Road Trip USA: kultahippujen maa

”Huhu löydöstä kiiri yli kuivien maiden, ylitti valtameren ja loikkasi seuraaville manterille. Laivat lastattiin, hevoset valjastettiin kärryjen eteen, koko omaisuus pakattiin kyytiin ja otettiin suunnaksi Villi länsi. Pitkä ja vaikea matka eteni haaveillessa rikkauksista ja niiden suomasta onnesta. Kova työ palkitsi toiset ja kotiin palattiin matkalaukut rikkauksia pullollaan, toiset taas palasivat takaisin vankkurin takalaidalla taskujen pohjalla vain aavistus kultahipuista. Yhtä nopeasti kuin se alkoikin, yhtä nopeasti se sammuikin. Villin lännen kultakuume kesti vain hetken, pienet kaupugit nousivat keskelle tuntemattomia maita, täyttyivät rikkauksista haaveilevista ja kultasuonten ehtyessa tyhjenivät, unohtuivat ja katosivat aivan yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin.”

Viime vuonna meidän olohuoneessa podettiin pahaa kultakuumetta, joka sai haaveilemaan pysähdyksestä Alaskaan. Pohjois-Amerikkaan selvisimme kuitenkin vasta joulun tienoilla,ja koska sen kullan kaivaminen on lumen alta jäisestä maasta mahdotonta, siirtyy Alaskan kullankaivuureissu jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kullankaivuuseen pääsee kuitenkin tutustumaan Kaliforniassa, siellä vuoden 1849 kultaryntäyksen synnyinsijoilla Highway 49 varrella.

Arcatassa levätyn yön jälkeen käänsimme Cherrymme renkaat rannikolta sisämaata kohti. Trinity Highwaylla punapuut vaihtuivat kumpuileviksi maisemiksi, havupuiksi ja tummalla sinisellä sävytetyiksi kanjoneiksi. Jossain kaukana pilkahti välillä lumisia huippuja ja pientareella tiestä poispäin käännettyjä lumiketjuvaroituskylttejä. Pilvet roikkuvat raskaina kuusipuita nuollen ja toisinaan puiden takaa näkyi maailmasta erakoitunut mökki tai talo.

kultakuume6

kultakuume7

kultakuume9

Jo Arcatan ja Reddingin välillä Trinity Highwayn varrella näyki ensimmäisiä viitteitä parisen sataa vuotta sitten tapahtuneesta maan mylläyksestä ja rikkauksien etsimisestä. Pysähdyimme hieman ennen Whiskeytownin järveä Tower House Historic Districtille, jonka alueella sijaitsevat El Doradon kaivoksen rauniot ja lukemattomia hiljaisia metsäpolkuja. USA:ssa luonnonpuistoissa vierailusta joutuu aina maksamaan pienen maksun, näille poluille ja kaivoksen jäänteille pääsemiseksi puiston parkkipaikalta saataviin ja sinne pieneen laatikkoon laitettaviin kirjekuoriin tipahti 5 dollaria. Kultakuumetien varrella tuli vastaan useita luonnonpuistoalueita ja mielenkiintoisia historiallisia paikkoja, joihin kaikkiin oli jonkinlainen pääsy-/ puistomaksu. Koska tässä vaiheessa reissua rahat alkavat olla aika tarkkaan laskettuja ja tuhlattuja, painettiin monen varmasti pysähdyksen arvoisen paikan kohdalla tallaa lattiaan.

kultakuume10

kultakuume24

kultakuume11

Koukkaus sisämaahan kultakuumeen perässä vaati useamman yön pysähtyneiden kaupunkien nuokkuvissa motelleissa. Kesällä niissä leffoistakin tutuissa motelleissa käy varmasti vilske ja majoitusta kannattaa varata hyvissä ajoin. Nyt keskellä talvea olimme usein motellien ainoat asiakkaan, automme nökötti yksinäisenä valtavalla parkkipaikalla ja huoneet olivat saapuessa aina jäätävän kylmiä, koska turhaapa niitä lämmittämään, jos ketään ei tule kylään. Tiukan ajoaikataulumme vuoksi saavuimme noihin motelleihin ja niiden lähettyvillä oleviin kaupunkeihin aina illan suussa ja kaupungeissa ehdimme lähinnä tutustumaan ainoastaan kaupungin ulkopuolella oleviin supermarketteihin ja pikaruokaravintoloihin.

kultakuume2

Reddingiin ehdimme ennen pimeää ja kerkesimme katsastamaan kaupungin kuuluisan lasisen sillan.

