Lomaa reissauksesta: Máncora-Perun rantalomakohde

Käytimme hyväksemme viimeisen mahdollisuuden lötkötellä rannalla ennen kotiin paluuta ja suuntasimme bussilla Pohjois-Perun hiekkarannoille Máncoraan. Ensimmäinen päivä rantakylässä ei ollut kovin mairitteleva ja taisin jo hetken ajatella paluuta Limaan samalla bussilla, jolla tulimme. Olo oli kuin pahimmassa Kaakkois-Aasian rantakohteessa. Astuessa väsyneenä bussista 20 tunnin matkustamisen jälkeen meinasivat kaikki hyvät käytöstavat unohtua, kun ulko-ovella oli heti kärkkymässä kymmeniä tuktuk-kuskeja majoitusesitteineen. Kylä näytti sellaiselta ränsistyneeltä, pikaisesti kasaan kyhätyltä tiilikasalta, koko Etelä-Amerikan läpi kulkeva Pan America highway toimi kylänraittina ja pääranta peittyi nousuvedellä täysin aaltojen alle. Illalla ravintolassa mainiota ruokaa maistellessa ja kylää pimeydessä katsellessa alkoi tuo ensihetkien ahdistus jo hieman helpottaa: ”Katsellaan nyt muutama päivä ja mietitään sitten mitä tehdään…”

man18

man17

man20

man13

man1

Muutama päivä kuluikin hujauksessa, kävelimme Máncoran rannalta pohjoiseen päin huomattavasti rauhallisemmille ja siistimmille Vichayiton hiekoille. Käänsimme kylkeä auringossa ja avasimme pitkästä aikaa kirjojakin. Nautimme täydellisestä joutilaisuudesta ja yhtäkkiä muutama päivä muuttuikin yhdeksäksi hitaaksi ja vetelehtimisen täyttämäksi lomapäiväksi. Enää ei ollutkaan kiire pois, halusi vain olla näin, ilman tekemistä, ilman näkemistä, ilman kiirettä.

man9

man11

man19

man8

man5

Jos Máncora ei hurmaa ulkonäöllään, niin ruuallaan kyllä. Kysehän on ihan tavallisesta, pienestä rantakohteesta, jossa kuitenkin on ravintoloita vaikka kuinka paljon. Ja mikä parasta, ruoka on lähes jokaisessa hyvää ja osassa aivan loistavaa! Juhlimme synttäreitäni suklaakakun ja kahvin kanssa, vuosipäivää viinilasin ja Osso Buccon ääressä, aamu aloitettiin aina hedelmäsalaatilla sekä tuorepuristetulla mehulla, lounaaksi taas maisteltiin aika usein mereneläviä.

man16

man12

man21

Eräällä ravintolareissulla meinasi tuo meidän lomailun rauha järkkyä. Istuskelimme sen Pan America valtatien varrella olevan ravintolan terassilla. Juomat olivat juuri tulleet pöytään ja odottelimme aterioitamme. Yhtäkkiä tien vastakkaiselta puolelta alkoi lipua lava-auto meitä kohden. Ajattelimme ensin, että auto peruuttaa, emmekä siksi kiinnittäneet asiaan mitään huomiota, mutta kun auto törmäsi tiellä ajaneeseen poliisiautoon ja jatkoi vain matkaa terassiamme kohti poliisien tööttäilystä ja valonvilkutuksista huolimatta, tajusimme sen olevan karkulainen, jonka ratissa ei ole ketään. Pikainen poistuminen pöydästä hieman kauemmas ja jännitysnäytelmän seurantaan. Auton vauhti kiihtyi ja naapuripöydänkin porukat huomasivat tilanteen, ehtivät juuri pompata pois pöydästään, kun karkulainen rysähti ravintolan omistajan skootteriin ja pysähtyi. Viihdettä riitti koko ruokailun ajan, kun auton omistaja saapui paikalle ja kovaääninen keskustelu käytiin koko kylän voimin syyllisen löytämiseksi.

man3

man7

man10

man15

Pelkästään Máncoran vuoksi ei Peruun kannata matkustaa, kauniimpia ja mukavampia rantakohteita on maailma pullollaan. Alkujärkytyksen jälkeen paikka kuitenkin täytti kaikki toiveemme, saimme levätä, lomailla ja lötkötellä. Ei kai ihminen muuta lomaltaan voi toivoa!

