Toinen kuukausi

Toinen kuukausi kiihdytteli ohi edeltäjäänsä vauhdikkaammin. Omaksuimme reissuelämän saloja entistä syvemmin ja koti kävi entistä harvemmin mielessä. Siirryimme paikasta toiseen rivakasti ja loppukuusta tiivis tahti alkoi painaa, eikä Laoksen tulikuumat helteet helpottaneet olotilaa. Aloitimme kuukauden Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa, josta suuntasimme vaeltamaan ja vuoristoheimoja ihmettelemään lähelle Burman rajaa Pang Maphan kylään. Parin päivän tehokkaan pyllyjumihikikävelyn jälkeen matkasimme Chiang Main kautta Chiang Raihin Valkoista Temppeliä ihmettelemään.
Kuun alkupuolella oli aika jättää Thaimaa taakse ja siirtyä slow boatilla Laoksen vesi- ja maaperälle. Ikimuistoinen kahden päivän laivamatka Mekongilla vaati hermoja ja tiukkoja pyllylihaksia, mutta kaikenkaikkiaan kokemus jäi plussan puolelle.

Luang Prabangissa meillä molemmilla oli ”ihansama”-olo. Kaupunkia oli kehuttu kauniiksi ja ihmeelliseksi, sellaiseksi, jossa parin päivän vierailu venyisi vähintään viikon mittaiseksi. Meitä tympi koko Luang Prabangissa vietetyn ajan ja välillä yhteiselo meni kiukutteluksi ja kitinäksi. Helteet ja yleinen negatiivinen vire saivat aikaan ajatusleikin: ”Minne menisit, jos nyt saisit mennä minne haluaisit?” Ja hetken aikaa pohdittuamme nousi esiin maita, jonne sen hetkisestä sijainnista ei olisi edes mikään mahdoton matka. Pari päivää ajatusleikkiä leikittyämme laitoimme reissumme suunnitelmat uusiksi ja päätimme Vietnamin sijasta ottaa lennot hieman pohjoisemmaksi.

trimmaaja

mummojapappa

Päätöksen teon jälkeen olo tuntui kummalta, saako näin edes tehdä? Että aivan ykskaks muuttaa suunnitelmia, ostaa lentoliput ja suuntaa sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet käyneet edes mielessä reissua suunnitellessa. Päätöksen ja edullisten lentolippujen löytämisen myötä kiukuttelu loppui kuin seinään, hymy palasi kasvoille, rinkat tuntuivat kevyemmiltä kantaa, ympäröivä maisema näytti kauniimmalta ja reissaaminen tuntui taas maailman parhaalta asialta. Iloista mieltä lisäsi pysähdys Vang Viengissä polkupyöräilyn ja tietenkin tubeilun parissa. Vang Viengistä jatkoimme matkaa kiemurtelevia teitä pitkin Laoksen piskuiseen pääkaupunkiin Vientianeen, jossa intensiivisen kaupunkiin tutustumiseen sijasta vietimme valtaosan ajasta tietokoneella jatkosuunnitelmia tehden. Ja aivan kuukauden loppupuolella vaihdoimme maisemaa Laoksen bambumajakylistä taivaita hipovien pilvenpiirtäjien Hong Kongiin.

kaappimopo

tuktukmai

Toisen kuukauden aikana raha-asiat pysyivät käsissä ennen Hong Kongiin saapumista. Pohjois-Thaimaa ja Laos olivat Etelä-Thaimaaseen verrattuna huomattavasti edullisempia ja reissaamisen sekä aktiiviteettienkin jälkeen päiväbudjetti pysyi alle kahdenkymmenen euron. Laoksessa majoitus oli Thaimaata edullisempaa, mutta esimerkiksi ruoka kaupassa pääsääntöisesti kalliimpaa. Varsinkin muualta tuotujen tuotteiden hinnat saivat haukkomaan henkeä ja Thaimaassa aloitettu murojen syönti sekä oman aamupalan valmistaminen saivat stopin Laoksessa ja siirryimme puputtamaan patonkia katukeittiöihin. Laoksessa joimme sen sijaan kahvia oikein urakalla, paikallinen, pehmeä ja aavistuksen makeahko (ilman kondensoitua maitoakin) Lao-kahvi kun oli todella hyvää!

