Ja vielä kerta kiellon päälle! Tauranga, Mount Manganui ja Hahei

Vaikka koontikirjoitus Uudesta-Seelannista on jo kirjoitettu ja paljastettu jo jotain meidän Kanadan pysähdyksestäkin (joka muuten päättyy jo tänään, nyyh), koneelta löytyy vielä muutamia kuvia maininnanarvoisista paikoista Uudessa-Seelannissa. Viimeisen viikon aikana Uudessa-Seelannissa seurasimme aurinkoa osittain jo alkumatkasta tutuille seuduille. Alkumatkasta ajoimme Bay of Plentyssä sijaitsevan Taurangan ohi moottoritiellä enemmän kaasua polkien, joten tuo virhe tuli korjata aivan maassa olon viime hetkillä.

Tauranga on Uuden-Seelannin voimakkaimmin kasvava kaupunki. Paikalle houkuttelee uusiseelantilaisia sekä turisteja rento elämäntyyli, upeat pitkät hiekkarannat, Uuden-Seelannin parhaimmat surffiaallot ja ehkäpä myös hyvä työllisyystilanne (kaupungissa on muunmuassa Uuden-Seelannin suurin satama).
Tauranga ja sen kyljessä oleva Mount Manganui ovat Queenstownin oloisia turistikaupunkeja lukuisine kahviloineen ja pikkukauppoineen, mutta kuorutettuna hyväntuulisella rantafiiliksellä. Mieleen tulee hetkittäin Australian rantakaupungit, joissä elämä soljuu leppoiseen tahtiinsa polkupyörällä kaduilla kruisaillen, latteja lipittäen, rannalla retkotellen ja varsinkin aaltoja katsellen.

Mount Manganuissa sijaitsee Uuden-Seelannin surffiakatemia, joten emme olleet ainoita aallonkyttääjiä Mount Manganuin hiekkarannoilla. Meidän epäonneksemme aallot ja tuulet eivät olleet suotuisia, joten emme päässeet surffaamaan Uudessa-Seelanissa. Surffaamisen sijaan teimme mukavan aamulenkin kesäisen kuumassa säässä Mount Manganuin huipulle, jonka rinteitä peittivät niin lammaslaitumet kuin sademetsäkin, ja jonka alapuolella avautuivat upeat maisemat Mount Manganuin niemelle.

tauranga5

tauranga6

Kaupunkiin takaisin laskeutuessa käveltiin lammashakojen halki.

Kaupunkiin takaisin laskeutuessa käveltiin lammashakojen halki.

tauranga9

tauranga8

Tauranga ja varsinkin Mount Manganui ovat Uuden-Seelannin suosituimpia rantakohteita. Ranta vilisee ihmisiä viileämmälläkin kelillä ja hyvien kelien osuessa kohdalle Mount Manganuin kukkulan edustalla olevilla aalloilla on tungosta. Valkoista rantahiekkaa riittää kuitenkin niin pitkälle kuin silmä kantaa, joten tilaa löytyy aivan varmasti jokaiselle. Me pyörimme lähinnä Mount Manganuissa, joka lyhyen pysähdyksen aikana vaikutti oikein mainiolta paikalta muista matkaajista huolimatta. Leirintäalueet ovat hieman kalliimpia rannan tuntumassa, niinpä majoituimme parinkymmenen kilometrin päähän Omokoroan leirintäalueella, jossa Mount Manganuin majoituksia halvemmalla hinnalla sai siisitin mökin ja pääsyn kuumiin kylpyihin.

Leirintäalueen ilta.

Leirintäalueen ilta.

Suomen itsenäisyyspäivää juhlimme Taurangassa ollessamme.

Suomen itsenäisyyspäivää juhlimme Taurangassa ollessamme.

