Projekti Llama Pack

uru10

Sanotaan, että ne hulluimmat ideat ovat niitä parhaimpia. Tapasimme Sacred Valleyssa Urubambassa miehen, jolla oli hullu idea, ja joka sai meidätkin kehittelemään yhtä villejä visioita.

Inkojen valtakunnassa suurin osa asukkaista asusti vuorilla hyvin yksinkertaista elämää laamoja kasvattaen. Laamat ja alpakat laidunsivat korkealla vuorenrinteillä ohuessa ilmanalassa, ne toimivat taakankantajina ja niistä saatiin villaa vuoristoilmastoon sopiviin vaatteisiin ja lihaa lautaselle perunan seuraksi. Ei ollut niin jyrkkää rinnettä, korkeaa huippua, karua maata tai mutkikasta polkua, jolle laama ei olisi mennyt jälkiä jättämättä.

Tänä päivänä laaman kasvattajat ovat lähes hävinneet Perun vuoristojen kylistä. Ja ne harvat huippujen välisissä laaksoissa tai vuoren rinteillä laiduntavat laamat ovat vaihtuneet vuosisatojen saatossa pienikokoisiin alpakan ja laaman risteytyksiin, alpacochoihin. Pienikokoiset risteytykset eivät kestä taakan painoa, niitä ei siis voi käyttää apuna tavaroiden kuskaamiseen esimerkiksi laaksossa olevasta kylästä vuoristokyliin, alpacochien villa on huonolaatuisempaa ja lihakin sitkeämpää kuin puhtaan laaman tai alpakan. Luonnekin saattaa olla vähemmän ystävällinen ja aavistuksen kovapäinen.

Urubamban kylässä asuvan Jorgen hullu idea on elvyttää perulainen laamakanta ja samalla myös osa inkojen perintöä. Muutamien vuosien ajan hän usean kerran viikossa vaeltanut Cancha Canchan kylään kertomaan visiostaan –pienen kylän elämän elvyttämisestä, laamojen jalostamisesta, ympäristön suojelusta ja laamankasvattajan positiivisesta imagosta. Pikkuhiljaa varautuneet vuorien asukkaat ovat sulaneet niin sympaattiselle Jorgelle kuin hänen hullulle ideallekin, enää heidän mielikuvissaan laamankasvattaja ei ole se yhteiskunnan köyhin ja onnettomin, vaan laamoissa nähdään toivo, parempi tulevaisuus ja elävämpi kylä. Taakkoja kantavien laamojen myötä, tulevaisuudessa villan ja lihan lisäksi, laamat toisivat kylään myös vaeltavia turisteja ja siten hieman rahaa hyvin yksinkertaista elämää viettäville quechuaa puhuville kyläläisille. Laama on myös nykyisin taakkojen kannosta vastaavia hevosia ja aaseja parempi alueen herkälle ekosysteemille; laama ei nyhdä vuorilla kasvavaa niukkaa ruohoa juurineen eikä jätä jälkeensä syvään tallautuneita polkuja, se myös pystyy nousemaan huomattavasti korkeammalle, vuorten huipulle, kuin tällä hetkellä vaeltavien turistien tavaroita kantavat kaviolliset.

Jorgen visiossa Cancha Canchan kyläläisten laamat ovat huippuluokkaa, isoja ja lihaksikkaita, lempeitä ja sitkeitä, pitkäjänteisen jalostustyön tuotoksia. Tuossa tulevaisuudenkuvassa yli viiteentuhanteen metriin nousevilla pyhillä vuorilla on vuoristomajalta toiselle vieviä patikkapolkuja ja noilla patikkapoluilla kulkevat vaeltajat rinnallaan vuoristokylistä vuokrattu laama rinkka selkään sidottuna. Ja jos ideaa makustelisi vielä hieman enemmän, katsoisi tulevaisuutta muutaman kymmenen vuotta eteenpäin, saatettaisiinpa siellä Cancha Canchan sähköttömän savupirtin sisällä hieroa kauppoja Perun parhaimpien laamojen jälkeläisistä, jopa ihan ulkomaalaisten vieraiden kanssa.

uru9

uru6

uru8

uru3

Pääsemme tutustumaan Jorgen Llama Pack- projektiin laamavaelluksella Cancha Canchan kylään. Kylän projektivastaava Patricio on meitä vastassa lähes laaksossa asti. Mukanaan hänellä on yli kymmenen alpacochan lauma, jonka sateesta märät jäsenet toimivat meidän escortteina koko yhdeksän kilometrin matkan ajan. Polku on sama, jota inkojen imperiumin laamakasvattajat käyttivät, loivasti nouseva, joen vartta mukaileva. Laamalaumalla on tarkka arvojärjestys, ohittamista yrittävä arvoasteikossa alemmalla oleva laama saa välittömästi edelläolevalta kaveriltaan pahan katseen lisäksi sylkäisyn naamaansa. Kylään markkinoille matkalla ollut perhe hevosineen ei saanut sylkäisyä osakseen, ainoastaan pitkiä ihmetteleviä katseita.

