin kylään. Jo automatkalla tuntui pulssi tasoittuvat ja verenpaine laskevan, lukuiset kylät ohitettuamme tie alkoi nousta ja kipristyä serpentiiniksi kukkuloiden rinteille. Tietä ympäröivät vihreät riisipellot ja mansikkaviljelmät. Ohitimme Balin kraaterijärvet Danau Bunyanin sekä Danau Tamblinganin ja nousimme vielä viimeiselle kraateriharjanteelle, jonka reunalta Mundukin kylästä oli upeat maisemat kraaterin molemminpuolisiin laaksoihin ja selkeällä säällä jopa merelle saakka. Mundukin kylä on ainoastaan lyhyt pätkä tiiviisti, vieriviereen asetettuja taloja autotien molemmin puolin, mutta sen ympräillä leviävä luonto ja viljelymaat tekevät siitä pysähtymisen arvoisen matkakohteen.

Kävimme tutkailemassa jo ensimmäisenä iltana kylän ympäristöä kahviviljelyksillä ja riisipellolla risteilevillä poluilla. Nautimme rannikkoa huomattavasti viileämmästä ilmasta ja illalla kaivoimme rinkan pohjalta fleecetakkia päällemme ja katselimem auringonlaskua terassilla teetä siemaillen. Seuraavana aamuna lähdimme poluille aamun viileydessä. Olimme saaneet majatalostamme seikkaperäisen, käsin kirjoitetun kartan, joka antoi suurpiirteiset ohjeet alueen patikkapoluista. Mundukin ympäristössä on kuitenkin aika helppo suunnistaa, maamerkkejä ja kiintopisteitä on useita – kylä itsessään sijaitsee korkean harjanteen päällä ja polut kulkevat laaksoissa, joista on lähes jatkuva näköyhteys kylään. Myös kylästä seuraavalla kukkulalla kohoava muuta puustoa huomattavasti korkeampi puu pitää sisäisen kompassin kurssin kurissa. Ja jos se kurssi oli hetkellisesti hukassa, tarjosivat paikalliset neuvon oikealle polulle hymyn kera.
Ohitimme kaakaopuita ja pihoja, joissa neilikat oli aseteltu pressun päälle kuivumaan, mikä huumaava tuoksu! Talojen koirat juoksivat nopeasti vieraiden askelien ääneen kuultuaan pihoilta poluille räksyttämään. Vaikka koirat eivät varmastikaan olleet vihaisia, veistelimme itsellemme bambutikut henkiseksi turvaksi ja myös tueksi jyrkkiin mäkiin. Ennen lounasta (ja reissun parasta paistettua nuudelia) teimme tunnin lenkin kahdelle vesiputoukselle, jotka kuulemma ovat huomattavasti vaikuttavammat sadekaudella. Lounas venyikin normaalia pidemmäksi, kun jäimme vaihtamaan kuulumisia Warung Classicin omistajan kanssa. Jatkoimmekin kävelyä mahat täysinä Mundukin kylän toiselle puolelle laskeutuvaan laaksoon, jonka riisiviljelmämaisemat olivat vertaansa vailla. Kiinnitimme erityisesti huomiota kauniisiin, huolehdittuihin ja kukkia täynnä oleviin pihoihin, harvinaista Kaakkois-Aasiassa!

Nautimme täysin siemauksin Mundukin tarjoamasta rauhasta. Vaikka kävelyretkemme olivat tällä kertaa hyvinkin kevyitä, tarjosivat ne fyysisen rasituksen sijaan toivottua mielenrauhaa -parin päivän samoilun jälkeen olimme jälleet valmiit palaamaan Balin eteläkärkeen Uluwatuun.

Autokyyti Seger Beach-Munduk-Uluwatu 950 000IDR (64,24€)
Majoitus Na Inn 300 000IDR (20,1€)
Lounas Warung Classic (alkukeitto, paistetut nuudelit, mansikkapannukakku ja tuore mehu) 45 000IDR (3€)
Pääsymaksu vesiputouksille 10 000 IDR ja 5000IDR (0,7€, 0,35€)

Mundukin kylänraitti

Mundukin kylänraitti

Lounaalla

Lounaalla

munduk6

Perhosia ja kahvipapuja

Perhosia ja kahvipapuja

Vesiputouksella

Vesiputouksella

munduk9

Ja Mundukin toisella puolella riisipelloilla.