Taurangasta koukkasimme vielä ennen Aucklandiin paluuta alkumatkalla käymämme Hot Water Beachin tuntumaan. Tuolloin ensimmäisellä kerralla Hahein lähettyvillä pyöriessämme emme tajunneet uskomattoman luonnonmuodostelman Cathedral Coven olevan aivan kylän kyljessä, joten tämä virhe piti vielä korjata ennen maasta poistumista. Tuolla pysähdykellä tuli myös majoituttua ehkä yhdessä Uuden-Seelannin mukavimmista hostelleista, Fernbirdissä, jota pyöritti vanha pariskunta. Hostellissa oli kaksi huonetta ja kokkaaminen oli mahdollista pariskunnan omassa keittiössä. Paikkaa vartioi 18-vuotias kissavanhus ja vieraat saivat vapaasti käydä hakemassa eväisiinsä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä rouvan puutarhasta. Ja epämääräisten sänkyjen ja välillä peitottomien öiden (nuukat säästää myös leirintäalueilla lakanakustannuksissa nukkumalla kaikki paksut fleecevaatteet päällä matkalakanoissa) jälkeen oli ihana pujahtaa valkoisien lakanoiden väliin untuvatäkin alle.

Cathedral Covelle saavuttuamme (parkkipaikalta luonnon muovaavalle holville on noin 30 minuutin kävelymatka) täytyi todeta, että onneksi tulimme vielä uudestaan Coromandelin Peninsulaan Hahein kylään, sen verran upea on tuo Cathedral Cove. Meri on tehnyt työtään tuhansien vuosien ajan ja muovannut rantakallioon uskomattoman komean holvin, eikä vellova meri ole päästänyt lainkaan helpommalla meressä seisovia kivipaaseja, vaan ne ovat vuosien saatossa veistetty hyvin erikoisiin muotoihin. Kalkkikivikalliot ovat kiipeilijöiden suosiossa ja monet harrastajat asettelivat boulderpatjojaan kallioiden juurelle. Cathedral Covelle kannattaa pakata matkaan simmarit ja vilvottautua kävelylenkin jälkeen meren kuohuissa. Moni olikin saapunut paikalle jo aamutuimaan ja viettänyt pitkän päivän rantahietikolla pelaillen, uiden ja aurinkoa ottaen.

hotwater2

hotwater3

hotwater4

hotwater5

Vierailumme Coromandelin niemimaassa päättyi hieman ikävästi, kun pitkään jo vaivannut selkäkipu äityi sen verran pahaksi, etten päässyt enää sängystä ylös. Löysin jostain Lonely Planetin viimeisten sivujen aakkostetuista teksteistä tiedon Uuden-Seelannin kansallisesta terveyspalvelupuhelimesta, Health line:sta, jonne pirautin saadakseni lisää tietoa Uuden-Seelannin terveyspalveluista. Uudessa-Seelannissa kaikki terveyspalvelut ovat yksityisiä ja osa terveysasemista ei ota vastaan ulkomaalaisia potilaita. Puhelinlinjan auttava täti tarjosi hoito-ohjeita ja sympatiaa, mutta antoi myös osoitteen ja puhelinnumeron minutkin vastaanottavalle terveysasemalle. Ajelimme piskuisesta Hahein kylästä hieman suuremmille kaupunginkaduille Thamesiin ja ilmottauduttuani terveysaseman tiskille sain lääkäriajan pienen kahvitauon päähän. Lääkärin vastaanotolta lähdin reseptit ja mielestäni varsin kohtuullinen lasku kourassani (80 NZD, 47,8 euroa) ja diagnoosina pahemman luokan lihasspasmi. Onneksi lääkkeet tehosivat nopeasti ja jo Kanadassa käveltiin pitkin Vancouverin katuja ilman suurempia kipuja. Selkäkipujen takia tosin Auckland jäi jälleen huonolle tutkimiselle ja tutuksi tuli lähinnä leirintäalueen mökin kerrossänky ja romaanien sivut. Ikävästä päätöksestään huolimatta uusintamatkamme Bay of Plentyyn ja Coromandelin niemimaalle oli ehdottomasti onnistunut. Suuresti olisi jäänyt harmittamaan, jos kokemuksemme noista upeista paikoista olisi jäänyt vain alkumatkan pikaiseen visiittiin Hot Water Beach:lle ja yöpymiseen hautausmaan parkkipaikalla Te Puken kylässä (jossa muuten kannattaa käydä katsomassa hämmentävä jättimäinen kiivipatsas, joka myös löytyy useasta matkamuistomyymälän postikortista.)