Alkukuusta lähetimme postipaketin Suomeen Chiang Rain postista. Paketti seilaa Suomeen laivalla ja sen arveltiin olevan matkallaan kolmen kuukauden ajan. Olen aina välillä käynyt katsomassa paketin kuulumisia Thaimaan postin sivuilla. Paketin matka Bangkokiin taittui varsin vauhdikkaasti, jonka jälkeen se ilmeisesti on pakattu laivaan (toivottavasti) ja laitettu laineille. Toivottavasti se pääsisi käymään välillä maissakin, jotta näkisin, minkä maiden kautta se lopulta Suomeen päätyi. Ihailtavan tarkasti postin sivuilla näkee, mitä paketille on tehty: ”Laita pussiin, sulje pussi, hanki laukku…”

pakettilähetys

Kolmas kuukausi vietetään siis aikasempaa täysin erilaisissa maisemissa. Pääsemme hektisen suurkaupungin makuun Hong Kongissa ja lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaamme ihmeelliseen Japaniin! Pakko myöntää, että hieman jännittää, mutta oikein hyvällä tavalla. Ja olen aika varma, että ensi kuukaudestakin tulee mitä mainioin!

honkkari3

Mainokset

Arkea Chiang Maissa

Miten ihanaa onkaan syödä aamupalaa ihan kaksistaan omassa huoneessa, ostaa päivisin evästä jääkaappiin ja nautiskella iltapalaa elokuvaa katsellessa. Tai pestä pyykkiä ihan itse ja lukaista kirja jos toinenkin majatalon ilmastoidussa huoneessa välittämättä siitä, että ulkonakin olisi aurinkoinen ja kaunis keli.
Kuusi päivää Chiang Maissa on ollut yritystä elää arkea ja vain olla ilman suurempia paineita nähtävyyksien näkemisestä tai elämysten kokemisesta. Ja hyvin on aika kulunut, vaikkei suunnitelmia oikein minkään suhteen ole ollutkaan.

Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, vaikkakin asukkaita kaupungissa on vain noin 170 000 (kaupungin ympäristössä noin 1,5miljoonaa). Kaupunki on vaivatonta ottaa haltuunsa, vanhassa kaupungissa sekä muurien ulkopuolella pääkaduilla on helppo liikkua kävellen sekä pyörällä. Chiang Mai on suosittu kohde niin thaimaalaisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa, joten reissaajalle palveluita on saatavilla runsaasti. Vanhan kaupungin kadut ovatkin täynnä majataloja, pesulapalveluita, pieniä minimart-kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Hankalinta on vain valita, mitä haluaa.

Kaupungissa ja sen ympäristössä on yli 300 temppeliä. Kävimme tutustumassa majataloamme lähimpiin temppeleihin, joiden valastuja kultaisia kattoja ihastelimme parvekkeeltamme iltaisin. Mielenkiintoisin kaikista parvekkeeltamme näkyvistä pyhistä rakennuksista on osittain sortunut lanna-tyylinen chedi, joka on rakennettu 1441, ja jonka arvoidaan olleen muinaisen Chiang Main korkein rakennus. Wat Chedi Luang raunioitui osittain 1600-luvulla tapahtuneessa maanjäristyksessä ja 1990-luvulla sitä entisöitiin UNESCO:n ja Japanin valtion avustuksella. Entisöinnistä paikalliset ovat montaa mieltä, osa ajattelee sen olevan epäonnistunut ja entisöinnin tyylisuunnan olevan virheellinen, meidän silmiin ei suuria epäonnistumisia näkynyt. Temppelialueella on muutama hyvin iso puu, jotka ovat osittain talojakin korkeampia. Puut istutettiin 1800-luvulla ja niiden ajatellaan suojelevan Chiang Maita niin kauan kuin ovat pystyssä. Vielä näyttivät olevan tukevasti maassa ja koristeltu värikkäin huivein.