Mancorassa oli hurjasti surffareita, mutta tämä videolla oleva oli kyllä rannan söpöin ja taitavin komistus.

Surfing in Máncora, Peru from Ja maailma on sun on Vimeo.

Luetut kirjat: Pauliina Rauhala Taivaslaulu, Blaine Harden Leiri 14
Majoitus Hospedaje La Quebrada 105 PEN (27,5€)
Aamupala (kahvi/tee+ kaksi valinnaista ruokaa) Restaurant Green Eggs&Ham 15PEN (3,9€)
Surffilaudan vuokra 1h (2,6€) (Mancorassa aallot ovat parhaimmillaan joulukuusta helmikuun loppuun, meidän ollessa paikalla aallot olivat ruuhkaisia ja surffaajat ajoivat todella törkeästi aallolla olevien päältä. Rauhallisempia aaltoja löytyy kuulemma Máncorasta pohjoiseen.)
Tuktuk-kyyti keskustan alueella 2PEN (0,5€)
Bussi Lima-Máncora Oltursa Cama VIP 170 PEN (44,2€), Bussi Máncora-Lima Civa VIP 190 PEN (49,2€)

Mainokset

Rantaelämää Balilla

lembongan9

Timolla iski Ubudissa jälleen surffausvierotusoireet, joten siirryimme muutaman päivän kaupunkiloman jälkeen Balin saarella etelämmäksi aaltojen ääreen. Erehdyimme pysähtymään pariksi yöksi Kutan turistihelv…*piip* ja melkeinpä samointein tuonne surffikauppojen, punaisten turistien, rantacowboyden ja tuhansien tavarantyrkyttäjien rantakaistaleelle saavuttuamme aloimme tehdä jo suunnitelmia eteenpäin siirtymisestä. Noiden muutaman Kutalla vietetyn päivän aikana Timo kävi kokeilemassa Kutan aaltoja laudan kanssa (kuten tuhannet muutkin), ihmettelimme lähes kaiken paljastavaa lomamuotia, työnsimme mäessä piiputtavan mopomme korjaamolle, ajoimme melkein yhden kolarin ja ohitimme poliisiratsian ankarasti kaasukahvaa kääntäen. Meille (lähinnä Timolle) tarjottiin lukemattomia kertoja huumeita, taikasieniä ja jopa Viagraa. Kuumin turistisesonki näkyi ja kuului, kadut ja Kuta-ranta olivat tupaten täynnä lomalaisia.

Kaikki haluavat oppia surffaamaan!

Kaikki haluavat oppia surffaamaan!

Kutan rantaeläimiä.

Kutan rantaeläimiä.

Leijoja kaupan.

Leijoja kaupan.

Jottei aika Balilla menisi aivan hotellihuoneessa pakoiluksi, jätimme Kutan piakkoin taaksemme ja hyppäsimme ensimmäistä kertaa reissumme aikana hitaiden puuveneiden ja paikallisten lauttojen sijaan pikaveneen kyytiin. Vene pomppi mainingilta toiselle, olo oli kuin huvipuistolaitteessa. Lapset kiljuivat riemuissaan ja pahoinvoivat aikuiset siirtyivät veneen perälle tasaisemman kyydin toivossa. Reilun tunnin matkan jälkeen kyyti hiljeni, moottorit sammuivat ja veneen pohja kosketti Nusa Lembonganin rantahiekkaa. Kutalla ahdistanut aurinkolomaturistimeininki jatkui myös Nusa Lembonganin rannalla -odotimme isossa porukassa majapaikan nimi teipattuna paitoihimme jatkokyydityksiä yöpaikkoihimme, lukuisat häslärit pyörivät ja hyörivät ympärillä ja tekivät kaikesta entistäkin epäselvempää, kiinalaiset turistit napsivat jatkuvasti toisistaan ja varmasti siinä vielä joku kauppiaskin pyörähti myymässä sharonkeja, lierihattuja ja Bintangpaitoja. Puolen tunnin odottelun jälkeen kaikki oli vihdoin selvillä ja kävelimme peräkanaa majapaikkoihin vieviin autoihin. Tässä vaiheessa olin jo kehittänyt aikamoisen asennevamman koko saarta kohtaan ja siksi majapaikkamme hieman repsahtanut kunto (lavuaarin edustan sokkelo tipahti varpailleni, käsisaippuakotelo tipahti käsiini, seinälaatat olivat irronneet, mutteivat onneksi tipahtaneet niskaani) sai aikaan totaalisen ärsyyntymisen. Viime aikojen reissuväsymyksellä oli myös ehkä oma osuutensa voimakkaisiin tunteisiin. Illan vaihtuessa yöksi menimme hieman itseemme, oma kiittämättömyys ja ärsyyntyminen tuntuivat aika kohtuuttomilta. Reissun myötä kauniista maisemista ja paratiisisarista on tullut niin itsestäänselvyyksiä, ettei enää oikein ymmärrä omaa onnellista asemaansa. Tien päällä on tullut myös varsin selväksi se, etteivät ne turistisimmat lomakohteet vain ole meitä varten, nautimme enemmän rauhasta sekä autenttisesta ympäristöstä ja elämästä.