Luetut kirjat Pasi Ilmari Jääskeläinen, Lumikko ja yhdeksän muuta
Majoitus Kiwi Holiday Park, Omokoara, 60 NZD (36e), Fernbird hostel, Hahei, 50 NZD (30e)

Mainokset

Tilinpäätös: kahdeksas ja yhdeksäs kuukausi

IMG_5676

Minne ne kaksi kuukautta hävisivätkään? Hujahtivat huomaamatta, solahtivat sulavasti ja katosivat katalasti. Lähes molemmat kuukaudet vietimme Uuden-Seelannin maanteillä kilometrejä mittariin kerryttäen. Loppujen lopuksi maleksimme hobittien maassa 52 päivää, koska emme sitten ikinä saaneetkaan hankittua lentoja Tyynenmeren paratiisisaarille, vaan auringon, valkoisen hiekan ja turkoosin veden sijasta halusimme matkustaa vielä hieman sateisella pohjoissaarella.

Yhdeksännen kuukauden puolivälissä jätimme kuitenkin Uuden-Seelannin taaksemme ja lensimme valtameren yli Los Angelesin kautta Vancouveriin Kanadaan. Joulu vaihtui osittain valkoisessa Campbell Riverin kaupungissa Vancouver Islandilla Timon tädin huomassa. Katselimme suu auki omakotitaloalueiden jouluvalovarusteluja, kokeilin elämäni ensimmäisen kerran porkkanalaatikon valmistusta (nam, hyvää tuli!) ja vielä joulupäivän viimeisinä tunteina (joulua juhlitaan pallon tällä puolen joulupäivänä) päättelin vihdoin ja viimein Timolle haaveillen neulotut villasukat, tänäkään jouluna ei jääty lahjoitta. Timon tädin kätköistä kaivettiin esille niin poikkihuilu kuin huuliharppukin, joilla tapailin joululauluja kanssa-asujien harmiksi. Pohjoisamerikkalainen joulueväs maistui ja ruokapöydässä istuessa päätimme vaihtaa ensi jouluna kinkun kalkkunaan. Ihana ja lämmin joulu- ja varmasti ikimuistoinen.

IMG_8881

kuu10

Kuukauden mittaisen Uuden-Seelannin matkailuautoreissaamisen jälkeen olimme pienen lamaannuksen vallassa. Hengästyttävä matkustustahti täytti mielen upeilla maisemilla ja mahtavilla kokemuksilla, mutta vei kerta kaikkiaan kaikki voimat ja reissuhalut, joten Uuden-Seelannin pohjoissaaren valloittaminen aloitettiin sateeseen vedoten makaamalla sängynpohjalla, katsomalla leffoja ja lukemalla kirjoja. Ympärillä oleviin Surfers Highwayn kaupunkeihin jaksoimme lähinnä tutustua ruokakaupassa käyden. Tarpeeksi levättyämme saimme taas vanhan reissukipinän syttymään ja löysimmekin pohjoissaarelta vielä useita mukavia nähtävyyksiä ja kauniita kinttupolkuja. Amerikankoneeseen noustessa oli molemmilla tunne, että Uusi-Seelanti olo kyllä nyt koluttu niin tarkasti, että seuraavaa kertaa voi odotella hetkisen.

