La Paz -yllättävän kiva

Ihmispaljous, ränsistyneet talot, tööttävät autot ja valtava pakokaasupilvi. Ensivaikutelma La Pazista oli luotaantyöntävä, kaupunki ei toivottanut tervetulleeksi avosylin, vaan sai aikaan ajatuksen kannoillaan kääntymisestä takaisin Perun suuntaan tai ihan kotiin saakka. Ensimmäisenä iltana etsimme jotain mukavaa ravintolaa äänekkäällä kaupungin halkovalla pääkadulla, kuljimme aina vain epämääräisemmille sekä rumemmille alueille ja Punosta alkaneen matkaväsymyksen kourissa kaupungissa kävellessä mielessä oli vain aivan järjettömän suureksi kasvanut ensihetken inho: ”Hyi miten ruma! Hyi miten äänekäs! Hyihyihyi!”

Onneksi yön yli nukkuminen ja aamuaurinko luovat yleensä maailmasta paljon kauniimman ja La Pazkin puhkesi kukkaan uudella tutustumiskierroksella. Ensimmäisen illan yhden päivän pakosuunnitelma pois kaupungista unohtui ja yhden päivän sijaan viivyimme kaupungissa neljä yötä ja olisimme voineet jäädä kaupungin järjestelmällisen kaaoksen keskelle vielä pidemmäksikin aikaa.

lapaz5
lapaz1

lapaz2

lapaz3

lapaz9

Saavuimme Boliviaan ilman suurempaa ennakkosuunnitelmaa tai –tutkimusta, repusta ei löytynyt maan matkaoppaita ja netinkin kautta tutustuminen La Paziin oli ollut hyvin vähäistä. Siksipä tiedossa ei ollut La Pazin vaarallisuus, lukuisat taskuvarkaudet, express-kidnappaukset ja mahdolliset varkaudet minibusseissa sekä takseissa. Kävelimme siten kaupungissa hyvinkin rennosti, kiinnittämättä liiemmin huomiota pankkiautomaattien lähistöllä pyöriviin epämääräisiin turistien rajoja haikaileviin henkilöihin tai lisäämällä tarkkaavaisuutta omaa laukkua kohtaan suurien ihmismassojen keskellä. Mitään ei tapahtunut – onneksi. Saimme kuitenkin kuulla La Pazin vaarallisuuksista (tai lähinnä Lonelyn Planetin kauhistelevista varoitusteksteistä) uusilta hollantilaisilta tuttavuuksiltamme ja yllätyimme totaalisesti, me kun emme olleet kaupunkia erityisen vaarallisena pitäneet.

Hieman negatiivista ensivaikutelmista ja jälkeenpäin kuultujen kauhutarinoista huolimatta kaupungista löytyy paljon kivaa ja kaunista, sekä jännittävää ja mielenkiintoista.

Red Cap Free Walking Tour, ilmainen kävelykierros kaupungissa

La Pazia ei kannata ohittaa ottamatta osaa ilmaiselle Red Cap:n järjestämälle kävelykierrokselle. Olemme hieman laiskahkosti osallistuneet opastetuille retkille, koska jotenkin ajatus isosta porukasta vaeltamassa hitaasti pitkin katuja sateenvarjoa tai pientä lippua heiluttavan oppaan perässä ei ole houkuttanut. Kuulimme kuitenkin juuri tästä nuorekkaasta kävelyretkestä niin paljon kehuvia kommentteja, että luovuimme omista ennakkoluuloistamme ja seisoimme kahden aikoihin Plaza San Pedrolla odottamasta opastamme. Onneksi lähdimme, sillä kävelykierros oli ehdottomasti paras ja mielenkiintoisin juttu kaupungissa, kiitos taitavien ja hyvin englantia puhuvien oppaiden. Reilu kaksi tuntia kestävän kävelykierroksen aikana tutustuimme kaupungin historiaan, edesmenneisiin ja nykyisiin valtionjohtajiin, kaupungin kummallisiiin markkinoihin, ostimme taikapulvereita noitien torilta, kuulimme selkäpiitä karmivia kauhutarinoita vanhoista noitien suorittamista traditioista, saimme selityksen moneen meitä mietityttäneeseen asiaan; mikä on paikallisten naisten hattujen asennon merkitys, miksi La Pazin kaduilla kävelee seeproja, millainen koulusysteemi Boliviassa on, millaista on tavallisen bolivialaisen elämä, miten maailman kummallisin vankila Plaza San Piedron edustalla toimiikaan, miksi talot vuoren rinteillä näyttävät aina keskeneräisiltä, mitä ne valkoiset kissankakat markkinoilla ovatkaan..? Mieletön kävelykierros päättyi Hotel Presidenten näköalatasanteelle, jonka ikkunoista avautui näkymä koko laakson notkossa sijaitsevaan miljoonakaupunkiin. Red Cap:n ilmainen kävelykierros alkaa Piazza San Pedrolta kahdesti päivässä klo 11 ja klo 14. Oppaat saavat tulonsa tipeistä, joten pienen tipin jättäminen on suositeltavaa.

