Bye bye Asia! Cheers Australia!

aasiakokoelma

161 päivää, 5 kuukautta ja 9 päivää, 8 maata, 9 lentoa, 51 eri hotellihuonetta, 3 nukuttua yötä bussissa, 2 lentokoneessa, 5 sairastettua mahatautia, 10 purkkia aurinkorasvaa, 9680 valokuvaa, 59 blogitekstiä ja 13220 euroa. Ravintolaruokailua, lukemattomia temppeleitä, erilaisia kulttuureja, iloisia hymyjä, iltamarkkinoita, satoja skootterilla ajettuja kilometreja, tuktuk-kyytejä, vinopino luettuja kirjoja, valkoisia hiekkarantoja, vuorenhuippuja, aurinkoa ja upeita maisemia. Paljon myös sitä Kaakkois-Aasian kääntöpuolta- köyhyyttä, kurjuutta, roskaa ja ympäristöongelmia.

Meille Aasia oli aivan uusi maanosa ennen reissua. Osasimme odottaa hälinää ja vilinää, mutta silti se reissun ensimmäinen aamu, kun eksyimme isoine rinkkoinemme jonnekin Bangkokin sokkeloisille kaduille, oli melkoinen kulttuurishokki. Kulttuurishokista selvittiin ja totuimme hyvin nopeasti kaakkoisaasialaiseen elämänmenoon. Unohdimme kellot ja aikataulut, löysäsimme tahtia ja hölläsimme suunnitelmia. Ei se kato oo niin justiinsa.

Alkumatkasta kiertelimme kaikki mahdolliset tiellemme sattuneet nähtävyydet, kurkkasimme jokaikisen temppelin sisään, opettelimme opaskirjoista ne pienimmätkin printit ja minä jopa tunnollisuustuskissani alleviivasin tärkeimpiä juttuja neonvärein. Ajan myötä asenne hölleni ja tavasimme opaskirjoista reissutietoutta hyvinkin suurpiirteisesti. Lopulta huomasimme, että eksyimme parhaimpiin ja ikimuistoisimpiin paikkoihin ilman opasteita, ainoastaan kurkkaamalla nurkan taakse tai valitsemalla sen isolta tieltä erkanevan pienemmän polun.

Nyt menneitä muistellessa tuntuu reilut viisi kuukautta kuluneen valtavan nopeasti, vaikka ensimmäisen kuukauden aikana aika mateli ja vuosi tuntui ikuisuudelta. Olemme reissanneet aika rauhallisessa tahdissa, jumittuneet välillä pitemmiksi ajoiksi yhteen paikkaan ja välillä jättäneet joitain suunniteltuja kohteita matkareitin varrelta. Joissain paikoissa olisi voinut pysähtyä pidemmäksi aikaa ja toisissa taas lyhyempikin visiitti olisi riittänyt vallan hyvin. Olen iloinen, että lähdimme Hong Kongiin ja Japaniin aivan ex tempore, nämä maat (varsinkin Japani) ovat meidän molempien mielestä olleet reissun kohokohtia. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisimme voineet hieman nipistää pois Thaimaassa vietetystä ajasta ja reissata pidempään ja monipuolisemmin Malesiassa tai Indonesiassa. Etelä-Thaimaa oli meille pienoinen pettymys, turisteja oli valtavasti ja sitä myötä myös niitä turisteja huijaavia ja koijaavia paikallisia. Vaikka Thaimaata tituleerataan kaikissa matkaoppaissa tuhansien hymyjen maaksi, ei siellä Etelä-Thaimaassa niitä hymyjä pahemmin näkynyt. Onneksi Pohjois-Thaimaa otti meidät lämpimämmin vastaan ja viihdyimmekin enemmän kuin hyvin pohjoisen kaupungeissa ja patikointipoluilla. Thaimaa kuitenkin oli kaikenkaikkiaan hyvä ja helppo paikka aloittaa Aasian valloitus.

Hymyistä puheenollen, mukavimmat, iloisimmat ja ystävällisimmät ihmiset löytyivät Kambodzasta sekä Indonesiasta. Kummasti omakin suu kurottelee kohti korvia, kun vastaan tuleva tuntematon väläyttää kauneimman hymynsä ja tervehtii reippaasti. Kohteliaimmat ihmiset taas olivat luonnollisesti Japanissa. Ensimmäisinä päivinä olimme hyvin hämillämme ylenpalttisesta kumartelusta ja anteeksipyytelystä, mutta kuten siihen Kaakkois-Aasian härdelliin, totuimme hetkessä japanilaiseen kohteliaisuuteen ja häpesimme omia ei aina niin kohteliaita tapojamme.
Eteemme sattuneet Aasian kauneimmat ja rauhallisimmat rannat löytyivät Lombokin saarelta, jonka lukemattomissa poukamissa sai maata aivan yksin valkoisella rantahiekalla turkoosin meren aaltojen pauhua kuunnellen. Parhaimmat luontoseikkailuhetket koimme Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa pelottavan luolaretken merkeissä ja sykähdyttävimmät patikkapolut Japanissa Kamikochin lumihuippujen rinteillä.
Mukavimpana ja mielenkiintoimpana kaupunkina jäi mieleen Hong Kong sekä Chiang Mai. Timo tykkäsi Singaporesta, kun minä taas suhtauduin kaupunkiin huomattavasti ynseämmin. Pääkaupungeista hiljaisimpana ja valitettavasti myös tylsimpänä jäi mieleen Vientiane. Paras käyttämämme lentoyhtiö tosin löytyi Laoksesta. Lao Airlines:in koneet olivat upouusia, lyhyellä lennolla Vientianesta Bangkokiin saimme vaikka minkälaista evästä sekä juomaa, lennolle sai otta maksutta matkaan valtavan kokoisen kapsäkin ja lennon hinta oli samaa luokkaa Aasian halpalentoyhtiöiden kanssa. Käymistämme maista Japani on sellainen, johon haluamme ehdottomasti matkustaa joskus vielä uudestaan. Indonesia oli meidän lemppari kaikista Kaakkois-Aasian maista ja varmasti vahva ehdokas tulevien reissujemme matkakohteena.

