Pieniä pettymyksiä

mopomini

Kaikkihan siitä pelotteli jo etukäteen: ”Tuskin tulette välttymään!” Samaan lauseeseen muistivat vielä lisätä, että tuskin edes yhdellä kerralla siitä selviätte. Ja minä hinkkasin käsiäni saippualla aina kuin siihen oli mahdollisuus, lotrasin vielä käsidesiä päälle ja muistin ottaa yhden maitohappobakteeritabletin kerran päivässä. Ja yhden käsidesipullon unohtuminen ravintolaan syönnin päätteeksi tuntui ennustavan pienoista maailmanloppua. Sitten se iski, pisti lopun yöunilleni ja pakotti viettämään vessassa koko loppuyön, nimittäin mahatauti.

Kolme viikkoa porskuteltiinkin onnellisissa kuvitelmissa, että tämä reissu on yhtä nousukiitoa ja upeita hetkiä. Kuumehorkassa täristessä, kylmän hien pukatessa ihon pintaan ja mahan heittäessä volttia tukalan kuumassa mökissä tuli ihan pikkuisen ikävä kotiin. Yöllä pitkiä tunteja valvoessani haaveilin omasta sängystä ja tyynystä, viileästä lattiasta ja sohvasta sekä telkkarista. Ehkä myös ihan vähän keltaisesta jaffasta ja jostain superhyvästä karkista, niin ja ihan pienenpienestä palasesta ruisleipää.

Mahatauti pisti matkasuunnitelmamme uusiksi. Olimme varanneet jo edellisenä päivänä laivamatkan Railaysta Koh Lantalle, mutta koska en ollut matkustuskuntoinen, täytyi meidän jäädä vielä yhdeksi yöksi Railayn Ao Ton Sai -rannalle. Vettä satoi kaatamalla koko päivän ja aallot kasvoivat melkoisen suuriksi, joten tuskin lauttamatka mikään suuri nautinto olisi ollutkaan. Vietimme siis vielä yhden päivän Mountain View Resortin mökissä, vaikka tosiasiassa jo 3 aikaisempaa olisivat hyvinkin riittäneet.

tervemini Krabin provinssissa sijaitseva Railayn niemi on kuorutettu valkealla hiekalla ja karstikivikalliot nousevat hiekan välistä kuin teatterin lavasteet. Railayhin ei kulje Krabin kaupungista tietä, joten perille pääsee ainoastaan pitkähäntäveneellä ja suurempaa liikennettä tällä pieneen tilaan pakkautuneella loma-alueella ei ole. Railayssa on 4 rantaa, joista kolme ovat Railayn niemen ympärillä ja yksi, Ao Ton Sai, hieman erillään ja vain laskuveden aikoihin kävely-yhteydessä Railayn niemeen. Railayhin tehdään paljon päiväretkiä Krabista ja se myös houkuttelee paikalle kiipeilijöitä, koska kiipeilymahdollisuudet ovat upeilla karstikivikallioilla erinomaiset.

Mekin saavuimme paikalle juurikin kiipeilyn vuoksi ja majoituimme Raileyta hieman rauhallisemmalle ja vähemmän turistiselle Ao Ton Saille. Kiipeilykursseja järjestäviä yrityksiä oli lähes joka kulmalla ja hinnat jokaisessa paikassa olivat lähes samat. Timo osallistui puolen päivän kiipeilykurssille ja hintaa 4 tunnin kiipeilyllä oli 800 bathia (sisältäen myös kaikki varusteet). Huippusesonkiaikoina kiipeilykursseilla ilmeisesti on hyvinkin paljon porukkaa ja joskus kiipeilypaikat ovat vaarallisenkin ruuhkaisia, mutta nyt kurssilla oli Timon lisäksi vain kaksi uusi-seelantilaista, joten kiipeillä sai koko rahan edestä ja vielä enemmänkin. Itse tyydyin seuraamaan menoa alavasemmalta ja poltin hurjapäiden esityksiä katsellessa myös otsani sekä jalkojeni takaosat.

kiipeilypikku

Kiipelilyn lisäksi suurempia aktiviteettejä ei tässä lomakohteessa ole. Railayn rannat ovat ylikuormitetut ja kadut tupaten täynnä turisteja. Railayta ja Ao Ton Saita yhdistää pieni 2,5 kilometrin viidakkopolku, jota sitten aktiviteetinpuutteessa kävelin edestakaisin vihaisia apinoita väistellen. Ao Ton Sailla meno on hieman rauhallisempaa, mutta ranta sinänsä on aika huono, ettei tilaa auringonotolle ole, eikä uiminenkaan houkuttele. Ranta on täynnä erilaisia rentoja baareja, jotka pimeän hiipiessä asettavat levylautaselle raggaeta ja taisipas myös jokunen bändikin kajauttaa sointuja ilmoille. Rennoimmilla tyypeillä oli marisätkä huulessa tai bongi takataskussa, ja olipa mango- ja vesimeloonishakejen lisäksi tarjolla myös mystical mushroom shakeja. Ei ehkä ihan meidän paikka ja juttu.

Meille Railay oli hienoinen pettymys. Kauniit rannat katosivat pullistelevien turistimassojen alle, ja koska kiipeily ei minulta nyt olkapään takia onnistunut, oli paikassa suoraan sanoen tylsää. Mahatauti ja auringonpolttamat latistivat fiilistä entisestään ja tekivät koko Railayn vierailusta hieman alavireisen. Ikävän maun jättivät vielä viimeisen aamun tappelu pitkähäntävenekuskikartellin kanssa (tietenkin hävittiin) ja kahvilan tädin yritys laskuttaa hieman ekstraa aamupalalla. Onneksi laiva oli ajallaan Railayn länsirannalla ja pääsimme jatkamaan matkaa uusiin maisemiin.