Matkustimme Uudessa-Seelannissa autoilla ajaen, ensin kuukauden verran pienellä matkailupakulla molemmilla saarilla rullaillen ja sen jälkeen vielä 12 päivää pikkuautolla pohjoissaarella. Ajattelimme tuon pakumatkailun olevan halvempaa kuin auton ja hostellin yhdistelmä, mutta toisin kävi. Loppukustannukset pistivät hieman nieleskelemään, rahaa kun paloi Uudessa-Seelannissa hieman enemmän kuin oli tarkoitus. Emme tosin pihistelleet tässä maassa ruuasta emmekä aktiviteeteistä. Dollarit polttelivat taskuissa ja jaoimme niitä varsin anteliaasti niin pyörävuokraamoihin kuin ratsastusyrittäjälle. Edelleenkin minua hieman harmittaa tuo hevosvaellus, mutta muuten kyllä kaikki muut aktiviteetit olivat niihin laitetun rahan arvoisia. Teimme monta upeaa vaellusta, vierailimme useissa ilmaisissa luonnonnähtävyyksissä ja huokailimme moneen otteeseen, kuinka kaunista Uudessa-Seelannissa onkaan.

IMG_7337

Kaiken kaikkiaan rahaa Uudessa-Seelannissa meni 62e päivässä/pää. Matkailupakun vuokra kuukaudeksi kaikenkattavan vakuutuksen kanssa oli 1890 euroa ja pikkumitsun vuokra 12 päiväksi omavastuuta hieman pienentävällä vakuutuksella oli 374 euroa. Polttoainetta kuluikin sitten arvioitua enemmän. Olimme jotenkin hyvin virheellisen optimisesti ajatelleet ajelevamme Uudessa-Seelannissa pakullamme noin 3000 kilometriä ja teimme alustavan budjetinkin paljon halvemmalla bensalitran hinnalla. Niinpä 9000 (6000 pakulla ja 3000 pikkuautolla) ajetun kilometrin jälkeen rahaa oli palanut huomattavasti enemmän, kuin mitä olimme arvioineet. Ruokaa kokkasimme koko Uudessa-Seelannissa olon aikana pikkupakumme keittiössä tai hostellien yhteiskeittiöissä (paitsi siellä karmaisevassa Hamiltonin hostellissa) ja ruokaan kului meiltä 20,5 euroa/pää/päivä. Uusi-Seelanti on aavistuksen edullisempi matkailumaa kuin naapurinsa Australia. Ruoka on hieman halvempaa, samoin majoitus ja matkustaminen. Meillä kustannuksia nosti vielä useat maksulliset aktiviteetit ja myös muutamat kyyditykset vaellusreittien aloitusporteille. Yritimme harrastaa pakumme kanssa freedom campingiä mahdollisimman paljon, mutta aina välillä piti käydä leirintäalueella huoltamassa niin autoa kuin matkustajiakin. Keskimäärin yöpyminen leirintäalueella maksoi noin 26 euroa.

No mitä siitä Uudesta-Seelannista jäi mieleen? Ehdottomasti parhainta antia on upea ja eriskummallinen luonto. Vaikka Uutta-Seelantia ennen eurooppalaisten saapumista peittäneistä metsistä on hakattu viljelysmaaksi lähes 80 prosenttia, löytyy maasta silti ruohoisten kumpujen lisäksi villiä luontoa, jyrkkiä vuoria, kummallisia kiviä, solisevia puroja, pauhaavia vesiputouksia, pitkiä hiekkarantoja, omituisia eläimiä ja jättiläismäisiä, ikivanhoja kauripuita. Ja myös ne valtavan ystävälliset ihmiset, jotka tarjosivat aina apuaan pyytämättäkin, kysyivät kuulumisia hymy huulilla ja pitivät meistä hyvää huolta tarjoamalla niin leirintäpaikkaa takapihaltaan kuin kypsiä avokadoja.