Olemme saaneet viettää jo muutaman päivän Jorgen seurassa, ehkä maailman mukavin kaveri, täytyy myöntää. Kuulemme vaelluksen ajan lisää projektista ja Jorge tartuttaa innostuksen meihinkin. Patriciokin on tyytyväinen, ensi kesänä syntyy useita uusia laamoja -toivottavasti näistä tulee lauman jäseniä suurempia, isä kun on Jorgen lainaama Punosta saapunut puhdasrotuinen, alpacochoihin verrattuna lähes jättiläinen Wapo.

uru14

Puolen päivän jälkeen saavumme Cancha Canhcan kylään, jossa meitä jo odotetaan. Patricio kutsuu meidät kotiinsa, maalattiaiseen savupirttiin, jonka nurkissa juoksevat vapaana marsut – tulevien päivien lounaat ja päivälliset. Teepannu porisee avotulella ja pöytään nostetaan tarjottavaa, keitettyjä perunoita. Patricion lapset istuvat huoneen nurkassa ja mutustelevat leipiään. Patricion vaimo Lucia saapuu lähetystyöntekijän oppitunnilta ja esittelee käsitöitään, omien alpacochien, melkein laamojen, villasta tehtyjä pipoja ja pussukoita. Patricion veljet kertovat tulevasta vuoristokylien jalkapalloturnauksesta. Potissa on paljon rahaa, jostain vain pitäisi saada yhtenäiset t-paidat, voisiko Jorge hankkia heille laamatiimipaidat?

Jumalten vuorten ympäröimässä kylässä aika on pysähtynyt jonnekin satojen vuosien päähän. Kivisten savupirttien seinät ovat noesta mustat ja aina välillä kana kurkistaa oviaukosta taloon sisälle. Kyläläisten päällä ovat edelleenkin perinteiset, värikkäät asut, miehillä ponchot ja naisilla hulmuavat hameet. Perunat kasvavat vuoren kalteville pelloille muokatuilla pelloilla ja kerran viikossa osa kyläläisistä vaeltaa alas laaksoon ja takaisin tarvittavia ruoka-aineita hakemaan. Nykyisin tavarat kannetaan takaisin kylään selkään kieraistujen liinojen mutkassa tai alemmasta kylästä lainatulla hevosella, mutta tulevaisuudessa toivottavasti omilla taakkaa kantavilla laamoilla.

Sadepisarien tipahdellessa taivaalta hyvästelemme Patricion ja Lucian perheineen. Laamat on vapautettu aitaukseensa ja paluumatka tehdään ilman karvakavereiden seuraa. Viimeisien kilometrien aikana reppu painaa selässä, olisipa mukana edes yksi laama…

Niin mikäs se meidän oma hullu ideamme olikaan? No oma laamapa hyvinkin, mikseipäs kokonainen lauma ja innostunut vaellusporukka. Tätä ideaa täytyy alkaa tosissaan kehittää!

uru4

Meinasipas unohtua, lisää tietoa Llama Pack projektista löytyy osoitteesta llamapack.wordpress.com.

Mainokset

4 thoughts on “Projekti Llama Pack

    • Mäkin niin toivon, että tää onnistuu. Jorge on maailman sydämellisin ja ihanin ihminen, ja niin oli kyläläiset sekä laamatkin! Olisi ihana päästä palaamaan takaisin muutaman vuoden päästä ja kuulla Jorgen ja kyläläisten kuulumisia.

  1. No pitihän se arvata, että laama-ranchihan se mielessä oli, ja tällä viittaan Australiassa käytyihin keskusteluihin. Idea on hullu, mutta siksipä se taitaisi onnistuakin. Jotenkin tuntuu täältä kaukaa ajatellen, että onpa ainutkertaista nähdä noin alkuperäistä elämäntapaa. Todella kunnioitettavaa.
    Iskä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s