Puraisu Isoa Omenaa

Limassa samassa Airbnb-majapaikassa asusti kanssamme sanfranciscolainen John, joka maalaili terassilla istuessamme eteemme kuvia New Yorkista. Yhdysvaltojen kuuluisimman kaupungin talot nousivat emäntämme Ana Marian kirkkaankeltaisen terassimme takaa, mielikuvituksessamme ne terassinväriset taksit tööttäilivät juuri siinä meidän talomme jykevän takorautaportin takana ja kun hieman pinnistelimme, pystyimme näkemään silmät kiinni laittaessamme Central Parkin leveät puistotiet, joiden ylle kaartuvat tammenoksat loivat varjoa kesähelteillä. Vesi herahti kielelle Johnin kertoessa New Yorkin herkuista, kaupungista löytyvät aivan varmasti kaikki maailman maut, söpöt kahvilat ja upeat ravintolat.

Mieleen jäi kytemään Johnin kertomat herkkuruuat, soijalatet ja kuppikakut, sekä toivomus päästä kurkkaamaan New Yorkilaiseen ravintolakulttuuriin hieman tarkemmin. Tällä reissulla ruoka on ollut toissijainen asia, rahat on laitettu muihin elämyksiin ja varsin usein kukkaron nyörit ovat tuntuneet tiukoilta ravintolaa valitessa. Perussa ja Boliviassa syydimme kolikoita hieman anteliaammin ruokaelämyksiin ja istuimme varsin usein päivällisaikaan siellä kylän hienoimmassa ravintolassa. Ja kun jollekin himolle antaa pikkusormen, vie se laulun mukaan koko käden. Niinpä New Yorkissakin vieraillessa suunnitelmissa oli vaihtaa kuppinuudelit johonkin ihan muuhun.

nyf11

Satuimme kylmään, pakkasessa värjöttelevään kaupunkiin ruokaelämysten suhteen aivan oikeaan aikaan. Meneillään oli NYC Restaurant Week, joka on järjestetty kaksi kertaa vuodessa jo 21 vuoden ajan. Festivaalin nimi huijaa hieman, sillä oikeasti tuo ravintolajuhla kestää kolme viikkoa, joiden aikana yli 300 kaupungin ravintolaa tarjoaa lounas- ja illallismenun varsin huokeaan hintaan (lounas 25$ ja illallinen 35$). Päädyimme festivaalin viimeisenä päivänä amerikkalaista finediningiä tarjoavaan yhden Michelin tähden ravintolaan Dovetailiin aivan American Museum of Natural History:n takakaduille. Odotukset olivat korkealla, se kuuluisa tähtihän tekee ruuasta varmasti maistuvaa. Miltei tuntiin venynyt vapautuvan pöydän odotteluaika ja sitä seurannut kiireinen tarjoilu saivat pienen ärtymyksen pintaan. Piilevä turhautuminen taisi maistua myös ruuassa, se kun ei soitellut ihan niitä ruokataivaan fanfaareja. Hyvää siis oli, muttei kuitenkaan ihan niiin spesiaalia, kuin ajattelimme etukäteen. Meidän pienestä pettymyksestä huolimatta NYC Restaurant Week on varmasti kokemisen arvoinen, kolmensadan ravintolan joukossa ihan varmasti löytyy niitä helmiäkin. Seuraavan kerran NYC Restaurant week:in puitteissa ravintoloihin pääsee syömään kesällä, seuraa festivaalin facebook-sivuja, kesän ruokaviikkojen päivämäärien pitäisi tulla julki ihan pian!

