Bye bye Asia! Cheers Australia!

aasiakokoelma

161 päivää, 5 kuukautta ja 9 päivää, 8 maata, 9 lentoa, 51 eri hotellihuonetta, 3 nukuttua yötä bussissa, 2 lentokoneessa, 5 sairastettua mahatautia, 10 purkkia aurinkorasvaa, 9680 valokuvaa, 59 blogitekstiä ja 13220 euroa. Ravintolaruokailua, lukemattomia temppeleitä, erilaisia kulttuureja, iloisia hymyjä, iltamarkkinoita, satoja skootterilla ajettuja kilometreja, tuktuk-kyytejä, vinopino luettuja kirjoja, valkoisia hiekkarantoja, vuorenhuippuja, aurinkoa ja upeita maisemia. Paljon myös sitä Kaakkois-Aasian kääntöpuolta- köyhyyttä, kurjuutta, roskaa ja ympäristöongelmia.

Meille Aasia oli aivan uusi maanosa ennen reissua. Osasimme odottaa hälinää ja vilinää, mutta silti se reissun ensimmäinen aamu, kun eksyimme isoine rinkkoinemme jonnekin Bangkokin sokkeloisille kaduille, oli melkoinen kulttuurishokki. Kulttuurishokista selvittiin ja totuimme hyvin nopeasti kaakkoisaasialaiseen elämänmenoon. Unohdimme kellot ja aikataulut, löysäsimme tahtia ja hölläsimme suunnitelmia. Ei se kato oo niin justiinsa.

Alkumatkasta kiertelimme kaikki mahdolliset tiellemme sattuneet nähtävyydet, kurkkasimme jokaikisen temppelin sisään, opettelimme opaskirjoista ne pienimmätkin printit ja minä jopa tunnollisuustuskissani alleviivasin tärkeimpiä juttuja neonvärein. Ajan myötä asenne hölleni ja tavasimme opaskirjoista reissutietoutta hyvinkin suurpiirteisesti. Lopulta huomasimme, että eksyimme parhaimpiin ja ikimuistoisimpiin paikkoihin ilman opasteita, ainoastaan kurkkaamalla nurkan taakse tai valitsemalla sen isolta tieltä erkanevan pienemmän polun.

Nyt menneitä muistellessa tuntuu reilut viisi kuukautta kuluneen valtavan nopeasti, vaikka ensimmäisen kuukauden aikana aika mateli ja vuosi tuntui ikuisuudelta. Olemme reissanneet aika rauhallisessa tahdissa, jumittuneet välillä pitemmiksi ajoiksi yhteen paikkaan ja välillä jättäneet joitain suunniteltuja kohteita matkareitin varrelta. Joissain paikoissa olisi voinut pysähtyä pidemmäksi aikaa ja toisissa taas lyhyempikin visiitti olisi riittänyt vallan hyvin. Olen iloinen, että lähdimme Hong Kongiin ja Japaniin aivan ex tempore, nämä maat (varsinkin Japani) ovat meidän molempien mielestä olleet reissun kohokohtia. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisimme voineet hieman nipistää pois Thaimaassa vietetystä ajasta ja reissata pidempään ja monipuolisemmin Malesiassa tai Indonesiassa. Etelä-Thaimaa oli meille pienoinen pettymys, turisteja oli valtavasti ja sitä myötä myös niitä turisteja huijaavia ja koijaavia paikallisia. Vaikka Thaimaata tituleerataan kaikissa matkaoppaissa tuhansien hymyjen maaksi, ei siellä Etelä-Thaimaassa niitä hymyjä pahemmin näkynyt. Onneksi Pohjois-Thaimaa otti meidät lämpimämmin vastaan ja viihdyimmekin enemmän kuin hyvin pohjoisen kaupungeissa ja patikointipoluilla. Thaimaa kuitenkin oli kaikenkaikkiaan hyvä ja helppo paikka aloittaa Aasian valloitus.

Hymyistä puheenollen, mukavimmat, iloisimmat ja ystävällisimmät ihmiset löytyivät Kambodzasta sekä Indonesiasta. Kummasti omakin suu kurottelee kohti korvia, kun vastaan tuleva tuntematon väläyttää kauneimman hymynsä ja tervehtii reippaasti. Kohteliaimmat ihmiset taas olivat luonnollisesti Japanissa. Ensimmäisinä päivinä olimme hyvin hämillämme ylenpalttisesta kumartelusta ja anteeksipyytelystä, mutta kuten siihen Kaakkois-Aasian härdelliin, totuimme hetkessä japanilaiseen kohteliaisuuteen ja häpesimme omia ei aina niin kohteliaita tapojamme.
Eteemme sattuneet Aasian kauneimmat ja rauhallisimmat rannat löytyivät Lombokin saarelta, jonka lukemattomissa poukamissa sai maata aivan yksin valkoisella rantahiekalla turkoosin meren aaltojen pauhua kuunnellen. Parhaimmat luontoseikkailuhetket koimme Khao Sokin luonnonpuistossa Thaimaassa pelottavan luolaretken merkeissä ja sykähdyttävimmät patikkapolut Japanissa Kamikochin lumihuippujen rinteillä.
Mukavimpana ja mielenkiintoimpana kaupunkina jäi mieleen Hong Kong sekä Chiang Mai. Timo tykkäsi Singaporesta, kun minä taas suhtauduin kaupunkiin huomattavasti ynseämmin. Pääkaupungeista hiljaisimpana ja valitettavasti myös tylsimpänä jäi mieleen Vientiane. Paras käyttämämme lentoyhtiö tosin löytyi Laoksesta. Lao Airlines:in koneet olivat upouusia, lyhyellä lennolla Vientianesta Bangkokiin saimme vaikka minkälaista evästä sekä juomaa, lennolle sai otta maksutta matkaan valtavan kokoisen kapsäkin ja lennon hinta oli samaa luokkaa Aasian halpalentoyhtiöiden kanssa. Käymistämme maista Japani on sellainen, johon haluamme ehdottomasti matkustaa joskus vielä uudestaan. Indonesia oli meidän lemppari kaikista Kaakkois-Aasian maista ja varmasti vahva ehdokas tulevien reissujemme matkakohteena.

