Nyt mennään!!!

Itkut on itketty ja hyvästit heitetty. Kaikki tarvittava on pakattu, ja se mikä uupuu, sitä ei tarvita. Ensimmäinen lento on takana ja edessä on toinen maan rajojen ulkopuolelle. Mieli on avoin ja sydän pakahtumaisillaan. Nyt se alkaa, meidän elämämme seikkailu!

IMG_1027

Mainokset

Nyt pakataan (panikoidaan)!

Perhoset ovat muuttaneet vatsaani, niiden siiveniskut kutittelevat mahanpohjassa. Yöunet katkeavat kuin veitsellä leikaten pakonomaisiin pakkausajatuksiin. Vaikka kuinka yritän keskittyä tekemiseen, välillä ajatukset harhailevat ja salakavalasti kyynel kostuttaa silmäkulman. Ah, lähtemisen ihana haikeus!

Matkakuume ja paniikki ovat siis tulleet taloon: jännittää, pelottaa, itkettää, naurattaa. Joka toinen lause Timolle on ”Mieti, kohta ollaan palmun alla!” ja äidin joka toinen lause päättyy: ”…älkää lähtekö!” Kauhulla odotan huomisia hyvästejä lentokentällä; itkustani ei saata tulla loppua, ja voi olla, että viime hetkellä tarraan johonkin tukevasti paikallaan olevaan tankoon, ettei tarvitsisikaan lähteä.

Pakkausoperaation aloitimme käsittelemällä rinkat (ja moskiittoverkon) permetriiniä sisältävällä BioKill- öttimöttiäismyrkyllä. Sen pitäisi pitää luteet ja kaikenlaiset salamatkustajat poissa repuistamme. Ja muille matkailijoille vinkki: Kodin Terrasta löytyi hieman huokemmalla hinnalla kuin netin seikkailukaupoista (ja ilman postikuluja). Vaatteet käärimme minigrip-pussien sisään. Tavarat pysyvät hyvässä järjestyksessä ja jos niin huonosti käy, etteivät öttiäiset kunniota Biokilliä, toimii pussi ihan fyysisenä esteenä kaikenmaailman mönkiäisille. Toinen asia sitten on se, kuinka kauan tavarat niihin pusseihin reissussa eksyvät…

Timon tyylinäyte ötököiden häädöstä. All bugs will stay away from my backpack with Biokill handling.

Timon tyylinäyte ötököiden häädöstä. All bugs will stay away from my backpack with Biokill handling.

Hankalaa pakkaamisesta tekee se, että suunnitelmissamme on matkustaa muuallakin kuin ikuisen kesän maissa. Shortsien ja bikinien lisäksi mukaan tulee pakata myös jotain vähän enemmän säätä kestävää. Paksuimmat kalsarit jätämme suosiolla kotiin, ne aiomme ostaa matkalta, mutta tukevat vaelluskengät, kuoriasut ja kevyet pipot sullomme rinkkaan. Ja kun ohjesääntönä on pakata rinkkaan alle 15 kilogrammaa kampetta (joidenkin halpalentoyhtiöiden matkatavaroiden painorajoitukset ovat melkoisen niukkoja), on tavaroiden valikointi aika haastavaa. Tällä hetkellä tavaroiden karsinnan jälkeen oma rinkkani painaa hieman päälle 14 kg, käsimatkatavarat viitisen kiloa. Ja tosihan on, että mitä vähemmän tavaraa kannettavana, sitä mukavampaa tallustelu rinkka selässä on.

Timon tyylinäyte järjestelmällisyydestä. Oma  rinkkani ei ehkä kestä tarkastelua. Timo´s style of packing.

Timon tyylinäyte järjestelmällisyydestä. Oma rinkkani ei ehkä kestä tarkastelua. Timo´s style of packing.

Eilisen vietimme vanhempiemme kanssa lumikenkäretkellä. Suomen kevättalvi pisti parastaan: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja laavun katon reunalta lumi suli tippuviksi vesipisaroiksi. Nuotiolla istuessa tarttui jo vähän väriä kasvoille. Nyt kun kovimmat pakkaset on selätetty (toivottavasti), niin olisihan täällä Suomessakin viihtynyt vielä hetkisen kevättä ihmetellen. Toisaalta on ihana ajatella, että vuoden päästä palaamme juuri talven parhaimpaan aikaan -kun ilmassa on jo lupaus keväästä.

Last minute snowshoe walking trip.

Last minute snowshoe walking trip.

The best part of the walking trip: packed lunch and fire.

The best part of the walking trip: packed lunch on the campfire.