nyf9

Hienompien ravintoloiden lisäksi kaupunkiin saapuessamme oli meillä tarkoitus tutustua myös siihen amerikkalaiseen pikaruokaan. Ja nyt tarkoituksena ei todellakaan ollut ahtaa hampparia naamaan mäkkärillä tai hakea tacoja Taco Bellistä, vaan tutustua ns. hieman parempiin, pienemmässä mittakaavassa toimiviin pikaruokaravintoloihin. New Yorkin kaduilla laahustellessa nenä yläilmoihin käännettynä unohdimme usein siirtyä ajallaan kaupungin humusta ruokapatojen ääreen ja kun vihdoin ja viimein kuulimme mahojemme murinan katujen hälinän yli, oli molempien nälkä jo aivan sietämätön. Verensokerin laskiessa kriittisen alhaalle unohtuivat mielestä ne lukemattomat ravintolat, joita meille oli suositeltu, ja käsi hamuili lähimmän ruokapaikalta näyttävän paikan ovenkahvaa. Ensimmäisenä iltana seisoimme pitkän lentomatkan ja lähikujien tutustumisen jälkeen Shake Shackintiskillä ja melkein tirskautin väsymyksen jälkeisen onnenkyyneleen haukatessani palasen ravintolan portobellopihvistä kasvisburgeria. Taivaallista, hyvää, fantastista, ihanaa!
Pikaiset burritot taas napattiin nassuun Chipotlessa, jonka liukuhihnalla tehdyt meksikolaisherkut eivät kyllä mielestämme hävenneet laisinkaan Lincoln Squaren lähistöllä sijaitsevan meksikolaisravintola Harry´s:in burritoille. Tosin tuolla Harry´s:llä meksikolaispöperöt saivat kyytiä Brooklyn Breweryn maltaalla. Brooklynin olutpanimoon on muuten mahdollista päästä tutustumaan ja samalla kierroksella voi myös maistella newyorkilaispanimon herkkuja. Lisää tietoa löytyy täältä.

Suomalaisiin naistenlehtiin on jo muutaman vuoden ajan ujuttautunut söpöjä kuvia cupcakeista eli kuppikakuista. New Yorkissa kävelimme lukuisien söpöjen kuppikakkukahviloiden ohi, yksi löytyi juurikin tuon Lincoln Squaren lähistöltä ja toinen SoHosta. Pyörimme noilla alueilla useampanakin päivänä ja siirsin kuppikakkuhetkeä aina seuraavaan hetkeen, jotenkin kun aina onnistuin kävelemään kuppikakkujen ohi juuri silloin, kun mahani oli täynnä tai kun olin juuri ryystänyt ison kupin kahvia. Eniten minua harmittaa, että missasimme tuon SoHon Little Cupcake Bakery:n, jonka ohi kävelin kahdesti kuolaten. Onneksi sentään kuva tarttui matkaan ja ne New Yorkin kuppikakut syötiin ihan jossain muualla, kahvilassa, jonka nimikään ei jäänyt mieleen.

Majailimme New Yorkissa ollessamme Brooklynissa. Jykevän Brooklyn Bridgen juuressa sijaitsee muutamakin huippuhyvä pizzeria, olimme menossa siihen kuuluisampaan ja usein New Yorkin parhaaksi pizzeriaksi palkittuun Grimaldiin, mutta poikkesimmekin sisään Juliana´s Pizzaan. Small-kokoinen pitsa oli aivan valtava ja koostumus aivan täydellinen, ohut pohja, sopivasti mozzarellaa, prociuttoa ja rucolaa. Loistavaa ruokahetkeä täydensi jäätelöpallot kahveineen miltei naapurissa, Brooklynin jäätelötehtaalla.

Sanfrancicolainen John kertoi bageleiden olevan sitä oikeaa newyorkilaista evästä. Monista yrityksistä huolimatta emme löytäneet kävelyretkillämme sitä juuri oikeaa bageliravintolaa, joten bagelin maistelu jäi seuraavalle New Yorkin reissullemme. Tosin varmasti silloinkin tulee maisteltua sitä sun toista herkkua, Isoa Omppua ei voi syödä yhdellä haukulla.

New York, New York, New York!

”Lopulta näin koneen ikkunasta saaren. Siipi peitti näkymän, taas paljasti: tutut pilvenpiirtäjät kohosivat kohti taivasta, neulankärkinen korkeimmalle, tavaaseen piirrosta tekevä harppi. Kuin olisin saapumassa uneen, jonka olin nähnyt tuhansia kertoja, kuin olisin laskeutumassa lapsuuteeni, niin tuttu kaupunki oli, vaikken koskaan ollut sitä nähnyt.”