Alkumatkasta Thaimaassa olimme hyvin tarkkoja rahoistamme. Nukuus sai aivan absurdeja piirteitä, kun mietimme raskimmeko ostaa parinkymmenen sentin jäätelöä tai istahtaa kahvilaan oikein hyville kahveille. Tiukka talouskuri on hieman höllentynyt, edelleenkin kyllä mietimme tarkasti, mitä syödään, missä majoitutaan ja minne mennään, mutta kyllä me niitä jäätelöitä olemme syöneet ja sydämin koristeltuaj kahvejakin juoneet.
Edullisimmin asuimme Laoksessa, jossa yöpymiseen meni keskimäärin 12,25€/yö. Kalleimpia unia taas uneksittiin Singaporessa, jossa majoituksen keskiarvo oli 61,6€/yö. Laoksessa söimme ja joimme edullisimmin, päivässä ruokaan ja juomaan meni yhteensä 12,5€ ja taas kalleinta itsensä ravitseminen oli Hong Kongissa, jossa rahaa syömiseen ja juomiseen meni 34,9€ päivässä. Lentoihin Kainuun perukoilta Indonesiaan on mennyt yhteensä 3220 euroa, joista yli kolmasosa meni lentoihin, joilla pääsimme Suomen rajojen ulkpuolelle. Olimme ennen reissua ostaneet ainoastaan lennot Bangkokiin ja muuten lentoja on ostettu sitä mukaan kun niitä on tarvittu.

Aika Aasiassa oli ihanaa, kokemusrikasta ja opettavaista. Oma kärsivällisyys kasvoi ainakin kymmenkertaisesti ja blogin myötä tuli opiskeltua sitä sun toista noiden maiden historiasta, kulttuurista ja tavoista. Kaakkois-Aasiassa tuli katseltua sitä elämän nurjaakin puolta, jossa kaikille ei ole annettu aivan samalla mitalla kuin itselle. Se kurjuus, jota vastaan tuli, pisti miettimään omaa oikeutta hyvinvointiin ja loi syvää kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä omassa elämässä on ja on ollut. Ehkei se kulunut lottovoiton ja Suomeen syntymisen (tai muuhun länsimaahan) yhdistävä fraasi niin naiivi olekaan.

Viikko sitten vilkutimme hyvästit Aasialle ja otimme suunnaksi Australian. Laskeutuessamme Darwiniin taivaan täyttivät värikkäät, paukkuvat ilotulitteet -taisivat jo odotella meitä!

Mainokset

Elämäni eläimet

Lapsena enoni antoi minulle ja veljilleni kymmenen markkaa per pää, jotta salakuljettaisimme yhden kissanpennun kotiin. No kympit saimme ja ruinaamisen jälkeen kai jonkinlaisen luvankin vanhemmilta sekä tietenkin elämämme ensimmäisen lemmikin, Misu Charlotan. Misun kohtalona oli myöhemmin jäädä auton alle ja koko pihapiirin lapset kokoontuivat saattamaan Misua haudan lepoon. Muiden lasten silmien ollessa punaisina itkusta ja surressa sekä rakasta kissaa että maailman vääryyttä, pikkuveljeni, viisvee, totesi vakavana haudan äärellä: ”Nyt on Misu taivaassa Jeesuksen lemmikkinä”. Misun jälkeen elämässä on vilissyt eri eläimiä; marsuja, hamstereita, hevosia sekä muita kissoja. Hamsterin kuoltua vanhuuteen oli sydäntalvi ja haudan kaivaminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä pakkasin Helmi Orvokin kenkärasiaan ja pistin pakkaseen odottamaan maan sulamista. Isä ja äiti ehdottivat hamsterin heittämistä biojäteastiaan, josta tietenkin varhaisteininä sain valtavan raivarin. Kuoppa kaivettiin keväällä ja samoihin aikoihin paljastui myös hamsteri Helmi Orvokin kosto -ollessaan vapaana lattialla se oli syönyt koko isäni ulsterin helman ja taisi takista tulla käyttökelvoton Helmi Orvokin hampaiden jäljiltä.
Ei ole ollut sellaista eläintä, jolle sydämeni ei olisi lämmennyt ja jonka korvantausta en olisi rapsuttanut (paitsi kaikki matelijat ja öttimötiäiset). Haaveenani olikin aina eläinlääkärin ammatti, mutta allergia kissoille sekä kissoja pienemmille karvaisille otuksille pisti stopin haaveiden toteuttamiselle (varmaan olisi myös ne eläinlääkiksen pääsykokeet pistäneet, jos sellaisiin olisin eksynyt).

