Autolla Australiassa: Sydney-Melbourne-Phillip Island

Olemme jo ehtineet vaihtaa Australian jälkeen maata ja hyvästellä meitä Australiaan tervehtimään saapuneet vanhempani aikoja sitten, joten palataanpas hieman ajassa taaksepäin.
Itärannikon bussimatkan jälkeen reissumme Australiassa ei tyssännytkään Sydneyyn, vaan jatkui upealla automatkalla Etelä-Australiassa New South Walesin ja Victorian jylhillä autoteillä. Mukaan reissuun otimme vanhempani ja lapsuuden autoreissujen asetelma oli nyt kääntynyt päälaelleen -me ”lapset” istuimme etupenkillä päättäen niin suunnan kuin radiokanavan ja vanhemmat saivat nahistella takapenkillä.

Reilun kolmentuhannen kilometrin matkaan meillä oli varattuna aikaa 8 päivää, joten lähes joka päivä sai jalka olla kaasulla kiitettävien rupeamien ajan. Mutta silti, vaikka ajotahti oli aika ”tappava”, oli reissu ehdottomasti kaiken sen autossa istumisen arvoinen -automme kulki halki upeimpien Australiassa nähtyjen maisemien, välillä löysimme tiemme sympaattisiin pikkukyliin ja toisinaan taas yritimme laskea tien vieressä laiduntavien lehmien määrää, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Lähdimme liikenteeseen Sydneystä ja ajoimme kahden päivän aikana Melbourneen rannikon ääriviivoja seuraillen. Princess Highway kulki läpi tiheiden eukalyptusmetsien, halkoi valtavia kumpuilevia laidunmaita ja välillä pistäytyi myös auringossa kimmeltävän Tyynen valtameren äärellä. Jotta näkisimme vielä vähän enemmän, teimme toisinaan koukkauksia pienemmille teille ja eksyimme kahvitauoilla mitä mukavimpiin pikkukyliin. Ensimmäisenä ajopäivänä lämpötila kiipesi lähelle neljääkymmentä ja radiossa ihmeteltiin joka kanavalla New South Walesia piinaavaa helleaaltoa. Helleaalto jäikin yhden päivän mittaiseksi ja jo muutaman päivän päästä kiskoimme pipoa päähämme ja takkia päällemme.

 

Eden

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli valaanmetsästyksestä kuuluisa pikkukylä Eden, joka sijaitsee aikalailla Sydneyn ja Melbournen puolivälissä. Valaita on muinoin metsästetty kaikkialla Australian itärannikolla, mutta Edenissä historiankirjoihin ovat valaanpyytäjien sijaan jääneet miekkavalaat, jotka ottivat osaa lajitovereidensa lahtaamiseen. Yksi tunnetuimmista Edenin miekkavalaista oli Old Tomiksi ristitty valas, joka ensin ajoi ryhävalaat Edenin edustalla olevaan poukamaan ja sen jälkeen ilmoitti metsästäjille valaiden saapumisesta läpsyttelemällä pyrstöään merenpintaan sekä puhaltelemalla ilmaan korkeita vesipaaseja. Huomatessaan Old Tomin merkit hyppäsivät valaanpyytäjät soudettaviin veneisiinsä ja lähtivät harppuunat tanassa kohti pieneen poukamaan ahdistettua valaslaumaa. Osa Old Tomin lauman valaista meni jopa niin pitkälle pyytäjien auttamisessa, että kiskoivat saaliiksi saatuja valaita kohti rantaa harppuunan köyttä hampaidensa välissä pitäen. Palkkioksi avusta miekkavalaat saivat osansa saalista -kanssaveljiensä huulet ja kielet.
Old Tomin ja muiden tappajavalaiden tarinaan pääsee tutustumaan Edenin Killer Whale museossa kylän keskustassa sekä noin parinkymmenen kilometrin päässä Ben Boyd National Park:ssa, jossa edelleenkin jyrkänteellä nököttää valaankatselutorni, Boyd´s tower, josta valaiden saapumista ja Old Tomin antamia merkkejä seurattiin. Tornin lähistöllä polun varrella on runsaasti tietoutta valaiden metsästämisen historiasta, mutta myös valaiden suojelusta -valaiden pyynti kiellettiin Australiassa 1979.

Edenissä Ben Boyd National Park:ssa violetin kattion nokassa nököttää valaankatselutorni, josta joskus muinoin tähysteltiin lahteen saapuvia valaita.