Ja Mundukin toisella puolella riisipelloilla.

Poikia pellon reunalla.

Poikia pellon reunalla.

Tiedättekös mitä nämä ovat?

Tiedättekös mitä nämä ovat?

No niillä kiivetään puuhun satoa keräämään.

No niillä kiivetään puuhun satoa keräämään.

Talojen pihat olivat Mundukissa kauniita, istutuksia täynnä.

Oli ilo katsella ja kurkkia ihmisten pihoihin pieniltä poluilta.

Kauniita värejä löytyi muualtakin kuin kukista.

Kauniita värejä löytyi muualtakin kuin kukista.

Rantaelämää Balilla

lembongan9

Timolla iski Ubudissa jälleen surffausvierotusoireet, joten siirryimme muutaman päivän kaupunkiloman jälkeen Balin saarella etelämmäksi aaltojen ääreen. Erehdyimme pysähtymään pariksi yöksi Kutan turistihelv…*piip* ja melkeinpä samointein tuonne surffikauppojen, punaisten turistien, rantacowboyden ja tuhansien tavarantyrkyttäjien rantakaistaleelle saavuttuamme aloimme tehdä jo suunnitelmia eteenpäin siirtymisestä. Noiden muutaman Kutalla vietetyn päivän aikana Timo kävi kokeilemassa Kutan aaltoja laudan kanssa (kuten tuhannet muutkin), ihmettelimme lähes kaiken paljastavaa lomamuotia, työnsimme mäessä piiputtavan mopomme korjaamolle, ajoimme melkein yhden kolarin ja ohitimme poliisiratsian ankarasti kaasukahvaa kääntäen. Meille (lähinnä Timolle) tarjottiin lukemattomia kertoja huumeita, taikasieniä ja jopa Viagraa. Kuumin turistisesonki näkyi ja kuului, kadut ja Kuta-ranta olivat tupaten täynnä lomalaisia.

Kaikki haluavat oppia surffaamaan!

Kaikki haluavat oppia surffaamaan!

Kutan rantaeläimiä.

Kutan rantaeläimiä.

Leijoja kaupan.

Leijoja kaupan.

Jottei aika Balilla menisi aivan hotellihuoneessa pakoiluksi, jätimme Kutan piakkoin taaksemme ja hyppäsimme ensimmäistä kertaa reissumme aikana hitaiden puuveneiden ja paikallisten lauttojen sijaan pikaveneen kyytiin. Vene pomppi mainingilta toiselle, olo oli kuin huvipuistolaitteessa. Lapset kiljuivat riemuissaan ja pahoinvoivat aikuiset siirtyivät veneen perälle tasaisemman kyydin toivossa. Reilun tunnin matkan jälkeen kyyti hiljeni, moottorit sammuivat ja veneen pohja kosketti Nusa Lembonganin rantahiekkaa. Kutalla ahdistanut aurinkolomaturistimeininki jatkui myös Nusa Lembonganin rannalla -odotimme isossa porukassa majapaikan nimi teipattuna paitoihimme jatkokyydityksiä yöpaikkoihimme, lukuisat häslärit pyörivät ja hyörivät ympärillä ja tekivät kaikesta entistäkin epäselvempää, kiinalaiset turistit napsivat jatkuvasti toisistaan ja varmasti siinä vielä joku kauppiaskin pyörähti myymässä sharonkeja, lierihattuja ja Bintangpaitoja. Puolen tunnin odottelun jälkeen kaikki oli vihdoin selvillä ja kävelimme peräkanaa majapaikkoihin vieviin autoihin. Tässä vaiheessa olin jo kehittänyt aikamoisen asennevamman koko saarta kohtaan ja siksi majapaikkamme hieman repsahtanut kunto (lavuaarin edustan sokkelo tipahti varpailleni, käsisaippuakotelo tipahti käsiini, seinälaatat olivat irronneet, mutteivat onneksi tipahtaneet niskaani) sai aikaan totaalisen ärsyyntymisen. Viime aikojen reissuväsymyksellä oli myös ehkä oma osuutensa voimakkaisiin tunteisiin. Illan vaihtuessa yöksi menimme hieman itseemme, oma kiittämättömyys ja ärsyyntyminen tuntuivat aika kohtuuttomilta. Reissun myötä kauniista maisemista ja paratiisisarista on tullut niin itsestäänselvyyksiä, ettei enää oikein ymmärrä omaa onnellista asemaansa. Tien päällä on tullut myös varsin selväksi se, etteivät ne turistisimmat lomakohteet vain ole meitä varten, nautimme enemmän rauhasta sekä autenttisesta ympäristöstä ja elämästä.