Reissun päällä kameran muistikortti on ollut kovilla ja aika monen kuvan kohteena ovat olleet eläimet. Timolla on jo välillä mennyt hermot, kun olen jäänyt lellimään kaikenmaailman karvaisia eläimiä ja lässytellyt niille kuin pikkulapsi. Kissat ovat olleetkin reissussa lemppareitani, vaikken niitä olekaan päässyt silittelemään kuin ainoastaan Timon selän takana. Suurin osa kaakkois-Aasian irtokoirista on ollut oikeasti pelottavia, näyttävätkin ihan Hopeanuolen pahiskoirilta, siis oikeasti sellaisilta vihaisilta rakkipiskeiltä. Muutaman kerran olemme joutuneet heiluttelemaan uhkaavasti kävelyreissuillamme kättä pidempää, kun koirajengi on tullut hampaat välkkyen muristen peräämme. Onneksi joukossa on ollut myös niitä supersuloisia, lutuisia kavereita, joiden vuoksi sisäinen koiraihmiseni on edelleen hengissä ja haaveilee omasta koirasta kotiin palattuamme. Koirien ja kissoje lisäksi teillä ovat tallustelleet niin kanat, lehmät kuin siatkin. Hevosiakin olen päässyt lähietäisyydeltä tuijottelemaan, toivottavasti vielä jossin vaiheessa päsen kapuamaan selkäänkin asti. Tässpä siis reissulla tapaamia eläinkavereita, olkaatte hyvät!

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Japanissa, Kamakurassa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Nämä fifit olivat päässeet skootterin kyytiin Tokiossa.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Angkorin temppeleillä Kambodzassa pari ponia seisoi päivät pääskytysten kuvausrekvisiittana turistien alla. Tämä poni oli ansaitulla tauolla.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Phnom Penhissä pääsi koko eläinkatras pesulle Mekongin virtoihin.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Singaporessa hevoset juoksivat pallon perässä hevospooloharjoituksissa.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Tämä lehmä oli kivunnut liikenneympyrän päälle laiduntamaan.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Nämä lehmät taas tukkivat tien Vang Viengissä Laoksessa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Pässit ottivat mittaa toisistaan Lombokissa.

Luang Prabangissa kanaemo opetti peseytymään.

Luang Prabangissa kanaemo opetti poikasiaan peseytymään.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Phnom Penhissä keskustassa katujen valtiaita oli tämä pariskunta.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Malesiassa Mersingin bussiaseman olivat vallanneet kymmenet kissat.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Tämä kissa otti päivätorkut Siem Reapissa.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Näin suloinen tiikerinkirjava pikkukoira löytyi Grupukin rannalta.

Tämä surffikoira otti lungisti Lombokin saarella Selong Belanok -rannalla.

Tänään nautittiin surfauksesta ja rantaelämästä Selong Belanak -rannalla. Tämä biitsikoira oli myös ominut rennon surffiasenteen.

Kolmas kuukausi

Hong Kong

Hong Kong

Kuukausi sitten istuimme lentokoneessa Hong Kongin lentokentällä. Heti laskeutumisen jälkeen meidät pyydettiin jäämään istumaan paikoilleen ja odottamaan. Kello läheni puolta yötä ja ihmiset kävivät levottomiksi, koska kukaan ei tuntunut tietävän odottamisen syytä. Pitkän supinan jälkeen joku uskalsi kysyä lentoemännältä mistä oli kyse. Pian lentoemännän vastauksen jälkeen kuulimme rahisevasta kaiuttimesta asian toistettavan, jonkun matkustajan rahat oli varastettu lennon aikana ja joutuisimme olemaan koneessa niin kauan kunnes syyllinen saataisiin kiinni. Epäselvä ääni ilmoitti vielä, että odotamme parhaillaan rannikkopoliisin saapumista, meidän pyydettiin istua rauhassa paikoillaan ja odottaa virkavallan ilmaantumista. Odottelimme vajaan tunnin verran ja jännitimme joudummeko meikin kuulusteluihin. Tarkastimme omat kukkaromme ja huokasimme helpotuksesta, rahat olivat tallessa. Poliisit saapuivat ja pahoittelivat matkustajille aiheutuvaa haittaa. Itse salapoliisityössä ei kauan nokka tuhissut ja noin varttitunnin kuluttua saimme luvan poistua koneesta, ilman kuulusteluja. Kaikki lentokoneen matkustajat ohittivat poistuessaan pää kumarassa olevan häpeilevän varkaan, joka oli lennon aikana tyhjentänyt vieressä istuneen pariskunnan lompakot. Rikoksen molemmat osapuolet jäivät selvittelemään asiaa poliisin kanssa ja me aloitimme metroseikkailun Hong Kongin ytimeen.