Riikka Pulkkinen, Vieras

Keltaiset taksit, punatiiliset palotikkain varustetu talot, valtava Central Park tuhansine lenkkeilijöineen, hopeiset, kolistelevat metrot, persoonalliset, kiireiset asukkaat, pikkukoiriaan ulkoiluttavat kultakoruin koristellut vanhemmat rouvat, graffiteilla peitetyt kivijalat, Time Squaren seinänkorkuiset, hypnoottiset valomainokset ja kulmakuppilat soijalatteineen ja bageleineen. Aivan kuin olisin ollut jo täällä, kävellyt pitkin viidennettä avenueta, kantanut kädessäni tuopin kokoista kahvia maidolla, katsellut useaan kertaan sisään kadulle kääntyvistä ikkunoista, suoraan keskelle newyorkilaisten elämää, heilutellut silkkinauharipaisia paperikasseja, hurmioitunut ympärillä olevasta sykkeestä ja koettanut imeä itseeni mahdollisimman paljon New Yorkia -kuvia, tuoksuja, ääniä ja kaikkea sitä mitä tuo mahtava kaupunki pitää sisällään.

ny2

ny26

ny12

Iso omena vie jalat alta, tuntuu, etten ehdi päätäni kääntää niin nopeasti, että voisi tallentaa aivan sen kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Muutaman korttelin mittainen kävelylenkki on hengästyttävä, ei matkan, vaan niiden elokuvista, kirjoista ja lehdistä tuttujen New Yorkin tunnusmerkkien vuoksi. Jokainen poikkikatu tarjoaa uuden seikkailun, tai vähintäänkin söpön kahvilan tai industrialistiseen asuun, betoniin ja metalliin verhotun Delin. Päivät sisältävät pakkasesta huolimatta kymmeniä tuhansia askelia, monta paperimukillista kahvia ja yhtä monta syvää huokausta – miljoonien muidenkin lailla, taidan olla rakastuntu tähän kaupunkiin.

ny24

ny25

Pakkanen kulkeutuu takin alle ja pistää värisemään, Central Parkin pikkukoirat ovat saaneet toppavaatteet yllensä, lapset pukevat luistimia jalkaansa ja liukuvat musiikin tahdissa niin puiston peilikirkkailla jäillä kuin Rockefeller Centerin pienessä maailman maiden lippujen ympräröivässä kaukalossa. Kovasta pakkasesta huolimatta aurinko piirtää nenänpäähän pisamoita ja saa huurteeseen kietoutuneet massiiviset tiilitalot kimaltamaan.

ny10

ny16

ny17

Luonnontieteenmuseo tarjoaa lämpöä, dinosauruksia ja buffeleita. Museon takana taas käytämme hyväksemme kaupungissa meneillä olevaa Food Week -festivaalia ja lounastamme fleecetakeissa ja valluskengissä Michelin tähden ansainneessa ravintolassa. Muistutan itselleni koko kolmen ruokalajin lounaan ajan, etteivät nämä viimeisen päälle pukeutuneet newyorkilaiset näe meitä enää ikinä, reissussa rähjääntyneellä ulkomuodolla ei ole siis väliä,  ei edes täällä hieman paremmassa ravintolassa.

Päivitämme rinkkamme sisältöjä, pistän tilin viimeisetkin hilut haisemaan SoHossa ja pitkästä aikaa, aivan New York visiittimme lopulla, kuljen kaduilla miltei yhtä tyylikkäänä kuin newyorkilaissisareni, kannat kopisten ja uuden kevättakin helmat hulmuten alkuviikkoa huomattavasti lämpimämmässä kevättuulessa. Manhattanin lisäksi tutustumme Brooklyniin, jossa hotellimme sijaitsee. Etsimme pyöräkauppaa Kensingstonista, kuvaamme Manhattanin pilvenpiirtäjien siluettia pimenevässä illassa Brooklyn Heightsin rantakadulla ja katsomme siltä kuuluisalta Brooklyn Bridgeltä Manhattanin eteläkärjen takana siintävää sitä vielä kuuluisampaa kaupungin maamerkkiä, vapaudenpatsasta.

ny13

ny14

ny18

ny19

Päivät kuluvat katsellen maailmanmenoa, hengittäen New Yorkin elämää, mutta myös nauttien reissumme parhaimmasta majoituksesta. Hotellin leveä sänky on niin täydellinen, tyynyt juuri sopivat ja aamuisin peitto niin lämpimän raskas, että joinain aamuina hieraisemme unihiekat silmistämme ilman kellonsoittoa ja ne aamukahvit peiton mutkassa venyvät puolen päivän paremmalle puolelle. Ja mihinkäs meillä kiire, luksusmajoitus on osa nautintoa ja tämä reissu New Yorkiin tuskin on se elämämme ainoa, haikailemme takaisin kaupunkiin, vaikkemme ole vielä pois lähteneetkään.