Kaikki laivaan!

Kaikki laivaan!

Yön yli nukuttua asiat tuppavat näyttämään paremman puolensa. Niin kävi myös Nusa Lembonganin suhteen. Timo kävi kokeilemassa Playground-spotin aaltoja ja palasi hymy huulilla takaisin toisen surffarin laudan evän tekemät naarmut selässä ja reiät rash guardissa. Kivaa oli kuulemma ollut naarmuista huolimatta. Nusa Lembongan olikin tunnettu alunperin ainoastaan surffareiden keskuudessa, mutta saarelle eksyy surffareiden lisäksi niin lapsiperheitä kuin reppureissaajiakin. Ökyresorttien lisäksi sieltä löytyy vielä noita perusbungaloweja (tosin huomattavasti kalliimmalla kuin muualla Balilla) ja jopa ihan paikallisia saaren asukkaita. Kiertelimme saarta ja siihen sillalla liittyvää naapurisaarta Nusa Ceningania niin mopolla kuin polkupyörillä. Indonesiassa on tottunut kaikenlaisiin erilaisiin pikkumaksuihin, joita pyydetään rantaparkkeeraamisesta, vesiputouksien ihailusta, temppeleiden sisäänpääsyistä jne. Juuri kun olimme selvinneet asennevammastamme, sai pienen ärsyyntymisen aikaiseksi saaren pohjoispäässä olevalla tiellä ollut rahastusmies, joka oli vailla rahaa mangrovemetsän äärelle menevän tien käytöstä. Pyydetty summahan ei ollut kovin paljon (2000 rupiaa), mutta se ärsytti, että edellisenä päivänä olimme saaneet ajaa tiellä ilman maksuja. Ja tietenkin siitä metsään menostakin olisi pitänyt maksaa vielä erikseen. Metsään emme menneet, sen sijaan ihmettelimme saaren matalikkojen leväviljelmiä ja kuuntelimme saaren länsireunassa meren pauhua vasten jyrkkiä rantatörmiä.

Saaren ympärillä matalikoissa oli leväpeltoja. Sato kerättiin talteen käsin.

Saaren ympärillä matalikoissa oli leväpeltoja. Sato kerättiin talteen käsin.

Ja asetettiin kuivumaan auringon alle. Tuoksu (haju) oli sanoin kuvaamaton.

Ja asetettiin kuivumaan auringon alle. Tuoksu (haju) oli sanoin kuvaamaton.

Kuu katosi yötaivaalta ja vei mukanaan myös meriveden. Aallot katosivat surffispoteilta ja korallit paljastuivat veden alta. Kun surffaus ei enää onnistunut ja pelkkä rantalöhöily ei napannut, oli meidänkin aika vaihtaa jälleen maisemaa. Nusa Lembongan on ihan kiva, mutta näitä saaria ja rantoja on tullut nyt nähtyä sen verran, että suuria sykähdyksiä se ei saanut aikaiseksi. Mutta ehdottomasti, jos eksyy Balille ja haluaa sekä surffata, snorklata (vedet ovat todella kirkkaat) ja rötkötellä auringon alla, on Nusa Lembongan ainakin sitä Kutaa monenmonta kertaa mukavampi ja rauhallisempi vaihtoehto.

Kalastajien työ alkoi auringon laskettua.

Kalastajien työ alkoi auringon laskettua.

lembongan6

Haudat auringolta suojassa.

Haudat auringolta suojassa.

Täälläkin aamut alkoivat kukon kieunnalla. Kukkotappelut ovat suosittuja Indonesiassa, vaikka kaikki uhkapeli onkin kiellettyä. Tappelukukkoja näkyi lähes jokaisen talon pihassa kupujensa alla.

Täälläkin aamut alkoivat kukon kieunnalla. Kukkotappelut ovat suosittuja Indonesiassa, vaikka kaikki uhkapeli onkin kiellettyä. Tappelukukkoja näkyi lähes jokaisen talon pihassa kupujensa alla.

Saaren länsipuolella tyrskyt jyrähtivät vasten jylhiä rantatörmiä.

Saaren länsipuolella tyrskyt jyrähtivät vasten jylhiä rantatörmiä.