Kolmannen kuukauden aloitus oli siis varsin vauhdikas ja kuukausi jatkui hektisenä lähes kesäkuun loppuun saakka. Laskimme bussissa Mersingistä Kuala Lumpuriin viime kuukauden yöpymispaikat ja päädyimme molemmat lukuun 14, maisemat siis vaihtuivat kesäkuussa silmissä vilisten. Ja koska olemme nuukia ja yritimme säästää yöpymiskustannuksissa, matkustimme useaan otteeseen yöaikaan, niin bussilla kuin lentokoneellakin (AirAsian yölentoja en voi suositella, ei saanut edes vilttiä lainaan). Japanissa yöbussimatkustus oli oikeasti mainio tapa siirtyä paikasta toiseen, näissä busseissa kun oikeasti pystyi nukkumaan. Joillain reissuilla, kun bussi oli perillä määränpäässä jo joskus ennen kukonlaulua, toivoi, että matka olisi jatkunut vielä pari tuntia, jotta olisi saanut nukkua vielä ihan vähän. Japanilaisissa yöbusseissa vallitsee täydellinen hiljaisuus, koska kuten muissakin liikkuvissa kulkuvälineissä, busseissa kännyköihin puhuminen on kielletty ja kapula laitetaan aina äänettömälle ennen bussiin astuessa, penkit saa säädettä lähes vaakatasoon, haisevat ruuat ovat kiellettyjä, samoin äänekkäät käärepaperit, ja bussit, ne ovat täysin pimeitä. Ja koska japanilaiset ovat kohtaliasta sakkia, eivät he ikinä leiki anarkistia ja riko näitä sääntöjä, hyvät unet ovat siis taattu.

Pötöissä oli myös "kätevä" bideetoiminto, huuhtelevan veden paineen ja lämmön sai säädettyä. Aah! :)

Päästiin istumaan sille kuuluisalle japanilaiselle pöntölle. Älykäs pönttö äänteli (äänitetty huuhteluääni peitti alleen kaikki ähkinät ja lirinät), istuinrengas oli lämmitetty. Pöntössä oli myös ”kätevä” bideetoiminto, huuhtelevan veden paineen ja lämmön sai säädettyä. Aah! :)

Japanilainen suojatie.

Japanilainen suojatie. Varmasti turvallinen ylittää, koska koko liikenne pysähtyy jokaisesta suunnasta.

Turvallista puutarhanhoitoa. Japanissa kaikilla puutarhatyöntekijöillä oli turvakypärät päässä. Lisäksi esimerkiksi tien vierustan pöheikön trimmauksessa liikenteen seassa seisoi useita vilkkuviin heijastinliiveihin ja kypärään sonnustautuneita liikenteenohjaajia. Ja kaikilla heillä oli sellainen Star Warsin valomiekka kädessä.

Turvallista puutarhanhoitoa. Japanissa kaikilla puutarhatyöntekijöillä oli turvakypärät päässä. Lisäksi esimerkiksi tien vierustan pöheikön trimmauksessa liikenteen seassa seisoi useita vilkkuviin heijastinliiveihin ja kypärään sonnustautuneita liikenteenohjaajia. Ja kaikilla heillä oli sellainen Star Warsin valomiekka kädessä.

Japani pidetään kalliina matkailumaana ja pelkäsimme yllätysreissun Japaniin haukkaavan matkakassastamme valtavan osan, mutta yllätyimme positiivisesti. Onhan siellä toki kalliimpaa kuin Kaakkois-Aasiassa, muttei kuitenkaan sen kalliimpaa kuin Euroopassakaan. Jotkus asiat, kuten esimerkiksi ulkona syöminen tai majoittuminen, olivat halvempia kuin Suomessa, toiset asiat, kuten matkustaminen paikasta toiseen tai vaikkapa hedelmät kaupassa, olivat kalliimpia. Päiväbudejttimme oli täysin päivästä riippuvaista, matkustuspäivinä rahaa paloi huomattavasti enemmän ja taas paikallaan pysyessä selvittiin noin 30€:lla/hlö. Nukuimme lähes koko reissuna ajan hotelleissa, koska ne tulivat lähes jokaisessa kaupungissa halvemmaksi, kuin yöpyminen hostellissa kahden hengen huoneessa. Hotellihuoneet olivat todella pieniä, mutta aina, paikasta riippumatta, äärettömän siistejä. Tatamiakin pääsimme kokeilemaan nukkumapaikkana sekä Hiroshimassa että Kamikochin ihanan kummallisessa majatalossa , joka muuten oli reissumme kallein majoitus. Tosin tuosta huvista ja mahtavista japanilaisista aterioista, saunaa ja onsenia unohtamatta, maksoi kyllä mielellään pyydetyn hinnan.

Pienet hotellihuoneet Japanissa tuppasivat käymään hieman ahtaiksi rinkan pakkausprosessissa.

