Ihanan kamala kotiinpaluu

IMG_0477

Miten lyhyt aika vuosi onkaan? Ennen reissua se tuntui ikuisuudelta, pitkiltä päiviltä, loputtomilta viikoilta ja lukemattomilta kuukausilta. Bangkokin hälinässä elämä oli suuri seikkailu, mutta jo ensimmäisessä rantalomakohteessa ilman sähköä ja mukavuuksia iltaisin hikisessä pimeydessä viidakon ääniä kuunnellessa hiipi mieleen epäilys; mitä hittoa olenkaan mennyt tekemään, tätäkö se on tämä vuosi, vieläkö pääsisi takaisin kotiin? Tuon ensimmäisen paniikin jälkeen niitä koti-ikävä- ja reissuväsymyshetkiä tuli koettua useitakin, mutta matkan edetessä kotiin paluuta ennen määräajan umpeutumista ei enää mietitty. Satunnainen matalalentoinen mieliala kun kuului reissuun ja ajan myötä keksimme keinot tuon reissuväsymyksen taltuttamiseen. Samoin reissun edetessä myös se epäilys valinnan oikeudesta hävisi, vuosi oli ehdottomasti koko elämämme paras, upein ja mahtavin – ja taatusti tilin tyhjennyksen väärti!

Kotimatka tuntui koittavan aivan liian aikaisin, ääripäästä toiseen heittelevissä reissufiiliksissä olimme Itävallassa siellä aallonharjalla ja matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka – tai vaikka vain liukua aurinkoisien Alppien mäkiä vielä hetkisen. Todellin oivallus paluusta syntyi Heathrown lentokentällä jatkolentoa odotellessa: ”Nää kaikki muutkin lennonodottajat puhuu suomea!” Oma erikoisuus oli viety kertaheitolla, hiljaisia ja vaaleita ihmisiä täynnä olleessa odotusaulassa mekin kuuluimme vuoden jälkeen porukan joukkoon.

Suomi näytti perjantaiyönä nukkuvalta ja turvallisen rauhalliselta. Taksi kurvaili Timon siskon luo autioilla kaduilla, pajunkissat värisivät viileässä kevättalven yössä, maa oli harmaanruskea muisto viime kesältä. Aamulla (ajallaan kulkevan) junan ravintolavaunussa kahvi maistui suodatinpussin läpi sihdatulta, mutta kyyneliä silmiin nostattavan tutulta. Pohjoisen pikkukaupungissa vastaanottokomitea täräytti fanfaarit ilmoille ja onneksi muillakin kostuivat silmäkulmat, ei ainoastaan minulla. Ennen lähtöä kahvittelimme lapsuudenkodissani perheidemme voimin. Paluutakin juhlistettiin samanlaisin menoin ja siinä vihreän sohvan käsinojalla tasapainotellessani olo oli kuin ei olisi missään käynytkään.

koti1

Kotiseutu tuntuu niin kovin pieneltä, maailma täältä käsin katsottuna aivan valtavalta. Pari päivää kevätpölyn pinnoittamilla kylän kaduilla käveltyä on kaikki aikaisemmin tehdyt tulevaisuuden suunnitelmat kyseenalaistettu, valmiit ratkaisut hylätty ja tulevaisuus tuntuu aikaisempaan epävarmemmalta – mitä ihmettä sitä elämällään tekisi? Mielessä on käynyt molemmilla rinkan pakkaaminen ja karkaaminen uudelleen tien päälle. Viimeisien päivien ajatusleikkinä onkin ollut ”Minne nyt lähtisit, jos sinulla olisi vähän enemmän rahaa tililläsi?”

Ruisleipä maistuu edelleenkin ruisleivälle, piimä piimälle ja oma tyyny tuntuu maailman parhaimmalle. Sauna on lämminnyt keskellä päivääkin ja omat pyörät on nostettu varastosta kelirikon vaivaamille hiekkateille. Olen hankkinut pikkukylän kirjastokortin (ja lainannut järkälemäisiä kirjoja), sopinut lyhytaikaisen työsopimuksen pikkukylään ja olemme avanneet yhteisen pankkitilin sekä keskustelleet alustavasti pankin kanssa asuntolainan hakemisesta. Kelalla ilmoitimme saapumisestamme takaisin Suomeen ja näppäilin netissä uuden verokortin itselleni. Rinkat tavaroineen ovat saunoneet puoli päivää ja viimeistään korkea lämpöisissä pesuissa mahdolliset luteet ovat kuolleet. Tänään kapusin vuoden odottelun jälkeen hevosen selkään ja pääsin ihan oikeasti kouluratsastuskiemuroiden pariin. Tätä on ollut ikävä!