Alkumatkasta Thaimaassa olimme hyvin tarkkoja rahoistamme. Nukuus sai aivan absurdeja piirteitä, kun mietimme raskimmeko ostaa parinkymmenen sentin jäätelöä tai istahtaa kahvilaan oikein hyville kahveille. Tiukka talouskuri on hieman höllentynyt, edelleenkin kyllä mietimme tarkasti, mitä syödään, missä majoitutaan ja minne mennään, mutta kyllä me niitä jäätelöitä olemme syöneet ja sydämin koristeltuaj kahvejakin juoneet.
Edullisimmin asuimme Laoksessa, jossa yöpymiseen meni keskimäärin 12,25€/yö. Kalleimpia unia taas uneksittiin Singaporessa, jossa majoituksen keskiarvo oli 61,6€/yö. Laoksessa söimme ja joimme edullisimmin, päivässä ruokaan ja juomaan meni yhteensä 12,5€ ja taas kalleinta itsensä ravitseminen oli Hong Kongissa, jossa rahaa syömiseen ja juomiseen meni 34,9€ päivässä. Lentoihin Kainuun perukoilta Indonesiaan on mennyt yhteensä 3220 euroa, joista yli kolmasosa meni lentoihin, joilla pääsimme Suomen rajojen ulkpuolelle. Olimme ennen reissua ostaneet ainoastaan lennot Bangkokiin ja muuten lentoja on ostettu sitä mukaan kun niitä on tarvittu.

Aika Aasiassa oli ihanaa, kokemusrikasta ja opettavaista. Oma kärsivällisyys kasvoi ainakin kymmenkertaisesti ja blogin myötä tuli opiskeltua sitä sun toista noiden maiden historiasta, kulttuurista ja tavoista. Kaakkois-Aasiassa tuli katseltua sitä elämän nurjaakin puolta, jossa kaikille ei ole annettu aivan samalla mitalla kuin itselle. Se kurjuus, jota vastaan tuli, pisti miettimään omaa oikeutta hyvinvointiin ja loi syvää kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä omassa elämässä on ja on ollut. Ehkei se kulunut lottovoiton ja Suomeen syntymisen (tai muuhun länsimaahan) yhdistävä fraasi niin naiivi olekaan.

Viikko sitten vilkutimme hyvästit Aasialle ja otimme suunnaksi Australian. Laskeutuessamme Darwiniin taivaan täyttivät värikkäät, paukkuvat ilotulitteet -taisivat jo odotella meitä!

Mainokset

Neljäs kuukausi

Tänään pyörähti käyntiin viides kuukausi tien päällä. Kolmasosa reissusta on siis takana päin. Passia on leimattu kahdeksassa eri maassa, joista neljässä vierailimme neljännen reissukuukauden aikana. Neljännen kuukauden ensimmäiset päivät vietimme Malesiassa Tiomanin saarella, josta suuntasimme rentoutuneina ja levänneinä työn ääreen Kambodzhan (huomasin vasta tänään Hesarin uutisia lukiessa, että oikeassa kirjoitusasussa on sekä h-kirjain että sellainen väkänen z:n päällä, jota en nyt saa aikaiseksi) pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Vapaaehtoistyö Cambodian World Family -järjestössä oli yksi niistä asioista, joita odotin eniten ennen reissun alkua. Työ oli pelottavaa, mutta palkitsevaa. Vapaaehtoistyön myötä pääsin tutustumaan niin paikallisiin kuin myös ulkomaalaisiin kollegoihini. Ja ehdottomasti parasta työssä oli ne aivan valtavan suloiset ja reippaat lapset, joiden pyyteettömät hymyt kirkastivat hankalimmankin työpäivän.

Russian Marketin takakadun vihannes- ja hedelmätorilla riitti vilskettä.

Russian Marketin takakadun vihannes- ja hedelmätorilla riitti vilskettä.