Pienet hotellihuoneet Japanissa tuppasivat käymään hieman ahtaiksi rinkan pakkausprosessissa.

Tytöt Hiroshimassa

Tytöt Hiroshimassa

Yokohaman maailmanpyörä

Yokohaman maailmanpyörä

Matkasuunnitelmien muutos ja siirtyminen aiottua pohjoisemmaksi Hong Kongiin ja Japaniin oli ehdottomasti oikea päätös. Kävelimme jalat kipeiksi upeissa kaupungeissa, katselimme niskat mutkalla taivaisiin kurottelevia taloja, valloitimme vuoria, ihmettelimme seesteisiä ja viimeisen päälle mietittyjä puutarhoja ja temppeleitä, saimme osaksemme suurta ystävällisyyttä sekä vieraanvaraisuutta ja opimme syömään niillä puikoillakin. Kolme viikkoa nousevan auringon maassa jätti hyvän mielen ja vielä aavistuksen japaninälkääkin, maahan palataan vielä uudestaankin!

Koska ahkera reissaaminen, siis jatkuva tursistina oleminen, käy oikeasti työstä, päätimme pitää kesäkuun viimeiset viikot lökölomaa biitsillä. Suuntasimme Japanista Kuala Lumpuriin ja sieltä välittömästi Malesian itärannikolle Tiomanin saarelle. Täydellisen lököloman meinasi estää Indonesiasta lipuneet metsäpalosavut, mutta onneksi tuulen käännyttyä pääsimme nauttimaan täydellisestä, laiskasta ja aurinkoisesta biitsielämästä. Ja hei, nyt on kuulkaas ihan oikeasti rusketusrajat muuallakin kuin jalkapöydässä! Ensi kuussa onkin sitten tiedossa jotain ihan muuta, jännittää jo!

hiekkalinna

Tokio

Tokio on maailman suurin metropolialue usealla mittarilla mitattuna, toisin sanoen, Tokio on valtava. Niin valtava, että sitä on hankala ottaa haltuun muutamassa päivässä. Ja vaikka kuinka yrittäisi ravata eestaas sen katuja ja seikkailla sen valtavan laajassa metroverkostossa, on olo silti kuin ei olisi oikeastaan mitään nähnytkään. Kävimme Tokiossa Japanissa ollessamme kahteen otteeseen. Heti maahan saapumisen jälkeen vietimme paikan päällä parisen päivää, tosin niin uuvuksissa Hong Kongista, ettemme jaksaneet kuin toisena päivänä astua majatalomme katujen ulkopuolelle. Vähän samaan tapaan sujui myös pari päivää Tokiossa Japanin kierroksen loppupuolella. Vuorikiipeily tuntui jaloissa, repppu oli täynnä likaisia vaatteita ja kaikki matkasuunnitelmat jatkon suhteen olivat tekemättä, joten taas pysyimme aika kiitettävästi majapaikkamme lähettyvillä: pyykkipesulassa ja läheisellä ostarilla. Siksipä tuntui, että Tokio jäi vain hyvänpäiväntutuksi, sellaiseksi jota tervehditään ympäripyöreästi, ehkä vaihdetaan kuulumisia kohteliaisuussyistä, mutta josta oikeastaan ei tiedä yhtään mitään.

Koululaisryhmä Keisarin palatsin puistoon menossa. Pari tyttöä erkani tuosta ryhmästä ja tuli kysymään meiltä, mistä olemme. Suomi sai aikaan pitkän wou-huokauksen.

Koululaisryhmä Keisarin palatsin puistoon menossa. Pari tyttöä erkani tuosta ryhmästä ja tuli kysymään meiltä, mistä olemme. Suomi sai aikaan pitkän wou-huokauksen.

Ihmisvilinää kuuluisassa Shibyan ylityksessä. Bongaa Timo kuvasta.

Ihmisvilinää kuuluisassa Shibyan ylityksessä. Bongaa Timo kuvasta.

Shinjukun ihmisvilinässä.

Shinjukun ihmisvilinässä.

Japani on täynnä pelihalleja, joissa on automaatteja täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Automaatin sisällä olevia tavaroita ei siis saa automaattisesti, vaan esimerkiksi 100 yenillä saa tuota kuvassa tipun ympärillä olevaa pihtiä liikuttaa kaksi kertaa ja sen jälkeen pihti tekee kauhomisotteen, oli se se sitten esineen kohdalla tai ei. Yritimme saada leffakarkkia yhdestä automaatista, muttei onnistuttu nappaamaan pihteihin mellejä. Täytyi siis talsia kauppaan ostamaan leffaherkut.

Japani on täynnä pelihalleja, joissa on automaatteja täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Automaatin sisällä olevia tavaroita ei siis saa automaattisesti, vaan esimerkiksi 100 yenillä saa tuota kuvassa tipun ympärillä olevaa pihtiä liikuttaa kaksi kertaa ja sen jälkeen pihti tekee kauhomisotteen, oli se se sitten esineen kohdalla tai ei. Yritimme saada leffakarkkia yhdestä automaatista, muttei onnistuttu nappaamaan pihteihin mellejä. Täytyi siis talsia kauppaan ostamaan leffaherkut.