muru3

Kolme Suomessa vietettyä kokonaista päivää on siis mennyt hetkessä asioita hoidellessa ja uusien asioiden hoitamista suunnitellessa. Suuremmille tuumailuille ei ole ollut aikaa ja ehkä siten ei tätä koko tilannetta ole osannut edes ymmärtää. Tunteet ovat ristiriitaiset: on hyvä olla kotona tuttujen ihmisten parissa, tutuissa ympyröissä, mutta toisaalta se tuttuus ja pienuus ahdistavat, maailma kun tuntuu huutavan meitä takaisin luokseen. Ehkä nämä tunteet ja ajatukset löytävät uomansa arjen astuessa elämään, uudet asiat – ensimmäisen oman kodin hankinta ja uusi työ – tuovat siihen kotimaaneloon uusia mukavia haasteita. Toivottavasti kulunut vuosi toisi sitten elämään rikkautta uusien ajatusten ja voimavarojen muodossa.

Blogihan ei tule ainakaan hetkeen hiljentymään. Olen nimittäin päässyt reissumuisteloissa vasta Boliviaan saakka. Boliviasta reissasimme takaisin Peruun, josta taas lensimme kalsean kylmään, mutta ihastuttavaan New Yorkiin, jonka jälkeen vuorossa olikin sitten monen maan Euroopan tournee. Pysy siis kuulolla, jutut jatkuvat, vaikka jalat ovatkin jo Suomen maankamaralla!

IMG_0461

Mainokset

28 thoughts on “Ihanan kamala kotiinpaluu

  1. Tätä blogia on kyllä ollu ihan mahtava lukea ja seurata! Jospa sitä joku päivä itekkin pääsisi maailmaa kiertelemään pitemmäksi aikaa kerralla! :)

  2. Voi Maiju. Palaatte niihin reissumuisteloihin vielä tuhansia kertoja ja joka kerta sydäntä lämmittää ihanasti. Vaikka meidän reissu oli vain pieni raapaisu teidän tourneeseen nähden, niin se on kantanut loistavasti kaikkien pimeiden iltojen, saapumattomien aamujen ja loppumattomien päivien keskellä. Kuten sanoit, jokainen penni kannatti sijoittaa unelmaan. Ei se määränpää, vaan matka.

    • Todellakin, matka on se, joka merkitsee, myös ihan tulevaisuuden arjenkin suhteen – ajatus jatkuvasta matkasta on huomattavasti helpompi, kuin pakon sanelemista etapeista!

      Olenkin monelta taholta kuullut, että pidempi matka tai vastaava kokemus antaa hurjasti voimavaroja siihen tavalliseen aherrukseen, luotan vahvasti reissussa ammennetun positiivisuuden kantavan tulevaisuudessakin. Ja kun alkaa ahdistamaan, seuraan teidän esimerkkiä ja palaan ihanien reissumuistojen pariin -ne huonommathan on jo nyt unohtuneet! :)

    • Älä kuule, mä oon jo suunnitellut yön hiljaisina tunteina Tromsaan muuttoa, siellä kun olisi kuulemma maailman pohjoisin hammaslääketieteen laitos ja paljon suomalaisia kollegoja. Näin kun sen ihan kirjoittaa julkisesti, ei se kauhean huonolta vaihtoehdolta tunnukaan… :) Reissu Etelä-Norjaankin on haaveissa, jos toteutuu, niin ruisleipä lähtee teille matkaan! :)

      • Tromssa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, olen käynyt siellä vain talvella, mutta siellä oli silloinkin jotenkin eri tavalla eloa ja iloa kuin monessa muussa Norjan kaupungissa. Ja onhan siellä kuulemma eniten ravintoloita ja kuppiloita per pää, kuin missään muualla koko maassa! :)

