Seitsemäs kuukausi

Kahdeksas kuukausi on jo puolenvälin paremmalla puolella ja seitsemäs kuukausi on edelleenkin laittamatta pakettiin. Kertoo ilmeisesti jotain meidän puolen vuoden etapin jälkeisestä kuukaudesta, se nimittäin oli varsin vauhdikas. Eikä vauhdikkuus jäänyt pelkästään seitsemännen kuukauden puolelle, vaan kahdeksas kuukausi on käynnistynyt samalla lailla – tukka hulmuten ja renkaat maantietä ahnaasti haukaten.

Seitsemännen kuukauden loppupuolella teimme vielä matkaa bussilla Australian itärannikolla. Monien pysähdysten ja pitkien etappien jälkeen saavuimme Sydneyyn ja Timon ystävän nurkkiin asumaan. Liekkö bussimatka verottanut voimia, mutta taisimme olla aika tylsää seuraa kaivautuessamme muumilakanoiden väliin kymmenen aikoihin joka ilta, vaikka ulkona olisi ollut jazzfestivaalia, juhlia, rugbyn loppuottelua ja elämää. Voimien kerääminen ei varmasti mennyt hukkaan (myös ennen hautaan joutumista ehtii nukkumaan), kun edessä oli pitkä automatka Australian eteläkärjessä.

Ensin vain täytyi saada vanhemmat samaan maahan, samaan kaupunkiin ja samalle lentokentälle samaan aikaan kuin me. Ja sehän oli hankalampi homma, kuin alunperin ajattelin. Isä nimittäin oli antanut väärät lentoaikataulut sähköpostin välityksellä, ja niinpä etsimme vanhempiani jo illalla kentältä. Kaikki Singaporen lennot olivat jo laskeutuneet kyseiselle illalle ja vanhempia ei vain näy missään. Meinasipa parit itkut tulla, kun emme saaneet tietoa, ovatko he jo laskeutuneet aamulla, päivällä vai ovatko vielä tulossa jollain lennolla, joka ei lentoaikatauluissa näy. Tunsin itseni aika huonoksi lapseksi, kun en edes turvallisesti saanut heitä Australiaan. Monen pähkäilyn ja lentokenttähenkilökunnan rauhoittelun jälkeen seestyin sen verran, että luotin aamun lennon tuovan vanhempani turvallisesti perille. Ja toihan se. Ja niiltä kyyneliltä ei tuttuja naamoja nähdessä vältytty.

Äiti ja Isi halusivat heti saavuttuaan lähteä katselemaan Sydenytä (hurjat!) Tie vei Australian kuuluisimmalle rannalle Bondi Beach:lle.

Äiti ja Isä halusivat heti saavuttuaan lähteä katselemaan Sydenytä (hurjat!) Tie vei Australian kuuluisimmalle rannalle Bondi Beach:lle.

Seitsemännen kuukauden ajot eivät jääneet pelkästään bussissa istumiseen, vaan huippuhyvä vuokra-auto vei meitä, koko porukkaa, ympäri Eteläisen-Australian upeita maisemia. Enkä todellakaan voi sanoilla kuvailla sitä luonnon upeutta, mitä matkalla näimme, joten en edes yritä.

Seitsemännen kuukauden aikana koti-ikävä on tyrkätty jonnekin rinkan pienimpään takataskuun ja elämä reissu päällä on vain ollut aivan mahtavaa. Kotiinpaluun ajatteleminen Sydneyn lentoasemalla Check-in-jonon paniikissa ahdistutti -ei kai meidän vielä tarvitse ajatella lentoa kotiin? Siis nyt, kun rinkan raahaminen tuntuu paremmalta kuin koskaan? Hyi kaikille aikuisten asioille, hyi varsinkin työasioille, ei kai tuollaisilla kannata lomaa pilata?
Vanhempien näkeminen helpotti koti-ikävää huomattavasti, sai kerrankin jutella suomea ja kuulla läheisten ihmisten kuulumisia ihan urakalla. Loppujen lopuksi tuntuikin, että suurin asia, joka poissaollessamme oli muuttunut, olivat uudistuneet viiden euron setelit, jotka äitini kukkarosta löytyivät. Jotenkin tuntuukin täysin absurdilta, että elämä kotona jatkuu aivan samanlaisena kuin ennenkin, ilman meitäkin.

