Puraisu Isoa Omenaa

Limassa samassa Airbnb-majapaikassa asusti kanssamme sanfranciscolainen John, joka maalaili terassilla istuessamme eteemme kuvia New Yorkista. Yhdysvaltojen kuuluisimman kaupungin talot nousivat emäntämme Ana Marian kirkkaankeltaisen terassimme takaa, mielikuvituksessamme ne terassinväriset taksit tööttäilivät juuri siinä meidän talomme jykevän takorautaportin takana ja kun hieman pinnistelimme, pystyimme näkemään silmät kiinni laittaessamme Central Parkin leveät puistotiet, joiden ylle kaartuvat tammenoksat loivat varjoa kesähelteillä. Vesi herahti kielelle Johnin kertoessa New Yorkin herkuista, kaupungista löytyvät aivan varmasti kaikki maailman maut, söpöt kahvilat ja upeat ravintolat.

Mieleen jäi kytemään Johnin kertomat herkkuruuat, soijalatet ja kuppikakut, sekä toivomus päästä kurkkaamaan New Yorkilaiseen ravintolakulttuuriin hieman tarkemmin. Tällä reissulla ruoka on ollut toissijainen asia, rahat on laitettu muihin elämyksiin ja varsin usein kukkaron nyörit ovat tuntuneet tiukoilta ravintolaa valitessa. Perussa ja Boliviassa syydimme kolikoita hieman anteliaammin ruokaelämyksiin ja istuimme varsin usein päivällisaikaan siellä kylän hienoimmassa ravintolassa. Ja kun jollekin himolle antaa pikkusormen, vie se laulun mukaan koko käden. Niinpä New Yorkissakin vieraillessa suunnitelmissa oli vaihtaa kuppinuudelit johonkin ihan muuhun.

nyf11

Satuimme kylmään, pakkasessa värjöttelevään kaupunkiin ruokaelämysten suhteen aivan oikeaan aikaan. Meneillään oli NYC Restaurant Week, joka on järjestetty kaksi kertaa vuodessa jo 21 vuoden ajan. Festivaalin nimi huijaa hieman, sillä oikeasti tuo ravintolajuhla kestää kolme viikkoa, joiden aikana yli 300 kaupungin ravintolaa tarjoaa lounas- ja illallismenun varsin huokeaan hintaan (lounas 25$ ja illallinen 35$). Päädyimme festivaalin viimeisenä päivänä amerikkalaista finediningiä tarjoavaan yhden Michelin tähden ravintolaan Dovetailiin aivan American Museum of Natural History:n takakaduille. Odotukset olivat korkealla, se kuuluisa tähtihän tekee ruuasta varmasti maistuvaa. Miltei tuntiin venynyt vapautuvan pöydän odotteluaika ja sitä seurannut kiireinen tarjoilu saivat pienen ärtymyksen pintaan. Piilevä turhautuminen taisi maistua myös ruuassa, se kun ei soitellut ihan niitä ruokataivaan fanfaareja. Hyvää siis oli, muttei kuitenkaan ihan niiin spesiaalia, kuin ajattelimme etukäteen. Meidän pienestä pettymyksestä huolimatta NYC Restaurant Week on varmasti kokemisen arvoinen, kolmensadan ravintolan joukossa ihan varmasti löytyy niitä helmiäkin. Seuraavan kerran NYC Restaurant week:in puitteissa ravintoloihin pääsee syömään kesällä, seuraa festivaalin facebook-sivuja, kesän ruokaviikkojen päivämäärien pitäisi tulla julki ihan pian!