Neljännestä kuukaudesta siis vietimme kaksi viikkoa Phnom Penhissä. Majapaikkamme Long Thaili Guesthousen kulmat tulivat tutuiksi, jumppasimme pitkästä aikaa kuntosalilla ja nautimme myös suomalaisen saunan löylyistä. Samaisessa saunassa hörähdin ääneen, kun tavasin tekstiä löylykauhan varresta: ”Sawo Finland”. Phnom Penhissä myös sosialisoiduimme toden teolla, kun suurimman osan ajasta vietimme vapaaehtoistyökavereiden kanssa. Englantia tuli polotettua sen verran, että parin viikon jälkeen omat ajatukset päässä muodostuivat kolmannella kotimaisella ja taisinpa myös unissani sölköttää sujuvasti tankeroneglantia.
Phnom Penhissä tutustuimme työn ohessa Kambozhan karmaisevaan lähihistoriaan ja vapaaehtoistyön päätytyyä maan varhaisempaan historiaan Angkorin temppeliraunioilla Siem Reapissa.

Siem Reapin keskustasta löytyi kauniita vanhoja taloja, muistoja Ranskan kolonialismin ajoista.

Siem Reapin keskustasta löytyi kauniita vanhoja taloja, muistoja Ranskan kolonialismin ajoista.

Kaupungin ulkopuolella talot näyttivät hieman toiselta.

Kaupungin ulkopuolella talot näyttivät hieman toiselta.

Kambodzhasta liitelimme reissumme pomppuisimmalla kyydillä Singaporeen. Puristin rystyset valkoisena toisella kädellä tuolin käsinojaa ja toisella yritin murskata Timon käden atomeiksi. Taiwanin yllä ollut taifuuni taisi antaa meidänkin lentokoneelle hieman ylimääräistä vauhtia. Aika Singaporessa meni vauhdilla ja vain osa suunnittelemistamme tekemisistä toteutui. Singapore oli hyvä hengähdystaukopaikka Kaakkois-Aasian hälinälle ja pärinälle. Ja rinkka sai uutta sisältöä kauppakeskuksissa kiertelyn vuoksi, samalla sain hyvän tekosyyn nakata joitain kauhtuneita ja haisevia kamppeita roskikseen.

Kävimme maistelemassa ja haistelemassa Intiaa Singaporen Little Indiassa.

Kävimme maistelemassa ja haistelemassa Intiaa Singaporen Little Indiassa.

Marina Bay:ssa taas talot hipoivat taivaita ja uusia rakennettiin jatkuvasti.

Marina Bay:ssa taas talot hipoivat taivaita ja uusia rakennettiin jatkuvasti.

Neljännen kuukauden viimeiset päivät vietimme Indonesiassa Lombokin saarella. Olimme alunperin suunnitelleet palaavamme Singaporen jälkeen takaisin Malesiaan tutkimaan sen länsirannikon aarteita ja taas jatkavamme matkaa Sumatran saarelle katsomaan Lake Tobaa. Koska savusumutilanne ei vieläkään ole helpottanut Indonesiassa ja Malesiassa, päätimme nyt jättää Malakan, Georgetownin ja Lake Toban seuraavaan reissuun ja sen sijaan liisimme Lombokin saarelle surffiaaltojen äärelle. Neljännen kuukauden viimeisinä päivinä pääsimme kuin pääsimmekin toteuttamaan lisää ennen reissua unelmoituja juttuja, nimittäin surffausta! Ja täytyy sanoa, että olen täysin myyty lajille. Luultavasti siis viides kuukausi vietetään hyvin lähellä hiekkarantoja ja haaveillaan täydellisistä aalloista.

Neljäntenä kuukautena kuukautena rahaa paloi edellisten kuukausien malliin, Phnom Penhissä pysyessämme paikallamme pitkän aikaa rahanmeno oli pientä, alle 20€ päivässä henkilöä kohden. Tehtiinpäs silloin myös sniiduiluennätys, kun päivässä rahaa kului ainoastaan 9€ per henkilö. Runsas lentäminen maasta toiseen sekä vierailu Singaporessa ja sekoaminen siinä tavarapaljoudessa nostivat kuukausimenoja hieman, mutta edelleen olemme oikein hyvin ennen reissua suunnittelemassamme budjetissa.

Neljännen kuukauden aikana äitini sai postia Thaimaasta. Ensimmäisenä kuukautena lähetin postipaketin Suomeen Chiang Raista. Paketti kulki Thaimaasta Suomeen merikarhujen matkassa laivalla ja saapui perille sovitusti kolmessa kuukaudessa. Äitiä odottikin paketissa iloisena yllätyksenä meidän likaisia vaatteita (joita emme ehtineet pestä ennen paketin postittamista) ja pino ihania kankaita minun käsityöprojekteja varten.

Neljännen kuukauden aikana olemme huomanneet ajassa tapahtuneen jonkinlaisen kumman muutoksen: päivät karkaavat ja aika juoksee vauhdikkaammin kuin alkumatkasta. Viikot vierähtävät sellaisella rytinällä, että joka viikko havahtuu ajattelemaan: ”Onko muka taas lauantai? Vastahan se eilen oli…” Toivottavasti viidennen kuukauden kuukausikoontia kirjoittaessa en huomaa saman aikavääristymän ottaneen vallan myös kuukausista, muutenhan meidän reissu on ihan kohta ohi!

