Arequipa -nunnia, vanhoja taloja ja suuria kirjailijoita

are5

Matkan varrella eteen on osunut jos minkälaista temppeliä ja pyhättöä. Kaakkois-Aasian jälkeen olimme saaneet hengellisistä pytingeistä yliannostuksen ja kiersimme kaukaa kaikki hiemankin uskontoon viittaavat rakennukset. Reissun loppupuolella olimme jälleen valmiita astumaan sisään pyhiin taloihin ja Arequipassa, Perun toiseksi suurimmassa kaupungissa, saimme monen hotellihuoneessa iltapäivään venyneen päivän jälkeen ryhdistäydyttyä sen verran, että tutustuimme Arequipan yhteen kuuluisimmista nähtävyksistä, Monasterio de Santa Cataloniaan.

Monasterio de Santa Catalonia on aivan valtavan kokoinen, yhden korttelin vallannut nunnaluostari, jonka rakentaminen aloitettiin 1500-luvulla. Uskonnollisten maalauksien ja yleisen hengellisen tunnelman sijaan mielenkiintoisinta luostarissa on sen arkkitehtuuri; luostaria on rakennettu useilla eri vuosisadoilla, korjattu maanjäristysten ravisteltua rakenteita ja lopputuloksena on eriskummallinen, värikäs ja sokkeloinen pieni kaupunki kaupungin sisällä.

Sähkönsinistä ja poltetun oranssia, haalistuneita seinämaalauksia ja mukulaisia lattioita. Punaiset pelargoniat kukkivat paksuille kiviseinille ripustetuissa ruukuissa, luostarin valtavan yhteiskeittiön rautapatojen pohjille valui keltaista valoa katon savurei´istä. Hämäriin nunnien huoneisiin oli katettu englantilaista posliinia sohvapöydille, takahuoneessa sängyn virkaa toimitti puusta kyhätty lavitsa ja takapihalla kivestä oli muotoiltu tulisija ja taso kattiloille. Tyynnyttävistä rukoushuoneista oli käynti valoisille holvikaarien vierustamille aukioille, sinisille ja keltaisille, shakkiruutuisille ja kukkaloistossa kylpeville.

cat7

cat3

Luostarin seinien sisällä on tuhansia salaisuuksia ja lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita. Ihmeitä on tapahtunut, sairaat yhtäkkisesti parantuneet ja kapeilla käytävillä on joskus kulkenut illan pimeinä tunteina muitakin kuin kaapuihinsa kietoutuneita nunnakokelaita. Vaikka luostarin käytävillä on 70-luvulta lähtien haahuillut enenvissä määrin ainoastaan tavallisia kaavuttomia tallaajia, asustaa luostarissa edelleenkin noin parikymmentä nunnaa, tosin heidän pyhiin tiloihinsa kaikenmaailman kulkijat eivät pääsekään kurkkaamaan.

cat8

Ihmeellisiä tarinoita maailmalle on ammentanut myös Arequipasta lähtöisin oleva, Perun tunnetuin kirjailija, Mario Vargas Llosa. Pääsin tutustumaan tuon 90-luvulla Perun presidenttiehdokkaanakin olleeseen ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon pokanneeseen perulaiseen reissun aikana ihan vahingossa löytäessäni jonkun bambumökkiresortin huterasta kirjahyllystä herran Paratiisi on nurkan takana -kirjan, mutta täytyy kyllä myöntää, että Arequipan kolonialististen kivitalojen varjoissa kävellessäni en todellakaan tiennyt kulkevani samoilla kaduilla kuin Llosa aikoinaan. Tosin ei sankarikirjailijan synnyinkaupungissa mikään viittaakaan Perun kuuluisimpaan intellektuelliin, vaaleiden talojen kylkiä ei korista kupariset täällä asui Mario ennen kouluikää -kyltit eikä 1500-luvulta olevassa vanhassa keskustassa ole pääkatujen varsilla tai piazzojen keskellä myöskään sanailijaa esittävää patsasta. Siispä kirjailijan sijaan kaupungissa kävelevä turisti keskittyy aivan varmasti ihailemaan vanhojen kivitalojen yhtenäistä harmoniaa, puikkaa porteista sisäpihojen kahviloihin, istuu iltaa jossain Arequipan lukuisissa ravintoloissa, tai sitten pakoilee hieman tunkeilevaa vanhempaa saksalaisranskalaista seikkailijapariskuntaa hotellihuoneessaan pitkälle iltapäivään -kuten me teimme. Vaikka totta puhuaksemme, ehdimme mekin rakastua kaupungin kauniiseen vanhaan keskustaan, syödä loistavaa ruokaa ja käyttää jopa kamerammekin huollossa, lievästä kroonistuneesta matkaväsymyksestä ja liian ystävällisistä vanhuksista huolimatta.