chedi

temppeli

Kuten suurimmassa osassa thaimaalaisia kaupunkeja, myös Chiang Maissa on lukemattomia erilaisia toreja ja markkinoita. Joka ilta Night Bazaarissa vanhan kaupungin muurien ulkopuolella kadut ja bazaarialue täyttyvät myyntipöydistä. Erikoisen tästä iltatorista tekee se, että myyntipaikat sijaitsevat osittain sisätiloissa, kuten myös ruokatori. Night Bazaarin viereisellä pienellä sivukujalla moskeijan edessä oli tarjolla erittäin edullisesti kaikenlaisia herkkuja, muunmuassa munkkeja! Kadun keskelle oli aseteltu pöytäryhmiä ja talojen välille vedetty iltaa valaisevia lamppuja. 10 bathin (0,25€) Pad Thai maistui oikein hyvälle seuraillessa kadun vilskettä ja ruokailevia paikallisia perheitä.

night

Sunnuntaisin Chiang Main suurimmat kadut Th Ratchadamnoen ja Th Ratchaphakhinai suljetaan kello neljän jälkeen ja autot väistyvät lukemattomien myyjien sekä asiakkaiden tieltä. Illan edetessä kadut olivat tupaten täynnä ja tuntui kuin kaikki Chiang Main asukkaat sekä turistit olisivat olleet liikenteessä yhtä aikaa. Sunnuntain kävelykadun tarjonta oli ilahduttava, tarjolla oli muutakin kuin samoja ”tuliaiskäsitöitä”, joita lähes kaikki käymämme markkinat ovat olleet täynnä. Asetuimme ruokanurkkaukseen ja napostelimme grillin vieressä erilaisia lihavartaita sekä kasan kevätkääryleitä. Harmitti vietävästi, ettei rinkkaani mahdu yhtään lisää tavaraa, ja että paluu Suomeen on vasta vuoden päästä, sillä nyt olisin nimittäin löytänyt kaikkea kivaa!
Ihmistungoksessa kadun keskellä oli säännöllisin välimatkoin erilaisia esiintyjiä sokeista soittajista räppäävään pikkutyttöön. Meidänkin kolikkomme kilisivät parhaimpien esiintyjien puolitäysiin astioihin.

alkukatu

tytto

kaupan

soittaja

tikut

hieronta

Vanhan kaupungin katujen varret ovat täynnä vuokrattavia polkupyöriä. Timon tervehdyttyä vuokrasimme polkupyörät majataloamme vastapäätä olevasta mummon pyöräpajasta ja pienen turvallisen pikkukujakierroksen jälkeen lähdimme etsimään muurien ulkopuolelta Kad Suan Kaew:n ostoskeskusta. Google maps ohjasi meitä hieman harhaan ja poljimme polkupyörillämme kaupungin valtaväylää hyvän matkaa vanhan kaupungin ulkopuolelle ja seikkailimme myös Chiang Main yliopiston kampusalueella. Kyllä me sen kauppakeskuksenkin löysimme, paluumatka takaisin majatalolle olikin sitten menomatkaa puolet lyhyempi.
Syynä kauppakeskusreissulle oli Pacsafen metallivaijerilla varustettu kameran kaulahihna, jonka jälleenmyyjä internetin mukaan oli Kad Suan Kaew:ssa. No kaulahihnaa ei reissulta löytynyt, sen sijaan löytyi pehmeää, tuoretta patonkia ja muita vehnäisiä herkkuja, sekä Timolle melkein uusi reppu. Reppu sai jäädä vielä mietintään, hinta kun oli lähes sama kuin Suomessa, mutta herkulliset kinkkujuustotäytteiset venhärullat kyllä maisteltiin.
Lukuisien kauppojen ja ruokapaikkojen (melkein sorruimme pitsan syöntiin) lisäksi kauppakeskuksessa oli pienimuotoiset nuorten animekokoontumiset. Käytävillä vilahteli neonvärisiä peruukkeja ja vaikka minkänäköistä asustusta, kauppakeskuksen sisäpihalla taas nuoret hyppivät ja moshasivat paikallisen hevibändin raskaiden sointujen tahdissa. Ihan hieman tuntui, ettemme kuulu joukkoon…