 

Melbourne

Melbourne on Australian kulttuuripääkaupunki. Kaupunki on tulvillaan niin musiikkia, taidetta kuin tyylikkäitä ihmisiä. Yhtä pääosaa kaupungissa esittävät 19. vuosisadalla rakennetut villinlännentyyliin rakennetut talot, joista jokainen on persoonallisesti koristeltu ja maalattu. Kaupungissa kävellessä kannattaa katsoa myös noiden kauniiden talojen nurkkien taakse, sivukujilla talojen seiniä nimittäin värittävät uskomattoman hienot katutaideteokset.

Maijun matkatoimisto ei tällä reissulla päästänyt retkeläisiä helpolla, nuo autolla matkatut kahdeksan päivää olivat täynnä menoa ja lorvimiseen ei ollut varattu aikaa. Tiukan aikataulun vuoksi visiittimme Melbournessa jäi yhden iltapäivän mittaiseksi. Ja harmittavasti osa siitä päivästä kului kaupunkia kiertävän turistiratikan odottamiseen ja tappeluun kaikkia miellyttävästä ruokapaikasta. Melbournen keskustan ympäri kulkee ilmainen ratikka- ja bussilinja, joiden reitti kulkee ohi kaupungin keskustan tärkeimpien nähtävyyksien ja tärkeiden rakennusten. Tarkoituksemme olikin aloittaa päivä ratikkalenkillä, jotta saisimme jonkinlaisen kuvan kaupungista. Asetuimme pysäkille ja aloitimme muiden matkaajien kanssa odotuksen. Odotimme viisi minuuttia, sitten toisen samanmoisen, yhtäkkiä odottelu venyi jo yli puolituntiseksi. Muiden linjojen ratikkakuskit vakuuttivat oikean, numero kolmenkymmenenviiden, tulevan ihan kohta, joten jatkoimme odottelua. Muut matkaajat alkoivat kaikota tuskastuneina ympäriltämme joten mekin luovutimme ja päätimme käydä kävelemässä hieman ympäriinsä ja kokeilla onneamme ratikan kanssa myöhemmin.

Kävelylenkillä lähikaduille törmäsimme nähtävyyksien sijaan ihan johonkin muuhun. Kaupungin keskustan kadut olivat tupaten täynnä ihmisiä ja eläviä kuolleita, eli zombeja. Ympäri maailmaa järjestettävä Zombie Walk sattui kohdallemme Melbournessa ja olo oli kuin keskellä Walking Dead tv-sarjaa, osallistujat näyttivät ja näyttelivät kuin oikeat zombit.

Kokeilimme hieman myöhemmin uutta onnea ratikan kanssa. Ja kas kummaa, museoratikoita lipui pysäkille muutaman minuutin välein. Hyppäsimme täyteen kiskobussiin ja kiersimme sen kolkuttelevassa kyydissa kaupungin keskustan ympäri. Jossain turistikartan sivukulmassa luki, että nähtävyyksiä koluavissa ratikoissa ja busseissa pitäisi kuulua kaiuttimista tärkeimpiä faktoja nähtävyyksien ja tärkeiden rakennusten kohdalla. Harmiksemme noita kuulutuksia ei meidän ratikassa kuulunut laisinkaan, joten hieno tutustutaan-koko-kaupunkiin-kätevästi-kulkupeli-ideani vesittyi täysin. Yritin kyllä kovasti etsiä reitin varrelta niitä nähtävyyksiä, mutta jossain vaiheessa luovutin ja tyydyin vain nautimaan monimuotoisesta kaupunkinäkymästä ja kuuntelemaan ratikan kolkutusta ja kiskojen kirskuntaa.
Ai niin, se tappelu ruokapaikasta. No, joskus on hyvä, että on pitkä kotimatka tarvottavana. Kun sen vielä kävelee niin, että jokaisen perhenjäsenen välissä on vähintään 100 metriä, saattaa majapaikan edustalla jo nauraa erimielisyyksille ja saada aikaan kaikkia tyydyttävän kompromissin.

Ja vinkiksi kaikille muille matkaajille: varaa Melbourneen useampi iltapäivä, kaupungissa riittää tekemistä ja katsottavaa useaksi päiväksi!

Tulihan se sieltä vihdoinkin!

 

Phillip Island

Noin sadan kilometrin päässä Melbournesta sijaitsee Phillip Island. Saarella on Gp-tason ajorata, jossa järjestetään vuosittain moottoripyöräilyn Gp-kisat. Autorata on vain pieni osa saarta, pääosin saari on viljelysmaata ja suurin osa saarelle matkaajista tulee kahdella pyörällä kulkevien hurjapäiden sijaan katsomaan puissa torkkuvia koalia ja illalla rankan työpäivän jälkeen merestä rannalle palaavia pikkupingviinejä.