Viides kuukausi oleskellaan näissä maisemissa. Ei paha!

Viides kuukausi oleskellaan näissä maisemissa. Ei paha!

Elämäni eläimet

Lapsena enoni antoi minulle ja veljilleni kymmenen markkaa per pää, jotta salakuljettaisimme yhden kissanpennun kotiin. No kympit saimme ja ruinaamisen jälkeen kai jonkinlaisen luvankin vanhemmilta sekä tietenkin elämämme ensimmäisen lemmikin, Misu Charlotan. Misun kohtalona oli myöhemmin jäädä auton alle ja koko pihapiirin lapset kokoontuivat saattamaan Misua haudan lepoon. Muiden lasten silmien ollessa punaisina itkusta ja surressa sekä rakasta kissaa että maailman vääryyttä, pikkuveljeni, viisvee, totesi vakavana haudan äärellä: ”Nyt on Misu taivaassa Jeesuksen lemmikkinä”. Misun jälkeen elämässä on vilissyt eri eläimiä; marsuja, hamstereita, hevosia sekä muita kissoja. Hamsterin kuoltua vanhuuteen oli sydäntalvi ja haudan kaivaminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä pakkasin Helmi Orvokin kenkärasiaan ja pistin pakkaseen odottamaan maan sulamista. Isä ja äiti ehdottivat hamsterin heittämistä biojäteastiaan, josta tietenkin varhaisteininä sain valtavan raivarin. Kuoppa kaivettiin keväällä ja samoihin aikoihin paljastui myös hamsteri Helmi Orvokin kosto -ollessaan vapaana lattialla se oli syönyt koko isäni ulsterin helman ja taisi takista tulla käyttökelvoton Helmi Orvokin hampaiden jäljiltä.
Ei ole ollut sellaista eläintä, jolle sydämeni ei olisi lämmennyt ja jonka korvantausta en olisi rapsuttanut (paitsi kaikki matelijat ja öttimötiäiset). Haaveenani olikin aina eläinlääkärin ammatti, mutta allergia kissoille sekä kissoja pienemmille karvaisille otuksille pisti stopin haaveiden toteuttamiselle (varmaan olisi myös ne eläinlääkiksen pääsykokeet pistäneet, jos sellaisiin olisin eksynyt).

Reissun päällä kameran muistikortti on ollut kovilla ja aika monen kuvan kohteena ovat olleet eläimet. Timolla on jo välillä mennyt hermot, kun olen jäänyt lellimään kaikenmaailman karvaisia eläimiä ja lässytellyt niille kuin pikkulapsi. Kissat ovat olleetkin reissussa lemppareitani, vaikken niitä olekaan päässyt silittelemään kuin ainoastaan Timon selän takana. Suurin osa kaakkois-Aasian irtokoirista on ollut oikeasti pelottavia, näyttävätkin ihan Hopeanuolen pahiskoirilta, siis oikeasti sellaisilta vihaisilta rakkipiskeiltä. Muutaman kerran olemme joutuneet heiluttelemaan uhkaavasti kävelyreissuillamme kättä pidempää, kun koirajengi on tullut hampaat välkkyen muristen peräämme. Onneksi joukossa on ollut myös niitä supersuloisia, lutuisia kavereita, joiden vuoksi sisäinen koiraihmiseni on edelleen hengissä ja haaveilee omasta koirasta kotiin palattuamme. Koirien ja kissoje lisäksi teillä ovat tallustelleet niin kanat, lehmät kuin siatkin. Hevosiakin olen päässyt lähietäisyydeltä tuijottelemaan, toivottavasti vielä jossin vaiheessa päsen kapuamaan selkäänkin asti. Tässpä siis reissulla tapaamia eläinkavereita, olkaatte hyvät!

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Luang Prabangissa kanaemo opetti peseytymään.

Luang Prabangissa kanaemo opetti poikasiaan peseytymään.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Tämä surffikoira otti lungisti Lombokin saarella Selong Belanok -rannalla.

Tänään nautittiin surfauksesta ja rantaelämästä Selong Belanak -rannalla. Tämä biitsikoira oli myös ominut rennon surffiasenteen.