Maailman vaarallisin tie polkupyöräillen, The World´s Most Dangerous Road, Camino de las Yungas

Tunnin matkan päässä La Pazin kaupungista vuoren rinteillä kiemurtelee maailman vaarallisin tie. Tie ei ole saanut nimeään turisteja houkutellakseen, vaan valitettavasti juurikin siitä syystä, että se ihan oikeasti on vaarallinen tien pätkä. Kun tuo kapea hiekkatie oli vielä ihan virallisessa käytössä, ja uutta, turvallisempaa pikitietä ei ollut vielä rakennettu, arvioitiin tiellä kuolevan vuosittain noin 200-300 matkaajaa. Uusi pidempi tie on houkutellut suurimman osan autoilijoista turvallisemmille serpentiineille, mutta edelleen tiellä ajelevat tien varrella olevien kylien asukkaat sekä ne hurjapäät, jotka riskeeraavat mieluummin henkensä, kuin uhraavat kallisarvoista aikaansa hieman pidemmän, uuden tien ajamiseen – ja tietenkin ne tuhannet turistit, jotka extremehuuruissaan haluavat kokeilla alamäenajamista maailman vaarallisimmalla tiellä polkupyörällä.
Meilläkin nuo huurut sumensivat silmälasit ja pyörän pelottavalle tielle oli päästävä. Valitsimme uusiseelantilaisen retkijärjestäjän Gravity Bolivian turvallisuussyistä ja olimme varsin tyytyväisiä heidän toimintaansa sekä pyöriinsä. Laskettelimme alamäkeä lähes viiden tuhannen metrin korkeudesta kuivien arojen ja vuorenhuippujen alta kahdessa tuhannen metrin korkeudessa kasvavan sademetsän kosteaan kuumuuteen. Tie ei sitten ollutkaan kovin pelottava, vaan pyörällä uskalsi päästellä täyttä vauhtia hieman mutkissa jarrutellen ja hyppyreistä hyppien. Kauhunhetket alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun bussimme lähti kipuamaan tuota kapeaa vesiputousten ja maanvyörymien peittämää tietä ylöspäin. Enpä ole ikinä nähnyt Timonkaan pelkäävän mitään, mutta tällä tienosuudella kasvot valahtivat varsin kalpeiksi naapuripenkilläkin. The Worls´d Most Dangerous Road by bike, Gravity Bolivia, 750 BOB (79€)

Mitä paikallisten naisten hattu kertookaan?