Rahavyö

Taskuvarkaat ovat valitettavan yleisiä maailman metropoleissa, miksei myös pienemmissä kylissä. Jotta omat rahat eivät päätyisi pitkäkyntisten taskuun, kannattaa maalaisjärjen käytön lisäksi keksiä rahoille useita eri piiloja. Timo tahtoi reissuun vyön näköistä rahavyötä, ja kun nettikaupoista ei mieleistä löytynyt, väkersin sen itse. Vei ehkä viisi minuuttia elämästä ja on niin helppo tehdä, että jokainen ompelukoneen edes joskus nähnyt tähän kykenee. Siksipäs päätin jakaa vinkin myös teille kaikille.

IMG_0678

Huomiota herättämättömään rahavyöhön tarvitsee tavallisen canvasvyön ja napakan vetoketjun, jonka toinen pää on suljettu. Mitä leveämpi vyö ja mitä leveämpi/ pidempi vetoketju, sitä enemmän tilaa rahoille. Ostin 30cm pitkän ketjun, jolloin tilaa on ainakin kolmelle setelirullalle (dollareilla testasin).

IMG_0693

Laitoin vetoketjun vyön solkipäähän noin 4 cm soljesta, mutta paikalla ei suurempaa merkitystä ole, kunhan vetoketju ei ole siinä vyön vapaana roikkuvassa päässä.

IMG_0701

Jotta vetoketjupussista tulisi mahdollisimman tiivis, ompelin vetoketjun suljetuksi suorakulmioksi, toisin sanoen taitoin vetoketjun kankaiset häntäpäät tasaisesti vetoketjun alle ja ompelin niiden päältä, jolloin ”vetoketjupussista” tuli suljettu. Jos taas haluaa rahoilleen enemmän tilaa, voi ketjun ommella venyvään kangassuorakulmioon ja ommella kankaan kiinni vyöhön. Tällöin rahoille tulee rutkasti lisää tilaa, mutta pussukka saattaa myös näkyä vyön alta.

IMG_0706

Nurjalta puolelta ommelta ei näy kuin hyvin läheisessä tarkastelussa, joten vorot eivät varmasti tiedä, että vyötäröllä on piilossa pätäkkää. Setelit kannattaa vielä pyöräyttää pienen minigrip-pussin sisään, jottei setelien kulmat jää vetoketjun väliin sitä suljettaessa tai avatessa.

IMG_0720

Rahavyön lisäksi otamme reissuun matkaan kaulapussin ja leveän, kankaisen vaatteiden alle laitettavan rahavyön, johon myös passi mahtuu. Lisäksi eri dokumenteille, passikuville ja tärkeille papereille on matkaan lähdössä tuollainen isompi matkakukkaro. Kaikista dokumenteista on myös paperikopiot, mutta myös skannatut kopiot tietokoneella ja sähköpostissa. Hyviä lisävinkkejä rahojensa suojaamiseen matkalla löytyy tästä Yhteishyvän artikkelista.

IMG_0723

Missä oot matkakuume?

Lähtöön on kaksi viikkoa ja jostain syystä en vain kykene ymmärtämään asiaa. Piti ihan kalenterista tarkistaa miten pitkän ajan päästä lähtöpäivä oikeasti olikaan. Mieli on edelleen pelottavankin seesteinen, aivan kuin emme olisikaan mitään järisyttävää tekemässä. Ehkä ymmärrys asiasta tulee vasta tien päällä ja toivottavasti tuolloin reaktio on ainoastaan positiivinen.

Muuton jälkeen elämä on sujunut lomaillen Kainuun vaaramaisemissa. Timo on sovittanut suksia jalkaansa ja minä olen kulutellut lenkkitossujen pohjia. Hevosen selkäänkin olen päässyt ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen. Olemme siis viettäneet hiihtolomaa viimeisen kymmenen vuoden pitämättömien hiihtolomien edestä. Ja mikä tärkeintä, olemme päässeet lomafiiliksiin!

Itse heitin jäähyväiskiertueen Pohjanmaalle kavereita hyvästelemään. Vierailin ystäväni talotyömaalla ja toimin makutuomarina kaakelikaupassa. Toisen ystäväni kanssa palasin opinahjolleni ja koin pienen nostalgiatripin klinikan käytäviä kävellessä ja kahvia kiltahuoneella kaataessa. Onneksi opiskeluajat ovat jo takanapäin, ja toisaalta, kaakelin valinnat omalla kohdallani edessä vasta tulevaisuudessa.