Kaikki laivaan!

Kaikki laivaan!

Yön yli nukuttua asiat tuppavat näyttämään paremman puolensa. Niin kävi myös Nusa Lembonganin suhteen. Timo kävi kokeilemassa Playground-spotin aaltoja ja palasi hymy huulilla takaisin toisen surffarin laudan evän tekemät naarmut selässä ja reiät rash guardissa. Kivaa oli kuulemma ollut naarmuista huolimatta. Nusa Lembongan olikin tunnettu alunperin ainoastaan surffareiden keskuudessa, mutta saarelle eksyy surffareiden lisäksi niin lapsiperheitä kuin reppureissaajiakin. Ökyresorttien lisäksi sieltä löytyy vielä noita perusbungaloweja (tosin huomattavasti kalliimmalla kuin muualla Balilla) ja jopa ihan paikallisia saaren asukkaita. Kiertelimme saarta ja siihen sillalla liittyvää naapurisaarta Nusa Ceningania niin mopolla kuin polkupyörillä. Indonesiassa on tottunut kaikenlaisiin erilaisiin pikkumaksuihin, joita pyydetään rantaparkkeeraamisesta, vesiputouksien ihailusta, temppeleiden sisäänpääsyistä jne. Juuri kun olimme selvinneet asennevammastamme, sai pienen ärsyyntymisen aikaiseksi saaren pohjoispäässä olevalla tiellä ollut rahastusmies, joka oli vailla rahaa mangrovemetsän äärelle menevän tien käytöstä. Pyydetty summahan ei ollut kovin paljon (2000 rupiaa), mutta se ärsytti, että edellisenä päivänä olimme saaneet ajaa tiellä ilman maksuja. Ja tietenkin siitä metsään menostakin olisi pitänyt maksaa vielä erikseen. Metsään emme menneet, sen sijaan ihmettelimme saaren matalikkojen leväviljelmiä ja kuuntelimme saaren länsireunassa meren pauhua vasten jyrkkiä rantatörmiä.

Saaren ympärillä matalikoissa oli leväpeltoja. Sato kerättiin talteen käsin.

Saaren ympärillä matalikoissa oli leväpeltoja. Sato kerättiin talteen käsin.

Ja asetettiin kuivumaan auringon alle. Tuoksu (haju) oli sanoin kuvaamaton.

Ja asetettiin kuivumaan auringon alle. Tuoksu (haju) oli sanoin kuvaamaton.

Kuu katosi yötaivaalta ja vei mukanaan myös meriveden. Aallot katosivat surffispoteilta ja korallit paljastuivat veden alta. Kun surffaus ei enää onnistunut ja pelkkä rantalöhöily ei napannut, oli meidänkin aika vaihtaa jälleen maisemaa. Nusa Lembongan on ihan kiva, mutta näitä saaria ja rantoja on tullut nyt nähtyä sen verran, että suuria sykähdyksiä se ei saanut aikaiseksi. Mutta ehdottomasti, jos eksyy Balille ja haluaa sekä surffata, snorklata (vedet ovat todella kirkkaat) ja rötkötellä auringon alla, on Nusa Lembongan ainakin sitä Kutaa monenmonta kertaa mukavampi ja rauhallisempi vaihtoehto.

Kalastajien työ alkoi auringon laskettua.

Kalastajien työ alkoi auringon laskettua.

lembongan6

Haudat auringolta suojassa.

Haudat auringolta suojassa.

Täälläkin aamut alkoivat kukon kieunnalla. Kukkotappelut ovat suosittuja Indonesiassa, vaikka kaikki uhkapeli onkin kiellettyä. Tappelukukkoja näkyi lähes jokaisen talon pihassa kupujensa alla.