Reddingiin ehdimme ennen pimeää ja kerkesimme katsastamaan kaupungin kuuluisan lasisen sillan.

Ensimmäinen villin lännen kylä tuli vastaan jo ennen kääntymistä valtatie 49:lle. Grass Valleyssa pääkadun varrelta löytyi karkkikauppa, josta löytyi vaikka minkälaisia salmiakkikarkkeja. Myyjä lastasi kauan himoitsemiamme herkkuja pussiin ja kertoi samalla omasta ihastuksestaan noita suolaisia, mustia karkkeja kohtaan. Tarinaan kuului mies, rakkaus ja Ruotsi ja heipat huikattiinkin sujuvasti toisella kotimaisella.
Valtatiellä 49 noita villin lännen kyliä olikin parinkymmenen kilometrin välein. Pääkadut olivat saanut päällyksen jo aikoja sitten, mutta vieläkin pystyi varsin hyvin kuvittelemaan pölyävän pääkadun, kun ne kaikista vaarallisimmat hurjapäät karauttivat hevosillaan kaupungin saluunaan. Ehkäpä ne kaupungin harvat naiset katselivat maailman menoa tyllihameissaan pääkadun ylle kurottelevilla parvekkeilla ja jossain seriffi kiillotti kultaista tähteään jalat pöydän päälle ojennettuna.

Kultakuume on edelleen läsnä jokaisessa valtatie 49:n kaupungissa. On museoita ja kullanhuuhdontaretkiä, vanhojen tavaroiden kauppoja ja opastettuja opaskävelyitä. Parasta kuitenkin oli vain kävellä pikkukaupunkien kaduilla parvekkeiden alla kuvitellen samalla, minkälaista se elämä olikaan silloin parisen sataa vuotta sitten. Vaikka kultaa ei tältä reissulta mukaan tarttunut, niin mutka kultaryntäyksen synnyinsijoille oli kyllä ajonsa väärti.

Majoitus Thunderbird Lodge, Redding, 2 hengen huone mannermaisella aamupalalla 61$ (45€), Gold Trail Motor Lodge, Placerville 53$ (38,8€)
Jalan pituinen sämpylä Subwayssa 5$ (3,7€)

Mainokset

Rauhaa ja rakkautta Byron Bayssa

byronbay6

Rock, rauha ja rakkaus – niitä kuuskytluvun ja seitkytluvun taitteessa Byron Bayssa hoilattiin. Australian vastine Woodstockille, Aquarius-festival, järjestettiin vuodesta 1973 noin 70 kilometriä Byron Baysta sisämaahan Nimbin-kylässä. Osa pitkähiuksisista nuorista ihastui alueeseen ja Nimbin lisäksi Byron Bayn hiljaiset kadut täyttyivät paljasjalkaisista kukkalapsista. Vuosikymmen aikaisemmin Byron Bay:n poukamiin olivat jo löytäneet tiensä lonkkareitaan Kleinbussin katolla kuljettaneet surffarit. Hippien ja surffareiden myötä tieto kauniista ja rennosta Byron Baysta levisi ja pikkuhiljaa paikalle saapui myös ihan tavallisia turisteja nauttimaan iloisesen pikkukylän hyvistä viboista.

Byron Bay on pitänyt paikkansa yhtenä Australian suosituimmista lomakohteista. Lapsiperheet ovat korvanneet rannalla nuotion ääressä laulaneet hipit ja kaduilla paljasjaloin kulkevat lähinnä vain hipahtaneet reppureissaajat höyhenet hiuksissaan. Suurin osa seitsemänkymmentäluvun hipeistä, jotka Aquarius-festivaalin myötä jäivät Byron Bayhin, ovat joko vaihtaneet batiikkipaitansa jakkupukuun tai lähteneet etsimään parempia viboja Byron Bayn turistintäyteisien katujen ulkopuolelta. Jotkut kuitenkin ovat jääneet – kaupassa samasta hyllystä makaroneja ottavan 70-vuotiaan leidin huivin alta pyrkivät esiin vaaleat rastat ja pääkatujen ulkopuolella puistossa istuivat edelleen ne 70-luvun kukkalapset ringissä kädet toisiinsa tarttuneina.