nyf9

Hienompien ravintoloiden lisäksi kaupunkiin saapuessamme oli meillä tarkoitus tutustua myös siihen amerikkalaiseen pikaruokaan. Ja nyt tarkoituksena ei todellakaan ollut ahtaa hampparia naamaan mäkkärillä tai hakea tacoja Taco Bellistä, vaan tutustua ns. hieman parempiin, pienemmässä mittakaavassa toimiviin pikaruokaravintoloihin. New Yorkin kaduilla laahustellessa nenä yläilmoihin käännettynä unohdimme usein siirtyä ajallaan kaupungin humusta ruokapatojen ääreen ja kun vihdoin ja viimein kuulimme mahojemme murinan katujen hälinän yli, oli molempien nälkä jo aivan sietämätön. Verensokerin laskiessa kriittisen alhaalle unohtuivat mielestä ne lukemattomat ravintolat, joita meille oli suositeltu, ja käsi hamuili lähimmän ruokapaikalta näyttävän paikan ovenkahvaa. Ensimmäisenä iltana seisoimme pitkän lentomatkan ja lähikujien tutustumisen jälkeen Shake Shackintiskillä ja melkein tirskautin väsymyksen jälkeisen onnenkyyneleen haukatessani palasen ravintolan portobellopihvistä kasvisburgeria. Taivaallista, hyvää, fantastista, ihanaa!
Pikaiset burritot taas napattiin nassuun Chipotlessa, jonka liukuhihnalla tehdyt meksikolaisherkut eivät kyllä mielestämme hävenneet laisinkaan Lincoln Squaren lähistöllä sijaitsevan meksikolaisravintola Harry´s:in burritoille. Tosin tuolla Harry´s:llä meksikolaispöperöt saivat kyytiä Brooklyn Breweryn maltaalla. Brooklynin olutpanimoon on muuten mahdollista päästä tutustumaan ja samalla kierroksella voi myös maistella newyorkilaispanimon herkkuja. Lisää tietoa löytyy täältä.

Suomalaisiin naistenlehtiin on jo muutaman vuoden ajan ujuttautunut söpöjä kuvia cupcakeista eli kuppikakuista. New Yorkissa kävelimme lukuisien söpöjen kuppikakkukahviloiden ohi, yksi löytyi juurikin tuon Lincoln Squaren lähistöltä ja toinen SoHosta. Pyörimme noilla alueilla useampanakin päivänä ja siirsin kuppikakkuhetkeä aina seuraavaan hetkeen, jotenkin kun aina onnistuin kävelemään kuppikakkujen ohi juuri silloin, kun mahani oli täynnä tai kun olin juuri ryystänyt ison kupin kahvia. Eniten minua harmittaa, että missasimme tuon SoHon Little Cupcake Bakery:n, jonka ohi kävelin kahdesti kuolaten. Onneksi sentään kuva tarttui matkaan ja ne New Yorkin kuppikakut syötiin ihan jossain muualla, kahvilassa, jonka nimikään ei jäänyt mieleen.

Majailimme New Yorkissa ollessamme Brooklynissa. Jykevän Brooklyn Bridgen juuressa sijaitsee muutamakin huippuhyvä pizzeria, olimme menossa siihen kuuluisampaan ja usein New Yorkin parhaaksi pizzeriaksi palkittuun Grimaldiin, mutta poikkesimmekin sisään Juliana´s Pizzaan. Small-kokoinen pitsa oli aivan valtava ja koostumus aivan täydellinen, ohut pohja, sopivasti mozzarellaa, prociuttoa ja rucolaa. Loistavaa ruokahetkeä täydensi jäätelöpallot kahveineen miltei naapurissa, Brooklynin jäätelötehtaalla.

Sanfrancicolainen John kertoi bageleiden olevan sitä oikeaa newyorkilaista evästä. Monista yrityksistä huolimatta emme löytäneet kävelyretkillämme sitä juuri oikeaa bageliravintolaa, joten bagelin maistelu jäi seuraavalle New Yorkin reissullemme. Tosin varmasti silloinkin tulee maisteltua sitä sun toista herkkua, Isoa Omppua ei voi syödä yhdellä haukulla.

Reissaajan vapaapäivä

minto12

Alkumatkasta teimme periaatepäätöksiä; reisaamme rauhassa ja nautiskellen. Jotenkin täällä Australiassa tuo periaate on hieman venynyt ja paukkunut, matkamme Australiassa on nimittäin ollut ihanaa, mutta ihan hiton vauhdikasta. Bussi on vienyt paikasta toiseen parin päivän välein, olemme käyneet merellä, välillä luontopoluilla, toisinaan taas kiertäneet kaupunkeja powerwalkin tahtiin ja blogiakaan ei ole ehtinyt päivittää. Kun illalla on asettanut herätyskellon herättämään ennen viittä, on ajatellut: ”Hullut, onko tässä mitään järkeä?!”