  3. Voi vitsi mikä fiilis siellä mahtaa ollakaan! Tervetuloa takaisin :)
    Jos itse palaan vielä kaksi vuotta paluun jälkeenkin takaisin niihin muistoihin ja olen päässyt elämään monia tunteita uudelleen teidän muiden tien päällä kiertävien kautta, niin saat sinä varmasti fiilistellä tuplasti sen verran. Ilolla seuraan muistelosi loppuun ja kuulen myös miltä tuntuu vaikka 3kk päästä kun asioihin on tullut taas lisää perspektiiviä ;) Onnellisia päiviä kotimaan kamaralla <3

    • Kiitos Milla! Lupaan tässä syvempiä tuntoja vielä kirjoitella myöhemminkin, kun asiat päässä on hieman järjestäytyneet. Eilen iski se ensimmäinen hieman negatiivissävytteinen kulttuurishokki, nyt taas jo paistaa aurinko ja elo tuntuu valoisalta muutenkin. Näyttää jatkuvan nämä ääripäistä toiseen vellovat fiilikset… :)

  4. Te olette nyt Suomessa! Kylläpäs se vuosi vierähti nopsaa :D
    Jälleen kerran sitä vain nyökytteli lukiessa teidän fiiliksille, kyllä tämä reissu on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa välillä. Onneksi silloin, kun mieli on ollut maassa onkin sen ensimmäisen kerran jälkeen tiennyt, että kyllä tämä tästä, kohta suru vaihtuu taas iloksi ja sitten mennään :) Ihmisen mieli on kyllä taas niin arvaamaton, nyt kun tässä on viimeiset pari kuukautta jo vähän odotellut Suomeen menoa ja toisella silmällä aina välillä jotain sistustusjuttuja katsellut niin NYT yhtäkkiä sitten löydänkin itseni katselemasta cimo.fi:n sivuilta harjoittelupaikkoja ulkomailta miettien ”hmm… jos kesän tekee töitä niin syksyllähän periaatteessa voisi taas lähteä…” Huh huh! Jos sitä nyt ensin sinne Suomeen asti pääsisi.

    Ihanaa päästä seuraamaan teijän reissua vielä Eurooppaankin eikä ainakaan itseäni haittaisi ohimennen kuulla myöskään mitä Suomessa tapahtuu! Onnea asunnon metsästykseen, kyllä siitäkin saa omanlaista jännitystä repäistyä arkeen. Tällä hetkellä se tunne, että pääsee reissun jälkeen palaamaan OMAAN kotiin ilman ressiä vuokra-asunnoista ja jäätävistä vuokranhinnoista on aikamoinen plussa :)

    NAUTTIKAA SUOMESTA!

    • Kiitti Katja! Kuulostaapa todellakin tutulta nuo sinunkin uuden reissun suunnittelut! Ja olenpa aika varma, että ne jatkuvat sinunkin kohdalla kotiin palattuasi… :) Meillä on tällä hetkellä tuon asunnon katselun lisäksi menossa reissupakukatselu, että jos pääsisi reissuun kätevästi sitten tähän ihan lähellekin… :)

      Nauti elostasi siellä Aasiassa, olen hieman kateellinen, mielelläni itsekin vielä kaluaisin katuja rinkka selässä!

    • Kiitos Tiina! Haaveilemme reissupakun hankinnasta ja haaveena olisi sitten aloittaa uusi blogi sen tiimoilta, jos tuo haave joskus toteutuu. Tämäkin blogi porskuttelee ainakin vielä hetken -tai mikseipä pidempäänkin! Ihanaa, että olet pysynyt mukana koko matkan!

      Hepoilla oli mukava leikki menossa, tuo päitsetön yritti avittaa kaveria päitsien poisotossa… :)

  5. Vastahan te lähditte, siltä se tuntuu. Miten on vuosi mennyt näin nopeasti? Mutta silti, kuinka paljon siinä ajassa ehtiikin tapahtua kun vaihtaa paikkaa säännöllisesti. Teidän matkaa on ollut todella hienoa seurata! Aivan huikeita juttuja olette nähneet ja tehneet. Kivaa kuulla tunnelmia kotiinpaluusta ja jään tottakai kuulolle tuleviakin juttuja lukemaan :). Tervetuloa takaisin!!

    • Äläpä muuta virkkaa, vuosi meni aivan kauheaa kyytiä! Mutta samaa ajattelin teidänkin Espanjan matkasta! Ajalla tuntuu kasvavan siivet selkään matkaillessa!