 

Baby I’m from New York! 
Concrete jungle where dreams are made of, 
There’s nothing you can’t do
Now you’re in New York! 
These streets will make you feel brand new, 
Big lights will inspire you, 
Hear it for New York! 
New York, New York, New York

Alicia Keys, New York

 

ny15

ny7

ny20

ny22

ny11

Majoitus Aloft Hotel New York, kahden hengen huone 100€/yö
7 päivän rajoittamaton metrokortti 30$+kortti 5$ (yht 25,6€), Lentokenttäjuna 5$ (3,6€)
Sisäänpääsylippu American Museum of Natural History 50$/2hlö (36€)
Kolmen ruokalajin lounas Dovetail 25€/hlö (18€)

Kymmenes kuukausi

Kymmenes kuukausi alkoi uuden vuoden vietosta Vancouverissa Kanadassa. Taivaalla paukkuivat harvat ilotulitteet ja kellon lyödessä kaksitoista ryntäsimme juhlajuomien kanssa parvekkeelle toivottamaan hyvää uutta vuotta naapureille. Muutamat naapurit olivat varustautuneet kattiloin sekä kauhoin ja uusi vuosi alkoi kattiloiden paukutuksen säestämänä. Uuden vuoden päivänä vancouverilaiset pesivät edellisen vuoden kuonat pois pulahtamalla hyiseen mereen Polarbear-uinnin merkeissä.

Uuden vuoden hulinoiden jälkeen matkamme jatkui pienen tallelokeroepisodin jälkeen Yhdysvaltoihin. Seattlessa paistoi aurinko, kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja kaupunki puntatiilitaloineen kaunis tammikuisessa valossa. Ihana Seattle taisi olla vieläkin mielissämme, kun tallasimme San Franciscon katuja. Kaupunki kun ei meinannut millään sytyttää, vaikka paljon kivoja juttuja sielläkin koimme.

Vancouver vuoden ensimmäisenä päivänä.

Vancouver vuoden ensimmäisenä päivänä.

San Franciscon Haight Ashbury.

San Franciscon Haight Ashbury.

Golden Gate

Golden Gate

San Franciscossa hyppäsimme vuokra-automme Cherryn rattiin ja aloitimme kaksi viikkoisen ajomaratonimme Kalifornian monipuolisissa maisemissa. Kilometrejä kertyi auton matkamittariin 4000 ja kameran muistikortille jälleen tuhansia ja tuhansia kuvia. Kalifornia jaksoi yllättää joka päivä, maisemat vaihtuivat ääripäästä toiseen ja automatka ylitti kaikki odotuksemme. Autossa istuessamme valmistauduimme tuleviin seikkailuihin espanjaa opiskelemalla. Musiikin sijasta autossa avattiin suuta espanjankielisiä lauseiden tahdissa ja kartanlukija tenttasi kuskilta aina välillä verbien taivutusmuotoja.

Espanjan alkeet pääsivät välittömästi käyttöön Limaan saavuttuamme. Airbnb:n kautta varaamamme majoituksen emäntä puhui ainoastaan espanjaa ja yritti kertoa meille kaikin tavoin – hidastamalla puhetta, artikuloimalla selvemmin ja käyttämällä lopuksi käsimerkkejä – talon tavoista ja lähitienoon nähtävyyksistä. Internetin hankinta tablettiinkin oli aikamoinen ponnistus meidän onnettomalla espanjallamme, mutta siitä myöhemmin hieman lisää.
Lima oli lämmin ja värikäs, kaunis ja äänekäs. Viihdyimme hyvin, mutta halusimme ottaa lomaa matkailusta ja nautta reissumme viimeisen kerran rantaelämästä. Loppukuusta matkasimme 20 tuntia bussissa Pohjois-Peruun Ecuadorin rajalle Mancoran rantakylään.

Taulukauppaa Mirafloresissa Limassa.

Taulukauppaa Mirafloresissa Limassa.

Otimme hieman lomaa matkustamisesta Mancorassa.

