Ponitytön unelma

Kuten varmaan useasti blogia seuratessa on käynyt ilmi, eniten reissussa ollessa minulla oli ikävä kotoa hevosia ja tallielämää. Onneksi Islanti toimi täydellisenä poni-ikävän helpottajana, hevosiin kun ei voi tässä maassa olla törmäämättä! Kun kurvasimme Subarun nokan Reykjavikin keskustan ulkopuolelle ja jätimme taaksemme kerrostalot sekä monikaistaiset tiet, siintivät edessämme jylhän karut maisemat ja noita karskeja raameja pehmeämmäksi muuttavat islanninhevoset. Noita poninkokoisia, mutta ehdottomasti hevosiksi puhuteltavia, kavioeläimiä oli aivan joka puolella: mäennyppylällä, kaukana horisontissa, meren rannalla, lumikinoksen seassa – ja varsinkin siinä tien vierellä aidan tolppaan nojaamassa.

Timo saikin tehdä autonrottelollamme äkkijarrutuksia, kun tien vieressä näkyi täydellisiä kuvauspaikkoja tai vain aivan järjettömän lutuisia ja rapsutuksenhaluisia karvatursakkeita. Tämä ikuinen ponityttö nimittäin halusi tervehtiä ihan jokaikisen vastaan tulevan kaviokkaan. Kyllä ne hevoset ovat ihania, eiköstä vain? Eikä nuo maisematkaan hullummat ole.

poni6

poni1

poni2

poni7

poni8

poni11

poni9

poni13

oini9

poni16

poni14

poni10

islanti15

poni5

Ikävä Islantiin

Kävi juuri niin kuin aavistelinkin. Suomeen paluun jälkeen arki tempaisi mukaansa ja meidän mieletön reissu on siirtynyt jonnekin tuonne muistojen sopukoihin ja samoin blogi on kiireen keskellä jäänyt aivan oman onnensa nojaan. Tarinoita niin reissun päältä kuin tästä paluustakin olisi vaikka millä mitalla, mutta arki todellakin on pitänyt minut poissa koneen ääreltä. Kesä on virallisesti saapunut Suomeen, hellerajat ovat paukkuneet ja pihalla pääskyset tekevät uhkarohkeita syöksyjään. Mikäpä olisikaan parempi hetki siirtyä sisätiloihin ja päivittää blogia, kuin kesän ensimmäisen aurinkoiset ja lämpimät hetket. Tuleehan noita vielä -toivottavasti!

Islanti ei ottanut meitä maaliskuun alussa ihan näin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä vastaan, vaan New Yorkin hyytävän kylmä keli seurasi meitä Keflavikin lentokentälle. Viiden päivän aikana tunsimme todellakin olevamme takaisin Pohjolassa, koko saari tuntui olevan kietoutunut sumuun, sade satoi maahan vaakatasossa ja ympärillä kaikki näytti surullisen harmaalta. Onneksi edes yhtenä päivänä aurinko voitti taistelunsa sadepilviä vastaan ja näimme Islannin sen kaikessa kauneudessaan: valkohuippuiset vuoret, rantaan lyövät meren vaahtopäät, pikimustat laavakentät ja silmänkantamattomiin jatkuvan aakeuden.

islanti6

islanti8

islanti21

is25

Islannista alkoi Euroopan kiertueemme ja kotimatkamme escortien saattamana. Äitini ja veljeni olivat tulleet Islantiin jo meitä aiemmin ja loivat yhdessä sään kanssa tunnelmaa kodin läheisyydestä. Majoituimme Airbnb:n kautta loistavaan, täysin varusteltuun ja aivan naurettavan halpaan asuntoon aivan Reykjavikin keskustaan ja teimme päiväretkiä lähistölle maailman surkeimmalla, mutta ehkä myös Islannin halvimmalla vuokra-autolla. Muutaman kerran reissuillamme kävi kyllä mielessä, että olisi ehkä pitänyt maksaa muutama kruunu lisää auton vuokrasta, kun pakkasessa keskellä laavakenttiä Subarun ovet eivät toistuvasti lukuisista yrityksistä huolimatta avautuneetkaan.

islanti22

Reykjavikin värikäs ja persoonallinen puutalokeskusta ihastutti, kuten myös yhtä persoonallisesti ja villisti pukeutuneet kaupunkilaiset: islantilainen kirjoneule oli yhdistetty kireisiin nahkahousuihin ja lätäköiden peittämillä kaduilla käveltiin hirvittävän korkeissa kiilakoroissa -islantilaisilla on kyllä tyyli hallussa! Tapailimme Subarullamme sitä kuuluisan kultaisen kolmion reittiä, tosin aivan surkea keli käännytti meidät heti Geysiren säntillisen purkautumisen jälkeen takaisin Reykjavikiin ja esimerkiksi Gullfossin upeat putoukset saavat odottaa seuraavaa reissua. Sinä ainoana aurinkoisena päivänä suuntasimme Länsi-Islantiin Snæfellsjökullin juurelle. Tuon kyseisen tulivuoren kraaterin reunalta alkoi yksi kirjallisuuden kuuluisimmista seikkailuista, Jules Vernen Matka maailman keskipisteeseen, ja lukuisissa viikinkien aikaisissa saagoissa (ja edelleenkin useimman islantilaisen mielissä) juuri tuon läntisen niemenkärjen maan kivenkoloissa ja epätasaisuuksissa asuivat piilokansalaiset, maahiset.