byronbay4

Vaikka meno Byron Bayssa ei ole enää kuin seitsämänkymmentäluvulla, on se kaikesta huolimatta edelleen rento ja mukava mesta pysähtyä muutamaksi yöksi tai miksei pidempäänkin. Niin paikalliset kuin matkaajatkin kruisailevat kaduilla polkupyörillä, uskaliaimmat ovat jättäneet kypäränkin pois päästä. Muualla Australiassa kypäränkäyttö on pakollista, mutta Byron Bayssa vallitsee kuulemma hieman loivemmat lait ja poliisi ei ihan pikkujuttuihin puutu.
Byron Bayn Cape Byron -niemi kurottaa pitkälle Tyyneen valtameereen ja erottaa pohjoisen Korallimeren ja etelän Tasmanianmeren toisistaan ollen samalla Australian itäisin kolkka. Merien törmäys saa aikaan välillä valtaviakin tyrskyjä, jotka edelleenkin houkuttelevat Byron Bayhin lautojaan kantavia ja niitä tyrskyihin melovia surffareita.

Kauan ennen aallonratsastajien saapumista merten kohtaaminen aiheutti harmia lähinnä tyrskyissä tenhuaville laivoille. Vuodesta 1901 laivoja on ohjannut turvallisemmille vesille Cape Byronin majakan väsymätön tuike. Majakalle johtaa hyvät pyörätiet ja Cape Byron:in huipulta voi kauniin majakan lisäksi ihailla niemen toiselle puolelle Arakwalin luonnonpuiston edustalla leviävää Tallow Beachia sekä Cape Byronin jyrkänteiden läheisyydessä temppuilevia valaita.

byronbay1

byronbay3

byronbay5

Byron Ba:ssa on tarjolla majoitusta niin reppureissaajille kuin luksuslomailijoille. Me rakastuimme Byron Bayn majoitukseemme, Byron Springs Guesthouseen, joka tarjosi reppureissaajan lompakolle sopivaa luksusta. Lautalattiat narisivat jalkojen alla, ruokapöytä oli katettu kauniisti aamupalalle, sisustus oli harmoonisen yksinkertaista ja henkilökunta äärimmäisen ystävällistä. Miten pienillä asioilla voikaan olla niin suuri vaikutus omaan viihtyvyyteen, se perusrisotto maistui huomattavasti paremmalta kauniilta lautasilta syötynä ja viini maistuvammalta oikeasta viinilasista juotuna.

byronbay7

byronbay8

byronbay9

Byron Bay oli meidän viimeinen pysähdyksemme bussimatkalla Cairnsista Sydneyyn. Pidensimme pysähdystä vielä toiseksi yöksi, koska oli niin kivaa, ja kärvistelimme sitten koko 14 tunnin bussimatkan pitämättä suunniteltua taukoa jossain Byron Bayn ja Sydneyn välillä. Mutta tiedättekö mitä, ei haitannut, mukavat kaksi päivää korvastivat täysin sen reilun 14 tunnin kykkimisen bussissa kahdella pissitauolla. Ei nimittäin tuntunut yhtään pahalta, kun olimme edelleen ihan Byron Bayn rennoissa viboissa mieli täynnä rauhaa ja rakkautta.

Luetut kirjat Kjell Westö Kangastus 38
Majoitus Byron Springs, kahden hengen huone, jaettu suihku ja wc, aamupala kuuluu hintaan 85 AUD (59,8€)
Surffilaudan ja märkkärin vuokra 4h 20 AUD (14€)

Reissaajan vapaapäivä

minto12

Alkumatkasta teimme periaatepäätöksiä; reisaamme rauhassa ja nautiskellen. Jotenkin täällä Australiassa tuo periaate on hieman venynyt ja paukkunut, matkamme Australiassa on nimittäin ollut ihanaa, mutta ihan hiton vauhdikasta. Bussi on vienyt paikasta toiseen parin päivän välein, olemme käyneet merellä, välillä luontopoluilla, toisinaan taas kiertäneet kaupunkeja powerwalkin tahtiin ja blogiakaan ei ole ehtinyt päivittää. Kun illalla on asettanut herätyskellon herättämään ennen viittä, on ajatellut: ”Hullut, onko tässä mitään järkeä?!”

minto3

minto1

minto6

minto2

No eihän siinä ole ja sen vuoksi tänään vietettiin reissaajan vapaapäivää. Täydelliset puitteet hektisen reissaajaelämän rauhoittamiseen loi meidän Brisbanen majapaikka, Minto hostel. Vai miltä kuulostaa hidastakin hitaammat aamukahvit yli 100-vuotiaan pitsihuvilan terassilla ja kahvien kylkiäisenä vielä tuoretta mustikkapiirakkaa? No hyvältä kuulostaa ja maistui myös! Onni on uuni hostellissa, mutta myös lankakauppa kaupungissa. Reissaajan vapaapäivänä nimittäin annettiin puikkojen viuhua, jospa meillä olisi lämpimät sukat jaloissamme viimeistään silloin, kun laskeudumme keskelle Kanadan talvea. Puhtaat pyykit kuivuivat narulla ja usea tunti kului uusien espanjalaisten tuttavien kanssa jutustellessa. Timo testaa reppureissaajan jumppanauhoja, minä taidan hakea vielä yhden cuppa:n ja nautin vapaapäivän viimeisistä hetkistä. Huomenaamulla se herätyskello soi jälleen -ja taas aivan liian aikaisin.