Täälläkin aamut alkoivat kukon kieunnalla. Kukkotappelut ovat suosittuja Indonesiassa, vaikka kaikki uhkapeli onkin kiellettyä. Tappelukukkoja näkyi lähes jokaisen talon pihassa kupujensa alla.

Saaren länsipuolella tyrskyt jyrähtivät vasten jylhiä rantatörmiä.

Saaren länsipuolella tyrskyt jyrähtivät vasten jylhiä rantatörmiä.

Lutetut kirjat Riikka Pulkkinen Totta, John Irvin Viimeinen yö Twisted Riverillä
Pikavenekyyti Sanur Beach-Nusa Lembongan-Sanur Beach (sis. kuljetukset molemmissa päissä hotellilta satamaan ja satamasta hotellille) 450 000 IDR/hlö (30,7€)
Majoitus Kuta Beach Kuta Sari House 215 000 IDR (16,7€), Nusa Lembongan Tarci Bungalows, kylmä vesi, ei aamupalaa 250 000 IDR (€), Nitya Homestay lämmin vesi, AC, aamupala 450 000 IDR (30,7€)
Surffilaudan vuokra ja venekyyti aalloille Newbros Surfing (ja maailman mukavin surffikoulun omistaja, suosittelemme!) 100 000 IDR (6,8€)
Mopon vuokra 60 000 IDR (4,1€)
(Ryöstö)bensa 15 000-20 000IDR/1,5l (1-1,4€)
Maastopyörä Newbros Surfing 40 000 IDR/vrk (2,8€)

Jumitusta Lombokissa

kilikeittio8

Päivämäärät ovat menneet jo laskuissa sekaisin, viikonpäivistä puhumattakaan. Rinkat ovat pysyneet paikoillaan huoneen nurkassa jo tovin ja muutosta elämään tuovat ainoastaan tiuhaan vaihtuvat naapurit. Teimme hieman aiotusta poikkeavan reittisuunnitelman Indonesiian; ensin tipautimme koko Sumatran saaren pois matkareitiltämme ja sen jälkeen vielä vaihdoimme ykkössijalle Lombokin saaren Balin sijaan. Heinäkuun loppu ja elokuu ovat jouluntienoon ohella Balin ja sen lähisaarien kiivainta turistikautta, reittisuunnitelman muutoksella halusimme vältellä kaikista pahinta turistiryysistä muutenkin turistisella Balilla ja samalla pääsimme myös välittömästi Singaporen jälkeen väljemmille surffausvesille. Saavuimme noin kolmisen viikkoa sitten Lombokin saarelle. Ensimmäiset yöt vietimme luksuslomaa Lombokin turistisimmalla rantakaistaleella Senggigissä, josta jatkoimme matkaa taksin kyydissä Lombokin Kuta Beachille. Viiden tähden resortit vaihtuivat bambumajoihin, lehmien tukkimiksi kaduiksi ja kodinomaiseksi majapaikaksi, upeita valkoisia hiekkarantoja ja turkoosia vettä unohtamatta. Ja voi pojat, miten me olemmekaan nauttineet!

Terassille tarjoillun aamupalan jälkeen olemme ottaneet mopon allemme, kiinnittäneet surffilaudat mopon telineisiin ja kurvailleet puolen tunnin ajan saaren länsipuolelle Selong Belanak -rannalle. Kahtena ensimmäisenä surffipäivänäni harjoittelin aaltojen ottamista ja surffilaudalle könyämistä ja siinä vielä pysymistäkin opettajan opastuksella, mutta sen jälkeen kannoimme surffilaudat veteen ihan kahdestaan ja Timo ryhtyi tuutoriksi. Pienen kiukun ja riidanenteilyn saattelemana sain kuin sainkin niitä aaltoja napattua ihan itsekin, sopu taisi palata oppilaan ja opettajan välille siinä vaiheessa, kun liu’uin aaltojen mukana lähes rantahietikolle saakka.