Lutetut kirjat Riikka Pulkkinen Totta, John Irvin Viimeinen yö Twisted Riverillä
Pikavenekyyti Sanur Beach-Nusa Lembongan-Sanur Beach (sis. kuljetukset molemmissa päissä hotellilta satamaan ja satamasta hotellille) 450 000 IDR/hlö (30,7€)
Majoitus Kuta Beach Kuta Sari House 215 000 IDR (16,7€), Nusa Lembongan Tarci Bungalows, kylmä vesi, ei aamupalaa 250 000 IDR (€), Nitya Homestay lämmin vesi, AC, aamupala 450 000 IDR (30,7€)
Surffilaudan vuokra ja venekyyti aalloille Newbros Surfing (ja maailman mukavin surffikoulun omistaja, suosittelemme!) 100 000 IDR (6,8€)
Mopon vuokra 60 000 IDR (4,1€)
(Ryöstö)bensa 15 000-20 000IDR/1,5l (1-1,4€)
Maastopyörä Newbros Surfing 40 000 IDR/vrk (2,8€)

Viides kuukausi

Viidennen kuukauden voi tiivistää kolmeen sanaan: sairastelu, surffaus ja reissuähky. Koimme molemmat pariin otteeseen turistiripulit ja flunssat, nenä vuoti ja maha oli kipeä, majapaikan vessa tuli tutuksi ja valitettavasti myös Lombokin sairatuvat ja klinikat. Mutta terveinä päivinä kampesimme itsemme mopon selkään ja kurvasimme rannoille surffilautojen kanssa. Kolmen viikon pysähdyksen jälkeen siirryimme takaisin länteen päin sille Indonesian suosituimalle saarelle, eli Balille. Ja vaikka siirryimme saarelta toiselle samassa maassa, tuntui kuin olisi saapunut aivan eri maahan, niin paljon saaret poikkesivat toisistaan. Balin kulttuuri ja omaperäinen hindulainen uskonto ovat todella kiehtovia, joka kulmalla on pieni alttari, jonka patsaat on koristeltu kukkasin, alttarin ympärille kieritetty punamustaruudullisia kankaita ja viereen pystytetty koristeellinen päivänvarjo. Lähes päivittäin törmää erilaisiin uskonnollisiin seremonioihin, kulkueisiin tai vähintäänkin kuulee vienon seremonioihin liittyvät musiikin kelloineen ja kongeineen. Olen täysin hullaantunut pieniin uhrilahjoihin, siis sellaisiin banaaninlehdestä taiteltuihin koreihin, joihin on aseteltu kukkasia, hedelmiä, rahaa, karamelleja, suitsukkeita. Paikalliset valmistavat päivittäin ison kasan näitä pieniä koreja, joita asetellaan alttareille, teille, mopojen päälle, sillankaiteille ja vähän jokapuolelle jumalien lepyttelemikseksi.

Balilla pitää varoa, mihin astuu.

Balilla pitää varoa mihin astuu.

Temppeleiden patsaatkin olivat aamuisin saaneet hieman lempeämmän ilmeen kukkasista.

Temppeleiden patsaatkin olivat aamuisin saaneet hieman lempeämmän ilmeen kukkasista.

Balilla on jatkuvasti menossa jokin juhla tai seremonia, joiden vuoksi kadut ovat koristeltu ja liikenne jumissa.

Balilla on jatkuvasti menossa jokin juhla tai seremonia, joiden vuoksi kadut ovat koristeltu ja liikenne jumissa.