Otimme hieman lomaa matkustamisesta Mancorassa.

Mancoran ponipojat.

Mancoran ponipojat.

Kymmenes kuukausi piti sisällään kolme maata, useita kaupunkeja, kymmeniä majapaikkoja ja tuhansia reissukilometreja. Kuukauden aikana kuljimme talvesta kesään, Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Vietimme kymmenennestä kuukaudesta 22 päivää Yhdysvalloissa. Majotuimme Seattlessa ja San Franciscossa paikallisten kodeissa Airbnb:n kautta ja automatkan aikana yövyimme matkan varrelle sattuneissa motelleissa. Koska autoilimme Kaliforniassa talvella, oli motelleissa tilaa hyvin ja varaukset onnistuivat saman päivän aikana. Kesän turistikaudella asia on toisin ja majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Majoittumiseen USA:ssa meni 41,3€ yö (kaksi henkilöä).

Yhdysvallat ovat todellakin pikaruokaravintoloiden maa, ei ole niin pientä kylää, etteikö sieltä löytyisi vähintäänkin viittä eri pikaruokalaa. Ruuat noissa ravintoloissa ovat halpoja, mutta tietenkin todella epäterveellisiä. Oikea ruoka olikin jo sitten huomattavasti kalliimpaa, joten Yhdysvalloissa tuli elettyä kaupasta löytyneillä salaateilla, Subin patongeilla ja satunnaisilla aasialaisilla ravintolaruoilla. Ruokaan meillä meni kuitenkin rahaa 20,5€/pää/päivä.

Autolla ajaminen Yhdysvalloissa on sitä vastoin hyvinkin edullista. Sain hyvän tarjouksen Hertziltä Akavan alekoodeilla, Chevrolet maasturimme kaiken kattavalla vakuutuksella maksoi kahdelta viikolta 389 euroa ja 4000 kilometrin ajamiseen kului 326,6 euron verran bensaa. Kaliforniassa bensalitra maksoi noin 0,7€/litra, kun taas Nevadassa litran menovettä sai 0,6 eurolla.

Kymmenennen kuukauden reissaustahti oli jälleen aika hengästyttävä, Limaan saapui varsin väsynyt pariskunta ja Mancoran lököloman jälkeen oli jälleen virtaa tutkia aivan uutta ja ihmeellistä mannerta. Peru on USA:n lailla yllättänyt positiivisesti, ruoka on aivan järjettömän hyvää, kaupungin mielenkiintoisia, ihmiset ystävällisiä ja maisemat upeita. Ja mikä parasta, hintataso Australian, Uuden-Seelannin, Kanadan ja USA:n jälkeen kukkaroa ja pankkitiliä hellivän huokea. Harmi, että aikaa Etelä-Amerikalle on vain puolitoista kuukautta. Tarkoittanee siis sitä, että tänne on päästävä vielä uudestaankin!

Alla kuvia Amerikan automatkalta. Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kuvan suuremmassa koossa kuvatekstien kanssa.

Road Trip USA: Joshua Park ja automatkan päätös Los Angelesissa

”Maisemat kuin matkustaisi läpi uusien maiden, aina uutta, mutta samalla jotain samaakin. Jokaisen nurkan takana uusi seikkailu, tarina ja totuus.”

Las Vegasin pysähdyksen jälkeen oli jo aika ottaa suunta kohti Los Angelesia sillä aikamme Kalifornian maanteillä oli auttamattomasti tulossa päätökseensä. Haaveilimme Grand Canyonilla vierailusta, mutta lähes tuhannen kilometrin ylimääräinen koukkaaminen kauemmas auton palautuspaikasta päivien käydessä vähiin ei houkutellut. Onneksi pienemmällä kurvilla pääsimme kuitenkin vierailemaan vielä yhdessä Kalifornian lukemattomista luonnonpuistoista, Joshua Tree Parkissa.