is24

islanti12

islanti10

islanti17

Pikkuveljeni otti selvää Reykjavikin yöelämästä, joka hakee vertaistaan. Pienet päivisin kahvia tarjoilevat kuppilat muuttuvat illan pimetessä pöytiä seinille siirtämällä villeiksi baareiksi, joissa nahkahousuissa joratessa tulee hiki otsalle. Olipa siellä diskopallon alla pikkuveljeni tutustunut moneen melkoiseen islantilaiseen persoonaan, levyjä pyörittävään lähes eläkeikäiseen rautarouvaan, islantilaisiin juomatapoihin, joissa ilmeisesti ilojuomaa ei säästellä, sekä kello neljän jälkeen vihdoin hiljenevään maailman pohjoisimpaan pääkaupunkiin, jonka kaduilla keskellä yötä kävellessään saattaa säikähtää ainoastaan täydellistä hiljaisuutta.

islanti7

Kylmä ja hyhmäinen sää oli mitä omiaan nauttia Islannin maankuoren sisältä pulppuavista kuumista kylvyistä. Pulahdimme koko porukalla turkoosiin, höyryävään veteen Blue Lagoonissa, sivelimme ihollemme silikaattimutaa ja istuimme japanilaisten poikien kanssa nurmikattoisessa saunassa. Muiden lounastaessa kylpylän ravintolassa me istuimme Subarun takakontissa ja kaadoimme termarista kahvia pahvimukeihin, tulihan tästäkin oikea retki sittenkin! Testasimme kuumia kylpyjä myös Reykjavikin uimahallissa, jossa tällainenkin vilukissa suli viimeistään siinä uimalan kuumimmassa kylvyssä. Samalla tuli myös tutustuttua islantilaiseen uimahallikäyttäytymiseen, joka uimavetojen ja altaanmittojen kartuttamisen sijaan olikin hyväntuulista istuskelua ja jutustelua pipo päässä ihoa kipristelevässä kuumassa vedessä.

islanti5

islanti14

Ja eipä olisi mitään reissu Islantiin ilman kosketusta saarella vapaasti laiduntaviin islanninhevosiin. Siellä ne karvatursakkeet talviturkeissaan seisoskelivat räntäsateessa, rapsuttelivat toisiaan harjan alta ja tulivat aina reippaasti tervehtimään maantien viereisen aidan taakse käsi ojossa saapunutta heppahullua. Minulla ja Timolla tutustuminen noihin söpöläisiin ei jäänyt pelkästään salarapsutuksiin, vaan koko reissun ajan toteutettu ylipuhuminen tuotti tulosta ja Timokin kiipesi hevosen selkään. Vettä tuli kaatamalla, kurahousut rullautuivat pyllyn alle ja hiersivät rakkulat kankkuihin, muutama kokematon aasialainen pisti hieman jarruja hevosiin, mutta silti hevosten laukatessa harjat hulmuten ja katsoessani vieressäni hymysuin pomppivaa ratsastajakaveria, nousi tuo märkä reissu parhaimmaksi Islannin tarjoamaksi hetkeksi. Eikä sitä huonontanut laisinkaan ratsastuksen jälkeinen Timon lupaus nousta hevosen selkään tulevaisuudessa vielä uudestaankin.

Vaikka vietimmekin Islannissa enemmän kuin sen tavanomaisen pitkän viikonlopun, tuntui silti, ettemme oikein nähneet mitään. Raapaisimme vain hiukan sen tulista pintaa ja sisällemme syntyi valtava halu tulla takaisin – lautalla Fährsaarten kautta, teltta ja makuupussit rinkassa, neliveto alla, vaelluskengät valmiina vuorten valloitukseen, maastopyörät sidottuna auton katolle. Ja ehkä hieman eri vuodenaikaan, vaikkapa kesällä, kun lunta on ainoastaan vuorten huipuilla ja aurinko saattaa pilkahtaa hyvällä tuurilla hieman useammin.

islanti13

Lentolippu New York-Keflavik, Icelandair 244€
Majoitus Midtown Apartment Reykjavik, Airbnb, 75€/yö/4 henkilöä
Auton vuokraus (Subaru Legacy), Sadcars Reykjavik, 34,15€/vrk
Sisäänpääsy Blue Lagoon 35€
Uimalippu Reykjavikin uimahalliin 550 ISK (3,6€)