Viimeisinä päivinä Kuopiossa saimme vakuutuksetkin vihdoin hankittua. Kyselin tarjouksia lähes jokaisesta vakuutusyhtiöstä, ja kyllähän niiden välillä huimia eroja oli! Halvimman ja kalleimman tarjouksen väliin mahtui 600 euroa, samoin korvauskäytännöissä oli eroja eri vakuutusyhtiöiden kesken. Päädyimme lopulta Fennian tarjoamaan perheen matkavakuutukseen urheilulaajennuksilla sekä normaalia matka- ja matkatavaravakuutusta suuremmilla korvaussummilla. Vakuutuksen hinta kahdelle ihmiselle huiteli tuolla 1000 euron tietämillä, joka kuitenkin oli melkoisen huokea verrattuna esimerkiksi Tapiolan vastaavaan. Ja vaikka kuinka tyhmältä tuntui kysellä ”korvaako vakutus, jos…?” -kysymyksiä vakuutusvirkailijoilta, niin kyllä se kannatti, kaikkea kun ei vakuutusehdoista käy ilmi. Helsingin Sanomat on selvittänyt neljän suurimman matkavakuutusta tarjoavan vakuutusyhtiön korvauskäytäntöjä joissain erikoisissa tilanteissa. Itse en muistanut kysyä eläinten aiheuttamista vahingoista, muttei kyllä villisikareissukaan mieleen tullut…

Huomenna menen hakemaan pankista reissurahaa; vaihdoin euroja pieneen määrään dollareita sekä Thaimaan batheja. Jos niillä alkuun pääsisi. Lisäksi kävin ostamassa pätkän vetoketjua Timolle tehtävään rahavyöhön. Pitisikö vielä rinkkaankin ommella jonkinlaisia salataskuja käteisvaroille…? Jospa se matkakuumekin kohta jo polttelisi, tai ainakin ne ulkomaan valuutat siellä rahavyön kätköissä.

Pahvilaatikoita ja kuplamuovia

Puuh, muutto on kunnialla suoritettu. En olisi jaksanut kääriä enää yhtään epämääräisen muotoista esinettä kuplamuoviin tai mahduttaa tavaroita pahvilaatikoihin. Tai ylipäänsä miettiä, mitä tavaroita tarvitsemme vielä kuukauden aikana, saatikaan sitten reissun päällä. Tällä hetkellä asunnossa voi keskustella oman kaikunsa kanssa ja vaikkapa juosta lenkin olohuoneessa. Keittiössä sijaitsee talon viihdekeskus, eli tietokokone, kierrätykseen menevän ruokapöydän päällä, olohuoneen nurkassa nököttää yksinäinen, onneton peikonlehti ja makuuhuoneen lattialla makaavat kaksi patjaa toimittavat sängyn virkaa. Voi miten kodikasta! Eilen illalla Timo imuroi otsalampun valossa, koska kattolamputkin on jo viety jatkosäilytykseen. Onneksi päivät alkavat olla jo pidempiä, joten valoa asunnossa riittää jo melkein iltakuuteen saakka.

Vaikka tietoisesti olemme pyrkineet välttämään minkään ylimääräisen ostamista reissun säästöoperaation aikana, ja vaikka ennen muuttoa veimme roimasti tavaraa kierrätyskeskukseen sekä möimme osan kavereille, yllätti muutossa siirtyvän tavaran määrä silti. Tavaroiden jatkosijoituspaikassa laatikkopinot hipoivat kattoa ja vain tarkan järjestyksen ansiosta varastohuoneen oven sai kiinni. Riittäisikö kahdelle ihmiselle vähempikin roina?
Tämän pakkausrumban ja tavara-ahdistuksen jälkeen elämä vuoden ajan pelkästään rinkkoihin mahtuvien tavaroiden kanssa voi olla jopa helpottavaa, ainakin alkumatkasta ennen ensimmäistä virttyneiden vaatteiden aiheuttamaa vaatekriisiä.

Luin taannoin Helsingin Sanomien artikkelin Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentista. Dokumentissa 26-vuotias Luukkainen raahaa aivan koko omaisuutensa asunnostaan varastoon ja hakee sieltä päivittäin yhden tavaran, jota ajattelee tarvitsevansa. Viikon kuluttua hän on saanut vaatteet päällensä. Ja vuoden aikana hän huomaa, että aika vähälläkin pärjää ja ilmeisesti olokin on huomattavasti kevyempi, kuin suuren tavaramäärän ympäröimänä. Jospa mekin huomaisimme saman reissun aikana.

Seuraavaksi voi siirtääkin ajatuksensa vähän pienempiin pakkauksiin, nimittäin rinkan pakkaamiseen. Toivottavasti hyvä ajatus vähällä pärjäämisestä toteutuu jo siinä, etteivät aivan turhat kamppeet kiertäisi maailmaa ympäri.

Muuttopuuhia

Muuttopuuhia