minto5

minto14

minto4

minto13

minto7

minto9

minto10

Majoitus Minto Hostel, 2-hengen huone, jaettu WC/suihku 95 AUD (65,6€)
Jauhokilo 0,8 AUD (0,55€)
Kananmunat 12kpl 3 AUD (2,1€)

Koti maailmalla

majoitus3

Reissuun lähtiessä irtisanoimme asuntomme ja pakkasimme kimpsut ja kampsut varastoon. Meistä tuli hetkessä kodittomia, virallisiin lappuihin kirjoitimme osoitteeksi Timon vanhempien kotiosoitteen. ”Koti” on täällä reissun päällä vaihtunut jo 47 kertaa, väliin on mahtunut hyvinkin kodinomaisia majapaikkoja ja toisinaan sitten taas niitä, joissa on halunnut viettää mahdollisimman vähän aikaa, ja joissa parasta on ollut rinkan pakkaus ja poislähtö. Tänne blogin puolelle on tullut laitettua valitettavan vähän kuvamateriaalia asuinpaikoistaimme, niitä kuvia kun on tullut otettua harmittavan vähän! Lähes joka kerta ennen uuteen ”kotiimme” astumista on minulla ollut tarkoituksena ottaa kuva majapaikasta ennen kuin olemme avanneet rinkkamme, räjäyttäneet tavaramme ympäri huonetta ja asettuneet taloksi. Ja aivan yhtä monta kertaa olen unohtanut sen kuvan, kamera on ollut repussa alimmaisena, valoa ei ole ollut tarpeeksi, väsymys on painanut, vessaan on ollut kiire tai sitten ei vain ole kehdannut (kainuulaisittain viitsinyt).

Ja vaikka täällä reissussa on tarkoitus ollut ihmetellä ympäröivää maailmaa eikä niinkään niitä majapaikan seiniä, on meille ollut tärkeää, että majapaikka (ainakin pidempään oleskeluun) täyttäisi joitain asettamiamme kriteereitä. Hieman hääppöisemmissä majoituksissa viihtyy kyllä hetkisen, mutta kun matka-aikaa on noin vuoden verran, haluaa ympärilleen edes hieman mukavuutta. Meillä tämä mukavuus on tarkoittanut omaa huonetta ja pääsääntöisesti omaa vessaa ja suihkua. Olemme vielä vältelleet dormihuoneita, koska tiedän, että sellaisia on tiedossa ainakin kalliissa Australiassa. Japanissakin tuli samanhintaiseksi ellei edullisemmaksi yöpyä hotellien pienissä huoneissa, kuin yhteismajoituksessa hostellissa. Kaakkois-Aasiassa noita dormihuoneita ei pahemmin harrasteta ja majoitus kahden hengen huoneissa on ollut todella edullista, joten olemme nauttineet täysin siemauksin yksityisyydestä pikkurahalla.

Bambumajamajoitusta vetten päällä Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa.

Bambumajamajoitusta vetten päällä Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa.

Singaporen minihuoneeseen mahtui sänky ja iso ikkuna. Ja kaksi rinkaa sängyn päälle.

Singaporen minihuoneeseen mahtui sänky ja iso ikkuna. Ja kaksi rinkaa sängyn päälle.