Parasta Ao Ton Sailla oli tämä pikkukissa, joka asusteli meidän verannalla ja huikkasi huomiset sälekaihtimien välistä.

Parasta Ao Ton Sailla oli tämä pikkukissa, joka asusteli meidän verannalla ja huikkasi huomiset sälekaihtimien välistä.

Mountain view resort 600bth/yö
Luetut kirjat: Jeffrey Eugenides Virgin Suicides

Mainokset

Sawasdee Pee Mai!

Splash! Saat sankollisen kylmää vettä niskaasi pikkutytön kikattaessa vieressäsi. Juuri kun olet selvinnyt edellisestä kylmästä kasteesta, ohi ajavasta autosta heitetään lisää vettä päällesi. Nurkan takaa juoksee vanhempi mies kädessään purkki talkkia, johon on sekoitettu aavistus vettä, ja hieroo poskiisi valkeaa tahnaa. Onneksi olemme varustautuneet suuren suureen vesisotaan ja annamme samalla mitalla takaisin. Yhden päivän ajaksi palaan lapsuuden kesiin, jolloin aina paistoi aurinko ja pihalla sai liikkua varpaillaan veljien yllättävien vesipyssyiskujen vuoksi.

Buddhalaista (Thaimaalaista) uutta vuotta, Songkrania, vietettiin tänä vuonna lauantaina 13.4 ja koko Thaimaa muuttui juhlan myötä märäksi sotatantereeksi. Varsinkin Bangkokissa ja Pohjois-Thaimaassa meno buddhalaisen uuden vuoden aikaan voi yltyä hyvinkin hurjaksi ja kabbanaalit kestää useitakin päiviä, mutta täällä etelämmässä, Krabilla, juhlat olivat maltilliset ja saatiin purkkiin yhden päivän aikana. Hyvä niin, koska muuten olisi saattanut loppua kuivat vaatteet rinkasta.

Juhla todellakin on kuin suuri vesisota. Kaupungin kaduille kannettiin jo edellisenä iltana jättimäisiä vesisaaveja, vanhemmat ostivat lapsilleen kojuihin ilmestyneitä vesipyssyjä ja rantakadulle puiden väliin ripustettiin värikkäitä lippuja. Krabin sataman läheisyyteen pystytettiin markkinakatu, aivan kuten Suomessakin kylien ja kaupunkien kesätapahtumien aikaan. Mekin varauduimme taisteluun ja ostimme isot vesipyssyt (näin isoa pyssyä minulla ei ollut edes lapsuudessa!)

Lähdimme uuden vuoden aamuna hyvissä ajoin liikenteeseen Ranongin bussiasemalla tapaamamme kahden saksalaisen pariskunnan kanssa ja suuntasimme kohti kaupungin keskustassa olevaa temppeliä. Buddhalaisen uuden vuoden päivänä ainakin pohjoisessa munkit kylvettävät temppeleiden Buddhapatsaat, mutta Krabilla sellaista ei ilmeisesti ole tapana tehdä, tai sitten emme olleet vain tarpeeksi aikaisin paikalla. Temppelin vieressä olevalla hiekkakentällä kohosi pieniä hiekkakasoja, joihin ihmiset asettivat tikkuja, joiden päässä heilui värikäs lippu sekä seteli. Tikkua maahan asettaessa ihmiset kyykistyivät ja rukoilivat onnea uudelle vuodelle.

Valmiita ollaan! Ja vielä kuivia, hetken. Ready for Songkran, the buddhist new year.

Valmiita ollaan! Ja vielä kuivia, hetken. Ready for Songkran, the buddhist new year.

Puolenpäivän aikaan kaupungilla alkoi tapahtua; kadun varressa olevat saavit olivat täytetty ja perheet olivat asettuneet saavien taakse kasteluvalmiuteen. Kaupungin pääkatua pitkin lipui lava-autoja, joiden lavoilla olevan jättimäisen vesisaavin ympärille kaveriporukat tai perhekunnat olivat istuutuneet. Ensimmäisten pisaroiden heitosta kului ehkä viisitoista minuuttia ja olimme kaikki aivan läpimärkiä. Varsinkin pienet lapset olivat riemuissaan, kun satuimme heidän saavinsa edustalle. Vettä vaihdettiin puolin ja toisin, ja aina jossain vaiheessa jokaisen porukan kanssa kokosimme voimamme ja annoimme yhteistuumin ohi ajavissa autoissa sekä mopojen kyydissä istuville ihmisille kunnon kasteen.

Sota on alkanut! The war has started!

Sota on alkanut! The war has started!

Rantakadulta kantautui musiikin jytke ja aivan markkinakadun kulmilla vesi virtasi valtoimenaan. Rivissä olevia saaveja täytettiin paloauton paloletkulla ja ihan pienetkin lapset heittivät saaveista vettä pienillä kipoillaan. Aivan jokainen kadulla oleskeleva sai vedestä osansa ja tuli puhtaaksi edellisen vuoden tekemisistä ja epäonnistumisista. Läpimäräksi kastuneina ja hieman viluisina (lämmintä oli vain parikymmentä astetta ja myös taivaalta tipahteli vettä) saimme mekin varmasti puhtaan alun tähän buddhalaiseen vuoteen. Uskon, että siitä tulee taatusti edellistä upeampi ja ikimuistettavampi.

Märkiä, mutta onnellisia lapsia. Wet, but really happy children.

Märkiä, mutta onnellisia lapsia. Wet, but really happy children.

Majoitus Pan to Guesthause 500bth/yö
Vesipyssyt 330bth/kpl

Thank you Frank, Franka, Karen and Sebastian for photos and for the very nice day we had!