lataus

Ilmeisesti hyvällä mielellä reissun päällä ja tilin saldon hupenemisella on joku kumma yhteys, koska Australiassa olon jälkeen iski pelko siitä, että riittääkö meidän rahavarat maaliskuun loppuun asti. Tässä on laskeskeltu tarkasti tulevien päivien budjetteja, mahdollisia tulevaisuuden lentojen ja seikkailujen hintoja, ja päädytty lopputulemaan, että selviämme maailmalla juuri ja juuri tuonne suunniteltuun maaliskuun loppuun. Australian keksimääräiseksi päiväbudjetiksi muodostui 53,44€ /päivä/pää. Hieman helpotusta tarkkoihin tileihimme toivat vanhempani, joiden johdosta keskimääräiset ruokakustannukset jäivät huomattavasti odotettua alemmas. Näin karkeasti voisi sanoa, että Australian matkaavan tarkanmarkanmiehen ja -naisen kannattanee varata majoittumiseen noin 20-30€/yö ja ruokaan samanmoiset 20€/päivä, jos laittaa oikeaa ruokaa itse kommuunikeittiöissä. Meillä rahaa Australiassa paloi 45 päivässä yhteensä 4800 euroa, ja me elimme aika normaalia elämää syöden normaalia kotiruokaa, tehden joitain retkiä, matkustellen pitkiä pätkiä bussilla ja autolla ja nauttien vanhempien seurasta noin 10 päivän ajan.

Jätimme ihanan Australian taaksemme seitsemännen kuukauden loppupuolella ja siirryimme vähintäänkin yhtä ihanaan Uuteen-Seelantiin. Vou-huudahduksilta ei ole täälläkään vältytty, ihastuttava ja ihmeellinen Uusi-Seelanti yllättää joka päivä. Ja ihastuttanut on myös matkailupakuelämä, jopa niin paljon, että välillä Teijo-Maaritin takakontissa on haaveiltu oman pakun rakentamisesta ja tulevaisuuden matkailupakuseikkailuista.

auto1

Mainokset

Autolla Australiassa: Warrnambool-Blue Mountains

automatkaaustraliassa

 

kartta3Upean the Great Ocean Road:n jälkeen oli aika kääntää auton nokka kohti Sydneyä. Paluumatkan ajoimme sisämaan kautta ja edellisten päivien pitkäpuiset metsät sekä ankaralla kädellä muotoillut rannikon jyrkänteet vaihtuivat silmänkantamattomiksi viljapelloiksi ja tuhatpäisiksi karja- ja lammaslaumoiksi. Kaarroimme auton isoimmilta teiltä hieman pienemmille ja eksyimme reissumme söpöimpiin kyliin, joissa piparkakkutalojen pihat pursusivat värikkäitä kukkia, joiden kylänraiteilla ajan kulku oli pysähtynyt jonnekin 150 vuoden päähän ja joista äitini haaveili ostavansa oman pienen, suloisen, vaaleanpunaisen loppuelämän kodin.

 

automatka34

automatka35

automatka33

Pääsääntöisesti päivän ajot reissussamme menivät varsin kivuttomasti maisemia katsellen ja Australian ihmeellisiä eläimiä kilpaa bongaillen (eri eläimistä varoittavat kyltit-vompatit, koalat, kengurut ja jopa kilpparit-pitivät kuskin ja matkustajat valppaina.) Ensimmäistä kertaa automatkalla meinasi matkustajia (ja varsinkin kuskia) väsyttää autolla ajaminen ja siinä istuminen sisämaanreittimme ensimmäisenä ajopäivänä, jolloin auton mittariin kertyi reilut 700 kilometriä. Tuo ajettu taipale kulki nimittäin täysin peltojen keskellä. Isä tiesikin kertoa, että joskus muinoin näiltä Australian äärettömiltä vilja-aitoilta rahdattiin purjelaivoin leivän- ja puurontekotarpeita Suomeenkin asti.

automatka37

automatka52

automatka31

Ennen Sydeyä pysähdyimme vielä automatkamme viimeisiksi päiviksi Blue Mountains:n luonnonpuiston äärelle Katoomban kylään. Australian itärannikolla on ollut epänormaalin kuuma ja kuiva kevät, jonka seurauksia pääsimme todistamaan sinisillä vuorilla. Korvia vihlovaa ja desibelirajoja rikkovaa mölyä pitävät kaskaat (cicada) olivat nousseet maan alta normaalia aikaisemmin kuumuuden houkuttelemina ja kylässä sai väistellä kadulla kävellessä puista tippuvia kaskaita. Kaskaat viettävät suurimman osan elämästään maan alla (2-13 vuotta lajista riippuen) ja noustessaan päivänvaloon, on niillä elinaikaa jäljellä noin parin viikon ajan. Paikallisen sanomalehden artikkelissa kerrottiin kaskaiden möykän häiritsevän koulussa opetusta ja jopa paikalliset linnut olivat jo kyllästyneitä kaskasaterioihin.