Lombok on täynnä upeita lahtia hiljaisine hiekkarantoineen ja vyöryvine aaltoineen. Kelin noustessa kävimme katsomassa Salong beachin ja Kuta Beachin välissä sijaitsevalla Mawi beachilla miltä se surffaus sitten näyttääkään, kun sen oikeasti taitaa. Aallot olivat pienen kerrostalon korkuisia ja surffaajat aivan järjettömän taitavia hurjapäitä. Rannan bambukatoksia vasten nojasi useita meren myllerryksessä katkenneita surffilautoja ja osa surffareista hoiti korallien ruhjomia raajojaan. Ensimmäisenä päivänä Timo kävi kokeilemassa surffausta Gerupukin rannalla, jossa surffattavat allot olivat rannasta sen verran kauempana, että paikan päälle oli mentävä veneellä. Aallot olivat huomattavasti suurempia kuin Selongin aloittelijoille sopivalla rannalla, tosin joku ensikertalainenkin siellä porukan jatkona oli. Timon surffatessa, minä makasin pienen paatin pohjalla ja nautiskelin auringosta ja kirjasta. Omat surffikokemukseni ovat jääneet tällä hetkellä vain neljään räpiköintiin, kiitos flunssan jälkeen alkaneen mahataudin, joka on pitänyt liekan kireällä eikä ole päästänyt minua tempoilemaan kovin kauaksi vessasta. Mutta heti kun maha asettuu, kiristän minäkin laudan skootterin kylkeen, jätän sängyssä makailun ja suuntaan aalloille.

Moskeija Prayassa.

Moskeija Prayassa.

Indonesian valtauskonto on islam, lähes 90% indonesilaisista on muslimeja. Saapuessamme Indonesiaan muslimien pyhän kuukauden, Ramadanin, toinen viikko oli pyörähtänyt käyntiin. Paikalliset paastosivat päivän valoisat tunnit, kovaääniset rukouskutsut kiirivät ympäri kylää tarkasti kelloa seuraten ja pimeän laskettua moskeijasta annettiin monen odottama lupa syömiseen. Kello kuuden jälkeen huoneeseemme kaikui niin laulua kuin rukouksia ja moskeijan kovaääniset hiljenivät vasta kahden aikoihin yöllä. Hiljaisuutta kesti vain hetkisen, sillä jo neljän viiden aikoihin kävi kutsu jälleen syömään ennen päivän paaston aloitusta. Ramadan saatettiin päätökseen torstaina, mutta juhlinta aloitettiin jo edellisenä iltana auringon laskeuduttua. Kovaäänisien rukouksien ja laulujen lisäksi taivaalla kajahtivat ilotulitusrakettien äänet sekä moporallin pärinä, koko kylä taisi olla liikkeellä kaksipyöräisillä. Paaston päättymisen aamuna naapurimme kertoivat kello viiden aikaan rukouskutsun volyymin olleen jopa edellistä päivää voimakkaampi, minä nukuin onnellisesti metakan ohi hyvien korvatulppien ansiosta. Paaston päätyttyä alkaa muutaman päivän loma, jolloin muslimit nauttivat vapaista kyläillen ja reissaten. Kaikki kylän kaupat olivat sulkeneet ovensa ja kadut olivat tyhjät koiria ja vuohia lukuunottamatta. Isommalla tiellä ohitseni ajoi parhaimpiin pukeutuneita juhlijoita ja rannat olivat täyttyneet lomailevista paikallisista, eikä niinkään turisteista.

Lombok on ehdottomasti ollut meidän reissumme mukavin rantapaikka. Turismi on pientä ja siten saaren lukemattomat rannat rauhallisia, suurimmalla osalla niistä ei ole edes rannan rajaan rakennettuja resortteja. Ja ne rannat ovat ehdottomasti olleet reissumme hienoimpia! Surffiolosuhteet ovat kohdillaan ja saaren lahdissa löytyy aaltoja kaikentasoisille surffareille. Saarelta löytyy myös Indonesian toiseksi suurin tulivuori, Rinjani, jonka huippu kohoaa lähes 4000 metriin. Ensi viikolla tiedossa on ensin matka saaren ainoaan kaupunkiin Mataramiin viisumia uusimaan, josta tarkoitus on jatkaa mäkisempiin maisemiin, nimittäin Rinjanin valloitukseen!

Luetut kirjat: Markus Nummi Karkkipäivä, Jari Tervo Layla.
Majoitus Lamancha homestay, ilmastointi, kylmä vesi, aamiainen kuuluu hintaan 200000IDR (14,7€)
Mopon vuokra 50000IDR (3,6€)
Bensalitra 7000IDR (0,5€)
Pyykinpesu 10000IDR/kg (0,7€/kg)
Parkkeerausmaksu rannalle 5000-10000IDR (0,36€-0,7€)
Kevätrullat Nana´s ravintolassa 10000/3kpl (0,7€), Paistettu riisi 14000IDR (1€)
Surffilaudan vuokra päiväksi 50000-70000IDR (3,6€-5,1€)

Kutalla on vuohia joka paikassa. Tähän ravintolaan ei olla eksytty syömään mahtavaa meksikolaista tai mitään muutakaan.