Matkalla puistoon ajelimme läpi Mojaven aavikon halki. Aurinko lämmitti maan pintaa ja loi kuivaan hiekkaan väreileviä kangastuksia. Vettä, no ei varmasti! Juna kiisi horisonttiin ulottelevalla tikkusuorilla raiteilla ja vieressä sähköpylväiden rivistö oli kurinalaisessa järjestyksessä. Pääsimme ajamaan ihan pienen pätkän myös sitä Yhdysvaltain legendaarisinta road trip tietä, Higway 66:tta.

jt4

jt16

jt5

jt6

jt7

jt9

jt11

jt2

Vuoden kolmas maanantai on omistettu ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Juniorille. Tuo maanantai on Yhdysvalloissa yleinen vapaapäivä ja me satuimme juuri tuona päivänä Joshua Tree luonnonpuistoon. Luonnonpuiston portilla täti ilmoitti puiston sisäänpääsyn olevan ilmainen tänään, because Martin Luther King Jr.

Puistoon saapuessa olo oli kuin Flintstones-elokuvan kulisseissa, hiekkaisella maalla seisoi kulmistaan pyöristyneitä suorakaiteen muotoisia kiviä ja tietenkin niitä kaukaa karvaisen näköisiä Joshua puita. Kuten Death Valleyssakin, Joshua tree puistossa koko luonnonpuiston läpi kulkee autotie, joka poikkeaa lähes jokaisen nähtävyyden vierelle. Tottakai tarjolla on myös paljon patikkapolkuja niille, jotka haluavat kuntoilla ja nähdä puistoa hieman enemmän. Me valitsimme sen paikallisen tavan, ajelimme autolla puiston halki ja poistuimme kaarasta ainoastaan pienille kävelylenkeille ja maisemia kuvataksemme. Luonnonpuisto on muuten suosittu kiipeilykohde, kalliot ovat kuin tehty niillä rimpuiluun.

Joshua Treen luonnonpuisto on täysin erilainen kuin Mojaven aavikon Death Valley. Vaikka maa on kuivaa myös Joshua puupuistossa, kasvaa siellä noita Joshua puita niin paljon, että ehkäpä sitä jollain mittapuulla voisi kutsua metsäksikin. On uskomatonta, miten monipuolisia maisemia ja mitä kauneutta voikaan aavikoilta löytyä!

jt14

jt12

jt20

jt15

jt13

Automatkamme siis päättyi Los Angelesiin, tuonne tuhansien unelmien -niiden toteutuneiden ja toteutumattomien- kaupunkiin. Kahden viikon ajomaratoni oli väsyttänyt meidät siihen malliin, että jättimäiseen kaupunkiin tutustumisen sijaan olisi tehnyt mieli vain köllötellä motellissa ja olla olematta matkalla hetken aikaa. Eikä Los Angelesin järjettömän ruuhkainen liikenne tehnyt meidän turistikierrosyrityksiä yhtään helpommiksi. Autot suihkivat sivulta ja takaa, välillä liikenne jumittui täysin, välillä taas piti yrittää pysyä kiihdyttelevän ja kaistoja jatkuvasti vaihtelevan liikenteen imussa. Hermot meinaisvat palaa niin kuskilta kuin kartanlukijalta. Ahdistus kaupungin liikenteestä piti meidät pois kaupungin keskustasta ja ohjasi meitä kohti meren tyynnyttäviä kuohuja. Pikaisen Hollywoodin, Walk of Famen ja Beverlyhillsin palmuilla reunustettujen katujen ja luksustalojen katsastamisen jälkeen ajoimme Santa Monicaan tasoittelemaan liikenteessä kohonnutta pulssia. Lauantaitoria laitettiin keskustassa pakettiin ja ihmiset nautiskelivat vilpoisasta, mutta aurinkoisesta lauantaista kävelykadulla kävellen ja katusoittajia kuunnellen. Istahdimme rantatörmälle patonkiemme kanssa ja nautiskelimme automatkamme viimeisistä hetkistä. Olipa upea reissu!