automatka51

Kaskaiden möykkä unohtui, kun taivaan täyttivät paksut, harmaan savupilvet. Kuumuus, kuivuus ja ilmeisesti epäonninen armeijan harjoitus aiheuttivat Australian pahimmat metsäpalot miesmuistiin. Jännityksellä seurasimme uutisia metsäpaloista, liekit olivat levinneet Katoomban naapurikylään ja palojen tieltä evakuoitiin yli 200 kotitaloutta. Osa Sydneyyn menevistä teistä oli suljettu, mutta onneksemme pääsimme palaamaan turvallisesti Sydneyyn ja viimeisinä päivinä Australiassa ilma oli savusta harmaana. Tulipaloista huolimatta lentokoneet nousivat ajallaan taivaalle. Saatoimme väsyneet, mutta ilmeisen tyytyväiset vanhempani koto-Suomeen liitävään koneeseen ja hyppäsimme itse seuraavana päivänä Aucklandin lennolle.

Automatka Etelä-Australiassa oli ehdottomasti yksi reissumme kohokohdista ja hienoin kokemuksemme Australian mantereella. Ei pelkkä The Great Ocean Road ollut huikaisevan hieno, vaan myös tiet ja maisemat niin New South Walesin ja Victorian rannikolla sekä maan sisäsosissa. Jos emme saaneet laskettua, kuinka monta lehmää mahtuu yhdelle laitumelle tai kuinka monta kengurua näimme, niin yhtä huonosti kävi myös autossa kuultujen ihastuneiden huokausten laskemisen kanssa. Niitä nimittäin oli todella monta!

Blue Mountains luonnonpuisto on aivan Sydneyn naapurissa. Puiston kuuluisin nähtävyys on The Tree Sisters. Tuolta kolmen siskon juurelta pääse jättiläisen rappusia pitkin alas laakson vaelluspoluille. Pitihän siellä käydä,

Blue Mountains luonnonpuisto on aivan Sydneyn naapurissa. Puiston kuuluisin nähtävyys on The Tree Sisters. Tuolta kolmen siskon juurelta pääse jättiläisen rappusia pitkin alas laakson vaelluspoluille. Pitihän siellä käydä,

automatka42

vaikka aika hurjat ne portaat olivatkin, varsinkin kun tuuli oli niin navakkaa, että meinasi tukka päästä karata ja jalkaa tutisuttaa.

vaikka aika hurjat ne portaat olivatkin, varsinkin kun tuuli oli niin navakkaa, että meinasi tukka päästä karata ja jalkaa tutisuttaa.

Yksi piskuisen Kattombaqn kylän nähtävyyksistä on the Twelve Tribes -uskonryhmän Yellow Deli -kahvila. Paikka oli  hyvin omintakeinen ja kahvi, se oli kuulkaas hyvää ja edullisinta koko Australian reissullamme.

Yksi piskuisen Kaatoomban kylän nähtävyyksistä on the Twelve Tribes -uskonryhmän Yellow Deli -kahvila. Paikka oli hyvin omintakeinen ja kahvi, se oli kuulkaas hyvää ja edullisinta koko Australian reissullamme.

auto1

Majoitus City Park Motel, Wagga Wagga kahden huoneen huoneisto 152 AUD (107€), Katoomba Town Center Motel, Katoomba, kahden huoneen huoneisto 187 AUD (132€)
Cafe Latte, Yellow Deli 4 AUD (2,8€)

Autolla Australiassa: Sydney-Melbourne-Phillip Island

automatkaaustraliassa

Olemme jo ehtineet vaihtaa Australian jälkeen maata ja hyvästellä meitä Australiaan tervehtimään saapuneet vanhempani aikoja sitten, joten palataanpas hieman ajassa taaksepäin.
Itärannikon bussimatkan jälkeen reissumme Australiassa ei tyssännytkään Sydneyyn, vaan jatkui upealla automatkalla Etelä-Australiassa New South Walesin ja Victorian jylhillä autoteillä. Mukaan reissuun otimme vanhempani ja lapsuuden autoreissujen asetelma oli nyt kääntynyt päälaelleen -me ”lapset” istuimme etupenkillä päättäen niin suunnan kuin radiokanavan ja vanhemmat saivat nahistella takapenkillä.