anime

Kun selvisimme hengissä ensimmäisestä pyöräilypäivästä, otimme pyörät vuokralle vielä tällekin päivälle ja haukasimme taas hieman isomman palasen. Vaelluskengät ovat olleet rinkan pohjalla jo liian pitkään käyttämättöminä, joten teimme suunnitelmia siirtymisestä vielä pohjoisemmaksi vaelluspolkujen ääreen. Tarvitsimme vain bussilipun seuraavalle päivälle. Ja kun niitä kukkaronnyörejä lupasin tässä kuussa kiristellä, niin taksin tai tuktuk-kyydin sijasta poljimme polkupyörällä reilun viiden kilometrin matkan liikenteen seassa bussiasemalle. Italian vuoden kestäneestä pyöräilykoulusta oli nyt apua ja Timon oli tyytyminen seuraamaan johtajaa. Paikallisbussi olisi kulkenut Soppongiin ainoastaan kello seitsemältä aamulla, joten jotta varmasti ehtisimme kulkupelin kyytiin, ostimme liput hieman myöhemmin lähtevään minibussiin. Huomenna näemme, ovatko pohjoisen kuskit yhtään etelänkollegoitaan rauhallisempia liikenteessä. Ja myös sen, onko ilma luvatusti viileämpää Thaimaan vuoristoisilla seuduilla, Chiang Maissa kun elohopea on tunnollisesti pysynyt +36 celsiuksessa.

molemmatpyorailee

maijupyora

Luetut kirjat: Anja Snellman Lemmikkikaupan tytöt, Mika Nousiainen Maaninkavaara
Pyörän vuokra 50 bth/vrk (n.1,3€)
Minibussi Chiang Mai-Soppong 250bth (6,6€)

Ensimmäinen kuukausi

Kuukausi sitten teimme viime hetken pakkauksia ja punnittiin rinkkoja vaa’alla. Jännitti, pelotti ja päässä pyöri vain yksi ajatus: ”kannattiko tätä tehdä sittenkäään?”, eikä niinkään odottavat ajatukset tulevista kokemuksista. Bangkok otti väsyneet alkumatkalaiset vastaan polttavan kuumana, meluisena ja hektisenä. Ilmassa oli heti alusta asti seikkailua erehtymisen, mutta myös uusien maisemien johdosta. Bangkokista päräytimme yöbussilla Myanmarin ja Thaimaan rajalle Koh Changin saaren tyynnyttävään syleilyyn. Viimeistään siellä, bungalowissa aaltojen liikettä kuunnellessa, tajusimme oikeasti olevamme elämämme matkalla ja maailman olevan meidän tämän vuoden ajan.

Haikein mielin jatkoimme matkaamme paratiisisaareltamme viidakkoseikkailuun Khao Sokin luonnonpuistoon ja sieltä taas edelleen läpimärkään vesisotaan Krabille. Kuukauden puolivälissä teimme erheliikkeen Railayn turistirannoille. Tulipa käytyä, ei tarvitse ainakaan sitä harmitella. Kolmannen viikon kohdalla sairaistuin mahatautiin. Aika Koh Lantalla meni sairastellessa, ja koko saari jäi minulle ainakin hyvin etäiseksi. Ja juuri kun itse aloin toipua taudista, oli Timon vuoro sairastua. Töpeksimme Bangkokin kyytien kanssa ja lopulta teimme äkkinäisen suunnitelman muutoksen ja lensimme Pohjois-Thaimaaseen Chiang Maihin.

Kuukauden aikana olemme liikkuneet Thaimaassa 2800km bussilla, minibusseilla, pitkähäntäveneillä, lautoilla, takseilla ja lentokoneilla. Olemme käyneet etelässä katsomassa vaaleita hiekkarantoja ja karstikivikallioita, juuri niitä luonnonmuotoilemia nähtävyyksiä, joista Thaimaa on tunnettu. Ja juuri siellä törmänneet myös siihen Thaimaan turistiseen puoleen ja sulautuneet reppureissaajien alati kasvavaan massaan.

auto

Kuukauden aikana emme ole kuulleet sanaakaan suomea, muuta kuin toistemme suusta. Saksaa, amerikanenglantia, australianenglantia ja ruotsia olemme kuulleet senkin edestä. Itsekin olen päässyt puhumaan jopa italiaa, jota jonkun lauseen sain kaikistettua ulos, saksan kanssa kävi vielä heikommin. Thaita olemme oppineet kiitoksen ja hein verran, ehkä tässä olisi asia, johon voisi purkaa energiaansa seuraavan kuukauden aikana. Thaimaalaisten vakiolausetta, ”Same same, but different!”, sen sijaan on kuultu huvittavuudesta kyllästymiseen asti.