Kolmas kuukausi

Hong Kong

Hong Kong

Kuukausi sitten istuimme lentokoneessa Hong Kongin lentokentällä. Heti laskeutumisen jälkeen meidät pyydettiin jäämään istumaan paikoilleen ja odottamaan. Kello läheni puolta yötä ja ihmiset kävivät levottomiksi, koska kukaan ei tuntunut tietävän odottamisen syytä. Pitkän supinan jälkeen joku uskalsi kysyä lentoemännältä mistä oli kyse. Pian lentoemännän vastauksen jälkeen kuulimme rahisevasta kaiuttimesta asian toistettavan, jonkun matkustajan rahat oli varastettu lennon aikana ja joutuisimme olemaan koneessa niin kauan kunnes syyllinen saataisiin kiinni. Epäselvä ääni ilmoitti vielä, että odotamme parhaillaan rannikkopoliisin saapumista, meidän pyydettiin istua rauhassa paikoillaan ja odottaa virkavallan ilmaantumista. Odottelimme vajaan tunnin verran ja jännitimme joudummeko meikin kuulusteluihin. Tarkastimme omat kukkaromme ja huokasimme helpotuksesta, rahat olivat tallessa. Poliisit saapuivat ja pahoittelivat matkustajille aiheutuvaa haittaa. Itse salapoliisityössä ei kauan nokka tuhissut ja noin varttitunnin kuluttua saimme luvan poistua koneesta, ilman kuulusteluja. Kaikki lentokoneen matkustajat ohittivat poistuessaan pää kumarassa olevan häpeilevän varkaan, joka oli lennon aikana tyhjentänyt vieressä istuneen pariskunnan lompakot. Rikoksen molemmat osapuolet jäivät selvittelemään asiaa poliisin kanssa ja me aloitimme metroseikkailun Hong Kongin ytimeen.

Kolmannen kuukauden aloitus oli siis varsin vauhdikas ja kuukausi jatkui hektisenä lähes kesäkuun loppuun saakka. Laskimme bussissa Mersingistä Kuala Lumpuriin viime kuukauden yöpymispaikat ja päädyimme molemmat lukuun 14, maisemat siis vaihtuivat kesäkuussa silmissä vilisten. Ja koska olemme nuukia ja yritimme säästää yöpymiskustannuksissa, matkustimme useaan otteeseen yöaikaan, niin bussilla kuin lentokoneellakin (AirAsian yölentoja en voi suositella, ei saanut edes vilttiä lainaan). Japanissa yöbussimatkustus oli oikeasti mainio tapa siirtyä paikasta toiseen, näissä busseissa kun oikeasti pystyi nukkumaan. Joillain reissuilla, kun bussi oli perillä määränpäässä jo joskus ennen kukonlaulua, toivoi, että matka olisi jatkunut vielä pari tuntia, jotta olisi saanut nukkua vielä ihan vähän. Japanilaisissa yöbusseissa vallitsee täydellinen hiljaisuus, koska kuten muissakin liikkuvissa kulkuvälineissä, busseissa kännyköihin puhuminen on kielletty ja kapula laitetaan aina äänettömälle ennen bussiin astuessa, penkit saa säädettä lähes vaakatasoon, haisevat ruuat ovat kiellettyjä, samoin äänekkäät käärepaperit, ja bussit, ne ovat täysin pimeitä. Ja koska japanilaiset ovat kohtaliasta sakkia, eivät he ikinä leiki anarkistia ja riko näitä sääntöjä, hyvät unet ovat siis taattu.

Pötöissä oli myös "kätevä" bideetoiminto, huuhtelevan veden paineen ja lämmön sai säädettyä. Aah! :)

Päästiin istumaan sille kuuluisalle japanilaiselle pöntölle. Älykäs pönttö äänteli (äänitetty huuhteluääni peitti alleen kaikki ähkinät ja lirinät), istuinrengas oli lämmitetty. Pöntössä oli myös ”kätevä” bideetoiminto, huuhtelevan veden paineen ja lämmön sai säädettyä. Aah! :)

Japanilainen suojatie.

Japanilainen suojatie. Varmasti turvallinen ylittää, koska koko liikenne pysähtyy jokaisesta suunnasta.

Turvallista puutarhanhoitoa. Japanissa kaikilla puutarhatyöntekijöillä oli turvakypärät päässä. Lisäksi esimerkiksi tien vierustan pöheikön trimmauksessa liikenteen seassa seisoi useita vilkkuviin heijastinliiveihin ja kypärään sonnustautuneita liikenteenohjaajia. Ja kaikilla heillä oli sellainen Star Warsin valomiekka kädessä.

Turvallista puutarhanhoitoa. Japanissa kaikilla puutarhatyöntekijöillä oli turvakypärät päässä. Lisäksi esimerkiksi tien vierustan pöheikön trimmauksessa liikenteen seassa seisoi useita vilkkuviin heijastinliiveihin ja kypärään sonnustautuneita liikenteenohjaajia. Ja kaikilla heillä oli sellainen Star Warsin valomiekka kädessä.

Japani pidetään kalliina matkailumaana ja pelkäsimme yllätysreissun Japaniin haukkaavan matkakassastamme valtavan osan, mutta yllätyimme positiivisesti. Onhan siellä toki kalliimpaa kuin Kaakkois-Aasiassa, muttei kuitenkaan sen kalliimpaa kuin Euroopassakaan. Jotkus asiat, kuten esimerkiksi ulkona syöminen tai majoittuminen, olivat halvempia kuin Suomessa, toiset asiat, kuten matkustaminen paikasta toiseen tai vaikkapa hedelmät kaupassa, olivat kalliimpia. Päiväbudejttimme oli täysin päivästä riippuvaista, matkustuspäivinä rahaa paloi huomattavasti enemmän ja taas paikallaan pysyessä selvittiin noin 30€:lla/hlö. Nukuimme lähes koko reissuna ajan hotelleissa, koska ne tulivat lähes jokaisessa kaupungissa halvemmaksi, kuin yöpyminen hostellissa kahden hengen huoneessa. Hotellihuoneet olivat todella pieniä, mutta aina, paikasta riippumatta, äärettömän siistejä. Tatamiakin pääsimme kokeilemaan nukkumapaikkana sekä Hiroshimassa että Kamikochin ihanan kummallisessa majatalossa , joka muuten oli reissumme kallein majoitus. Tosin tuosta huvista ja mahtavista japanilaisista aterioista, saunaa ja onsenia unohtamatta, maksoi kyllä mielellään pyydetyn hinnan.