Turistointi Los Angelesissa oli meidän osaltamme aivan minimaalista, parhaimmin kaupungista jäikin mieleen meidän vihonviimeinen yö, joka pisti sykkeen kiihtymään vielä Los Angelesin ruuhkia kiivaammin. Lentomme Peruun lähti aamukuudelta, joten kentällä tuli olla jo keskellä yötä. Motellia varatessa tärkeimpänä hakukriteerinä oli löytää sänky läheltä lentokenttää, jottei kentälle ajoon tuhrautuisi keskellä yötä aivan tolkuttomasti aikaa. Motelli löytyi suhteellisen läheltä ja hintakaan ei ollut ihan kauhean paha, kuvat paikasta näyttivät siisteiltä ja muutama lukemamme arvostelukin puolti paikkaa. Olihan se siisti motelli, tosin kahdenkymmen minuutin päässä lentokentältä Los Angelesin vaarallisimmassa lähiössä, jossa valta kaduilla on asuinalueen jengeillä, Gribseillä ja Bloodseilla. Poliisin sireenit vihelsivät, naapurusto motellin ympärillä oli surullista nähtävää, kauppareissu oli yhtä jatkuvaa, hermostunutta pälyilyä taaksepäin ja nukkumayritykset kariutuivat jokaisen rapsahduksen analysointiin. Enimmäistä kertaa elämässäni olin ilahtunut herätyskellon pärinästä kello kahdelta yöllä ja siirtymisestä yön pimeydessä torkkuvalle lentokentälle. Lento seuraavalle mantereelle menikin sikeästi nukkuessa naapurin olkapäätä vasten nojaten.

Automatka Kaliforniassa oli valtavan hieno kokemus. Se ylitti täysin kaikki odotukset, mursi meidän hienoisia ennakkoluuloja maata kohtaan ja lisäsi intoa reissata maassa vielä enemmän, ehkä joskus jopa sen maan halkiajon verran. Yhdysvaltoihin palaamme vielä tämänkin reissun aikana, Etelä-Amerikan minikierroksen jälkeen lennämme vielä ennen Eurooppaan paluuta hetkeksi New Yorkiin. Minulla on pieni aavistus, että saatan rakastua Isoon Omenaan. Toivottavasti aavistus osuu oikeaan!

Las Vegasia tuli tutkittua hävettävän huonosti. Mutta tutuksi tulivat ainakin nämä ruuhkat. Ai että, onneksi ei tarvitse tahkota tällaisissa ihan joka päivä.

Las Vegasia tuli tutkittua hävettävän huonosti ja kuvia otettua vain muutama, tutuksi tulivat lähinnä vain ruuhkat. Ai että, onneksi ei tarvitse tahkota tällaisissa ihan joka päivä.


Majoitus Rose Bowl Motel, Los Angeles, 60$ (44€)
El Rancho Motel, Los Angeles, 53$ (39€)
Lennot Los Angeles-Lima, Delta Airlines, 281,5$ (206,5€)

Road Trip USA: Las Vegas

Voi sitä onnea, kun kerran lähimarketin hedelmäpelissä ruudulle pyörähti samaan riviin kolme melonia. Käsittämätön kilinä ja kukkaro aikaisemman kahdenkymmenen sentin sijaan täynnä kolikoita. Hahaa, menitpäs lankaan masiina!

Uhkapelaaminen rajoittuu minulla noihin satunnaisiin taskun pohjien tyhjentämiseen lähikaupan pelikoneilla ja Timolla taitaa olla niistä vielä minuakin vähemmän kokemusta. Las Vegasiin ei siis saavuttu dollarinkuvat silmissä ja yksikätisen vivun vääntämistä kuivaharjoitelleena. Me kurvasimme tuonne syntien kaupunkiin, koska satuimme olemaan huudeilla (Death Valleystä matkaa on noin pari sataa kilometriä) ja no, onhan se niin hullu paikka, että onhan se nähtävä.

Saapuminen Las Vegasiin oli varsin vaikuttava. Autiomaassa vietetyn päivän jälkeen ajoimme monta tuntia pilkkopimeässä ja sitten aivan yhtäkkiä vuorten takaa silmien eteen lävähtää valtava valomeri. Ja mitä lähemmäs kaupunkia ajoi, sen hullumpia muotoja se sai. Valomerestä nousi niin eiffelin tornia kuin vapauden patsasta, valtavia mainostauluja ja pröystäileviä kasinoita. Valot vilkkuvat ja monikaistainen moottoritie on täynnä punaisia perävaloja. Motellia vastapäätä vihki ilmeisen elossa oleva ja hyvävointinen Elvis rakastuneita avioliiton auvoiseen satamaan.

lv1

Las Vegas on todellinen aikuisten huvipuisto, jossa bileet eivät lopu ikinä. Ripusta happiviikset naamallesi ja hengittele hajuhappia hetkinen happibaarissa, hyppää vuoristoradan kyytiin, tanssi pöydällä yökerhossa, nauti musiikista tai vaikkapa taikuriesityksistä huikeissa juhlasaleissa ja tietenkin kokeile onneasi lukemattomissa kasinoissa. Meidän bileet jäivät melko laimeiksi, pistimme pelikoineisiin kokonaiset kahdeksan dollaria, happibaari jäi kokeilematta ja ne yökerhotkin testaamatta. Las Vegasin kuuluisa pääkatu Las Vegas Strip tuli kuitenkin käveltyä illalla neonvalojen hohteessa ja Bellagio kasinon tanssivat suihkulähteet tallentuivat videolle.