IMG_5444

IMG_6214

kuu9

kuu1

Vaikka Uusi-Seelanti upea maa onkin, oli mukava pakata jälleen rinkka ja vaihtaa maata ja mannerta. Pitkä lentomme kulki Los Angelesin kautta ja pientä hampaiden kiristelyä aiheuttivat USA:n rajaviranomaiset ja -käytännöt sekä meidän aika niukasti mitoitettu lentokoneen vaihtoaika. Täytyy muistaa jatkossa varata rajamuodollisuuksiin enemmän kuin kaksi tuntia, jotta välttyy kaikelta siltä kämmenten hikoilulta, maltin menetykseltä ja rinkka selässä juoksemiselta. Kanadaan saapuminen tapahtuikin huomattavasti helpommin, passintarkastaja murahti vain toisesta suupielestään: ”Menkäähän nyt siitä!”

IMG_8287

Uusi vuosi koputtelee kovasti ovea. Melkein taakse jäänyt on ollut aivan uskomattoman hieno ja jää varmasti mieleen sinä vuotena, jolloin unelmat toteutuivat. Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka olette olleet tekemässä tästä vuodesta erityistä, teidän ansiosta blogia on tullut päivitettyä yllättävän ahkerasti, ja mikä parasta, blogin kirjoitus ei ole unohtunut reissun aikana. Tahdommekin toivottaa teille kaikille aivan mieletöntä uutta vuotta 2014, olkoon se vielä huikeampi kuin edeltäjänsä!

Uudesta-Seelannistä lähdimme katsellen Air New Zealandin omalaatuista turvallisuusohjevideota. Jos kaikissa lentoyhtiöissä käytäisiin läpi turvallisuusohjeita tällä tavalla, saattaisi sen lentoyhtiön ilmisjakelulehden lueskeluun syventyä vasta turvallisuusohjeiden sisäistämisen jälkeen…

Vesipisaroita, homehostelleja ja kukkaloistoa Hamiltonissa

Aasian helteissä hikoillessa kaipailin viileyteen ja jopa niihin syksyn pimeisiin ja sateisiin päiviin (niinpä, ihminen ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään). Uudessa-Seelannissa salaisiin haaveisiini vastattiin ihan runsaalla kädellä, vettä tuli nimittäin meidän loman loppuajan lähes tauotta. Ja nyt vastavuoroisesti kiroiltiin sadetta ja toivottiin hartaasti pientä auringon pilkahdusta. Kyllä ne sateetkin joskus lakkasivat ja päsimme vielä ennen maasta poistumista hikoilemaan myös Uuden-Seelannin kesässä, mutta hevosistaan kuuluisassa Hamiltonissa pyörähtäessämme kastui välittömästi lätimäräksi, kun erehtyi hiemankin nokkaa ulkona näyttämään.

hamilton3
hamilton21
Englantilainen puutarha

Epäonneksemme olimme onnistuneet varaamaan majoituksen pariksi yöksi koko reissumme surkeimmasta hostellista ja nurkissa majaileva home ja paikan kuvottava siivo pakottivat pistämään sen nenän ulos ovesta sateesta huolimatta ja ostamaan vielä varmuuden vuoksi sateenvarjon suojaksi. Aina ei todellakaan kannata luottaa sokeasti internetin ylistäviin arvioihin majoituksesta, Hamiltonin Eagles nest -hostellin arviot olivat kyllä aivan tuulesta temmattuja -Uuden-Seelannin paras hostelli (AWSOME!) olikin homeinen, hieltä haiseva, siivoton murju, jonka yleisiä tiloja ei siivottu kertaakaan majoittumisemme aikana, jonka keittiöstä puuttuivat niin tiskiaineet, rätit kuin puhtaat kuivauspyyhkeet ja jossa huoneemme katto oli osittain romahtanut ja korjattu alumiinifoliolla. Ai että, kyllä kelpasi!