are10

are7

Me ihastuimme kaupunkiin, sen jotenkin niin pehmeään sykkeeseen, kauniisiin taloihin ja hitaasti käynnistyviin aamuihin. Nautimme täysin siemauksin viimeisistä päivistämme Perussa ja Etelä-Amerikassa ja muistelimme vielä Suomeenkin palattuamme kaupunkia lämmölle, aivan kuin sokerisena kuorutteena maistuvan kakun päällä. Perun matkareittiä suunnitellessa kannattaa siis pitää kaupunki mielessä, kun se kotkistaan kuuluisa Colcan kanjonikin on siinä ihan lähellä (lentokoneesta näimme) ja yli kuusitonnisten vuorten huiputuskin onnistuu aivan kaupungin vieressä seisovalla Canchanin tulivuorella. Tai sitten voi ottaa vain vähän rennommin ja nauttia oleellisesta, siis hyvästä ruuasta ja kauniista kaupungista.

are3

are2

are6

are14

Majoitus Casona Mercaderes, kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella ja aamupalalla 86 PEN (22,3€)
Kameran perushuolto 70 PEN (18€)
Illallinen Zig Zag -ravintolassa noin 15€/henkilö

Advertisements

2 thoughts on “Arequipa -nunnia, vanhoja taloja ja suuria kirjailijoita

  1. Jotenkin pystyn samaistumaan tuohon temppeliähkyyn! Aasiassa niitä on siellä sun täällä joten puutuminen on varmaa jossain kohtaa. Lisäksi kun ne eivät kuitenkaan sinällään ”merkkaa” itselleen mitään ei niistä saa otetta. Kuva sieltä, kuva täältä, voidaanko jatkaa matkaa?

    Nunnaluostari näyttää kyllä älyttömän kauniilta! Vaikka en itse kuulu kirkkoon on kristinusko kiehtonut aina lapsesta saakka (jolloin taas olin ihan himouskis hah) ja olisi kyllä mielenkiintoista päästä näkemään kuinka kristinuskonto vaikuttaa jossain hartaasti katolisissa maissa ihmisiin.

    • Tää uskontoasia on kyllä on ollut yksi meidän suurimmista pohdinnanaiheista reissun aikana. Olemme reissanneet budhalaisissa maissa, olleet Indonesiassa muslimien ramadanin päättymisen aikaan ja taas saman maan viereisellä saarelle eksyneet keskelle hindulaisten suuria seremonioita. Länsimaissa ei pahemmin kirkoissa tullut käytyä, onhan noita nähty kotonakin -ajatuksen kaikuessa takaraivossa. Kristinuskon pyhättöihin tuli oikeastaan vasta astuttua täällä Arequipassa ja tämä luostarikin käsiteltiin ihan jostain muusta kuin kristinuskon näkökulmasta. Mekään emme kirkkoon kuulu, mutta pidän eri uskontoihi tutustumista ja varsinkin niiden näkemistä äärettömän mielenkiintoisena. Hyviä pohdintoja elämästä ja kuolemasta, moraalista ja etiikasta, uskosta ja uskonnottomuudesta on käyty tällä reissulla. Ja varsinkin opittu hurjasti uutta ympäröivästä maailmasta. Ja siitä, miten tiukasti, ehkä ihmisten ajattelematta, se uskonto on osana elämää muissa maissa. Siis sitä ei kyseenalaisteta ja uskonnottomuuden koetaan olevan todellatodella väärin ja outoa. Niinpä ei kauheasti olla mainittu omaa kantaa varsinkaan noissa islamistissa maissa, joissa meidän, susiparin, matkailua yhdessä jo katsottiin hieman karsastaen…

      Mutta tuo lustrai oli kyllä kaunis (ja aivan valtava) paikka. Hieman taas harmittaa, ettemme maksaneet muutamaa euroa oppaasta, olisi ollut hällä tarjota mielenkiintoisia tarinoita meille… :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s