minto3

minto1

minto6

minto2

No eihän siinä ole ja sen vuoksi tänään vietettiin reissaajan vapaapäivää. Täydelliset puitteet hektisen reissaajaelämän rauhoittamiseen loi meidän Brisbanen majapaikka, Minto hostel. Vai miltä kuulostaa hidastakin hitaammat aamukahvit yli 100-vuotiaan pitsihuvilan terassilla ja kahvien kylkiäisenä vielä tuoretta mustikkapiirakkaa? No hyvältä kuulostaa ja maistui myös! Onni on uuni hostellissa, mutta myös lankakauppa kaupungissa. Reissaajan vapaapäivänä nimittäin annettiin puikkojen viuhua, jospa meillä olisi lämpimät sukat jaloissamme viimeistään silloin, kun laskeudumme keskelle Kanadan talvea. Puhtaat pyykit kuivuivat narulla ja usea tunti kului uusien espanjalaisten tuttavien kanssa jutustellessa. Timo testaa reppureissaajan jumppanauhoja, minä taidan hakea vielä yhden cuppa:n ja nautin vapaapäivän viimeisistä hetkistä. Huomenaamulla se herätyskello soi jälleen -ja taas aivan liian aikaisin.

minto5

minto14

minto4

minto13

minto7

minto9

minto10

Majoitus Minto Hostel, 2-hengen huone, jaettu WC/suihku 95 AUD (65,6€)
Jauhokilo 0,8 AUD (0,55€)
Kananmunat 12kpl 3 AUD (2,1€)

Reissaus ja ruoka -blogihaaste

tori2

Sain tämän samaisen reissaukseen ja ruokaan liityvän blogihaasteen sekä Kinttupolulla-blogin Tiinalta että Destination Unknown -blogin Satulta. Kiitos teille! Molemmissa blogeissa pääteema on reissaaminen, mutta yhtä vahvasti mukana olevana (ja erityisesti minua miellyttävänä) teemana on retkeily. Sekä Tiinan että Satun seikkailut luonnossa ovat todella inspiroivia-reissupakusta, melontakurssista sekä pidemmästä pyöräretkestä on täällä reissun päällä tullut haaveiltua.

Yksi mieleenpainuvista asioista reissussa, niin ulkomailla, kotimaan autoreissulla tai vaikkapa metsäretkellä, on ruoka. Ulkomailla ruokailu on aina ihmeellistä; uudet ruoka-aineet, uskomattomat makunautinnot, vieraalla kielellä kirjoitetut ruokalistat ja varsinkin ne erilaiset ruokailutavat tekevät ruokailuhetkestä jännittävän. Reissun ruokahetket tallentuvat mielen muistilokeroihin niin upeiden makunautintojen myötä, mutta valitettavasti myös niiden epäonnistuneiden valintojenkin vuoksi. Kotimaanmatkoilla ja metsäretkillä eväät ovat tärkeä osa reissua -tuskin milloinkaan maistuvat eväsleivät ja termarissa tai pannussa keitetty kahvi niin hyvältä, kuin maantien varren taukopaikalla tai rankan vaelluksen lomassa ympäröivää luontoa ihaillessa.

Reissuevästystä Norjan roadtripillä.

Reissuevästystä Norjan roadtripillä.

Haasteessa on tarkoitus vastata haasteen antajan 11 kysymykseen, mutta nyt kun sama haaste on tullut kehdelta eri bloggaajalta, on kysymyksiä yhteensä 22. Ensimmäiset 11 kysymystä ovat Kinttupolun Tiinalta ja loput 11 Destination Unknown Satulta.

1. Mitä jääkaapistasi löytyy tällä hetkellä?

Maito- ja mehupurkki ja vesipullo. Murotkin ovat piilossa jääkaapissa, jottei huoneemme olisi täynnä muurahaisia ja muita muroista pitäviä öttiäisiä.

2. Menisitkö mieluummin syömään ravintolaan vai puistoon piknikille?

Puistoon piknikille. Varsinkin, jos ainakin osan ruusta valmistaisi itse, tai jos piknikille olisi tarkoitus mennä porukalla nyyttäriperiaatteella.