      Ihan mahtavaa Teea, että olet jaksanut pysyä reissussa mukana, yksi blogin pitämisen parhaimmista puolista on ollut ihanien blogikavereiden löytäminen ja blogivierailut puolin ja toisin!

    • Kiitos Satu, Islantiin kyllä palataan, rakastuttiin siihen aivan täysin! Reykjavikissa kävellessä salaa haaveiltiin muutosta keskustan ihaniin puutaloihin ja näin itseni siellä ihanissa kuppiloissa istumassa ihan yhtä tyylikkäänä kuin islantilaisetkin (mehän oltiin oikeasti pubissa vaelluskengissä ja fleecetakeissa…)

      Hahaa, oi Kouvolaa! :)

  6. Törmäsin sattumalta blogiisi, vaikkei se enää niin sattuman oikulta tunnukaan, kun täältä sai niin osuvaa vertaistukea. Minulla on seitsemän kuukauden reissusta vielä pari viikkoa jäljellä ja alkaa nousta pienoinen paniikki, kun ei nyt sittenkään olisi vielä valmis palaamaan Suomeen. Täytyy oikein vilkuilla ympärilleen, että kai olen varmasti edelleen Laosissa, enkä mystisesti teleportattu maailman toiselle puolen. :D Kiva joka tapauksessa lukea muiden kokemuksia ja tietää, ettei ole yksin tässä veneessä.

    • Taitaa kaikilla palaajilla olla tunteet hieman sekaisin kotimatkan lähestyessä, matkalla oloa olisi mukava jatkaa, mutta toisaalta se kotikin houkuttelee. Ja yhtä kummallisilta ne tunteet tuntuvat täällä kotonakin. Takana viikkoa kotoilua muiden nurkissa, eikä oikein tunnu miltään, lähinnä ontolta ja siltä, ettei missään ole ollutkaan. Ehkä ne suuremmat tunteet tulevat pasta parin kuukauden jälkeen, kun silloin jo ehkä tajuaa, mitä viime vuonna onkaan tullut tehtyä.

      Täytyykin tutustua blogiisi, mukava kun eksyi meidän pariin. Nauti viimeisistä viikoista, äläkä turhaan ajattele kotia, sitä ehtii kyllä! :)

  7. Kiitos mahtavasta blogista! Olen ollut matkaseurananne alusta asti, nyt on itsellänikin hieman haikea olo kun olette palanneet Suomeen :). Teimme oman vastaavan seikkailumme 2009-2010 ja koimme niin paljon samanlaisia tuntemuksia, mitä te kirjoititte. Pisteenä ii:n päälle muistan oman ihmetyksemme Lontoossa, kun viimeinen siivu Helsinkiin oli edessä ja kaikki muutkin lentoa odottavat ihmiset puhuivat Suomea. Tuntui niin lopulliselta. Matkakuume jäi ja muistot ovat kantaneet monen räntäsateen ja pahan päivän yli. Reissun jälkeen mekin hankimme vakityöt, oman auton, koiran yms :). Koko ajan on joku reissu suunnitelmissa ja paljon on ehditty maailmaa nähdä senkin jälkeen, toki lyhyempiä pyrähdyksiä. Toivottelen teille kaikkea hyvää elämänne joka osa-alueella ja muistakaahan pitää mieli avoimena!

    • Kiitos Reissumies, kylläpä sanasi ilahduttivat! Ehdottomasti tämän bloggaamisen paras puoli on ollut teidän aivan tuntemattomien ihmisten vierailut blogin parissa, ja mikä upeampaa, osa on pysynyt matkassa koko reissumme ajan! Kiitos siis aivan valtavasti mukanaolosta!

      Lohduttavaa kuulla, että kokemukset maailmalla kantavat niiden hankalien päivien yli. Juuri ehkä niitä voimavaroja arjen jaksamiseen toivon reissustamme ammentaneemme. Ja mukava myös kuulla, että se reissaus ei lopu pelkästään elämän isoimpaan reissuun, tässä itselläkin on jo monta reissusuunnitelmaa kytemässä. Välillä kai vain täytyy viettää tätä aikuisten elämääkin. Toisaalta oma talo, auto ja koirakaan ei kuulosta tällä hetkellä hullummalta. :)

      Kaikkea hyvää teille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s