Viime aikoina meitä on vaivannut pienoinen reissuväsymys, uudet jutut ja paikat eivät saa aikaiseksi enää alkumatkalla koettuja vaufiiliksiä. Viiden kuukauden aikana Kaakkois-Aasiassa on valitettavasti välillä tullut tunne, että tämä on niin nähty, sen verran samankaltaisia maat ovat. Jopa ne valkoiset hiekkarannat, auringon palvominen ja rento rötköttely ovat alkaneet välillä tökkimään. Kyllä, liika on liikaa myös lekottelussa. Alkumatkasta tuli oltua jatkuvasti nenä kiinni jossain opaskirjassa ja koin ahdistusta siitä, ettei kaikkea mahdollista ehtisi nähdä ja kokea vuoden aikana. Pikkuhiljaa reissun pakkomielterinen suunnittelu ja nähtävyyksissä ravaamistahti on hiipunut, se huono Southeast Asia on a shoestring –Lonely Planet matkaopas on vaihdettu huomattavasti viihdyttävämpään romaaniin ja matkaa on jatkettu siten, että päätös seuraavasta kohteesta on tehty yleensä vasta reissupäivää edellisenä iltana, joskus jopa samaisena aamuna.
Ehkäpä juuri sen matkaväsymyksen takia oleskelumme Lombokissa venyi ja venyi. Ja mitä pidemmän aikaa oleilimme mukavassa majapaikassamme ja ajelimme tutuilla teillä, sitä hankalampaa oli tehdä uusia matkasuunnitelmia ja sitä lopullista päätöstä lähtemisestä uusiin maisemiin. Tuon Lombokilla vietetyn kolmeviikkoisen takia jäi Balin pohjoispuolella oleva Sulawesi kokematta ja samalla myös näkemättä saarella heinä-elokuussa järjestettävät erikoiset hautajaisseremoniat. Tosin tuskin olisin noihin hautajaisseremonioihin liittyvää vesipuhveleiden joukkoteurastusta pystynytkään katsomaan. Aina kun joku suunniteltu asia jää kokematta, täytyy lohduttautua ajatuksella tulevista matkoista, eihän tämä ole elämämme viimeinen reissu, toivottavasti.

Lombokissa rantahiekka oli valkoista ja meri sinistäkin sinisempi. Ja rannat hiljaisia.

Lombokissa rantahiekka oli valkoista ja meri sinistäkin sinisempi. Ja rannat hiljaisia.

Ja surffauskin onnistui! Timon tyylinäyte.

Ja surffauskin onnistui! Timon tyylinäyte.

Reissuväsymyksen lisäksi, tai siitä johtuen, olen koko kuukauden ajan kantanut rinkan lisäksi koti-ikävän aiheuttamaa lisätaakkaa. Matkustusintoa on edelleen jäljellä, varsinkin kun piakkoin vaihdamme aivan uudenlaisiin maisemiin, mutta jotenkin tämän kuukauden aikana ajatukset ovat viipyneet entistä useammin siellä kotosalla. Lähinnä on ollut ikävä niitä läheisiä ihmisiä, mutta myös ihan hassuja asioita, kuten viileyttä ja loppukesän pimeitä iltoja. Niin ja mustikkapiirakkaa. Käväisimme tällä viikolla päiväseltään Balin eteläkärjessä Uluwatussa. Istahdimme syömään meren äärelle jyrkän rantatörmän päälle rakennettuun ravintolaan. Muut asiakkaat, Timo mukaan lukien, nauttivat ruokansa meren tyrskyissä taiteilevia surffareita ihaillen, mutta minä kaivoin laukusta Riikka Pulkkisen Totta-kirjan. Olin edellisenä iltana jo ahminut tuota kauniisti kirjoitettua kirjaa ja lietsonnut itseni suloisten sanojen myötä melkoisen herkkään tilaan. Pääsin nopeasti tuohon samanlaiseen tunnelmaan myös Uluwatun rantatörmällä ja kun kirjan jossain sivulauseessa puhuttiin mustikkapiirakasta, koti-ikävä kourasi syvältä mahanpohjasta ja itkuhanat aukesivat. Ja kaiken tämän sai aikaan ajatus siita omassa uunissa paistetusta maailman parhaasta rahkaisesta mustikkapiirakasta. Siinäpä sitten nikottelin superkuulien surffiduudsoneiden keskellä ja päätin, että julkisilla paikoilla luetaan vastedes vain vähemmän tunteita herättäviä tarinoita tai vain keskitytään ympäröivään elämään.

Viidennen kuukauden aikana olemme aloittaneet aamumme niillä kuuluisilla banaanipannukakuilla, joiden mukaan on nimetty vanhempiemme ikäpolven taallaaman Kaakkkois-Aasian reppureissausreitin, eli hippie trailin jälkeläinen, Banana Pancake trail. Vaikka mekin olemme tallaanneet aika montaa jo muiden reppureissajien tallaamaa polkua Kaakkois-Aasiassa, olemme jotenkin välttyneet tähän asti noilta banaanipannukakkuaamiaisilta. Reissussa on muutenkin tullut pitäydyttyä lähes täysin paikallisessa ruuassa, mutta viime aikoina ravintolassa on tullut välillä tilattua ihan jotain muutakin kuin riisiä ja nuudelia. Indonesiassa olemme majoittuneet pääsääntöisesti Homestay-majoituksissa, eli paikallisen perheen pihapiiriin rakennetuissa huoneissa, ja poikkeuksetta kaikissa kuukauden majapaikoissa majoitukseen on kuulunut aamupala, kahvi/tee ja tietenkin se pannukakku.

