Nyt mennään!!!

Itkut on itketty ja hyvästit heitetty. Kaikki tarvittava on pakattu, ja se mikä uupuu, sitä ei tarvita. Ensimmäinen lento on takana ja edessä on toinen maan rajojen ulkopuolelle. Mieli on avoin ja sydän pakahtumaisillaan. Nyt se alkaa, meidän elämämme seikkailu!

IMG_1027

Mainokset

Pahvilaatikoita ja kuplamuovia

Puuh, muutto on kunnialla suoritettu. En olisi jaksanut kääriä enää yhtään epämääräisen muotoista esinettä kuplamuoviin tai mahduttaa tavaroita pahvilaatikoihin. Tai ylipäänsä miettiä, mitä tavaroita tarvitsemme vielä kuukauden aikana, saatikaan sitten reissun päällä. Tällä hetkellä asunnossa voi keskustella oman kaikunsa kanssa ja vaikkapa juosta lenkin olohuoneessa. Keittiössä sijaitsee talon viihdekeskus, eli tietokokone, kierrätykseen menevän ruokapöydän päällä, olohuoneen nurkassa nököttää yksinäinen, onneton peikonlehti ja makuuhuoneen lattialla makaavat kaksi patjaa toimittavat sängyn virkaa. Voi miten kodikasta! Eilen illalla Timo imuroi otsalampun valossa, koska kattolamputkin on jo viety jatkosäilytykseen. Onneksi päivät alkavat olla jo pidempiä, joten valoa asunnossa riittää jo melkein iltakuuteen saakka.

Vaikka tietoisesti olemme pyrkineet välttämään minkään ylimääräisen ostamista reissun säästöoperaation aikana, ja vaikka ennen muuttoa veimme roimasti tavaraa kierrätyskeskukseen sekä möimme osan kavereille, yllätti muutossa siirtyvän tavaran määrä silti. Tavaroiden jatkosijoituspaikassa laatikkopinot hipoivat kattoa ja vain tarkan järjestyksen ansiosta varastohuoneen oven sai kiinni. Riittäisikö kahdelle ihmiselle vähempikin roina?
Tämän pakkausrumban ja tavara-ahdistuksen jälkeen elämä vuoden ajan pelkästään rinkkoihin mahtuvien tavaroiden kanssa voi olla jopa helpottavaa, ainakin alkumatkasta ennen ensimmäistä virttyneiden vaatteiden aiheuttamaa vaatekriisiä.

Luin taannoin Helsingin Sanomien artikkelin Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentista. Dokumentissa 26-vuotias Luukkainen raahaa aivan koko omaisuutensa asunnostaan varastoon ja hakee sieltä päivittäin yhden tavaran, jota ajattelee tarvitsevansa. Viikon kuluttua hän on saanut vaatteet päällensä. Ja vuoden aikana hän huomaa, että aika vähälläkin pärjää ja ilmeisesti olokin on huomattavasti kevyempi, kuin suuren tavaramäärän ympäröimänä. Jospa mekin huomaisimme saman reissun aikana.

Seuraavaksi voi siirtääkin ajatuksensa vähän pienempiin pakkauksiin, nimittäin rinkan pakkaamiseen. Toivottavasti hyvä ajatus vähällä pärjäämisestä toteutuu jo siinä, etteivät aivan turhat kamppeet kiertäisi maailmaa ympäri.

Muuttopuuhia

Muuttopuuhia