Kohokohdaksi tuossa Las Vegasin pysähdyksessä nousi ehdottomasti se joka joulu Yleisradionkin kanavilta tuleva Cirque du Soleilin sirkusnäytös. Las Vegasissa on mahdollista käydä katsomassa kolmea erilaista aurinkosirkuksen näytöstä ja stripin varrella on useita lipputoimistoja, jotka myyvät alennuslippuja samaniltaisiin näytöksiin. Haaveilin siitä kehutuimmasta O-nimisestä näytännöstä, mutta siihen ei alennuslippuja löytynyt, joten päädyimme katselemaan aivan ensimmäistä ja alkuperäistä Cirque du Soleilin näytöstä, Mystéreä. Ja huikea spektaakkeli oli sekin; taitavaa akrobatiaa, upeaa musisointia ja mielettömiä lavasteita. Niin ja aika paljon myös huumoria. Tykkäsimme!

lv2

lv3

lv7

Teimme Las Vegasista päiväretken Nevadan ja Arizonan rajalle Hoover Damille. Timo oli meistä enemmän innostuneempi tuosta valtavasta padosta, aikansa insinööritaidon voimannäytteestä. Las Vegasista Hoover Damille ajelee tunnin verran kuivien maastojen läpi, ja jos on oikein onnekas saattaa tien penkalla nähdä Desert Bighorn Sheep:n, eli vapaasti suomennettuna aavikon suurisarvilampaan. Hoover Damin valmistumisen jälkeen on rakennettu useita isompia ja massiivisempia patoja, mutta edelleenkin vuonna 1936 ensikertaa avatulla padolla riittää vierailijoita. Patoalue on varsin täynnä patrioottista hapatusta, jota tulvii ulos kovaäänisistä sekä patoa turistikierroksilla -jollaiselle Timokin osallistui- esittelevien oppaiden suusta. Mutta oli siinä valtavassa pyrkimyksessä kahlita luontoa jotain kaunistakin, rakennelma noudattelee modernismin tyylisuuntaa kuorrutettuna vähäeleisillä kuparikoristuksilla ja veistoksilla. Timon talsiessa padon sisäpuolella, minä etsin niitä pieniä betonimassan sekaan upotettuja kaunistuksia ja kirjoitin blogia aurinkoisessa päivässä. Olisi sen päivän voinut hullumminkin käyttää.

lv9

lv4

lv8

Me ei nähty niitä jättisarvilampaita kuin liikennemerkeissä.

Me emme nähneet niitä jättisarvilampaita kuin liikennemerkeissä.

Las Vegasissa pelikoneen näytölle ei pyörinyt kolmea melonia, eikä rahakouru kilissyt täyteen kolikoita. Tässä voisin vielä muutaman sanan jeesustella vanhemmista, jotka olivat tulleet juhlimaan Las Vegasin viikonloppuun pienten lasten kanssa tai niistä lasittuneista katseista, jotka tuijottivat hypnoottisesti pelikoneen pyöriviä rullia jo ennen aamu seitsemää, mutta taidan nyt jättää välistä. Vaikka Vegas onkin todella överi paikka kaikkine hullutuksineen, ei se suurempia whoaa-elämyksiä saanut aikaan. Yksi kerta taisi riittää meidän kohdallamme…

Majoitus Super 8, Las Vegas, kahden hengen huone 44$ (32,3€), Days Inn Wild Wild West Motel, kahden hengen huone aamiaisella 56$ (41€)
Lippu Circue du Soleil:n Mystére näytökseen 95$ (70€)
Tunnin turistikierros Hoover Damin sisällä 15$ (11€)
Kahvi McDonaldsilta ilmainen