Pienet hotellihuoneet Japanissa tuppasivat käymään hieman ahtaiksi rinkan pakkausprosessissa.

Pienet hotellihuoneet Japanissa tuppasivat käymään hieman ahtaiksi rinkan pakkausprosessissa.

Tytöt Hiroshimassa

Tytöt Hiroshimassa

Yokohaman maailmanpyörä

Yokohaman maailmanpyörä

Matkasuunnitelmien muutos ja siirtyminen aiottua pohjoisemmaksi Hong Kongiin ja Japaniin oli ehdottomasti oikea päätös. Kävelimme jalat kipeiksi upeissa kaupungeissa, katselimme niskat mutkalla taivaisiin kurottelevia taloja, valloitimme vuoria, ihmettelimme seesteisiä ja viimeisen päälle mietittyjä puutarhoja ja temppeleitä, saimme osaksemme suurta ystävällisyyttä sekä vieraanvaraisuutta ja opimme syömään niillä puikoillakin. Kolme viikkoa nousevan auringon maassa jätti hyvän mielen ja vielä aavistuksen japaninälkääkin, maahan palataan vielä uudestaankin!

Koska ahkera reissaaminen, siis jatkuva tursistina oleminen, käy oikeasti työstä, päätimme pitää kesäkuun viimeiset viikot lökölomaa biitsillä. Suuntasimme Japanista Kuala Lumpuriin ja sieltä välittömästi Malesian itärannikolle Tiomanin saarelle. Täydellisen lököloman meinasi estää Indonesiasta lipuneet metsäpalosavut, mutta onneksi tuulen käännyttyä pääsimme nauttimaan täydellisestä, laiskasta ja aurinkoisesta biitsielämästä. Ja hei, nyt on kuulkaas ihan oikeasti rusketusrajat muuallakin kuin jalkapöydässä! Ensi kuussa onkin sitten tiedossa jotain ihan muuta, jännittää jo!

hiekkalinna

”Joutilaisuus on maailman vaikein asia, vaikein ja älyllisin”

laituri

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka vapaalla ollessaan nauttivat vapaudestaan vain olemalla, siis lepäävät, makaavat, loikoilevat, nauttivat, rentoutuvat, ovat stressaamatta ja tekevät tämän kaiken hyvällä omallatunnolla. Ja sitten on olemassa niitä, jotka vapaa-ajallaankin ovat jatkuvasti työn touhuissa, elämä on pieniä askareita täynnä. Ennen lomaa tällainen ihminen on tehnyt listan asioista, jotka lomalla pitää toteuttaa. Kesämökin pihaan kohoaa joka kesä uusi vaja tai maja, koska kuka sitä jouten joutaa olla. Ja vaikka tällainenkin ihminen joskus iltasaunan jälkeen istahtaa tuoliin hetkeksi hengähtämään, tuottaa makailu aurinkotuolissa romaanin parissa tai vain silmät ummistettuna tunnontuskia, se kun ei ole tehokasta.

Minä kuulun noihin jälkimmäisiin ihmisiin. Aina pitää olla jokin askare mielessä ja vähintään parikymmentä keskeneräistä. Olen tehokkaimmillani silloin, kun tekemistä on liiaksi. Tottakai tarvitsen välillä lepoa, mutta jos vapaa-aikaa on liikaa, minä lamaannun. Liiallinen vapaa-aika saa ajatukset liikkeelle ja yleensä lopputulos on katastrofi. Lomalla tai pidemmillä vapailla alan ensimmäisenä kehitellä ahdistuneita ajatuksia työstäni. Ensimmäisenä mielen valtaavat työn kaikki negatiiviset puolet, jotka taas saavat ajatukset siirtymään siihen, mitä muuta sitä voisi työkseen tehdä. Valitettavan usein pidemmät vapaat ja lomat saavatkin aikaan suunnitteluprosessin, jonka jälkeen olen keksinyt itselleni tukuttain uusia, parempia ammatteja: meribiologi, elämysmatkailuyrittäjä, eräkaupan pitäjä, maatilan emäntä, elämäntapaintiaani, patologi, hevosten rapsuttelija, ratsastuksenopettaja, käsityöväkertäjä ja mitä näitä nyt onkaan. Ja kun loman aikana on kehittänyt itselleen tällaisen angstin omaa työtään kohtaan, on töihin palaaminen entistä hankalampaa. Onneksi kuitenkin parin päivän työnteon jälkeen se oma työ tuntuukin taas maailman parhaammalta ja positiiviset seikat peittoavat kaikki ne lomalla kehitellyt negatiiviset asiat.