La Pazin kaduilla ei voi olla törmäämättä perinteisiin asuihin pukeutuneisiin naisiin. Aymara heimoon kuuluvien naisten, cholitojen, perinteiseen asuun kuuluvat värikkäät, lantiota korostavat muhkeat hameet, neuletakit, sandaalit ja hartioille kietaistu huivi. Hiukset koskettavat yleensä kannikoita ja ne pidetään kurissa kahdella letillä. Cholitojen asun kruunaa liian pieni, päälaella keikkuva, knallin näköinen lierihattu. Vielä joitain vuosia sitten Cholitoja kohdeltiin Boliviassa toisen luokan kansalaisina, heidän liikkumista kaupungissa rajoitettiin ja heiltä saatettiin evätä pääsy niin busseihin kuin ravintoloihinkin. Bolivian valtaapitävä presidentti Evo Morales on puolustanut kautensa alusta asti alkuperäiskansojen ja naisten oikeuksia ja nykyään Cholitat (sekä muutkin Bolivian naiset) ovat tasavertaisia muidenkin maan asukkaiden kanssa.
Cholitojen asujen erikoisin osa on päässä kuin ihmeen kaupalla keikkuva hassu hattu. 1920-luvun alussa Boliviaan saapui laivalastillinen lierihattuja Isosta-Britanniasta ratatyöläisten päätä auringolta suojaamaan. Nuo hatut olivat liian pieniä raavaille miehille ja uhkasivat jäädä käyttämättä, kunnes joku suulas kauppias keksi alkaa myydä pieniä hattuja naisille, hieman huijaten, että näin niitä Euroopassakin kaikki hienot naiset käyttävät – päälaella päähän mahtumatta keikkuen. Tuosta asti pieni lierihattu on ollut osa cholitojen muotia ja kertonut myös lisää kantajansa varallisuudesta kuin parisuhdestatuksestakin. Kalliit eurooppalaiset, käsityönä valmistetut hatut voivat maksaa tuhansia dollareita ja siten vain kaikista rikkaimmilla Aymara heimon naisilla on varaa niihin. Hatun keikkumisella päälaella on myös oma merkityksensä: jos hattu on täysin keskellä päälakea, on hatun kantaja varattu nainen. Jos taas hattu on kallistunut jommalle kummalle sivulle, on cholita joko eronnut, leski tai sinkku. Jos hattu on kallistunut takaraivolle, voisi naisen parisuhdestatuksena lukea facebookissa: ”It´s complicated.”

lapaz11

Turvassa, Cafe Banais

Ensimmäiset hetket La Pazissa olivat varsin kauheita; väsytti, ympärillä oleva kiireinen sekä likainen kaupunki ahdisti ja vielä kaiken lisäksi mieli oli apea karmaisevan koti-ikävän vuoksi. Tällaisina hetkinä olemme kiertäneet kaukaa paikalliset ruokatallit ja epämääräiset katukuppilat, koska yleisen reissuapatian iskiessa parhaiten apua saa länsimaisista ruuista ja hyvästä kahvista. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, kaupunkiin saapumista seuraavana päivänä La Paz näytti jo paljon mukavammalta paikalta, yksi iso syy oli auringonpaiste ja löytäminen oikeille kujille, mutta myös maailman pakeneminen ihan rauhalliseen ja loistavaa kahvia tarjoilevaan Cafe Banaisiin. Tuosta kahvilasta tulikin sitten jokapäiväisen kahvihetkemme vakipaikka. Kokeilimme muutamia ruoka-annoksia, sekä myös buffettiaamupalaa. Parhain kaikista oli kuitenkin jättimäinen ja herkullinen aamupalaeväs hedelmäsalaatti jogurtilla ja myslillä. Kahvila on länkkärireissaajien suosiossa ja kahvilassa voi tutustua muihin reissaajiin tai vaikkapa yllättyä vanhojen reissaajatuttujen näkemisestä, muutkin olivat saapuneet hengähtämään hetkeksi La Pazin hetkisestä menosta. Saattaapa sieltä saada hurjia ideoita tulevien reissusuunnitelmien suhteen, meidänkin suuri seikkailu Sajaman autiomaahan sai alkunsa kahvikupin ääreltä Cafe Banaissa.

Majoitus Hostal Provenzal, kahden hengen huone (onnettomalla) aamupalalla 23€

Mainokset

2 thoughts on “La Paz -yllättävän kiva

  1. Kahvila Banais! Se oli meidänkin suosikkipaikka La Pazissa, onneksi mekin löydettiin sinne jo vierailun ensimmäisenä päivänä. Lempiruokani oli Banaisin pirtelöt, joita tulikin sitten juotua vissiin joka päivä.. Mutta kuka voisi vastustaa banaani-mansikka-appelsiini-jugurttipirtelöä? Sitähän minäkin :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s