Lombokin majapaikan Lamancha homestay:n aamupala.

Lombokin majapaikan Lamancha homestay:n aamupala.

Koska viidennen kuukauden aikana pysyimme pitkään paikoillamme, elinkustannukset pysyivät maltillisina, alle 20€/päivä/hlö. Kustannukset kuitenkin nousivat korkeammiksi epäonnisen Rinjanin vaellusreissun vuoksi. Koska reissu keskeytyi Timon sairauden vuoksi, jouduimme yöpymään yhden ylimääräisen (kalliin, mutta hyvän) yön Martaramissa suunnitelmasta poiketen. Onneksi tällä kertaa lääkärikulut olivat Lombokin klinikan maksuja maltillisemmat (11,2€) ja toivon mukaan saamme edes pikkuisen vaellukseen tuhrautuneita rahoja takaisin vakuutuksesta.

Viidennen kuukauden aikana löysin lukemisharrastuksessani aivan uuden ulottuvuuden, nimittäin e-kirjat. Pädillemme (tuttavallisesti bädyli tai bädis) löytyi muutakin käyttöä kuin netin selaaminen ja facebookissa lorviminen, kun löysin muutamat netissä toimivat e-kirjakaupat ja latasin tuohon littanaan kapistukseen useampia kirjoja sekä kaksituhattasivuisen Australian Lonely Planet matkaoppaan. Sekä lukuhimoni, että selkäni kiittävät e-kirjoista, rinkka keveni kummasti ja nyt kirjojen (joita ei voi vain jättää kesken) lukeminen on mahdollista myös yöllä peiton alla ilman hankalia otsalamppuviritelmiä. Ja mikä parasta, voin valita juuri sellaisia kirjoja, kuin haluan, eikä minun tarvitse tyytyä ainoastaan niihin pariin nukkavieruun yksilöön, jotka on hylätty divarin perimmäiseen, pölyiseen nurkkahyllyyn.

Lukutuokio Lombokin Selong beachilla.

Lukutuokio Lombokin Selong beachilla.

Reissuväsymyksen ja kaakkoisaasiaähkyn vuoksi ajatukset ovakint vähän väliä karanneet jo Australian mantereelle. Balilla ollessa on pitänyt pinnistellä, että ajatukset pysyisivät hetkessä eivätkä jatkuvasti majailisi parin viikon päässä tulevaisuudessa. Onneksi Bali on ollut taas jotain uutta ja ihmeellistä ja olemme täällä yhteen paikkaan jumittumisen sijaan siirtyneet paikasta toiseen varsin vauhdikkaasti, joten Australialle on lahjoitettu ajatuksia antaumuksella ainoastaan iltaisin Australian matkaopasta lukiessa. Tänään on viimeinen päivä hankkia Australian Grayhoundin pitkänmatkan bussilippuja edullisemmalla talvihinnalla, joten tänä iltana reissusuunnitelmat Australian suhteen alkavat pakostakin hahmoittua. Muutaman päivän päästä vilkutamme hyvästit Aasialle lentokoneen ikkunasta ja jatkamme matkaa aivan uudella mantereella. Onneksi täällä Balilla on tullut tutustuttua ja kuultua noita australialaisia jo jonkin verran, joten How ya doin`? ja Cheers mate! pitäisivät tulla suusta ulos melko luonnostaan. Tarvitseeko sitä muuta osatakaan?

Ja taas mennään!

Ja taas mennään!

Mielenkiintoinen Ubud

bali1

Lombokin ja Balin saaria erottaa Lombokinsalmi, jonka syvyyksissä Aasian ja Australian mannerjalustat kohtaavat. Jääkaudella merenpinta oli nykyistä huomattavasti matalampi ja Indonesian saaret aina Balin itäisimpään kulmaan saakka olivat osana Aasian mannerta, kun taas Lombok ja siitä seuraavilla saarilla oli ainakin osittainen yhteys Australian mantereeseen. Lombokin salmen myötä Balin ja Lombokin saarten eliöstö poikkeaa valtavasti toisistaan. Balilla ja muilla Aasian puoleisilla saarilla tiheissä metsissä elää samoja eläimiä, kuin Aasian mantereella. Lombokista ja sen itäpuolisilta saarilta eläimet ja kasvit ovat enemmän Australian eläimistön ja kasviston kaltaisia, Uuden-Guinean maaperällä pomppii jopa erilaisia kengurulajien edustajia.