3. Mikä on omituisin ruoka mitä olet koskaan syönyt?

Mystinen paistettu nuudeli banaaninlehdessä. Tarkempi tarkastelu paljasti sapuskan sisältävän paistettujen nuudeleiden ja vihannesten lisäksi myös jonkun eläimen sisälmyksiä.

4. Voisitko syödä Aasialaiseen tyyliin hyönteisiä tai toukkia? 

En voisi. Välillä olemme asiasta vitsailleet Timon kanssa, että pitäisikö kokeilla, mutta aivan varmasti jäisi syömättä, jos sellaista lautaselta löytyisi.

5. Oletko koskaan saanut rajua ruokamyrkytystä? Missä tämä tapahtui ja mitä söit?

Elämäni ensimmäisen ruokamyrkytyksen koin Thaimaassa Krabilla Tonsai-biitsillä. Söin hieman epämääräisessä ravintolassa Tom Yam-keittoa, kuume nousi seuraavana yönä, maha oli aivan tuskaisen kipeä ja tavaraa tuli jokaisesta tuutista. Mahatautia jatkui kokonnaisen viikon ajan ja hetken aikaa oli jo olo, etten tästä ikinä selviä. Tom Yam-keittoa tulen tuskin tämän jälkeen syömään, olen kyllä urhoollisesti yhdesti kokeillut, mutta jäi kokeilu vain lusikalliseksi.

Joskus aamupala näyttää reissun päällä tältä. Ja ette arvaakkaan, miten monikäyttöisiä tyhjät vesipullot ovatkaan!

Joskus aamupala näyttää reissun päällä tältä. Ja ette arvaakkaan, miten monikäyttöisiä tyhjät vesipullot ovatkaan!

6. Kesän grilliherkkusi?

En ole kova grillaamaan, enkä grilliruuasta aivan hirveästi välitä, mutta grillatut tuorejuustolla täytetyt herkkusienet kyllä maistuvat, varsinkin uusien perunoiden kanssa.

7. Jos lähdet retkelle metsään, niin mitä ottaisit evääksi?
Eväsleivät ehdottomasti, banaani sekä tietenkin jonkin palkintoherkun, eli suklaapatukan tai pari keksiä. Ja tottakai matkassa täytyy olla kahvia joko termarissa tai puruina pussissa pannukahveja varten.

8. Mikä on kallein ravintola-annos minkä olet koskaan syönyt, entä halvin?
Kalleimmat sapuskat olen syönyt Kuopion Ravintola Os:ssa, jossa kävimme Timon kanssa juhlistamassa vuosipäiväämme parisen vuotta sitten. Pääruokana ollut nieriä meinasi jäädä syömättä, kun sen alla oli lautasen täydeltä tillikastiketta. En vain voi jostain syystä sietää tilliä.
Halvin ravintola-ateria on varmasti syöty tämän reissun aikana: olemme syöneet lähes koko 4 kuukautta pelkästään ravintolassa ja Kaakkois-Aasiassa perussapuska ravintolassa maksaa 1-3 euroa.

9. Pidätkö mämmistä? Jos et, niin miksi ihmeessä? :D
En pidä mämmistä. Söin sitä lapsena, mutta nykyisin ei vain jostain kumman syystä uppoa.

10. Kun teet ruokaa, niin luetko tarkasti keittokirjan ohjeen vai heitteletkö fiiliksellä menemään?
Molempi parempi. Pääsääntöisesti teen ruokaa nakkelemalla pataan mitä mieleen tulee, mutta jos haluan kokeilla jotain uutta ja tehdä esimerkiksi jotain parempaa ruokaa, luen kyllä ruokaohjeet. Tosin usein tulee luettua hieman hätäisesti ja vasta jälkikäteen huomaa, mitä olisi pitänyt oikeasti tehdä.

11. Jos joutuisit valitsemaan jonkun maan, jonka ruokaa söisit pelkästään loppuelämäsi, mikä se olisi?
Italialaista ruokaa. Vaihtovuotena rakastuin italialaiseen ruokaan ja heidän tapaansa kokata -kaikki turha on karsittu pois, ruoan maustaminen on pidetty simppelinä, vain pari maustetta ja paljon yrttejä, niin ja tietenkin aina liraus viiniä!