Kiinalainen puutarha

Kiinalainen puutarha


hamilton11
hamilton23
hamilton10
hamilton1
Japanilainen puutarha

Japanilainen puutarha

Eksyimme Hamiltoniin hieman vahingossa, kun lukaisin jostain Waikaton esitteestä Hamiltonin ja sen viereisen kylän Cambridgen olevan kuuluisia hevoskasvatuksesta. Asutusalueiden ulkopuolella näkyikin useita suuria talleja ja tietenkin valtavia laitumia tammoineen ja lukuisine varsoineen. Loppujen lopuksi hepat jäi katsastamatta ja parasta antia Uuden-Seelannin neljänneksi suurimmassa kaupungissa oli sen hieno puutarha.

Hamilton Gardens on Waikaton suurin turistinähtävyys ja sateisellakin kelillä emme pujotelleet istutusten lomassa aivan yksin. Erityisen Hamiltonin puutarhasta tekee sen erikoinen konsepti: yhden puutarhan sisällä on useita erityylisiä puutarhoja. Matka maailman ympäri käy kätevästi yhdessä päivässä pujottelemalla bambujen välistä Kiinasta runsaaseen Intiaan, siirtyessä tyylitellystä Japanista maoreiden Uuteen-Seelantiin, pröystäilevistä Yhdysvalloista sympaattisen runsaan Britannian kautta huomattavasti enemmän kukkaista järjestystä sisältävän Italialaisen puutarhan kaarikäytäville. Puutarhojen maailmanympärysmatkan lisäksi valtavalta puutarha-alueelta löytyy kukkaloistoa perinteisistä maisemapuutarhoista jännittäviin fantasiapuutarhoihin, joista suurin osa valitettavasti oli vielä työn alla.

Italialainen puutarha

Italialainen puutarha


hamilton4
hamilton20
Intialainen puutarha

Intialainen puutarha


hamilton17

Vaikka emme kierrelleet kuin maailmanmatkan paratiisipuutarhat, olimme huomaamattamme talsineet itsemmekin yllätykseksi pari tuntia raikkaassa ulkoilmassa sateesta huolimatta. Loistava paikka siis myös märän sadepäivän viettoon, oikeilla varusteilla tietenkin!

Hamilton on sellainen ihan perus kaupunki, ei mitään erityisen ihmeellistä tai erikoista, kaunista tahi henkeäsalpaavaa. Niinpä hostellipakoa jatkettiin seuraavana päivänä sisätiloissa kaupungin ulkopuolella olevassa kauppakeskuksessa pyörien. Matkalla tehty päätös ostosten minimoimisesta piti ja tavaran ostamisen sijasta jätin osan hiuksistani kampaajan lattialle. Tällä kertaa leikkaus onnistui huomattavasti paremmin kuin muutama kuukausi sitten Indonesiassa. Sadekin lakkasi hetkeksi, joten hostellille palattiin tyytyväisenä tukka edelleenkin suorana tuulessa hulmuten.

Maoripuutahra

Maoripuutahra


hamilton19
Englantilainen puutarha

Englantilainen puutarha

Majoitus Eagles Nest Backpackers, Hamilton, kahden hengen huone 60 NZD (36e), emme suosittele.
Hiusten leikkaus 30 NZD (18e)
Hamilton Gardens, sisäänpääsy ilmainen

