Temppelietiketti

isotemppeli

Japanilaisista 84% on sekä shintolaisia että buddhalaisia. Kahden eri uskonnon tavat ja uskomukset ovat aikojen saatossa sekoittuneet ja on hyvin tavallista, että toinen uskonto toimittaa osan elämän juhlarituaaleista ja toinen taas toisen puolen. Niinpä esimerkiksi lapsen syntymää juhlitaan shintolaisin menoin, kun taas hautajaiset järjestetään buddhalaisittain ja paikalle kutustaan buddhalainen munkki. Häät ovat perinteisesti järjestetty shintolaisessa temppelissä, mutta shintolaisen seremonian rinnalla on viime aikoina alettu juhlia avioparia kristillisin menoin siunauksineen ja valkoisine hääkakku-unelmapukuineen. Japanilaisen ystävämme Mikin mukaan japanilaiset eivät ole kovin uskonnollisia, temppelissä käydään lähinnä elämän suurten tapahtumien yhteydessä. Shintolaisuus ja buddhalaisuus näkyy kuitenkin päivittäin japanilaisten käyttäytymisessä, tavoissa ja rituaaleissa, ja on usein hankalaa erottaa, mikä käyttäytymismalli on peräisin uskonnosta ja mikä perinteisista rituaaleista ja taikauskosta.

Shintolaisuus on polyteistinen uskonto, jossa jumalat ovat ympäröivässä luonnossa. Japanissa pyhät paikat ovatkin liitoksissa aina luontoon, punainen torii-portti erottaa maallisen ja jumalallisen maailman ja johdattaa temppeliin tai luonnonkauniiseen paikkaan, jossa jumaluuden ajatellaan näkyvän. Ihmisen luomien temppeleiden kauniit ja harmoniset puutarhat liittävät temppelin luontoon ja jumaluuteen. Temppeleiden sisäänkäyntejä ja alttareiden edustoja vartioivat Japanin metsistä löytyvien eläinten patsaat, jumaluuden ajatellaan asuvan myös luonnon eläimissä. Ketun hahmo toistuu japanilaisessa taiteessa ja usein kettupatsas istuu myös alttareiden lähettyvillä viestikäärö/avain suussaan tai tassun alla. Kettu on yhden shintolaisuuden tärkeimmän kamin (jumaluuden/hengen), Inarin, viestinviejä.

kettuvahti

Kamakurassa Miki vei meidät tutustumaan shintolaiseen Tsurugaoka Hachiman-gu- temppeliin ja kertoi kuinka käyttäytyä oikeaoppisesti temppelissä vieraillessa.

Shintolaisuudessa keskeistä on käsitys puhtaudesta ja epäpuhtaudesta, jumalien eteen ei voi astua epäpuhtaana, joten kädet ja suu pestään ennen temppeliin astumista. Jokaisen shintolaisen temppelin edessä on lähde tai muu vesipiste, josta vettä otetaan kauhalla puhdistautumiseen.

mikipuro

Tsurugoaka Hachiman-gu temppelin edustalla on pienempi rakennus, jonka katoksen alla on suuri kirstu. Samanlainen kirstu löytyy myös rappusten päältä päätemppelin sisältä. Heittämällä kirstuun kolikon saa toivoa jotain. Välittömästi kolikon heiton jälkeen tulee kumartaa kahdesti ja vielä taputtaa kahdesti käsiään yhteen, jotta toive toteutuisi.

taputus

Toiveensa, rukouksensa tai tervehdyksensä voi myös kirjoittaa temppeleistä ostettaviin puisiin laattoihin (joissain tenooekeussä olen myös nähnyt erilaisia paperisia toivelappuja). Toiveet ripustetaan niille tarkoitettuihin telineisiin. Tsurugoaka Hichiman Gu-temppelissä ihmiset olivat pääsääntöisesti toivoneet hyvää terveyttä itselle ja läheisilleen sekä onnea elämäänsä, joku toiveidensa opiskelupaikkaa ja toinen taas vauvaonnea. Olipa joku toivonut vain saavansa olla aivan rauhassa.