Kuukauden aikana olemme olleet nenät kiinni kirjoissa, kantaneet rinkoissa liian monta tarinaa, mutta välillä myös tehneet vaihtokauppaa jo luetuilla kirjoilla. Ensimmäisen kuukauden aikana olemme hidastaneet tahtia ja välillä havahtuneet siihen, ettei kumpikaan tiedä, mikä päivä tänään on.

Pikkuhiljaa ihoni on muuttunut maalarinvalkoisesta luonnonvalkoiseen, Timolla rusketus on jo vaalean paahdon luokkaa. Hiuksiin on ilmestynyt vaaleita raitoja ja jalkapöytiin komeat rajat sandaaleista. Olemme tyhjentäneet majapaikkoihin rinkkoja turhista kamppeista, jotka Suomessa noviiseina reppuihimme pakkasimme. Reittimme ja käyttämämme majapaikat voikin jäljittää jättämiemme tavaroiden perusteella.

puu

Olimme suuntaa-antavasti suunnitelleet tälle kuukaudelle 20€ päiväbudjettia henkilöä kohden. Retkien ja runsaan paikasta toiseen siirtymisen vuoksi budjetti hieman ylittyi. Molempien sairastelu onneksi tasapainotti edes aavistuksen tiliä, ruoka kun ei maistunut eikä aktiviteettipäristely kiinnostanut. Ensi kuussa siis laitetaan hieman vyötä kireämmälle ja raotetaan kukkaroa aavistuksen harvemmin.

Ensimmäinen kuukausi on siis mennyt oikein mukavissa merkeissä. Koti-ikävä ei ole pahemmin päässyt iskemään ja reissuintoa riittää vielä runsaasti! Ensi kuukausi vietetään täällä Pohjois-Thaimaassa ja ehkä jo siirrytään rajojen ulkopuolelle muihin maisemiin.

Kiitos kaikille mukana olleille, sivuja on pelkästään tämän kuukauden aikana käyty katsomassa yli 5000 kertaa! Taitaa siellä ruudun takana siis joku muukin meidän tarinaa seurata kuin isäni. Toivottavasti pysytte kaikki mukana seikkailumme loppuun saakka!

tori

Pyykkipäivä

Kävelen kylpyhuoneeseen, avaan likavaatekorin kannen ja lajittelen samanväriset koneeseen. Mittaan pesupulverin, laitan kannen kiinni, asetan oikean pesuohjelman ja säädän lämpötilan. Muistan vielä lopuksi avata hanan. Reilun tunnin päästä avaan koneen luukun ja asettelen puhtaat pyykit kuivumaan kuivaustelineeseen. Suomessa ollessa toistin tämän toimenpiteen lähes päivittäin ja joinain päivinä useammankin kerran. Yleensä pyykinpesu tuntui pakkopullalta ja kuivat pyykit saattoivat jäädä narulle useammaksikin päiväksi, ihan vain, jotta olisivat varmasti kuivia. Täällä maailmalla tuo kotoinen pyykinpesurumba kuulostaa ihanan helpolta, mutta toisaalta taas ihmettelee omaa turhamaisuuttaan ja tuhlaavaisuuttaan, tuskin suurin osa noista pyykeistä oikeasti yhden käyttökerran jälkeen välittömän pesun tarpeessa olikaan.