Tuoreet vihannekset Phnom Penhin Russian Marketilla.

Tuoreet vihannekset Phnom Penhin Russian Marketilla.

12. Mitä tarjoat (tai tarjoaisit) ulkomaalaisille vierailijoille jotka tulevat käymään Suomessa?

Paistettuja ahvenfileitä, uusia perunoita, sipulikastiketta ja jälkkäriksi muurinpohjalettuja.

13. Mitkä ovat kotipaikkakuntasi ”etniset” (=ei-suomalaiset) lempiravintolat? Jep, kalastelen tässä vinkkejä…. :)

Juuri ennen reissua siirsimme omaisuutemme säilöön Kainuuseen ja meistä tuli sotkamolaisia. Ja nyt täytyy tunnustaa, etten todellakaan tiedä, minkälaisia ravintoloita Sotkamossa on. Kuopiossa puhuivat, että hyvää pizzaa sieltä jostain saa.

14. Paras ruokamuisto maailmalta?
Vaihtovuotena minut kutsuttiin italialaisen ystäväni kotiin syömään, tietenkin pizzaa! Ystäväni äidin pitsa oli taatusti parasta pizzaa, mitä olen koskaan syönyt!

15. Minne ET haluaisi matkustaa ruuan perässä?
Tämä onkin hankala. En matkustaisi Vang Viengiin Laokseen pelkän ruuan perässä. Emme kertakaikkiaan löytäneet kylästä yhtään mieleenpainuvaa ruokapaikkaa.

16. Tuotko matkoiltasi tuliaisina ruokaan liittyviä asioita/esineitä ja jos kyllä niin mitä?
Joitain mausteita olen joskus matkoilta tuonut ja ne valitettavan usein ovat jääneet käyttämättä. Japanissa on vahva teekulttuuri ja ihastuimme japanilaiseen pulverimaiseen vihreään teehen. Lentokentällä tuhlasimme viimeiset jenimme tällaiseen teehen, mutta koimme karvaan pettymyksen Tiomanin saarella, kun paljastui, että ostamamme tee olikin vihreän teen sijasta levästä tehtyä teetä.

Suurinta herkkuani Thaimaassa olivat Rotit (niin makeina kuin suolaisina versioina). Kielen vei mennessään myös sticky rice mangon ja kondensoidun maidon kanssa. Nam!

Suurinta herkkuani Thaimaassa olivat Rotit (niin makeina kuin suolaisina versioina). Kielen vei mennessään myös sticky rice mangon ja kondensoidun maidon kanssa. Nam!

17. Mikä maa tai maanosa on ”henkinen kotisi” mitä tulee ruokaan?
Italia. Seltyksiä löytyy yllä.

18. Mikä on omituisin ruoka mitä olet syönyt (tämä oli pakko toistaa aiemmista kysymyksistä…)
Tähänkin vastaus löytyy yläpuolelta.

19. Kun matkustat, päätätkö jo etukäteen ainakin muutaman ravintolan missä haluat syödä, vai etsitkö ruokalat paikan päällä fiilispohjalta?
Emme etsi ravintoloita etukäteen vaan tuhlaamme etsimiseen joskus liiankin paljon aikaa.

20. Kokkaillaanko kotikeittiössäsi herkkuja joita olet alunperin maistanut ulkomailla?
Kyllä kokkaillaan ja reissun jälkeen varmasti vielä enemmänkin.

21. Oletko ollut ruuanlaittokurssilla ulkomailla, ja jos kyllä, missä, minkälaisella kurssilla ja lähtisitkö uudelleen? Tai minne haluaisit lähteä?
En ole ollut. Mieleni kyllä tekisi ja vakaa aikomus oli kurssille mennä Koh Lantalla Thaimaassa, mutta olin niin pahassa mahataudissa, ettei kurssille meno ollut mahdollista.

22. Mikä on suurin ravintola- tai ruokamoka jonka olet kokenut ulkomailla?
Ei nyt mieleen tule mitään aivan valtavaa katastrofia, mutta viime viikolla Phnom Penhissä ruokani seassa oli metallinen paperiklemmari.