Reilun kolmentuhannen kilometrin matkaan meillä oli varattuna aikaa 8 päivää, joten lähes joka päivä sai jalka olla kaasulla kiitettävien rupeamien ajan. Mutta silti, vaikka ajotahti oli aika ”tappava”, oli reissu ehdottomasti kaiken sen autossa istumisen arvoinen -automme kulki halki upeimpien Australiassa nähtyjen maisemien, välillä löysimme tiemme sympaattisiin pikkukyliin ja toisinaan taas yritimme laskea tien vieressä laiduntavien lehmien määrää, siinä kuitenkaan onnistumatta.

kartta1

Lähdimme liikenteeseen Sydneystä ja ajoimme kahden päivän aikana Melbourneen rannikon ääriviivoja seuraillen. Princess Highway kulki läpi tiheiden eukalyptusmetsien, halkoi valtavia kumpuilevia laidunmaita ja välillä pistäytyi myös auringossa kimmeltävän Tyynen valtameren äärellä. Jotta näkisimme vielä vähän enemmän, teimme toisinaan koukkauksia pienemmille teille ja eksyimme kahvitauoilla mitä mukavimpiin pikkukyliin. Ensimmäisenä ajopäivänä lämpötila kiipesi lähelle neljääkymmentä ja radiossa ihmeteltiin joka kanavalla New South Walesia piinaavaa helleaaltoa. Helleaalto jäikin yhden päivän mittaiseksi ja jo muutaman päivän päästä kiskoimme pipoa päähämme ja takkia päällemme.

 

Eden

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli valaanmetsästyksestä kuuluisa pikkukylä Eden, joka sijaitsee aikalailla Sydneyn ja Melbournen puolivälissä. Valaita on muinoin metsästetty kaikkialla Australian itärannikolla, mutta Edenissä historiankirjoihin ovat valaanpyytäjien sijaan jääneet miekkavalaat, jotka ottivat osaa lajitovereidensa lahtaamiseen. Yksi tunnetuimmista Edenin miekkavalaista oli Old Tomiksi ristitty valas, joka ensin ajoi ryhävalaat Edenin edustalla olevaan poukamaan ja sen jälkeen ilmoitti metsästäjille valaiden saapumisesta läpsyttelemällä pyrstöään merenpintaan sekä puhaltelemalla ilmaan korkeita vesipaaseja. Huomatessaan Old Tomin merkit hyppäsivät valaanpyytäjät soudettaviin veneisiinsä ja lähtivät harppuunat tanassa kohti pieneen poukamaan ahdistettua valaslaumaa. Osa Old Tomin lauman valaista meni jopa niin pitkälle pyytäjien auttamisessa, että kiskoivat saaliiksi saatuja valaita kohti rantaa harppuunan köyttä hampaidensa välissä pitäen. Palkkioksi avusta miekkavalaat saivat osansa saalista -kanssaveljiensä huulet ja kielet.
Old Tomin ja muiden tappajavalaiden tarinaan pääsee tutustumaan Edenin Killer Whale museossa kylän keskustassa sekä noin parinkymmenen kilometrin päässä Ben Boyd National Park:ssa, jossa edelleenkin jyrkänteellä nököttää valaankatselutorni, Boyd´s tower, josta valaiden saapumista ja Old Tomin antamia merkkejä seurattiin. Tornin lähistöllä polun varrella on runsaasti tietoutta valaiden metsästämisen historiasta, mutta myös valaiden suojelusta -valaiden pyynti kiellettiin Australiassa 1979.

Edenissä Ben Boyd National Park:ssa violetin kattion nokassa nököttää valaankatselutorni, josta joskus muinoin tähysteltiin lahteen saapuvia valaita.

Edenissä Ben Boyd National Park:ssa violetin kattion nokassa nököttää valaankatselutorni, josta joskus muinoin tähysteltiin lahteen saapuvia valaita.