tioman1

En siis ole aikaisemmin oikein osannut pysähtyä ja vain olla jouten. Yksi matkamme tarkoitus olikin oppia relaamaan, olla ilman suurempia tekemisiä ja vielä pyrkiä olemaan ahdistumatta kaikesta siitä vapaasta ajasta. Täydellistä joutenoloa harjoittelimme reissun alussa Koh Changilla, mutta muuten olemme tässä parin kolmen kuukauden aikana reissanneet paikasta toiseen vauhdilla ja vapaapäivät pyhittäneet pyykin pesulle ja uusien matkasuunnitelmien teolle. Niinpä pari päivää Tiomanin saaren rauhassa, riippumatossa makailu ja kalliolla auringon palvominen saivat taas tutun ahdistuksen nousemaan pintaan. Nyt mielessä eivät pyörineet työasiat, vaan koti. Ja melkein itkuhan se tuli maatessa hiljaa auringon alla laineiden liplatusta kuunnellen. Siis koti-ikävä, nyt jo. Takana on kolme kuukautta ja edessä vielä suurin osa matkasta. Enkö olekaan oikea reissunainen, jonka koti on siellä, missä sydän on? Koska kyllä se sydän vielä sykki siinä kivelläkin maatessa, kokeilin pulssiakin kaulalta sekä ranteesta. Koti-ikävän vallattua mielen yritin tartuttaa koti-ikävää Timoon luettelemalla kaikkia asioita, mitä kotoa kaipasin. No ensinnäkin sitä kotia, omia nurkkia, omaa sänkyä, omia tavaroita ja sitä oman kodin tuomaa turvallisuuden tunnetta. Ja lauantaita kaipaan, siis niitä hitaita aamuja (joita täällä reissussa on ollut enemmän kuin niitä kiireisiä), jolloin keitetään pannullinen kahvia ja nautiskellaan kuppi toisensa perään viikon uutisia lueskellessa. Ja ratsastusta kaipaan, hevosia, tallielämää, siis turpaterapiaa, jonka parissa kaikki elämän murheet sulavat ja katoavat. Ja kaikkia kavereita, tuttuja ihmisiä, jopa niitä lähikaupan tuttuja tätejä. Pelkkä se tavallinen, pieni ja ahdistava arki tuntui sillä hetkellä, ah, niin ihanalta. Timo kuunteli kärsivällisesti ruikutustani ja totesi olotilani olevan aivan normaali. Häntä ei koti-ikävä pahemmin jäytänyt, mutta ilmeisesti säälistä yhtyi listaamaan hyviä, kaivattavia asioita kotoa. Ja kun kaikki mieleen tulleet ihanat koti-asiat oli käyty läpi, oli se koti-ikäväkin hieman kutistunut, silmäkulmia ei enää kirveltänyt ja joutenolokin alkoi tuntua huomattavasti helpommalta. Ensimmäinen erä koti-ikävää vastaan katsottiin siis päätyneen minun edukseni.

Joutenolon mestarit.

Joutenolon mestarit.

Juaran leppoinen kylänraitti.

Juaran leppoinen kylänraitti.

Sadetanssi rannalla tai viime kertainen tekstini teki muutoksen säähän, tuulen suunta kääntyi oikeasti ja savusumu väistyi saaren päältä. Olemme päässeet nauttimaan auringosta ja kirkkaasta taivaasta, illalla olemme ihmetelleet taivaalla möllöttävää jättimäistä täyskuuta ja aamulla taas syömään mennessä merta, joka on noussut nuosuveden turvin melkein metsänreunaan. Resorttimme on osoittautunut aivan loistopaikaksi, olemme jälleen olleet melkinpä ainoita asukkaita, joka sinänsä on kummaa, kun ennen saarelle saapumista pelkäsimme jäävämme ilman majoitusta lomasesongin vuoksi. Paikan pitäjät Julie ja James ovat äärettömän ystävällisiä ja mukavia, he ovat auttaneet kaikessa mahdollisessa, opastaneet hyvään ravintolaan, kertoneet ympäröivän viidakon eläimistä ja rauhoitelleet säikkynyttä mieltäni snorklausreissun jälkeen. Kävin nimittäin elämäni ensimmäisen kerran snorkkeloimassa muualla kuin Oulunjärvessä. Meidän rantamme läheisyydessä on pieni koralliriutta, jossa uiskenteli kaikenlaisia kirjavia kaloja. Pieni paniikki putkeen puhaltamisesta unohtui noita satenkaaren väreissä kiiltäviä kaloja katsellessa, merielämä on kyllä ihmeellistä. Pulikoidessa takaisin rantaan meitä vastaan ui isompi kala, mittaa noin puolitoista metriä. En edes aluksi tajunnut, mikä kala se oli, mutta sen ohittaessa meitä Timon puolelta kaksi aivosoluani yhdistyivät ja ymmärrys sai aikaan hätääntyneen paniikin. Hui, hai! Kyseessä oli mustaevähai, joka yleensä syö niitä sateenkaaren värisiä koralliriuttojen kaloja, mutta kuulema joskus erehtyy näykkäsemään myös kaloja isompia uimareita. Tämän kohtaamisen jälkeen meressä uinti tuntui hieman epämiellyttävältä, sinnikkäästi kuitenkin kävin välillä vetelemässä vaparia, kuitenkin varmuuden vuoksi hyvin lähellä rantaa.