Oman huoneen ja vessan lisäksi yksi tärkeä kriteeri majapaikan valinnassa on siisteys. Huoneen pinnat ja huonekalut saavat olla kuluneita ja ne tekstiilien kuositkin psykedeelisiä, mutta lika saa kääntymään kannoilla ja valitsemaan toisen majoituksen. Reissumme siisteimmät majoitukset ovat olleet Japanissa, olen varma, että vessat ja suihkut jynssättiin hammasharjoin -kalkkitahrat loistivat poissaolollaan ja kaakeleita pystyi käyttämään peileinä. Japanissa tosin yleisetkin vessat olivat aina huippusiistejä (ja ilmaisia!) Suurimmat pettymykset majoituksen siisteyden suhteen on koettu silloin, kun olemme varanneet huoneen etukäteen. Toisinaan vessanpöntössä on tervetuloa toivotellut edellisen asukkaan jätökset ja toisinaan taas huone on jäänyt siivoamatta useamman asukkaan jäljiltä. Siksipä olemmekin päätyneet välttelemään huoneen varaamista etukäteen aina kuin se on ollut mahdollista ja sen sijaan etsineet majoitusta paikan päältä jalkapatikassa majatalosta toiseen kulkien. Alkumatkasta minua varsinkin ahdisti tämä huoneenetsimisrituaali, jossa kartoitettiin hintoja, katseltiin arvioiden huoneita ja vielä lopuksi tingittiin halvempaa hintaa. Nyt tarpeeksi usein toistettuna tästä tavasta on tullut rutiinia ja se alkumatkan ahdistus on kaikonnut.

Bungalowimme vessa Thaimaassa Koh Changilla (sillä pienemmällä).

Bungalowimme vessa Thaimaassa Koh Changilla (sillä pienemmällä).

Japanilainen kylpyhuone. Kylvyssä makoillessa pystyi katsomaan ammeeseen integroitua telkkaria.

Japanilainen kylpyhuone. Kylvyssä makoillessa pystyi katsomaan ammeeseen integroitua telkkaria.

Jos oma huone, vessa ja siisteys ovat niitä ehdottomasti vaatimiamme kriteereitä asumukselta, ovat hyvä internetyhteys, parveke, terassi tai vaikkapa aamupala niitä lisäplussia, joiden ansiosta majoituksessa on jo ripaus luksusta. Internetyhteys on noussut arvoon arvaamattomaan ja huomaan, että siitä siitä on tullut reissun edetessä melkeinpä yhtä tärkeä asia oman huoneen ja siisteyden rinnalle. Olisihan noita internetkahviloita ja WiFi:n omaavia ravintoloita ollut matkan varrella pilvin pimein, mutta jostain syystä netin selaaminen, tiedon hankinta ja tietenkin blogin kirjoitus on mukavampaa ”oman sängyn” päällä tai ”oman kirjoituspöydän” ääressä. Ja mielellään ne skype-puhelutkin puhuu ”omissa nurkissa”.

Hyvässä majoituksessa huoneessa on tarpeeksi paljon säilytystilaa ja varsinkin niitä vaatekoukkuja, joihin tavarat saa laitettua roikkumaan. Pieni hylly seinällä tai pöytätaso tekee olemisesta jo huomattavasti helpompaa, kun pienet tavarat saa laskettua jonnekin. Lisäksi ilostun suunnattomasti, jos huoneesta löytyy useampi kuin yksi pistoke, jolloin erilaisten akkujen lataaminen ja teitokoneenkin käyttö samanaikaisesti sujuu huomattavasti helpommin. Välillä olemme saaneet aikaiseksi melkoisia pistokehirviöitä, kun pistorasiassa on ollut adapterin lisäksi jakaja, johon on ollut liitettynä puolenkymmentä johtoa.

Niin niitä koukkuja ja tasoja on hyvä olla, niille on nimittäin käyttöä.

Niin niitä koukkuja ja tasoja on hyvä olla, niille on nimittäin käyttöä.

Ikimuistoisimpia ovat olleet ne majapaikat, joissa olonsa on tuntenut kotoisaksi. Paikan ei ole aina tarvinnut olla mitenkään erityisen hieno, vaan tunnetilan saavuttamiseksi on riittänyt esimerkiksi toimivan huoneen lisäksi ystävällinen omistaja tai mukavat kanssa-asustajat. Kun olemme päättäneet pysyä paikoillamme pidempään, olemme käyttäneet enemmän energiaa mukavan majapaikan etsimiseen, yhden yön stoppeihin on kelvannut vaatimattomammatkin majoitukset. Pidemmän pysähdyksen paikoista on tullut niitä omaan kotisohvan nurkkaan verrattavia kotoisia turvasatamia -koteja maailmalla.

Reissumme halvin majoitus: Bak Pen -kylä Laoksessa 50000kip (5€) kahden hengen huone, kallein majoitus Kamikochi, Japani Nishi-Itoya Mountain Lodge 8000yen/henkilö (64€) yhteismajoituksessa, sis. päivällisen ja aamupalan.

Lombokissa Senggigi-biitsillä elettiin herroiksi ja syötiin aamupalabuffetista altaan äärellä.

Lombokissa Senggigi-biitsillä elettiin herroiksi ja syötiin aamupalabuffetista altaan äärellä.