Toinen kuukausi

Toinen kuukausi kiihdytteli ohi edeltäjäänsä vauhdikkaammin. Omaksuimme reissuelämän saloja entistä syvemmin ja koti kävi entistä harvemmin mielessä. Siirryimme paikasta toiseen rivakasti ja loppukuusta tiivis tahti alkoi painaa, eikä Laoksen tulikuumat helteet helpottaneet olotilaa. Aloitimme kuukauden Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa, josta suuntasimme vaeltamaan ja vuoristoheimoja ihmettelemään lähelle Burman rajaa Pang Maphan kylään. Parin päivän tehokkaan pyllyjumihikikävelyn jälkeen matkasimme Chiang Main kautta Chiang Raihin Valkoista Temppeliä ihmettelemään.
Kuun alkupuolella oli aika jättää Thaimaa taakse ja siirtyä slow boatilla Laoksen vesi- ja maaperälle. Ikimuistoinen kahden päivän laivamatka Mekongilla vaati hermoja ja tiukkoja pyllylihaksia, mutta kaikenkaikkiaan kokemus jäi plussan puolelle.

Luang Prabangissa meillä molemmilla oli ”ihansama”-olo. Kaupunkia oli kehuttu kauniiksi ja ihmeelliseksi, sellaiseksi, jossa parin päivän vierailu venyisi vähintään viikon mittaiseksi. Meitä tympi koko Luang Prabangissa vietetyn ajan ja välillä yhteiselo meni kiukutteluksi ja kitinäksi. Helteet ja yleinen negatiivinen vire saivat aikaan ajatusleikin: ”Minne menisit, jos nyt saisit mennä minne haluaisit?” Ja hetken aikaa pohdittuamme nousi esiin maita, jonne sen hetkisestä sijainnista ei olisi edes mikään mahdoton matka. Pari päivää ajatusleikkiä leikittyämme laitoimme reissumme suunnitelmat uusiksi ja päätimme Vietnamin sijasta ottaa lennot hieman pohjoisemmaksi.

trimmaaja

mummojapappa

Päätöksen teon jälkeen olo tuntui kummalta, saako näin edes tehdä? Että aivan ykskaks muuttaa suunnitelmia, ostaa lentoliput ja suuntaa sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet käyneet edes mielessä reissua suunnitellessa. Päätöksen ja edullisten lentolippujen löytämisen myötä kiukuttelu loppui kuin seinään, hymy palasi kasvoille, rinkat tuntuivat kevyemmiltä kantaa, ympäröivä maisema näytti kauniimmalta ja reissaaminen tuntui taas maailman parhaalta asialta. Iloista mieltä lisäsi pysähdys Vang Viengissä polkupyöräilyn ja tietenkin tubeilun parissa. Vang Viengistä jatkoimme matkaa kiemurtelevia teitä pitkin Laoksen piskuiseen pääkaupunkiin Vientianeen, jossa intensiivisen kaupunkiin tutustumiseen sijasta vietimme valtaosan ajasta tietokoneella jatkosuunnitelmia tehden. Ja aivan kuukauden loppupuolella vaihdoimme maisemaa Laoksen bambumajakylistä taivaita hipovien pilvenpiirtäjien Hong Kongiin.

kaappimopo

tuktukmai

Toisen kuukauden aikana raha-asiat pysyivät käsissä ennen Hong Kongiin saapumista. Pohjois-Thaimaa ja Laos olivat Etelä-Thaimaaseen verrattuna huomattavasti edullisempia ja reissaamisen sekä aktiiviteettienkin jälkeen päiväbudjetti pysyi alle kahdenkymmenen euron. Laoksessa majoitus oli Thaimaata edullisempaa, mutta esimerkiksi ruoka kaupassa pääsääntöisesti kalliimpaa. Varsinkin muualta tuotujen tuotteiden hinnat saivat haukkomaan henkeä ja Thaimaassa aloitettu murojen syönti sekä oman aamupalan valmistaminen saivat stopin Laoksessa ja siirryimme puputtamaan patonkia katukeittiöihin. Laoksessa joimme sen sijaan kahvia oikein urakalla, paikallinen, pehmeä ja aavistuksen makeahko (ilman kondensoitua maitoakin) Lao-kahvi kun oli todella hyvää!

Alkukuusta lähetimme postipaketin Suomeen Chiang Rain postista. Paketti seilaa Suomeen laivalla ja sen arveltiin olevan matkallaan kolmen kuukauden ajan. Olen aina välillä käynyt katsomassa paketin kuulumisia Thaimaan postin sivuilla. Paketin matka Bangkokiin taittui varsin vauhdikkaasti, jonka jälkeen se ilmeisesti on pakattu laivaan (toivottavasti) ja laitettu laineille. Toivottavasti se pääsisi käymään välillä maissakin, jotta näkisin, minkä maiden kautta se lopulta Suomeen päätyi. Ihailtavan tarkasti postin sivuilla näkee, mitä paketille on tehty: ”Laita pussiin, sulje pussi, hanki laukku…”

pakettilähetys

Kolmas kuukausi vietetään siis aikasempaa täysin erilaisissa maisemissa. Pääsemme hektisen suurkaupungin makuun Hong Kongissa ja lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaamme ihmeelliseen Japaniin! Pakko myöntää, että hieman jännittää, mutta oikein hyvällä tavalla. Ja olen aika varma, että ensi kuukaudestakin tulee mitä mainioin!

honkkari3

Mainokset

Historian kaikuja Vientianessa

Vuosina 1964-1973 USA pommitti Laosta rankalla kädellä salaisessa sodassa. Taivaalta tiputettiin yli 2 miljoonaa tonnia räjähteitä 580 000 pommitustehtävässä, eli joka kahdeksas minuutti vuorokauden ympäri yhdeksän vuoden ajan. Pommeja sateli Itä-Laokseen enemmän kuin käytettiin koko toisen maailman sodan aikana yhteensä. Lähes puolet Laoksesta tuhoutui ja tuon salaisen sodan seurauksista kärsitään edelleenkin Laoksessa, kolmasosa pommeista kun ei räjähtänyt koskettaessa maata.