Maidän majamme.

Maidän majamme.

piitsia

Meidän ranta, Juara, on hyvin hiljainen ja sijaitsee saaren toisella puolella pääkylään Tekekiin nähden. Tekekiä ja Juaraa yhdistää 9 kilometrin mittainen tie, jonka rakentamisen aloittivat toisen maailmansodan aikana saarella olleet japanilaiset. Tie jäi osittain kesken ja vasta muutamia vuosia sitten rakennusurakka saatiin päätökseen. Tie kulkee kukkuloiden yli ja se on osittain todella jyrkkä ja korjauksesta huolimatta hyvin huonokuntoinen. Paikalliset kuskaavat turisteja nelivetojeepeillään molempiin suuntiin, hinta reissusta yhteen suuntaan vain on todella suolainen, 35MYR henkilö (8,37€). Meidän rannalla on noin kymmenkunta resorttia majoineen, yksi minimarketti ja kourallinen ravintoloita. Emme aikomuksistamme huolimatta olleet ottaneet tarpeeksi käteistä matkaan, joten jouduimme tekemään reissun Tekekiin saaren ainoalle automaatille. Savusumun kaikottua valitsimme tietenkin sen kaikista aurinkoisimman ja kuumimman päivän patikalle ja siltä se kyllä tuntuikin. Tie oli paikoin niin jyrkkä, että kävelyä sai harrastaa pelkillä päkijöillä pohkeet pinkeinä, tuntui jopa, että parin viikon takainen kiipeilyreitti tulivuoren huipulle oli ollut helpompi nakki. Sinnikkäästi tarvoimme kuitenkin Tekekiin ja sen pankkiautomaatille ja pienen ketutuksen säestämänä vielä takaisinkin. Palatessa majapaikkaamme kuulimme, että Tekekiin olisi ollut myös pari kilometriä lyhyempi eikä niin jyrkkämäkinen viidakkopolku. Tiedon kuultua ketutuksen määrä kohosi eksponentiaalisesti. Miksi tehdä asiat helposti, kun ne voi tehdä myös hankalasti.

Patikkareissulla Tekekiin törmäsimme viidakon eläimiin: jättimäisiin monitoriliskoihin, oraviin, jättioraviin ja suloisiin apinoihin.

Patikkareissulla Tekekiin törmäsimme viidakon eläimiin: jättimäisiin monitoriliskoihin, oraviin, jättioraviin ja suloisiin apinoihin.

Juhannuksena emme sytyttäneet kokkoa, emmekä paistaneet makkaraa, vaan pääsimme ihmettelemään juuri kuoriutuneiden kilpikonnan poikasten taivalta meren vaahtoihin. Majapaikkamme on saarella toimivan Juaran kilpikonnaprojektin yhteistyökumppani ja saimme kutsun seuraamaan taaperoiden ensimmäistä matkaa. Aurinko oli jo laskenut, aallot valuivat hiljakseen rantahiekkaan. Rannalle kannettiin kaksi styrokslaatikollista pikkuisia, elämäniloisia kilpikonnia, joiden suuri elämänmittainen seikkailu oli edessä. Astuimme takavasemmalle ja laatikot kumottiin. Alkoi armoton vipellys, kun pikkukilpparit aloittivat taivalluksen sisäisen kompassinsa avulla kohti suolaista vettä. Pari kaveria ei ymmärtänyt aluksi, mitä olisi pitänyt tehdä, vaan hieman kummastuneina katselivat sisarustensa tarmokasta tamppausta rantahiekalla. Hitaasti ja varmasti kuitenkin kaikki 150 kilpikonnan alkua saavuttivat meren ja aloittivat kamppailunsa seuraavien haasteiden kanssa, nimittäin vain 1/10000 merikilpikonnasta selviää sukukypsäksi, eli noin 25-30 vuotiaaksi, ja palaa takaisin rannalle, josta kerran aloitti taivalluksensa.

Pikkukilpparit valmiina seikkailuun.

Pikkukilpparit valmiina seikkailuun.

Aika Tiomanilla on ollut siis täydellistä akkujen lataamista ja sitä joutilaisuuden opettelua. Oppitunteja on varmasti vielä edessä, mutta tämä oli jo hyvä alku, jaksoin nimittäin useampana päivänä maata aurinkoa ottamassa yli tunnin verran lähes paikallaan, ja vielä ilman kitinää. Ehkä ensi vuoden puolella reissun lopun häämöttäessä olen vihdoin saavuttanut yhden reissun tavoitteista, ahditusvapaan prorelauksen.

Tekstin otsikko on Oscar Wilden sitaatti. Tiesi poika mitä puhui.

Kävimme tutustumassa Juara Turtle Projectin päämajaan. Samaistuttiin kilppareihin.

Kävimme tutustumassa Juara Turtle Projectin päämajaan. Samaistuttiin kilppareihin.