Rinkkaani mahtuu 65 litraa tavaraa. Vaelluskengät ovat sulassa sovussa bikinien, shortsien, kirjojen ja erilaisten latureiden kanssa. Toppeja ja t-paitoja minulla on matkassa kuusi erilaista, hameita kaksi, niin myös shortseja. Farkut löytyvät, sekä vaellushousut. Pitkähihaisia paitoja on 4, hieman liikaa näin kuumiin olosuhteisiin, mutta varmasti tarpeeseen myöhemmin. Sukkia on kuudet, joista tosin olen vain paria reissulla tarvinnut. Ja silti, joka päivä minulla on puhtaat vaatteet päällä ja likapyykille riittää korin sijasta pieni pussi.

pyykki

Pääosan pyykistä olemme pesseet käsin. Välillä pyykinpesu on vaatinut jonkin verran jopa luovuutta, kaikkialla kun ei ole tulppaa pitämässä vettä käsienpesualtaassa. Ja taas toisaalta kaikkialla ei ole niitä käsinpesualtaita, tai sitten ne eivät ole siinä kunnossa, että niissä pyykkiänsä haluaisi pestä. Olemme kehitelleet äärettömän kätevän käsipesukoneen, pesukonepussin! Ota tukeva, puhdas muovipussi, laita pieni määrä pyykkiä pussiin, mittaa pesuaine ja valuta pussiin sopiva määrä vettä, niin että pyykit kastuvat. Kiepsauta pussin suu kierteelle tai solmi se. Ja voilà, pesukonepussi on valmis toimintaan! Pyörittele pyykkejä edestakaisin pussissa, höykkyytä pussia oikein kunnolla ja jos oikein villiksi rupeat, niin heiluta vielä ilmassa linkomaisesti. Pahoja tahroja kannattaa hinkata vielä ihan käsinkin, jotta tulee varmasti puhdasta. Ota pyykit pussista ja huuhtele joko uudessa puhtaassa pussissa vettä välillä vaihtaen, tai sitten juoksevan veden alla. Viritä pyykkinaru ulos varjoisaan (auringossa vaatteiden värit tuppaavat haalistumaan) ja tuuliseen (jos mahdollista) paikkaan.

Käsipyykillä peseytyvät kätevästi pikkupyykit, alusvaatteet ja kevyet topit, mutta isommat ja likaisemmat vaativat yleensä ihan oikean pesukonepesun. Thaimaassa lähes jokaisessa kylässä tarjotaan pesulapalveluita, joissa likaisen pyykin saa seuraavaksi päiväksi takaisin pestynä ja silitettynä 30-50bth/kg. Ja jos rahaa tarjoaa hieman lisää, onnistuu likapyykin puhdistus joissain tapauksissa myös samalle päivälle. Jonkin verran olemme kuulleet, että joskus pyykki on tullut värjäytyneenä ja edelleen tahraisena takaisin, mutta meillä ainakin kaikki pyykki on ollut moitteetonta ja siististi hoidettua.

pesula

Saavuimme eilen Chiang Maihin ja illalla seikkailin vielä pimeän aikaan vanhan kaupungin sokkeloisia katuja kauppaa etsiessäni. Bongasin tuolla reissulla kolikkopesulan, jonka palveluita kävin tänään testaamassa. Yhden koneellisen pesu maksoi 40bth ja koneeseen mahtui kerrallaan seitsemän kiloa pyykkiä. Oma kasani näytti mitättömän pieneltä pesukoneen pohjalla, sen verran kokoa tuolla laitoksella oli. Pesukone hyrskäsi tunnin verran, jonka jälkeen siirsin pyykkini kuivausrumpuun, jossa tunnin karusellikierros kustansi 40bth. Hintaa pyykinpesulle tuli siis 80bth ja aikaa tuhraantui kaksi tuntia. Jos pyykkiä olisi ollut hieman enemmän, olisi tämä ehdottomasti noita valmiita pyykkipalveluita halvempi vaihtoehto.