toiveet

toivevaatteet

Shintolaisessa temppelissä on mahdollista ostaa itselleen ennustus tulevasta. Miki kertoi, että yleensä ne ostetaan suoraan papeilta, mutta Tsurugoaka Hichiman Gu:ssa ennustus ostettiin ennustusautomaatista (100 yeniä, 0,78€). Minun ennustukseni ei tietänyt mitenkään suurensuurta onnea tulevaisuudessa ja lapussa oli myös ohje pudottaa ennustus temppelialueella olevaan puulaatikkoon, jottei ennustus toteutuisi.

ennustusautomaatti

ennustuslaatikko

Jos taas on onnekas ja ostettu lappu ennustaa ruusuista tulevaisuutta, taitellaan lappu kolmeen osaan niin, että teksti jää taitosten ulkopuolelle ja sidotaan lappu temppelialueella olevaan telineeseen tai Sakaki-puuhun, jolloin ennustus menee perille kameille.

ennustussolmulla

sake

Joidenkin suurempien temppeleiden alueelta löytyy suuria sake-tynnyreitä. Riisiviinaa käytetään shintolaisissa juhlamenoissa ja temppeli saa sen lahjoituksena lähialueiden panimoilta. Yleensä kuitenkin temppeleiden alueiden saketynnyrit ovat tyhjiä, koska saken tarve on hyvin vähäistä. Panimoille on kuitenkin tärkeää, että oman yrityksen tynnyri näkyy temppelialueella, vaikka lahjoitus olisikin ollut vain yksi täysi pullo.

pikkutorii

Punaiset torii-portit näyttelevät suurta osaa shintolaisuudessa. Temppeleihin kuljetaan sisään ja ulos torii-portin alitse, joka tuo temppelissä kävijälle onnea elämään.

Mainokset

Turistit Yokohamassa

Karkasimme Kaakkois-Aasiasta Hong Kongiin hakemaan uutta tuulta purjeisiin. Purjehdimmekin Hong Kongin kaduilla ja nähtävyyksissä niin tehokkaasti, että viiden päivän reissu imi viimeisetkin tehot koneesta. Kevyen 15 tunnin Hong Kongista Tokioon siirtymisen jälkeen olimme puolikuolleita ja haaveilimme edes yhdestä lepopäivästä reissaamisen keskellä. Maailman suurin kaupunki sai siksi jäädä näin alkumatkasta vähälle tutkiskelulle ja siirryimme parin päivän hulinan jälkeen Yokohamaan, noin 30 minuutin junamatkan päähän.

Japani tuntui heti kovin kotoisalta: ihmiset jonottivat kiltisti jopa rullaportaisiin, seisoivat järkähtämättä liikennevaloissa odottaen vihreää valoa ja istuivat metrossa päät maahan käännettynä peläten katsekontaktia. Oih, aivan kuin suomalaiset! Erona vain oli ylitsepursuava kohteliaisuus, jonka kohdatessa meni väkisinkin hämilleen. Japanilaisten täytyy olla maailman kohteliainta kansaa.

mikitimo

Yokohamassa meidät otti juna-asemalla vastaan ihana Miki, joka piti meistä hyvää huolta kolmen päivän ajan niin majoituksen kuin opastuksen suhteen. Miki on asunut Suomessa kaksi vuotta ja opiskellut Yokohaman yliopistossa suomen kieltä, joten tutustuminen japanilaisuuteen tapahtui sujuvasti suomeksi.
Yokohama on Japanin toiseksi suurin kaupunki kolmella miljoonalla asukkaallaan. Kasvu miljoonakaupungiksi on käynyt nopeasti, sillä ennen 1850-lukua Yokohama oli vain pieni kalastajakylä. Amerikkalaisen komentajan, Matthew Perryn, vierailu sotalaivoineen ja vaatimuksineen Yokohaman rannassa 1853 sai japanilaiset avaamaan Yokohamaan kansainvälisen sataman, jonka kautta Japaniin alkoi virrata ulkomaalaisia tuotteita, mutta myös länsimaisia vaikutteita. Yokohamassa onkin aina näkynyt voimakkaasti ulkomaalaisten läsnäolo, perinteistä japanilaista rakennustyyliä on saanut hakemalla hakea. Kaupunkikuva on uudistunut jatkuvasti: 1930 maata vavisutti suuri maanjäristys, jossa suurin osa kaupungista tuhoutui. Ja juuri kun kaupungin jälleenrakennus oli saatettu valmiiksi, tuhoutui kaupunki uudestaan toisessa maailmansodassa taivaalta viljellyiden pommien myötä. Tänä päivänä Yokohama näyttää hypermodernilta ja rannan tuntumassa keskustassa nostokurjet kurottelevat korkeiden talojen välissä. Vanhasta Yokohamasta muistuttaa Japanin suurin (ja yksi Aasian suurimmista) kiinalaiskaupunki, joka myöskin sai alkunsa Yokohaman sataman avautumisen myötä. Nykyisin kiinalaiskaupungissa asustaa enää vain muutamia kiinalaisia, vaikkakin valtaosa katujen kaupoista myykin kiinalaista ruokaa ja kiinalaisia tavaroita.

