Seitsemäs kuukausi

Kahdeksas kuukausi on jo puolenvälin paremmalla puolella ja seitsemäs kuukausi on edelleenkin laittamatta pakettiin. Kertoo ilmeisesti jotain meidän puolen vuoden etapin jälkeisestä kuukaudesta, se nimittäin oli varsin vauhdikas. Eikä vauhdikkuus jäänyt pelkästään seitsemännen kuukauden puolelle, vaan kahdeksas kuukausi on käynnistynyt samalla lailla – tukka hulmuten ja renkaat maantietä ahnaasti haukaten.

Seitsemännen kuukauden loppupuolella teimme vielä matkaa bussilla Australian itärannikolla. Monien pysähdysten ja pitkien etappien jälkeen saavuimme Sydneyyn ja Timon ystävän nurkkiin asumaan. Liekkö bussimatka verottanut voimia, mutta taisimme olla aika tylsää seuraa kaivautuessamme muumilakanoiden väliin kymmenen aikoihin joka ilta, vaikka ulkona olisi ollut jazzfestivaalia, juhlia, rugbyn loppuottelua ja elämää. Voimien kerääminen ei varmasti mennyt hukkaan (myös ennen hautaan joutumista ehtii nukkumaan), kun edessä oli pitkä automatka Australian eteläkärjessä.

Ensin vain täytyi saada vanhemmat samaan maahan, samaan kaupunkiin ja samalle lentokentälle samaan aikaan kuin me. Ja sehän oli hankalampi homma, kuin alunperin ajattelin. Isä nimittäin oli antanut väärät lentoaikataulut sähköpostin välityksellä, ja niinpä etsimme vanhempiani jo illalla kentältä. Kaikki Singaporen lennot olivat jo laskeutuneet kyseiselle illalle ja vanhempia ei vain näy missään. Meinasipa parit itkut tulla, kun emme saaneet tietoa, ovatko he jo laskeutuneet aamulla, päivällä vai ovatko vielä tulossa jollain lennolla, joka ei lentoaikatauluissa näy. Tunsin itseni aika huonoksi lapseksi, kun en edes turvallisesti saanut heitä Australiaan. Monen pähkäilyn ja lentokenttähenkilökunnan rauhoittelun jälkeen seestyin sen verran, että luotin aamun lennon tuovan vanhempani turvallisesti perille. Ja toihan se. Ja niiltä kyyneliltä ei tuttuja naamoja nähdessä vältytty.

Äiti ja Isä halusivat heti saavuttuaan lähteä katselemaan Sydenytä (hurjat!) Tie vei Australian kuuluisimmalle rannalle Bondi Beach:lle.

Seitsemännen kuukauden ajot eivät jääneet pelkästään bussissa istumiseen, vaan huippuhyvä vuokra-auto vei meitä, koko porukkaa, ympäri Eteläisen-Australian upeita maisemia. Enkä todellakaan voi sanoilla kuvailla sitä luonnon upeutta, mitä matkalla näimme, joten en edes yritä.

Seitsemännen kuukauden aikana koti-ikävä on tyrkätty jonnekin rinkan pienimpään takataskuun ja elämä reissu päällä on vain ollut aivan mahtavaa. Kotiinpaluun ajatteleminen Sydneyn lentoasemalla Check-in-jonon paniikissa ahdistutti -ei kai meidän vielä tarvitse ajatella lentoa kotiin? Siis nyt, kun rinkan raahaminen tuntuu paremmalta kuin koskaan? Hyi kaikille aikuisten asioille, hyi varsinkin työasioille, ei kai tuollaisilla kannata lomaa pilata?
Vanhempien näkeminen helpotti koti-ikävää huomattavasti, sai kerrankin jutella suomea ja kuulla läheisten ihmisten kuulumisia ihan urakalla. Loppujen lopuksi tuntuikin, että suurin asia, joka poissaollessamme oli muuttunut, olivat uudistuneet viiden euron setelit, jotka äitini kukkarosta löytyivät. Jotenkin tuntuukin täysin absurdilta, että elämä kotona jatkuu aivan samanlaisena kuin ennenkin, ilman meitäkin.

Ilmeisesti hyvällä mielellä reissun päällä ja tilin saldon hupenemisella on joku kumma yhteys, koska Australiassa olon jälkeen iski pelko siitä, että riittääkö meidän rahavarat maaliskuun loppuun asti. Tässä on laskeskeltu tarkasti tulevien päivien budjetteja, mahdollisia tulevaisuuden lentojen ja seikkailujen hintoja, ja päädytty lopputulemaan, että selviämme maailmalla juuri ja juuri tuonne suunniteltuun maaliskuun loppuun. Australian keksimääräiseksi päiväbudjetiksi muodostui 53,44€ /päivä/pää. Hieman helpotusta tarkkoihin tileihimme toivat vanhempani, joiden johdosta keskimääräiset ruokakustannukset jäivät huomattavasti odotettua alemmas. Näin karkeasti voisi sanoa, että Australian matkaavan tarkanmarkanmiehen ja -naisen kannattanee varata majoittumiseen noin 20-30€/yö ja ruokaan samanmoiset 20€/päivä, jos laittaa oikeaa ruokaa itse kommuunikeittiöissä. Meillä rahaa Australiassa paloi 45 päivässä yhteensä 4800 euroa, ja me elimme aika normaalia elämää syöden normaalia kotiruokaa, tehden joitain retkiä, matkustellen pitkiä pätkiä bussilla ja autolla ja nauttien vanhempien seurasta noin 10 päivän ajan.

Jätimme ihanan Australian taaksemme seitsemännen kuukauden loppupuolella ja siirryimme vähintäänkin yhtä ihanaan Uuteen-Seelantiin. Vou-huudahduksilta ei ole täälläkään vältytty, ihastuttava ja ihmeellinen Uusi-Seelanti yllättää joka päivä. Ja ihastuttanut on myös matkailupakuelämä, jopa niin paljon, että välillä Teijo-Maaritin takakontissa on haaveiltu oman pakun rakentamisesta ja tulevaisuuden matkailupakuseikkailuista.