Parasta kuitenkin tässä pesulakäynnissä oli se kahden tunnin odotteluaika. Koska Timo makaa edelleen toipilaana sängyn pohjalla, tutkailin itsekseni pesulan ja meidän majatalon läheisiä pieniä kujia ja hetki hetkeltä ihastuin enemmän ja enemmän kaupunkiin. Vanhaa kaupunkia halkovat muutamat suuret päätiet, joiden välissä kulkee pieniä sokkeloisia kujia, joista suurin osa on niin kapeita, etteivät autot niillä mahdu kulkemaan. Thaimaassa tuntuu hiljaisuus olevan hyvin harvinaista herkkua, mutta keskellä tätä suurta kaupunkia koin hetkellistä rauhaa ja hiljaisuutta rikkoi ainoastaan tuulikellojen kilkatus. Pikkukujilla vastaantulijat hymyilivät ja porttien raoista pääsi kurkistamaan paikallisten koteihin. Huomenna vuokraan polkupyörän ja jatkan tutkailuja vanhan kaupungin toisellekin reunalle, ehkä uskallan myös vanhaa kaupunkia ympäröivien muurien ulkopuolelle.

kylttimai

kukkamai

pyoramai

rukousmai

pyora2mai

linnutmai

Matkustamisen sietämätön keveys

Tärkeintä on matka, ei määränpää. Olette varmaan kuulleet sanonnan aikasemminkin ja ajatelleet sen sisällön kuvastavan oikeaa tapaa reissata. Matka ei ole pelkästään siirtymistä paikasta A paikkaan B, vaan ihmeellinen elämys itsessään. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Matkalla Koh Lantalta Chiang Maihin päämäärän saavuttaminen tuntui paljon paremmalta kuin matkalla olo.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, se lienee myös tuttu sanonta teille kaikille. Tällä samaisella matkalla oma tyhmyys kostautui, ja ruumiin lisäksi siitä kärsi myös lompakko. Vaikka takana on melkein kuukausi kovaa reissukoulua, eivät ihan kaikki opit ole vielä menneet perille. Ja kun vielä reissaa ilman suurempia suunnitelmia ja ilman käsitystä ajasta, päivästä tai kuukaudesta, voi välillä vastaan tulla ongelmia.

Varatessamme majapaikastamme pikkubussia Trangin kaupunkiin, kertoi majapaikkamme emäntä, että seuraavan päivän yöjuna on jo buukattu täyteen. Koska olemme skeptisiä sieluja, piti tämä asia käydä ihan paikan päällä varmistamassa. Ennen sitä tosin istuimme kaksi ja puoli tuntia ihmisiä ja laukkuja täyteen ahdetussa pikkubussissa, jonka kuskin kaasujalka oli ilmeisesti liimattu kaasupolkimeen ja kaasupoljin taas teipattu tai naulattu kiinni auton lattiaan. Teimme luultavasti jonkin sortin nopeusennätyksen Koh Lantan ja Trangin välisellä maantieosuudella, ja varmasti tuon matkan aikana moni pakun sisällä oleva matkustaja lähetti pieniä pyyntöjä yläilmoihin. Raskaan kaasujalan omaaminen ja järjettömiin ohituksiin kykeneminen täytyy olla kaksi tärkeintä lähinnä turisteja kuskaavien minibussien kuskien palkkausperustetta.

Trangin juna-aseman lipunmyyjä totesi saman kuin majatalommekin emäntä, junan makuupaikat olivat täysin loppuunmyydyt seuraavilta kolmelta päivältä. Istumapaikkoja olisi kyllä jäljellä kolmosluokassa. Kävimme katsastamassa kiinnostuksen vuoksi kolmannen luokan vaunun ja eihän se houkuttanut lähes 14 tunnin yölliseen matkantekoon. Penkit olivat yhtenäistä riviä ja lähes ilman pehmusteita. WC:tä ei löytynyt ja katon tuulettimet eivät toimineet. Odotin koko ajan, että jostain penkin alta esiin tulee kana, koska luultavasti niitäkin vaunuissa aina välillä näkee. Hinta ei tosin ollut paha, mutta silti, ei kiitos.

Trangissa aika tuntui pysähtyneen, kadulla vilisti näin söpöjä tuktukeja.