Kutalla on vuohia joka paikassa. Tähän ravintolaan ei olla eksytty syömään mahtavaa meksikolaista tai mitään muutakaan.

Kileillä on suuri vastuu saaren jätehuollosta.

Kileillä on suuri vastuu saaren jätehuollosta.

Lähikiska.

Lähikiska.

Ja huoltsikka.

Ja huoltsikka.

Saaren asukkaista kaikilla ei ole mopoa, vaan osa turvautuu ponikyytiin. Ponit joutuvatkin sitten rehkimään olan takaa ruokaa saadakseen, välillä kärryyn on ahtautunut koko suku. Poniraukkojen eliniänodote ei ole kovin korkea ja kun eräänä päivänä yksi poni juoksi villin karanneena ympäri kylää, pistin peukkuni pystyyn, että se tajuaisi juosta mahdollisimman kauas ja välttyisi jatkossa liian raskailta taakoilta.

Saaren asukkaista kaikilla ei ole mopoa, vaan osa turvautuu ponikyytiin. Ponit joutuvatkin sitten rehkimään olan takaa ruokaa saadakseen, välillä kärryyn on ahtautunut koko suku. Poniraukkojen eliniänodote ei ole kovin korkea ja kun eräänä päivänä yksi poni juoksi villin karanneena ympäri kylää, pistin peukkuni pystyyn, että se tajuaisi juosta mahdollisimman kauas ja välttyisi jatkossa liian raskailta taakoilta.

Tässä oli päivitetty poni hieman uudenaikaisempaan kulkupeliin.

Tässä oli päivitetty poni hieman uudenaikaisempaan kulkupeliin.

Sairastelun vuoksi olemme  ravintolassa istumisen sijaan hakeneet eväät kotiin. Take away-ruuat tulevat kätevästi paperiin käärittynä ja saatiinpa eilen kuumat teet matkaan muovipusseissa. Tässä eväänä Gado-Gado: tofua, paistettuja vihanneksia, riisia ja pähkinäkastiketta. Nam!

Sairastelun vuoksi olemme ravintolassa istumisen sijaan hakeneet eväät kotiin. Take away-ruuat tulevat kätevästi paperiin käärittynä ja saatiinpa eilen kuumat teet matkaan muovipusseissa. Tässä eväänä Gado-Gado: tofua, paistettuja vihanneksia, riisia ja pähkinäkastiketta. Nam!

Kutalainen takapiha.

Kutalainen takapiha.

Auringon viimeisiä säteitä.

Auringon viimeisiä säteitä.

Sairastuvalta terve!

medical1

Maailmassa vallitsee tasapaino kivan ja ei-niin-kivan välillä, balanssi sen olla pitää. Vietimme nimittäin kaksi aivan mahtavaa päivää rannalla surffilautojen kanssa meressä räpistellen. Minäkin ensikertalaisena sain useita aaltoja lautani alle ja toisena päivänä vaihdoin jo laudan venemallista pienempään ja yritin onneani isompien vaahtopäiden kanssa. Molempina päivinä naamani oli kuin hangonkeksillä, hymy korvasta korvaan ulottuen, niin mahtavaa se oli.

Hymy hyytyi nopeasti, kun heräsin surffipäivien jälkeisenä aamuna Timon ravaamiseen vessassa. Tavaraa tuli molemmista päistä, välillä jopa yhtä aikaa. Kuume nousi ja vatsakamppien takia kasvot vääntyivät irvistykseen ja minulla teki pahaa katsoa vierestä toisen kärsimystä. Päivällä, kun oireet eivät helpottaneet laisinkaan, vessaanjuoksutahti vain kiihtyi kiihtymistään ja kaikki juotu neste pyrki samointein ulos, lähdin kyselemään apua lähimmältä ensiapuasemalta. Tarkoitukseni oli vain kysellä, olisiko jostain lääkkeestä apua, mutta oireet kuultuaan ensiapuklinikan tyyppi halusi nähdä potilaan itse. Ymmärsin tässä vaiheessa sen verran, että tämä tyyppi tulee katsomaan Timoa majapaikkaamme ja antaa sitten lääkkeitä, jos niille on tarvetta. Hyppäsin siis kyytiin ja kurvailimme potilaan luokse. Majapaikassa ensiaputyyppi käskikin Timon hypätä seuraksemme autoon, hän veisi potilaan suoraan klinikalle katsomaan lääkäriä. Hieman tässä vaiheessa mietimme, että olikohan tämä nyt hieman liiallisuuksiin vietyä ylireagointia, sairaus kun oli iskenyt päälle vasta aikaisin aamulla.