Phillip Island ei ole alunperin koalien asuinaluetta ja on hämärän peitossa milloin ja kuka koaloita saareen toi. Ilman luonnollisia vihollisia koalapopulaatio kasvoi nopeasti ja voi niin hyvin, että saarelta vietiin koaloja myös mantereen metsiin. Lisääntynyt asutus ja liikenne, pesäpuiden kaataminen, koirat ja koalapopulaatioon tarttunut klamydia verotti kantaa niin paljon, että 1980-luvun lopulla koaloita oli enää jäljellä enää muutama hassu karvapallo eukalyptuspuun oksassa.
Phillip Islandi Koala Conservation Centre:ssä pääsee ihastelemaan koaloita niiden luonnollisessa ja turvallisessa elinympäristössä. Puistossa on lyhyitä kävelylenkkejä, joiden varrella voi pongailla karvapalloja puista. Ja jos kulkee oikein rauhassa ja hiljaa, saattaa nähdä pikkukengurun aivan lähietäisyydeltä. Koalakeskuksen sisätiloissa on valtavan informatiivinen näyttely koaloiden elämästä, niiden historiasta Phillip Islandilla sekä myös niiden suojelusta.
Phillip Islandilla vieraillessamme vallitsi oikein kunnon koiranilma. Vettä satoi ja taivas oli synkkä. Ehkäpä huonosta kelistä johtuen saimme kävellä koaloiden kotikonnuilla aivan rauhassa ja ne pikkukengurutkin uskaltautuivat piiloistaan meitä töllistelemään.
Tiesittekö muuten, että koalat viettävät suurimman osan päivästä nukkuen ja energiaa säästäen? Eykaliptuspuun lehdet ovat myrkyllisiä ja vieläpä kaiken lisäksi hyvin vähäenergisiä. Koala pystyy kuitenkin sulattamaan nuo lehdet, tosin hyvin pienissä määrin. Siksipä koalat syövät vain noin 500 grammaa lehtiä päivässä ja tuon energiamäärän turvin ne jaksavat olla hereillä noin neljä tuntia päivässä. Lopun aikaa voikin sitten koisia ja näyttää söpöltä.

Päivän jumppahetki menossa!

Koala Conservation Centre:n alueella asustaa myös useampi kenguru.

Koalia suurempi vetonaula Phillip Islandilla ovat pikkupingviinit, jotka saapuvat saarelle nukkumaan rankan, merellä vietetyn työpäivän jälkeen. Kellontarkasti saapuvien pingviinien katselua varten on rakennettu niin katsomot kuin iso infokeskus, mutta vaikka ihmisiä onkin ihmettelemässä tuota luonnon näytelmää, saapuvat pingviinit joka ilta katsomoiden vierestä kohti infokeskuksen edustalla olevia pesäkolojaan – ja vieläpä täysin häiriintymättä tuijottavista ja huitovista ihmisistä. Vaikka alkuasetelma -suuri ihmislauma, katsomot ja pingviiniparaatiin ostetut katsomoliput- saivat hieman epäilemään touhua, niin viimeistään rantakivikossa kömpelösti könyävät pikkuriikkiset pingviinit sulattivat sydämen ja yhdyimme muiden katsojien mukana syvään huokaukseen. Rankka sade ja hyytävän kylmä ilmakaan eivät haitanneet kokemusta, eikä varsinkaan pingviinien taivallusta – kaverit tamppasivat pieninä porukoina ylös rinnettä ja etsivät omia pesäkolojaan. Pimeässä illassa kiirivät kilpaa pingviinien äännähdykset ja ihmisten ihastuneet ja innostuneet huudahdukset. Aka velikultia!

Sieltä ne tulevat! Koska kuvaaminen oli kiellettyä, on kuva lainassa täältä www.visitphillipisland.com

Auton Nissan X-trail, Hertz, kaiken kattava vakuutus, 877 AUD/9vrk (605€)
Majoitus Halfway Motel, Eden 2 makuuhuoneen huoneisto 160 AUD (112€), Parkville Place Appartments, Melbourne, 2 makuuhuoneen huoneisto 185AUD (130€), Coachman Motel, Phillip Island 170 AUD (120€)
Sisäänpääsy Koala Conservation Centre 11,30 AUD/hlö (7,9€), Penguin Parade 22,6AUD (15,8€)