Hätä keinot keksii. Hong Kongissa nostettiin Prosecco-maljat Suomessa olevalle ystävälleni.

Hätä keinot keksii. Hong Kongissa nostettiin Prosecco-maljat Suomessa olevalle ystävälleni.

Haaste tulisi lähettää 11 bloggaajalle, mutta en millään saa listaani niin pitkäksi, joten jos joku listani ulkopuolella oleva bloggaaja haluaa haasteeseen vastata, olen enemmän kuin kiitollinen!
Jaan haasteen seuraaville:

Lapsiperhearkea viettävälle Tanssia ja rakkautta-blogin Katjalle
Koreaan suuntavalle Herbtravelsin Herbille
Entiselle naapurilleni, nykyisin berliiniläistyneelle leivontaekspertille Padan & Kattilan Liljelle
aujourd’hui, elle va être heureuse -blogin ihanalle MiijaMaryalle
Ja ruuastakin välillä kirjoittavalle Maiskis-blogin Niinalle

Ja sitten ne kysymykset, olkaa hyvä!

1. Ruuanlaitto vai leipominen?
2. Missä olet syönyt elämäsi parhaimman aamupalan?
3. Jos olet kahvi-ihmisiä, missä olet maistanut parhainta kahvia?
4. Oletko reissun päällä rohkea ruuan kokeilia vai varovainen nautiskelija?
5. Lempihedelmäsi?
6. Puikot, haarukka vai lusikka?
7. Reissussa ollessasi, mikä on ruokajuomasi?
8. Maukkain ruokamuistosi?
9. Mitä suomalaista perinneherkkua et missään nimessä tarjoaisi ulkomaalaiselle vieraallesi?
10. Onko kotikaupungissa omaa uniikkia perinneherkkua?
11. Mielestäsi paras kokkauskirja tai kokkausohjelma?

Puikkomestarit

maijusyo

Nyt seuraa nolo tunnustus. Suomessa emme osanneet syödä puikoilla, vaikka se nykypäivänä kuuluukin jokaisen hiemankin sivistyneen kaupunkilaisen selviytymistaitoihin. Kiinalaisessa ravintolassa syödessä vaihdoimme sujuvasti tikut haarukkaan ja veitseen, sushipaikoista emme edes haaveilleet. Thaimaassa ja Laoksessakin selvisimme ruokahetkistä ilman puikkoja, lusikat ja haarukat kun ovat yleisemmin käytössä. Mutta sitten se koitti se totuuden hetki, kun puikkomestarit eroteltiin tumpeloista täysjunteista, nimittäin pysähdyksellä Vang Viengistä Vientianeen. Bussilipun hintaan kuului lounas paikallisella huoltamolla ja sielläpä ei annettukaan valkonaamalle ruuan syömistä varten turvallista lusikkaa, vaan kouraan iskettiin puikot ja nuudelikeitto. Hetken pyörittelimme tikkuja oikeassa kädessämme, etsimme oikeaa asentoa ja tikkutuntumaa. Ensimmäiset nuudelit lipsuivat puikkojemme mitäänsanomattomasta pihtiotteesta ja lientä lensi ympäri pöytiä, mutta kun tarpeeksi räpisteli eväänsä edessä niin kyllä nälkäinen keinot keksi. Ja aivan kuin reilu parikymmentä vuotta sitten, kun oivalsin epämääräisten kirjainjoukkojen muodostavan sanoja, sanojen taas lauseita ja lauseiden taas tarinoita, koin jälleen tuon saman valaistumisen tunteen ja aivan yhtäkkiä tuntui siltä, kuin tikut olisivat olleet aina sormieni välissä, oikeaa kämmentäni vasten (ehkä tunne oli sama myös silloin, kun ensimmäisen kerran osasin itse tarttua lusikkaan ja sohaista sosetta kohti naamaani). Enkä minä ollut ainoa, joka koki tämän saman välähdyksenomaisen oivalluksen, vaan nostaessamme nuudeleiden roiskimat kasvomme lautasesta kohti toisiamme, iski toinen puikkomestari silmää pöydän vastakkaisella puollella.