 

Melbourne

Melbourne on Australian kulttuuripääkaupunki. Kaupunki on tulvillaan niin musiikkia, taidetta kuin tyylikkäitä ihmisiä. Yhtä pääosaa kaupungissa esittävät 19. vuosisadalla rakennetut villinlännentyyliin rakennetut talot, joista jokainen on persoonallisesti koristeltu ja maalattu. Kaupungissa kävellessä kannattaa katsoa myös noiden kauniiden talojen nurkkien taakse, sivukujilla talojen seiniä nimittäin värittävät uskomattoman hienot katutaideteokset.

melbourne2

melbourne3

melbourne1

melbourne4

Maijun matkatoimisto ei tällä reissulla päästänyt retkeläisiä helpolla, nuo autolla matkatut kahdeksan päivää olivat täynnä menoa ja lorvimiseen ei ollut varattu aikaa. Tiukan aikataulun vuoksi visiittimme Melbournessa jäi yhden iltapäivän mittaiseksi. Ja harmittavasti osa siitä päivästä kului kaupunkia kiertävän turistiratikan odottamiseen ja tappeluun kaikkia miellyttävästä ruokapaikasta. Melbournen keskustan ympäri kulkee ilmainen ratikka- ja bussilinja, joiden reitti kulkee ohi kaupungin keskustan tärkeimpien nähtävyyksien ja tärkeiden rakennusten. Tarkoituksemme olikin aloittaa päivä ratikkalenkillä, jotta saisimme jonkinlaisen kuvan kaupungista. Asetuimme pysäkille ja aloitimme muiden matkaajien kanssa odotuksen. Odotimme viisi minuuttia, sitten toisen samanmoisen, yhtäkkiä odottelu venyi jo yli puolituntiseksi. Muiden linjojen ratikkakuskit vakuuttivat oikean, numero kolmenkymmenenviiden, tulevan ihan kohta, joten jatkoimme odottelua. Muut matkaajat alkoivat kaikota tuskastuneina ympäriltämme joten mekin luovutimme ja päätimme käydä kävelemässä hieman ympäriinsä ja kokeilla onneamme ratikan kanssa myöhemmin.

Kävelylenkillä lähikaduille törmäsimme nähtävyyksien sijaan ihan johonkin muuhun. Kaupungin keskustan kadut olivat tupaten täynnä ihmisiä ja eläviä kuolleita, eli zombeja. Ympäri maailmaa järjestettävä Zombie Walk sattui kohdallemme Melbournessa ja olo oli kuin keskellä Walking Dead tv-sarjaa, osallistujat näyttivät ja näyttelivät kuin oikeat zombit.

melbourne6

Kokeilimme hieman myöhemmin uutta onnea ratikan kanssa. Ja kas kummaa, museoratikoita lipui pysäkille muutaman minuutin välein. Hyppäsimme täyteen kiskobussiin ja kiersimme sen kolkuttelevassa kyydissa kaupungin keskustan ympäri. Jossain turistikartan sivukulmassa luki, että nähtävyyksiä koluavissa ratikoissa ja busseissa pitäisi kuulua kaiuttimista tärkeimpiä faktoja nähtävyyksien ja tärkeiden rakennusten kohdalla. Harmiksemme noita kuulutuksia ei meidän ratikassa kuulunut laisinkaan, joten hieno tutustutaan-koko-kaupunkiin-kätevästi-kulkupeli-ideani vesittyi täysin. Yritin kyllä kovasti etsiä reitin varrelta niitä nähtävyyksiä, mutta jossain vaiheessa luovutin ja tyydyin vain nautimaan monimuotoisesta kaupunkinäkymästä ja kuuntelemaan ratikan kolkutusta ja kiskojen kirskuntaa.
Ai niin, se tappelu ruokapaikasta. No, joskus on hyvä, että on pitkä kotimatka tarvottavana. Kun sen vielä kävelee niin, että jokaisen perhenjäsenen välissä on vähintään 100 metriä, saattaa majapaikan edustalla jo nauraa erimielisyyksille ja saada aikaan kaikkia tyydyttävän kompromissin.

Ja vinkiksi kaikille muille matkaajille: varaa Melbourneen useampi iltapäivä, kaupungissa riittää tekemistä ja katsottavaa useaksi päiväksi!

Tulihan se sieltä vihdoinkin!

Tulihan se sieltä vihdoinkin!

 

Phillip Island

Noin sadan kilometrin päässä Melbournesta sijaitsee Phillip Island. Saarella on Gp-tason ajorata, jossa järjestetään vuosittain moottoripyöräilyn Gp-kisat. Autorata on vain pieni osa saarta, pääosin saari on viljelysmaata ja suurin osa saarelle matkaajista tulee kahdella pyörällä kulkevien hurjapäiden sijaan katsomaan puissa torkkuvia koalia ja illalla rankan työpäivän jälkeen merestä rannalle palaavia pikkupingviinejä.