Salmen toisella puolella moni muukin asia poikkeaa Lombokista. Siinä missä Lombokin eteläosaa leimasivat kuivat kukkulat ja pohjoista tulivuori ja sen rinteillä kasvavat metsät, on Balin luonto ylitsepursuavaa, villiä ja monimuotoista. On hankalaa erottaa metsää puilta, sillä puut ovat aasialaisen metsän tapaan kääritty yltäkylläisin köynnöskasvein. Maaperä on hedelmällistä ja riisipellot suovat usean sadon vuodenkierrossa, toisin kuin Lombokin kuivilla, vedenpuutteesta kärsivillä mailla.

bali13

bali2

Bali on naapuriaan huomattavasti rikkaampi ja kehittyneempi. Suurin raha tulee turismista, joka on ollut vilkasta Balilla jo lähes sadan vuoden ajan. Lombokissa raha on tiukassa, jokainen turistien jättämä kolikko on tervetullut ja lisätienestiä tehdään pimeästikin, esimerkiksi laittomilla kultakaivoksilla, joiden myötä Sekotongin kylän maaperä ja läheinen merenranta ovat kuorrutettu niin elohopealla kuin syanidillakin.
Siinä missä Lombokissa Kuta rannan pääkadulla turistirihkamaa myytiin bambukojuissa ja saaren eteläisillä rannoilla sai käyskennellä kuumimman sesongin aikaan aivan yksin vesipuhveleiden seurassa, on Balin Kuta ranta kuin Kanariansaarten turistirantojen kopio, jopa hurjempi ja valkoiset rantahiekat täynnä turisteja, varsinkin niitä australialaisia.

Salmen toisella puolella muuttuu myös uskomukset, tavat ja tottumukset. Hindulaisuus oli koko Indonesian pääuskonto ennen 1500-lukua, kunnes muslimikauppiaiden myötä ihmiset kääntyivät asteittaisesti islaminuskoisiksi. Balilla kuitenkin hindulaisuus säilyi ja kehittyi aivan omanlaisekseen, jossa vanhat uskomukset sekottuivat Intiasta lähtöisin olevaan hindulaisuuteen. Lombokin lukemattomat moskeijat vaihtuivat Balilla hidulaisiksi temppeliksi, päivittäin askarrelluiksi pieniksi jumallahjoiksi ja seremonioiksi.

Suuntasimme Padang Baista balilaisesta kulttuurista, taiteista, käsitöistä ja riisipelloista kuuluisaan Ubudin kaupunkiin. Turistintäyteisten katujen, lukemattomien kauppojen, kahviloiden sekä turistikrääsäkojujen aiheuttamasta ensijärkytyksestä toivuttuamme tuntui Ubud ihan mukavalta paikalta, jopa niin mukavalta, että vietimme siellä muutaman lisäyön alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Kiertelimme käsitöitä myyvissä kaupoissa (saattoipa sieltä mukaan lähteä myös pari hyvää toteutettavaa ideaa), istuimme kahviloissa ja söimme hyvää ruokaa. Kävelimme kaduilla kuikistellen ihmisten pihoihin massiivisista koristelluista porteista ja pääsimme myös ihmettelemään seremoniaa, jossa juhlistettiin ja kiitettiin metallia ja kaikkia teräviä esineitä. Autot, skootterit, polkupyörät, veitset ja työkalut olivat peitetty koristein ja jokainen niistä sai osakseen kiitoksen ja siunauksen.