porttiteoria

lohikaarme

yokohamabay

laiva

Koska puntissa painoi Hong Kongin nähtävyydenkatselumaratoni, tutustuimme Yokohamaan hyvin rauhaisassa tahdissa. Aamut venyivät yli puolen päivän ja yleensä saavuimme nähtävyyksille aivan hetki ennen sulkemisaikaa. Yksi hauskimmista museoista, joissa olen koskaan käynyt, on Yokohaman Kuppinuudelimuseo (Cupnoodle museum). Kuulostaa todella tyhmältä ja sisällöttömältä, mutta museo ehdottomasti sai hymyn huulille. Museo on omistettu kuppinuudeleiden ja pikanuudeleiden japanilaiselle keksijälle, Momofuku Andolle. Nuudelihan oli vielä ennen 1950-lukua tuoretavaraa, joka valmistettiin tuorepastan tapaa itse. Ando kehitti pikanuudelit, jotka säilyivät tuorenuudelia huomattavasti pidempään ja valmistuivat hetkessä kiehuvaan veteen laitettaessa. Keksinnöllään Ando muutti täysin Japanin ruokamarkkinat ja oli osallisen auttamassa sodan jälkeen nälkäistä kanssaa jaloilleen. Museossa on nykytaiteen sekaan luotu nuudelinäyttely sekä kerrottu pikanuudeleiden ja nuudelikuningas Andon historiaa. Ehkä se suurin vetonaula on kuitenkin nuudelitehdas, jossa pääsee itse valmistamaan oman kuppinuudelisekoituksensa ja lopuksi myös koristelemaan oman luomuksensa. Valitettavasti saavuimme paikalle sen verran myöhään, ettemme päässeet omia nuudelikuppeja valmistamaan.

ramenmuseo

Yokohaman vierailulla siis nähtävyyksien sijaan keskityimme tutustumaan Mikiin sekä japanilaiseen elämään. Miki vastasi kärsivällisesti loputtomaan kysymystulvaamme ja kattoi olohuoneensa pöydälle japanilaisia herkkuja ja vihreää teetä kerta toisensa perään. Illat tuppasivat venyä seuraavan päivän puolelle japanilaisista ja suomalaisista keskustellessa. Kansoista löytyi enemmän yhtäläisyyksiä, kuin olisin ikinä kuvitellut ja Miki toisteli jokaiseen japanilaisten käyttäytymistä ja yleistä etikettiä koskeviin kysymyksiin japanilaisten olevan hyvin samanlaisia kuin suomalaiset. Miki neuvoi meitä käyttäytymään kuten suomalaiset pääsääntöisesti käyttäytyvät-nöyrästi, hiljaisesti ja kohteliaasti.
Kestitsemisen sekä vuorokauden ympäri jatkuneen opastuksen lisäksi Miki hommasi meille turisteille suunnatun fraasikirjan lisäksi vielä bussikyydin seuraavaan kaupunkiin ja laittoi ystävänsäkin järjestämään meille majoitusta seuraavasta etapista. Jäimmekin ikuiseen kiitollisuudenvelkaan Mikin ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Olet aina tervetullut Suomeen ja lupaamme yrittää pitää sinusta silloin yhtä hyvää huolta, kuin sinä pidit meistä. Suurkiitos Miki!

japanikirja

mekaikki

Lentolippu Hong Kong-Tokio, Air China 239€
Junalippu Tokio Yokohama 450yen (3,43€)
Sisäänpääsy Kuppinuudelimuseoon 500yen (3,81€)
Kanakuppinuudeli 138yen (1,05€)