Unohtunut maailma -The Republic of Whangamomona

1233

Tapasimme joulupukin Uudessa-Seelannissa eräässä kauppakeskuksessa. Tuolloin pukki kysyi joululahjatoiveitamme ja kerroin pukille haaveilevani uudesta tietokoneesta. Omassamme meni näyttö rikki jollain pomppuisella bussikyydillä Aasiassa ja olemme katsoneet kohta puoli vuotta tietokoneen näyttöä, jota koristaa lukuisat mustat pyöreät läikät. Olemme oppineet elämään tuon kauneusvirheen kanssa ja mustat läikät eivät ole tietokoneen käyttöä haitanneet. Eilen kuitenkin aamulla blogitekstiä kirjoittaessani lopetti osa läppärin näppäimistä toimimasta ja kaikkien numlocknäppäimien räpläämisenkään jälkeen en saanut osaa numeroista sekä i:tä ja o:ta ilmestymään tekstiin. Toivon siis todella, että joulupukki nakkaisi jouluyönä uuden tietokoneen Timon tädin savupiipusta alas, sillä tällä tabletilla blogin kirjoittaminen on mielestäni hieman hankalaa ja varsinkin tämän WordPress-sovelluksen käyttö hermoja kiristävää. Siksi eilen karkuutin huomaamattani tämän blogitekstin kuvat julkisiksi ilman tarinaa, joten korjataanpas vahinko.

Blogi kulkee edelleenkin Uuden-Seelannin maanteillä ja kapuaa pitkin vihreitä kumpuja, vaikka Timon kanssa olemme nauttineet jo kahden viikon ajan Kanadan talvesta. Uudessa-Seelannissa vain riittää upeita paikkoja, joita haluan myös esitellä teille. Muistelmissa on päästy jo siihen asti, että on aika hypätä eteläsaarelta takaisin pohjoiseen, jonne matkapakun palauttamisen jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi viikoksi. Ensimmäinen viikko meni sadetta pidellessä leirintäalueiden pikkuisissa mökeissä Taranakin alueella. Vettä tuli kuin aisaa viikon verran, joten Surf Highway ja sen varrella olevat rannat jäivät katsastamatta ja se jättimäinen tulivuori Mt Taranaki piiloutui täysin pilvien alle, joten vaellukset vuorillekin piti unohtaa. Paksun pilviesiripun vihdoin auettua lopetimme masistelun ja matkaväsymyksen surkuttelun New Plymouthin pikkumökin kerrossängyn pohjalla, pakkasimme rinkkamme Mitsun takakonttiin ja otimme suunnaksi Unohdetun Maailman Valtatien.

Forgotten World Highway, eli valtatie numero 43, on tieosuus Startfordin ja Taumarunuin välillä. 1900-luvun alussa tie oli ahkerassa käytössä, alueella oli useita hiilikaivoksia, tien varren talot asuttuja ja puolimatkassa oleva Whangamomona kasvava kylä. 20-luvun suuri tulva ja toinen maailmansota verottivat rankalla kädellä kylän miesvahvuutta, 1900- luvun alun kukoistusta ei saavutettu edes junaradan rakentamisella ja sähköjen vetämisellä ja pikkuhiljaa kylän väestö pieneni pienenemistään. Koulun ja postin sulkeminen 70-80-luvuilla karkoitti lähes kaikki viimeisetkin asukkaat ja kylästä tuli lähes unohdettu. Uuden-Seelannin päättäjien aluejakouudistukset saivat kylän maailmankartalle ja tekivät Whangamomonasta yhden Uuden-Seelannin mielenkiintoisimmista pienistä ja kummallisista kylistä. Päättäjien tarkoituksena oli siirtää kahden alueen rajlla sijaitseva Whangamomona Taranakin alueelta Manawati-Wanganuin alueelle. Kyläläiset halusivat olla edelleen taranakilaisia ja suivaantuneina päättäjien esityksiin Whangamomona julistautui marraskuun ensimmäisenä 1989 itsenäiseksi tasavallaksi.

On erikoisen Whangamomonan ansiota, että valtatie 43 on edelleen käytössä. Ihan jokainen turisti ei osittain päällystämättömälle Unohdetun Maailman Valtatielle eksy, mutta varsinkin tammikuussa joka toinen vuosi tie täyttyy turisteista, koska Whangamomonassa vietetään itsenäisyyspäivää juhlallisin menoin. Ja vaikka Uuteen-Seelantiin ei eksyisikään kylän itsenäisyyspäivän aikoihin (seuraavan kerran tammikuussa 2015), kannattaa silti hieman hidastella ja ajella kukkuloiden halki tuohon kylään, jossa aika on pysähtynyt sinne sadan vuoden päähän, istahtaa kahville tai lounaalle Whangamomonan hotellille, ostaa matkamusiikiksi Whangamomonan kansallishymni ja jättää hotellin tiskille Whangamomonan tasavallan passihakemus tai leimauttaa oma passi tasavallan leimalla, ihan vain muistona visiitistä.

Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.

Kesän kynnyksellä Wanakassa

wanaka1

Queenstownin pimenevässä illassa tsekkiläiset kaverimme kehuivat Queenstownin lähistöllä olevaa Wanakan kylää. He olisivat halunneet muuttaa tuonne pikkukylään ja olivat jo käyneet kyselemässä töitä paikallisesta sairaalasta. Mekin kiinnostuimme tuosta pikkukylästä ja ajelimme Queenstownista vuorten välisten kuivien arojen kautta Wanakaan. Nautimme mukavan pikkukylän tunnelmasta koko ensimmäisen päivän ainoastaan leirintäalueella aurinkoa ottaen, blogia päivitellen ja illalla liottelimme päivän rankan lorvimisen aiheuttamia lihasjumeja kuumissa kylvyissä ja karkoitimme saamattomuutta holiday parkin saunan löylyissä. Otimme tavaksi matkailupakulla matkustaessamme viettää kalliit holiday park -päivät täysin kaikista leirintäalueen tarjoamista palveluista nauttien, toisin sanoen, aina pysähtyessämme yön kalliilla leirintäalueella saavuimme paikalle mahdollisimman aikaisin, päivitin blogia vimmalla toimivan nettiyhteyden äärellä, pesimme kaikki likaiset pyykkimme, kokkasimme parempaa ruokaa ja tottakai nautimme kuumista suihkuista ja tarjolla olleista kuumista kylvyistä sekä saunoista.

wanaka5

wanaka9

wanaka4

wanaka2

wanaka8

Wanakaan saavuttuamme kesä tuli rytinällä Uuteen-Seelantiin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ihmiset vaihtoivat gore tex -vaatteensa kesähepeneisiin. Me nautimme hetkellisestä kesästä leirintäaluelötköttelyn jälkeen vuokraamalla jälleen maastopyörät ja polkemalla pyöräparkin sijasta Lake Wanakan rannoilla lupiinien reunustavaa polkua Deans Bank:in crosscountrypolulle. Joen varrella oli pakko välillä pysähtyä kuvaamaan penkoilla auringon keltaisuuden kanssa kilpailevia kukkasia ja ihastella auringosta nauttivaa luontoa. Deans Bank:n pyöräpolku on hauska, helppo ja mutkitteleva polku joen penkalla, joka ainakin kauniilla aurinkoisella kelillä pistää hymyilyttämään. Kotimatkalla ”oikaisimme” takaisin kaupunkiin Sticky Forest:n pyöräpuiston kautta. Ehkä helpomalla olisi päässyt, jos olisi kiltisti polkenut tasaista järven rantoja nuolevaa soratietä, sillä Sticky Forest:n ylityksessä sai totisesti tehdä töitä väsyneillä jaloilla. Maisemat tosin polun varrelta eivät olleet hullummat!

wanaka3

wanaka6

Meille Wanaka oli mukava yhden yön pysähdys aurinkoisine pyöräretkineen. Kylän keskustassa emme pahemmin ehtineet käyskennellä ja vaelluspolutkin jätimme muille matkaajille. Jatkoimmekin matkaa pyörälenkkimme jälkeen kohti länsirannikkoa. Maisemat Wanakassa ja varsinkin heti ajettua ulos kylästä ovat vaikuttavat, katsokaapas vaikka tätä.

wanaka7

Täysjousitettu maastopyörä, Specialized Comp 4h, Outside Sports 55NZD (32,9€)
Yöpyminen Aspiring Holiday Park Wanaka 47NZD (28€)