Amerikkalaisen Ehkä söpö-kaupan lisäksi löysimme japanilaisen  minä perhonen piace-kaupan Shirokanedaista.

Amerikkalaisen Ehkä söpö-kaupan lisäksi löysimme japanilaisen minä perhonen piece-kaupan Shirokanedaista.

Ja taas löysimme hepan kiipelistä, nyt talon katolta.

Ja taas löysimme hepan kiipelistä, nyt talon katolta.

Uenon puistossa törmäsimme japanilaiseen pelleen.

Uenon puistossa törmäsimme japanilaiseen pelleen.

Ja nurkan takana Uenon eläintarhassa jääkarhuun.

Ja nurkan takana Uenon eläintarhassa jääkarhuun.

Samassa puistossa pääsi myös veneilemään näillä komistuksilla. Ei kokeiltu...

Samassa puistossa pääsi myös veneilemään näillä komistuksilla. Ei kokeiltu…

Tokiossa katunäkymä on mielenkiintoinen, jokainen koloon on rakennettu jotain, vaikkapa tällainen pieni omakotitalo kerrostalojen väliin.

Tokiossa katunäkymä on mielenkiintoinen, jokainen koloon on rakennettu jotain, vaikkapa tällainen pieni omakotitalo kerrostalojen väliin.

Välillä kadut ovat todella kapeita.

Välillä kadut ovat todella kapeita.

Tilanpuutteen vuoksi, autotkin nostettiin parkkiin  päällekäin.

Ja tilanpuutteen vuoksi autotkin on nostettu parkkiin päällekäin.

Eksyimmehän me myös temppeliin, kuvassa buddhalainen Sensoji-temppeli Asakusassa.

Eksyimmehän me myös temppeliin, kuvassa buddhalainen Sensoji-temppeli Asakusassa.

Temppelin takana oli shintolainen temppeli, jonka edustalla olevan renkaan läpi ihmiset hyppivät. Lienekkö tuonut hyvää onnea?

Temppelin takana oli shintolainen temppeli, jonka edustalla olevan renkaan läpi ihmiset hyppivät. Lienekkö tuonut hyvää onnea?

Asakusan vanha kauppakatu, Nakamise, on täynnä turisteja, mutta välittömästi sen ja Sensoji-temppelin takana on huomattavasti rauhallisempia markkinakatuja.

Asakusan vanha kauppakatu, Nakamise, on täynnä turisteja, mutta välittömästi sen ja Sensoji-temppelin takana on huomattavasti rauhallisempia markkinakatuja.

Samoilta kaduilta löytyi myös huvipuisto, jossa oli näin söpö karuselli.

Samoilta kaduilta löytyi myös huvipuisto, jossa oli näin söpö karuselli.

Viimeisenä päivänä tapoimme aikaa ennen lennon lähtöä Akihabaran elekrtoniikkakaupungissa. Akihabara on hifistelijän taivas, seiltä saa aivan kaikkea. Siis aivan kaikkea.

Viimeisenä päivänä tapoimme aikaa ennen lennon lähtöä Akihabaran elekrtoniikkakaupungissa. Akihabara on hifistelijän taivas, seiltä saa aivan kaikkea. Siis aivan kaikkea.

Me löysimme uusien kuulokkeiden lisäksi Timon synttäreiden kunniaksi kakkua.

Me löysimme uusien kuulokkeiden lisäksi Timon synttäreiden kunniaksi kakkua.

Tokiossa on aivan kaikkea; vilinää, ihmisiä, ihmeellisyyksiä, vanhaa, uutta, kaunista ja rumaa, mutta kaiken sen lisäksi myös ihmeellistä rauhallisuutta. Kaupunginosien keskustojen välittömästä läheisyydestä kun löytyi

Tokiossa on aivan kaikkea; vilinää, ihmisiä, ihmeellisyyksiä, vanhaa, uutta, kaunista ja rumaa, mutta kaiken sen lisäksi myös ihmeellistä rauhallisuutta. Kaupunginosien keskustojen välittömästä läheisyydestä kun löytyi katuja, jotka olivat niin hiljaisia, että itsekin rupesi vahingossa kuiskailemaan. Tokio on kertakaikkiaan kummallinen kaupunki!

Majoitus Hotel Horidome Villa 46€/yö, Apa Hotel Tokyo Kiba 55,23€/yö
Metron päivälippu 710yen/hlö (5,5€)
Sisäänpääsy Uenon eläintarhaan 600yen (4,6€)