Japanissa ei puikoilla syömistä voinut enää pakoilla. Haarukkaa, lusikkaa tai veistä kun ei kerta kaikkiaan vain ruokapöydästä löytynyt. Loppuajasta puikoilla syöminen tuntuikin täysin luontevalta, joitain ruokia syödessä jopa länsimaisten ruokatyökalujen käyttöä helpommalta. Opimme, että jokaisella puikolla on aivan oma luonteensa ja jokaisella ruokailukerralla menee aina hetki, ennen kuin hoksaa, kuinka kyseisen paikan puikoilla syödään. Puikkotuntuma kertoo myös jotain ravintolasta; pikaruokaloissa puikot olivat liukkaan muovisia, lähes mahdottomia jopa puikkomestareille, ja mitä kalliimpaan paikkaan meni syömään, sen paremmat puikotkin olivat, eli ruuat pysyivät helposti otteessa. Parhaimmat puikot ovat ehdottomasti puiset ja jokaisella Japanissa on kotonaan omat henkilökohtaiset puikkonsa. Ja kiitos Mikin, nyt meilläkin on omat ja täytyy sanoa, että puikkotuntuma niissä on erinomainen.

puikkomaisteri

Japanilainen ruokakulttuuri on täysin omanlaisensa, vaikka vaikutteita onkin otettu vuosisatojen saatossa naapurimaiden keittiöistä. Japanilainen ruoka ei ole kovin tulista, joten se sopii oikein mainiosti suomalaisille makunystyröille. Pääraaka-aineena annoksissa on riisi ja nuudeli, lisukkeena liha tai kala vihannesten ja juuresten kera. Ja annokset, ne ovat jättimäisiä. Olemme seuranneet japanilaisten ruokakäyttäytymistä ravintoloissa ja edelleen olemme ymmällämme, kuinka japanilaiset voivat olla niin hoikkia, vaikka syövät niin valtavasti.

Kadulla ja metrossa japanilaiset käyttäytyvät hyvin hillitysti ja hiljaisesti. Mutta astuessa sisään japanilaiseen nuudeliravintolaan, kokee jättimäisen yllätyksen, kokit ja tarjoilivat huutavat tervehdyksensä kovaan ääneen ja yksinäisten ja eristettyjen pöytien sijaan kaikki istuvatkin yhden pöydän ääressä vierasta ruokailijaa vastapäätä. Joissain ravintoloissa pöytä kiertää baaritiskin lailla kokkien keittiön ympärillä ja sushiravintoloissa taas sushit liukuvat liukuhihnalla syöjien välissä. Kokkien huudahdukset eivät pääty pelkästään tervehdyksiin, vaan kovaääninen vuoropuhelu henkilökunnan kesken jatkuu koko illan. Välillä myös asiakkaat otetaan mukaan ruokahuuteluun, eräässä sushibaarissa kokki nostatti tunnelmaa iskulauseilla, joihin asiakaskunta vastasi vastahuudoin ja taputuksin. Ruokailu halvimmissa nuudeliravintoloissa on siis mahtava kokemus hyvän ruuan, mutta myös iloisen ja erikoisen tunnelman vuoksi.

Japanissa on hampurilaisketjujen ja pizzapaikkojen lisäksi myös japanilaista pikaruokaa, jossa nuudelit/riisit saa nokan eteen ennen kuin kerkeää kissaa sanoa. Näissä ravintoloissa syö mahansa täyteen muutamalla eurolla ja lounasajan tarjouksissa saa pikkurahalla (3-5€) useamman ruokalajin annoksen. Ja mikä parasta, japanilaisissa ravintoloissa vesi tai tee on aina ilmaista. Japanissa ruuan tilaaminen on tehty helpoksi, vaikkei japania osaisi tai menua ei englanniksi löytyisi, koska yleensä ravintoloiden edessä kadulla on vitriinissä muovista tehdyt lookalike-annokset. Pari kertaa jouduimmekin juoksemaan tarjoilijan kanssa ravintolan ulkopuolelle ja tilaamaan annokset niitä sormella osoittaen. Muovisten ruoka-annosten valmistaminen on suosittua Japanissa ja onpa vuonna 1980 London’s Victoria and Albert Museum pidetty japanilaisen muoviruuan taidenäyttelykin. Koska Japani on tekniikan ihmemaa, joissain pikaruokaloissa ruuan tilaaminen ja asiakkaan rahastus on siirretty tarjoilijalta automaatille. Jotta ruokaa saa eteensä, tulee ensin ruoka-annoslipuke automaatista ja tämän jälkeen antaa lipuke keittiölle. Automaatin yläpuolella tai lähellä on usein lista ruoka-annokista kuvineen ja hommassa hankalinta on ainoastaan löytää automaatin painikkeista oikeaan ruokalajiin sopivat kirjainmerkit.