bali4

bali8

bali9

bali10

Vuokrasimme mopon, jolla hurauttelimme kylän ulkopuolelle uskomattoman vihreitä riisipeltoja ihailemaan. Eksyimme myös sinne Tegallalangin riisipeltoterasseille, jonne suurin osa turisteista eksyy ihmettelemään riisipeltoja. Tien varret olivat täynnä kahviloita ja ravintoloita, joista pääsi ihmettelemään riisiterasseja juomien ja ruokien ääreltä. Itse kiipesimme riisipelloille joltain ihmeelliseltä sivupolulta ja könysimme aitojen alitse turisteille tarkoitetuille poluille. Olihan ne riisipenkereet ihmeelliset, mutta hieman hohtoa vei kaikki ne rahaa haluavat yrittäjät. Yksi oli vailla 20 000 rupiaa, jotta saisimme nousta riisipellolla ylemmäs, toinen juoksujalkaa juoksi pellon keskeltä, jotta olisimme ottaneet hänestä kuvan ja tietenkin maksaneet kuvan ottamisesta. Mukavempia ja rauhallisempia riisipeltoja löytyi muilta suunnilta, siis sellaisia peltoja, joiden tarkoituksena oli ruuan kasvatus, eikä turistien rahastus.

bali5

Pysähdyimme Tegallalangin kylän lähellä maistamaan myös kissankakkakahvia eli Kopi Luwakia Bali Pulina -tilalla. Ilmaisen kierroksen aikana tutustuimme niin sivettikissoihin, niiden osaansa Kopi Luwakin eli kissankakkakahvin valmistuksessa, erilaisiin kahvilaatuihin, kahvin valmistukseen sekä saimme maistella montaa erilaista kahvia ja teetä, sekä tietenkin sitä yhtä maailman kalleinta kahvia eli kopi luwakia. Kopi luwak valmistetaan kahvipavuista, jotka ovat kulkeneet sivettikissan ruuansulatuksen läpi. Pavut eivät sula ruuansulatuksessa vaan ruuansulatuksen entsyymit ja vatsahapot antavat pavuille oman aromin, joka tekee kahvista niin kuuluisan. Maistoimme yhden kupin kahvia puoliksi ja olihan se kyllä ihan hyvää, hieman makean suklaista. Saimme maistettavaksi useita muitakin kahveja, joiden jälkeen kahvihammasta ei aivan hetkeen kolotellut.

bali6

bali7

Ubud on paikka, jonne useat reissaajat ovat saapuneet etsimään itseään joogan, kasvisruuan, erilaisten retriittien ja kauniiden maisemien ääreltä. Me emme nyt ehtineet paneutua muutamassa päivässä niin syvästi itseemme, että suurempaa muutosten vyöryä aika Ubudissa olisi saanut aikaiseksi. Joogaankaan en ehtinyt, mutta kampaajalle kyllä. Timon koko tukka sai kyytiä jo Mataramissa ja Ubudin jälkeen myös minulla oli uusi luukki. Merivesi, kylmät suihkut ja aurinko olivat muuttaneet hiukseni yhdeksi isoksi rastaksi, jonka selvittämiseen suihkun jälkeen meni aina tunti ja muutama poskelle tirahtanut kyynel, joten olin enemmän kuin iloinen, kun tukkaa tippui valtavina kasoina kampaajan lattialle. Lopputulos on ehkä jotain muuta, kuin omissa visioissani ennen kampaajakäyntiä, mutta selvittely sujuu nyt ilman ongelmia, muutamalla harjanvedolla.

Haaveilemani joogatunti jäi siis vielä kokematta, kun Timolla alkoi olla jo kiire takaisin surffiaaltojen ääreen. Edessä on vielä kymmenisen päivää Balilla ennen lentoa uudelle mantereelle, ja kun suurempia suunnitelmia tai intohimoja ei ole, voisimme vielä hetkeksi palata takaisin Ubudiin ihan sen joogan, mutta myös mukavan ilmapiirin vuoksi. Ja jos jollakin jo Balilla reissanneella on hyviä matkavinkkejä takataskussa, niin olemme enemmän kuin kiitollisia, jos jätät vinkkisi kommenttiboksiin!

Ubudissa taidetta oli joka paikassa.

Ubudissa taidetta oli joka paikassa.

Ravintolat ja kahvilat mukavia.

Ravintolat ja kahvilat mukavia.

Ja kaupat täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa.

Ja kaupat täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa.

Shuttlebussi Padang Bai-Ubud 70 000 IDR (4,8€)
Majoitus Ubud Tugu House, ei aamupalaa 175 000 IDR/yö (15,9€), Teba house aamupalalla standard 180 000IDR, deluxe 300 000 IDR (20,4€)
Mopon vuokra 50 000IDR (3,4€)
Bensalitra 7000IDR (0,5€)
Hiusten leikkaus, pesu ja kuivaus 145 000IDR (9,9€)