Puikkomestarit

maijusyo

Nyt seuraa nolo tunnustus. Suomessa emme osanneet syödä puikoilla, vaikka se nykypäivänä kuuluukin jokaisen hiemankin sivistyneen kaupunkilaisen selviytymistaitoihin. Kiinalaisessa ravintolassa syödessä vaihdoimme sujuvasti tikut haarukkaan ja veitseen, sushipaikoista emme edes haaveilleet. Thaimaassa ja Laoksessakin selvisimme ruokahetkistä ilman puikkoja, lusikat ja haarukat kun ovat yleisemmin käytössä. Mutta sitten se koitti se totuuden hetki, kun puikkomestarit eroteltiin tumpeloista täysjunteista, nimittäin pysähdyksellä Vang Viengistä Vientianeen. Bussilipun hintaan kuului lounas paikallisella huoltamolla ja sielläpä ei annettukaan valkonaamalle ruuan syömistä varten turvallista lusikkaa, vaan kouraan iskettiin puikot ja nuudelikeitto. Hetken pyörittelimme tikkuja oikeassa kädessämme, etsimme oikeaa asentoa ja tikkutuntumaa. Ensimmäiset nuudelit lipsuivat puikkojemme mitäänsanomattomasta pihtiotteesta ja lientä lensi ympäri pöytiä, mutta kun tarpeeksi räpisteli eväänsä edessä niin kyllä nälkäinen keinot keksi. Ja aivan kuin reilu parikymmentä vuotta sitten, kun oivalsin epämääräisten kirjainjoukkojen muodostavan sanoja, sanojen taas lauseita ja lauseiden taas tarinoita, koin jälleen tuon saman valaistumisen tunteen ja aivan yhtäkkiä tuntui siltä, kuin tikut olisivat olleet aina sormieni välissä, oikeaa kämmentäni vasten (ehkä tunne oli sama myös silloin, kun ensimmäisen kerran osasin itse tarttua lusikkaan ja sohaista sosetta kohti naamaani). Enkä minä ollut ainoa, joka koki tämän saman välähdyksenomaisen oivalluksen, vaan nostaessamme nuudeleiden roiskimat kasvomme lautasesta kohti toisiamme, iski toinen puikkomestari silmää pöydän vastakkaisella puollella.

Japanissa ei puikoilla syömistä voinut enää pakoilla. Haarukkaa, lusikkaa tai veistä kun ei kerta kaikkiaan vain ruokapöydästä löytynyt. Loppuajasta puikoilla syöminen tuntuikin täysin luontevalta, joitain ruokia syödessä jopa länsimaisten ruokatyökalujen käyttöä helpommalta. Opimme, että jokaisella puikolla on aivan oma luonteensa ja jokaisella ruokailukerralla menee aina hetki, ennen kuin hoksaa, kuinka kyseisen paikan puikoilla syödään. Puikkotuntuma kertoo myös jotain ravintolasta; pikaruokaloissa puikot olivat liukkaan muovisia, lähes mahdottomia jopa puikkomestareille, ja mitä kalliimpaan paikkaan meni syömään, sen paremmat puikotkin olivat, eli ruuat pysyivät helposti otteessa. Parhaimmat puikot ovat ehdottomasti puiset ja jokaisella Japanissa on kotonaan omat henkilökohtaiset puikkonsa. Ja kiitos Mikin, nyt meilläkin on omat ja täytyy sanoa, että puikkotuntuma niissä on erinomainen.

puikkomaisteri

Japanilainen ruokakulttuuri on täysin omanlaisensa, vaikka vaikutteita onkin otettu vuosisatojen saatossa naapurimaiden keittiöistä. Japanilainen ruoka ei ole kovin tulista, joten se sopii oikein mainiosti suomalaisille makunystyröille. Pääraaka-aineena annoksissa on riisi ja nuudeli, lisukkeena liha tai kala vihannesten ja juuresten kera. Ja annokset, ne ovat jättimäisiä. Olemme seuranneet japanilaisten ruokakäyttäytymistä ravintoloissa ja edelleen olemme ymmällämme, kuinka japanilaiset voivat olla niin hoikkia, vaikka syövät niin valtavasti.

Kadulla ja metrossa japanilaiset käyttäytyvät hyvin hillitysti ja hiljaisesti. Mutta astuessa sisään japanilaiseen nuudeliravintolaan, kokee jättimäisen yllätyksen, kokit ja tarjoilivat huutavat tervehdyksensä kovaan ääneen ja yksinäisten ja eristettyjen pöytien sijaan kaikki istuvatkin yhden pöydän ääressä vierasta ruokailijaa vastapäätä. Joissain ravintoloissa pöytä kiertää baaritiskin lailla kokkien keittiön ympärillä ja sushiravintoloissa taas sushit liukuvat liukuhihnalla syöjien välissä. Kokkien huudahdukset eivät pääty pelkästään tervehdyksiin, vaan kovaääninen vuoropuhelu henkilökunnan kesken jatkuu koko illan. Välillä myös asiakkaat otetaan mukaan ruokahuuteluun, eräässä sushibaarissa kokki nostatti tunnelmaa iskulauseilla, joihin asiakaskunta vastasi vastahuudoin ja taputuksin. Ruokailu halvimmissa nuudeliravintoloissa on siis mahtava kokemus hyvän ruuan, mutta myös iloisen ja erikoisen tunnelman vuoksi.