Trangissa aika tuntui pysähtyneen, kadulla vilisti näin söpöjä tuktukeja.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut matkustaa takaisin Bangkokiin pariksi päiväksi ja hankkia sieltä Vietnamin viisumit. Koska emme olleet ottaneet huomioon laisinkaan yöjunien suurta suosiota Thaimaassa ja suunnitelleet reissuamme hieman seuraavaa päivää pidemmälle, olimme nyt ilman jatkoyhteyttä, ilman majapaikkaa ja täysin ilman suunnitelmaa. Istahdimme juna-aseman penkeille tuumimaan asiaa ja pistimme liikkuvan toimiston pystyyn. Muistelin, että Trangista saattaisi kulkea myös yöbussi Bangkokiin, ja koska yöbussi Bangkokista Ranongiin alkureissusta oli hyvinkin positiivinen kokemus, päätimme kysäistä asiaa läheisestä turisti-infosta/matkatoimistosta. Bussikin oli jo myyty loppuun, joten vaihtoehdon vähenivät. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, soitti matkatoimiston virkailija jo pari puhelua ja etsi meille tarjouksen lennosta Bangkokiin. Lentoyhteys Bangkokista Chiang Maihinkin löytyi, joten suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. Viisuminhakureissun sijaan siirtyisimme suoraan Trangista Chiang Maihin kulkematta lähtöruudun (Bangkokin) kautta. Vietnamin viisumit hankkisimme Vientianesta Laoksesta. Vielä kun löysimme äärettömän siistin ja melko kohtuuhintaisen huoneen juna-aseman lähistöltä, alkoi tuntua, että asioilla on tapana järjestyä.

Kevein mielin ja nälkäisinä kävelimme Trangin iltatorille, jossa kojuja jo pikkuhiljaa availtiin. Lukemattomien kenkien, feikkilaukkujen ja -lompakoiden seasta nousi satoja eri ruoan tuoksuja. Myyntipöydät olivat täynnä erilaisia kastikkeita, grillattuja lihoja, savustettuja kaloja, makeita leivoksia, pieniä naposteltavia ja annoksia myös suurempaan nälkään. Myyjät kokkasivat tulisilla pannuillaan illallista nälkäisille trangilaisille. Iltatorit ovat hyvin suosittuja Thaimaassa ja lähes jokaisesta kaupungista sellainen löytyy ainakin osan viikkoa. Ruuat ovat halpoja ja hyviä, ruoka-annoksen saa yleensä noin eurolla. Osalla thaimaalaisista ei ole keittiötä laisinkaan, joten päivä- ja iltatorit tarjoavat heille päivän lämpimän aterian. Löysin eräältä myyntipöydältä hieman pullan näköisiä leivonnaisia, jotka nappasin mukaani. Maku oli hyvin lähellä kotoista pullaa, tosin ilman kaardemummaa. Yllätyksenä sisällä oli vaaleanvihreä, makea möykky, joka kyllä ensi-ihmetyksen jälkeen passasi hyvin pullan sisälle.

ruokatrang

pullat

Timo alkoi voida pahoin iltatorilla, ja lämpimän ruuan ostamisen ja kaupunkiin tutustumisen sijaan talsimme takaisin hotelliimme. Pikkuhiljaa kuume alkoi nousta ja oireet vaikuttivat hyvinkin tutuilta. Hoitajan ja sairastajan osat vaihtuivat lennosta ja yö menikin molemmilla hyvin pätkittäisesti nukkuen ja jännittäen selvittäisiinkö aamulla matkaan.

Vaikka lennot olivat lyhyitä, tuntui matkustuspäivä kestävän ikuisuuden. Odottelimme Bangkokin Don Muang:in lentokentälle vaihtoyhteyttä kuutisen tuntia, Timo nukkuen ja minä kirjoitellen. Pitkä päivä ja matkustaminen kipeänäkin palkittiin illalla, kun saavuimme Chiang Maihin. Päivällä varaamani guesthouse osottautui loistopaikaksi ja vielä ennen totaalista uupahtamista saattoi parvekkeelta ihailla kukkuloiden taakse laskevaa aurinkoa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Olivat järjestäneet minulle yksityiskonttorin lentokentälle blogin päivitystä varten.

Olivat järjestäneet minulle yksityiskonttorin lentokentälle blogin päivitystä varten.


Pullapaketti 20bth
Lentoliput Nokair Trang-Bangkok, Bangkok-Chiang Mai 5100bth/hlö
Taksi Chiang Main lentokenttä-Old Town 120bth
Majoitus Chiang Mai, Na Inn 650bth/yö