Phillip Island ei ole alunperin koalien asuinaluetta ja on hämärän peitossa milloin ja kuka koaloita saareen toi. Ilman luonnollisia vihollisia koalapopulaatio kasvoi nopeasti ja voi niin hyvin, että saarelta vietiin koaloja myös mantereen metsiin. Lisääntynyt asutus ja liikenne, pesäpuiden kaataminen, koirat ja koalapopulaatioon tarttunut klamydia verotti kantaa niin paljon, että 1980-luvun lopulla koaloita oli enää jäljellä enää muutama hassu karvapallo eukalyptuspuun oksassa.
Phillip Islandi Koala Conservation Centre:ssä pääsee ihastelemaan koaloita niiden luonnollisessa ja turvallisessa elinympäristössä. Puistossa on lyhyitä kävelylenkkejä, joiden varrella voi pongailla karvapalloja puista. Ja jos kulkee oikein rauhassa ja hiljaa, saattaa nähdä pikkukengurun aivan lähietäisyydeltä. Koalakeskuksen sisätiloissa on valtavan informatiivinen näyttely koaloiden elämästä, niiden historiasta Phillip Islandilla sekä myös niiden suojelusta.
Phillip Islandilla vieraillessamme vallitsi oikein kunnon koiranilma. Vettä satoi ja taivas oli synkkä. Ehkäpä huonosta kelistä johtuen saimme kävellä koaloiden kotikonnuilla aivan rauhassa ja ne pikkukengurutkin uskaltautuivat piiloistaan meitä töllistelemään.
Tiesittekö muuten, että koalat viettävät suurimman osan päivästä nukkuen ja energiaa säästäen? Eykaliptuspuun lehdet ovat myrkyllisiä ja vieläpä kaiken lisäksi hyvin vähäenergisiä. Koala pystyy kuitenkin sulattamaan nuo lehdet, tosin hyvin pienissä määrin. Siksipä koalat syövät vain noin 500 grammaa lehtiä päivässä ja tuon energiamäärän turvin ne jaksavat olla hereillä noin neljä tuntia päivässä. Lopun aikaa voikin sitten koisia ja näyttää söpöltä.

Päivän jumppahetki menossa!

Päivän jumppahetki menossa!

Koala Conservation Centerin alueella asustaa myös useampi kenguru.

Koala Conservation Centre:n alueella asustaa myös useampi kenguru.

Koalia suurempi vetonaula Phillip Islandilla ovat pikkupingviinit, jotka saapuvat saarelle nukkumaan rankan, merellä vietetyn työpäivän jälkeen. Kellontarkasti saapuvien pingviinien katselua varten on rakennettu niin katsomot kuin iso infokeskus, mutta vaikka ihmisiä onkin ihmettelemässä tuota luonnon näytelmää, saapuvat pingviinit joka ilta katsomoiden vierestä kohti infokeskuksen edustalla olevia pesäkolojaan – ja vieläpä täysin häiriintymättä tuijottavista ja huitovista ihmisistä. Vaikka alkuasetelma -suuri ihmislauma, katsomot ja pingviiniparaatiin ostetut katsomoliput- saivat hieman epäilemään touhua, niin viimeistään rantakivikossa kömpelösti könyävät pikkuriikkiset pingviinit sulattivat sydämen ja yhdyimme muiden katsojien mukana syvään huokaukseen. Rankka sade ja hyytävän kylmä ilmakaan eivät haitanneet kokemusta, eikä varsinkaan pingviinien taivallusta – kaverit tamppasivat pieninä porukoina ylös rinnettä ja etsivät omia pesäkolojaan. Pimeässä illassa kiirivät kilpaa pingviinien äännähdykset ja ihmisten ihastuneet ja innostuneet huudahdukset. Aka velikultia!

Sieltä ne tulevat! Koska kuvaaminen oli kiellettyä, on kuva lainassa täältä

Sieltä ne tulevat! Koska kuvaaminen oli kiellettyä, on kuva lainassa täältä www.visitphillipisland.com

Auton Nissan X-trail, Hertz, kaiken kattava vakuutus, 877 AUD/9vrk (605€)
Majoitus Halfway Motel, Eden 2 makuuhuoneen huoneisto 160 AUD (112€), Parkville Place Appartments, Melbourne, 2 makuuhuoneen huoneisto 185AUD (130€), Coachman Motel, Phillip Island 170 AUD (120€)
Sisäänpääsy Koala Conservation Centre 11,30 AUD/hlö (7,9€), Penguin Parade 22,6AUD (15,8€)