Japanissa on hampurilaisketjujen ja pizzapaikkojen lisäksi myös japanilaista pikaruokaa, jossa nuudelit/riisit saa nokan eteen ennen kuin kerkeää kissaa sanoa. Näissä ravintoloissa syö mahansa täyteen muutamalla eurolla ja lounasajan tarjouksissa saa pikkurahalla (3-5€) useamman ruokalajin annoksen. Ja mikä parasta, japanilaisissa ravintoloissa vesi tai tee on aina ilmaista. Japanissa ruuan tilaaminen on tehty helpoksi, vaikkei japania osaisi tai menua ei englanniksi löytyisi, koska yleensä ravintoloiden edessä kadulla on vitriinissä muovista tehdyt lookalike-annokset. Pari kertaa jouduimmekin juoksemaan tarjoilijan kanssa ravintolan ulkopuolelle ja tilaamaan annokset niitä sormella osoittaen. Muovisten ruoka-annosten valmistaminen on suosittua Japanissa ja onpa vuonna 1980 London’s Victoria and Albert Museum pidetty japanilaisen muoviruuan taidenäyttelykin. Koska Japani on tekniikan ihmemaa, joissain pikaruokaloissa ruuan tilaaminen ja asiakkaan rahastus on siirretty tarjoilijalta automaatille. Jotta ruokaa saa eteensä, tulee ensin ruoka-annoslipuke automaatista ja tämän jälkeen antaa lipuke keittiölle. Automaatin yläpuolella tai lähellä on usein lista ruoka-annokista kuvineen ja hommassa hankalinta on ainoastaan löytää automaatin painikkeista oikeaan ruokalajiin sopivat kirjainmerkit.

ruuatvitriinissa

Yokohamassa Miki tutustutti meitä japanilaiseen ruokaan viemällä meitä erilaisiin ravintoloihin, mutta myös tarjoamalla japanilaisia herkkuja kotonaan. Pääsimme tökkäämään tikkumme sushin ympärille ja ryystämään reissun parhaat ramennuudelit possun kera (hyvän nuudeliravintolan Japanissa erottaa siitä, mistä kuuluu kovin slurpsutus ja ryystön äänet). Mikin kotona maistoimme japanilaista pannukakkua, joka valmistetaan kaalista, jauhosta, possusta ja kananmunasta, ja jonka päälle laitoimme kuivattuja kalalastuja (korjaa Miki, jos nyt käytän termejä aivan väärin), majoneesia ja japanilaista kastiketta. Mikin luona joimme myös lukemattomia kupillisia vihreää teetä muumimukeista, tuli yhdellä kertaa koettua siis kaksi japanilaista intohimoa, muumit ja tee.

Kuten Suomessakin, myös Japanissa eri puolilla Japania on hieman erilaisia perinneruokia. Miki kehotti meitä maistamaan Hiroshimassa alueen erikoisuutta, hiroshimalaista nuudelipannukakkua eli Okonomiyakia. Tottakai tartuimme neuvoon ja etsimme Hiroshiman keskustasta Okonomi-muran, talon, jonka kolmessa kerroksessa 25 eri ravintolaa tarjoaa ainoastaan okonomiyakeja. Päivällä paikka oli aika hiljainen ja osa puljuista kiinni, mutta varmasti illalla talo on täynnä vilskettä ja ruuan käryä. Jokaisessa ravintolassa asiakkaat istuivat paistolevyn ympärillä. Osassa paikoista pannukakun sai valmistaa itse, mutta me annoimme kokin tehdä työnsä. Olikin mielenkiintoista seurata paistoprosessia, jossa kasa nuudelia, vielä isompi kasa kaalisuikaleita ja kaikki mahdolliset täytteet litistyivät jättiläismäisestä keosta noin neljän senttimetrin paksuiseksi kakuksi. Ruoka syötiin suoraan paistolevyltä ja samalla katseltiin kokin kanssa japanilaista samuraileffaa ravintolan nurkassa olevasta pikkutelkkarista.

Kaikin puolin japanilainen ruoka oli meidän mieleemme. Kokeilimme rohkeasti erilaisia annoksia, vaikkemme aina tilatessa tienneetkään, mitä tuleman piti. Mielenkiintoisimpia olivat hotellien aamupalat, joissa perinteisten murojen ja kroisanttien sijaan tarjoiltiin japanilaisia herkkuja; paljon raakaa kalaa, riisiä, erilaisia vihanneksia, raakaa kananmunaa riisin sekaan ja tottakai misokeittoa. Rakastuimme alkumatkasta gyozoihin, kasvistäytteisiin taikinanyytteihin, joita tuli syötyä ehkä turhan monta matkan aikana, loppumatkasta kun ei enää tehnyt mieli nähdä niitä edes menussa. Japanin matkamme aikana tutustuimme myös kaupopojen ruokahyllyihin, niissä kun oli valtava valikoima erilaisia tuoreita valmisannoksia ja pieniä suolaisia herkkuja.

Japanin reissun innoittamana aiomme varmasti jatkaa puikkoharjoituksia myös kotona uusilla puikoillamme, niin ja käydä Suomessakin sushiravintolassa ja syödä puikkomestareiden ylpeydellä siellä kiinalaisessakin tikuilla.

Liukuhihnasushit

Liukuhihnasushit

Vielä herkulliset gyozat

Vielä herkulliset gyozat