Vuoden 1973 jälkeen vuoteen 2008 noin 50 000 laoslaista on kuollut tai loukkaantunut räjähtämättömien pommien johdosta, 50 % uhreista on lapsia. Eniten harmia aiheuttavat taivaalta kylvetyt rypälepommit, jotka ovat 40 vuodessa peittyneet tai piiloutuneet maan alle ja tavanomaisin onnettomuus tapahtuu esimerkiksi maanviljelyssä maata kaivaessa. Pommien vuoksi liikkuminen Laoksen viidakoissa ja maaseudulla on vaarallista ja pommin räjähtäessä matkat sairaalaan pitkiä ja vaivalloisia. Köyhässä Laoksessa romuraudan keräys on yksi keino ansaita elantonsa. Pommeissa romurautaa on valtavasti ja varsinkin lapset etsivät ja käsittelevät maastosta löytyviä pommeja, jotta perheillä olisi rahaa ruokaan. Oma henki kannattaa pistää alttiiksi romuraudasta maksetulla korvauksella (1000-2000 kip/kg, eli 10-20 centtiä kilolta), sillä jokainen ropo on elintärkeä. Lapset varsinkaan eivät ymmärrä pommien aiheuttamaa riskiä. Maaseudulla kylien asukkaat ovat tottuneet käyttämään kaiken ympäristönsä tarjoaman materiaalin hyväkseen ja siten myös pommit ja niiden osat ovat hyötykäytetty, pommeista on rakennettu niin tarve-esineitä kuin rakennettu myös perustuksia taloille.

pommikartta

Suurin osa pommien johdosta loukkaantuneista on menettänyt kätensä tai jalkansa, jopa kaikki raajansa. Kylien asukkaat ovat kekseliäitä ja ovat kehittäneet elämää helpottaneita proteeseja niin puusta kuin metallista, mutta vuonna 1997 Power International yhdessä Laoksen terveysministeriön, World Visionin ja Cambodian School of Prosthetics and Orthotics:n kanssa perustivat COPE:n tarjoamaan apua pommien uhreille. COPE tarjoaa maksutonta hoitoa ja proteeseja sekä arkea helpottavia apuvälineitä, mutta pyrkii myös kehittämään maan sairaanhoitoa sekä esimerkiksi kouluttamaan fysioterapeutteja, jotta pommien uhrit saisivat entistä parempaa hoitoa.

Laoksen pääkaupunki on yksi maailman pienimmistä ja ehdottomasti yksi sen upeimmista nähtävyyksistä on COPE Center Khou Vieng Roadilla. COPE Centerin näyttelyssä kyynisinkin henkilö herkistyy ja tällaiset herkkikset, kuten minä, saavat purra huulta ja pyyhkiä silmäkulmia paidan hihaan. Näyttely esittelee kattavasti Laoksen kurjaa historiaa, latoo pöytään faktat räjähtämättömien pommien (UXO) vaikutuksista ja nostaa esiin koskettavia tarinoita pommien uhreista. Ja jos ulkona oleva helle tuntuu liian painostavalta, voi päivän viettää viileässä elokuvasalissa pommeista ja niiden uhreista kertovien dokumenttien parissa. Itse katsoimme tunnin mittaisen dokumentin pommiryhmästä, sen koulutuksesta sekä ihan konkreettisesta kenttätyöstä. Karmeinta oli dokumentit pätkät, jossa kylän alle kouluikäiset lapset etsivät maastosta räjähtämättömiä pommeja myydäkseen ne romurautana eteenpäin. Pommiryhmän viedessä räjähtämättömät pommit pois kylästä pienten lasten alahuulet väpättivät ja päät tekivät armottomasti laskutoimituksia siitä, kuinka monta kipiä pommiryhmän auton lavalla katosi pois heidän vanhempien rahapussista.

COPE Centerissä maailman epäoikeudenmukaisuus lyö vasten kasvoja ja jos ei voi ääneen huutaa, niin varmasti monen pään sisällä kaikuvat kirosanat ja sadattelut. 9 vuoden ajan kestäneiden pommitusten tarkoitus oli kytkeä Laoksesta kommunismi ja estää Hồ Chí Minhin huoltotien toiminta. Tehtävä epäonnistui täysin, kommunismia kun ei saatu kitkettyä vaan pommitukset itseasiassa vain vahvistivat aatetta. Vuodesta 1973 Laoksessa onkin valtaa pitää pitäneet juuri kommunistit.
Pommien turvallinen hävittäminen on haastavaa ja aikaa vievää, joten sodan seurauksista tullaan valitettavasti kärsimään Laoksessa vielä useiden vuosikymmenien ajan.

kylanproteesit

UXO

nayttely

pommiruukku


VIP-Bussi Vang Vieng-Vientiane 40 000kip (4€)
Majoitus Vientiane Garden View Hotel 250 000kip (25€)
Pyörän vuokra 15 000kip/24h (1,5€)
Laoslainen kahvi COPE Centerin kahvilassa 8000kip (0,8€)
Paistetut riisit 15 000kip (1,5€)
Sisäänpääsy Cope Center ilmainen