ruuatvitriinissa

Yokohamassa Miki tutustutti meitä japanilaiseen ruokaan viemällä meitä erilaisiin ravintoloihin, mutta myös tarjoamalla japanilaisia herkkuja kotonaan. Pääsimme tökkäämään tikkumme sushin ympärille ja ryystämään reissun parhaat ramennuudelit possun kera (hyvän nuudeliravintolan Japanissa erottaa siitä, mistä kuuluu kovin slurpsutus ja ryystön äänet). Mikin kotona maistoimme japanilaista pannukakkua, joka valmistetaan kaalista, jauhosta, possusta ja kananmunasta, ja jonka päälle laitoimme kuivattuja kalalastuja (korjaa Miki, jos nyt käytän termejä aivan väärin), majoneesia ja japanilaista kastiketta. Mikin luona joimme myös lukemattomia kupillisia vihreää teetä muumimukeista, tuli yhdellä kertaa koettua siis kaksi japanilaista intohimoa, muumit ja tee.

Kuten Suomessakin, myös Japanissa eri puolilla Japania on hieman erilaisia perinneruokia. Miki kehotti meitä maistamaan Hiroshimassa alueen erikoisuutta, hiroshimalaista nuudelipannukakkua eli Okonomiyakia. Tottakai tartuimme neuvoon ja etsimme Hiroshiman keskustasta Okonomi-muran, talon, jonka kolmessa kerroksessa 25 eri ravintolaa tarjoaa ainoastaan okonomiyakeja. Päivällä paikka oli aika hiljainen ja osa puljuista kiinni, mutta varmasti illalla talo on täynnä vilskettä ja ruuan käryä. Jokaisessa ravintolassa asiakkaat istuivat paistolevyn ympärillä. Osassa paikoista pannukakun sai valmistaa itse, mutta me annoimme kokin tehdä työnsä. Olikin mielenkiintoista seurata paistoprosessia, jossa kasa nuudelia, vielä isompi kasa kaalisuikaleita ja kaikki mahdolliset täytteet litistyivät jättiläismäisestä keosta noin neljän senttimetrin paksuiseksi kakuksi. Ruoka syötiin suoraan paistolevyltä ja samalla katseltiin kokin kanssa japanilaista samuraileffaa ravintolan nurkassa olevasta pikkutelkkarista.

Kaikin puolin japanilainen ruoka oli meidän mieleemme. Kokeilimme rohkeasti erilaisia annoksia, vaikkemme aina tilatessa tienneetkään, mitä tuleman piti. Mielenkiintoisimpia olivat hotellien aamupalat, joissa perinteisten murojen ja kroisanttien sijaan tarjoiltiin japanilaisia herkkuja; paljon raakaa kalaa, riisiä, erilaisia vihanneksia, raakaa kananmunaa riisin sekaan ja tottakai misokeittoa. Rakastuimme alkumatkasta gyozoihin, kasvistäytteisiin taikinanyytteihin, joita tuli syötyä ehkä turhan monta matkan aikana, loppumatkasta kun ei enää tehnyt mieli nähdä niitä edes menussa. Japanin matkamme aikana tutustuimme myös kaupopojen ruokahyllyihin, niissä kun oli valtava valikoima erilaisia tuoreita valmisannoksia ja pieniä suolaisia herkkuja.

Japanin reissun innoittamana aiomme varmasti jatkaa puikkoharjoituksia myös kotona uusilla puikoillamme, niin ja käydä Suomessakin sushiravintolassa ja syödä puikkomestareiden ylpeydellä siellä kiinalaisessakin tikuilla.

Liukuhihnasushit

Liukuhihnasushit

Vielä herkulliset gyozat

Vielä herkulliset gyozat