Klinikalla meitä oli vastassa kokonainen hoitajapataljoona ja lääkärikin kävi vähän pyörähtämässä stetoskoopit kaulassa kysyen samat kysymykset kuin muut jo aikaisemmin. Ennen kuin kerkesi kissaa sanoa oli eräs klinikan pojista laittamassa Timolle tippaa käteen ja toinen suostutteli juomaan elektrolyyttijuomaa ja syömään keksejä. Tippa tökättiin ja nesteytyksen lisäksi letkuissa kulki myös mahakramppeja estävä lääke sekä antibiootti. Kun krampit laantuivat ohjattiin meidät klinikan lepohuoneeseen, jossa Timo torkkui koko päivän ja minä katselin televisiosta ohjelmaa surffareita syövistä haikaloista ( sattuipa sopivasti). Illan aikana joku klinikan pojista varmisti jatkuvasti, että potilaalla oli kaikki hyvin, tarjosivat lisää juotavaa ja suostuttelivat Timoa syömään.

Iltaan mennessä oli sen verran parantunut, että Timo pysyi tolpillaan ja vessasakin tarvitsi käydä vain harvakseltaan. Päätimme lähteä yöksi majapaikkaamme ja Timo sai mukaansa kassillisen lääkkeitä ja aika mojovan laskun (250 dollaria). Ja juuri kun olimme lähdössä makapaikkaamme päin, päätti tauti vielä näyttää voimansa ja kaikki päivän aikana syödyt eväät ja juodut juomat päätyivät ensiapuklinikan roskikseen. Ensiapuklinikan tyypit olisivat mielellään pitäneet Timon vielä yön yli hoidossaan, mutta päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja suunnata omaan sänkyyn nukkumaan, olihan alunperin hakemallemme lääkkeelle tullut jo hintaa hieman normaalia enemmän.

Takaisin päästyämme olo oli hieman sekava. Kyllä, saimme hoitoa ja olo parani huomattavasti, mutta olisiko sitä oikeasti sitten tarvinnut. Vedettiinkö meitä nenästä (taas)? Itse pidin samanlaista mahatautia Thaimaassa viikon, koska en suostunut menemään lääkäriin ja syömään mitään lääkkeitä, olisiko tämäkin tauti jatkunut yhtä pitkään ja parantunut sairastamalla? Mene ja tiedä, Timo ainakin on tyytyväinen ruokahalun ja voimien pikaisesta palaamisesta. Voikin nyt keskittyä minun hoitamiseen, sairastuin nimittäin klinikkapäivän jälkeen flunssaan ja viimeiset kaksi päivää ovat kuluneet peiton alla. Ostimme Thaimaasta IPadin ja se on tähän asti ollut käytössä lähinnä netin selauksessa, mutta nyt sairaina ollessamme olemme ladanneet siihen joitakin pelejä ja aika on mennyt niin maanviljelyä harrastaessa kuin karkkeja poksautellessa…

No entäs se surffaus sitten? Se oli mahtavaa ja heti palattuamme terveiden kirjoihin lähdemme välittömästi aaltojen ääreen!

medical5

Välillä kävi näin hassusti ja merenpohja tuli tutuksi.

Välillä kävi näin hassusti ja merenpohja tuli tutuksi.

Ja toisinaan sitten onnistuikin.

Ja toisinaan sitten onnistuikin.

Timo odottelee aaltoja upeissa maisemissa.

Timo odottelee aaltoja upeissa maisemissa.

Kimen Surf surffikurssi aloittelijalle 1pv 350000IDR (27,5€) sis. opetus, kyydit, lauta, rash guards, pienet eväät
Surffilaudan vuokra 50000IDR /pv (3,90€)
Mopon vuokra 500000IDR/vrk (3,90€)