Machu Picchu –inkojen salainen kaupunki

Matkamme Machu Picchuun alkoi jo Cuscosta, kun monen maksuyrityksen jälkeen emme saaneet maksettua sisäänpääsylippuja internetin kautta, joten jouduimme viettämään yhden aamupäivän lipputoimistossa jonottaen. Ensin seisoimme 45 minuuttia hitaasti etenevässä kassajonossa vain kuullaksemme, että lippuvaraus on voimassa ainoastaan kuusi tuntia, ja että varatakseen liput uudestaan meidän tulisi siirtyä ensin lippujen varaustiskille ja vielä sen jälkeen uudestaan takaisin samalle maksukassalle. Jokainen jono luikerteli toimistosta pitkälle ulos kadulle ja toisten kiltisti jonotellessa, toiset tunkivat jonon ohitse pyssyä vyötäröllä keikuttelevasta vartijasta huolimatta. Todistettiinpas jonossa seisoessa myös yksi varkausyritys, kun erään naisen käsilaukku meinasi lähteä nopeasti paikalta poistuvan pitkäkyntisen matkaan. Useita tunteja myöhemmin, kaikissa mahdollisissa jonoissa jonotettuamme oli meillä kuitenkin liput hankittuna sekä Machu Picchulle että Inkojen kaupungin takana nousevalle Wayna Picchulle.
Junalippujen ostaminen sujui netin kautta joutuisasti, tosin jos olisi hieman tehnyt taustatutkimusta, olisi säästänyt matkassa Cuscosta Aguas Calienteen Machu Picchun juurelle pitkän pennin. Näin sadekaudella kun juna noiden kaupunkien välillä kulkee vain osan matkaa Ollantaytambosta Aguas Calienteen. Perurail on järjestänyt tuolle ensimmäiselle osuudelle Cuscosta Ollantaytamboon bussikyydityksen, joka kuitenkin on noin 10 kertaa kalliimpi, kuin jos hyppäisi minivanin eli collectivon kyytiin ja hurauttaisi muutamalla solella junan lähtöpaikalle. Onneksi ymmärsimme asian vasta retken jälkeen, jolloin pettymys rahojen menetyksestä ei luonut varjoa Machu Picchu-kokemuksen ylle.

Junamatka Ollantaytambosta Aguas Calienteen on elämys, juna kulkee korkeiden vuorten lomassa seuraten laaksossa kulkevaa joenuomaa. Rehevä kasvillisuus roikkuu raskaana kallioilta ja välillä hipaisee junan lasikattoa. Siellä täällä vuoren rinteeltä kohoavat Inkojen aikaisten rakennusten rauniot, joiden nurmikentillä lehmät ja lampaat laiduntavat. Junahenkilökunta tarjoilee jokaiselle kahvit sekä pullat, keskusradiosta soivat vaimeasti perulaisten kansanmusiikkikappaleiden sävelet.

Aguas Calientes, turisteille rakennettu kaupunki Machu Picchun alapuolella, on täynnä majapaikkoja, turistimenua tarjoavia ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Ympäröivät vuoret ja kaupungin läpi vaahtopäänä virtaava joki tarjoaisivat upeat puitteet jollekin paljon kauniimmallekin, mutta Aguas Calientes on lähinnä pikaisesti kasaan kyhättyjä tiilihökkeleitä ylihintaisine huoneineen ja lukuisia turisteille pizzoja ja olutta tarjoavia ravintoloita sisäänheittäjineen. Jos kuitenkin aikomuksena on viettää kokonainen päivä Machu Picchulla ja välttää keskipäivän turistimassoja, on yöpyminen Aguas Calientessa väistämätöntä. Opaskirjat ja internetin keskustelupalstat ovat täynnä kertomuksia kaupungin huonoista ravintoloista, ruuasta saaduista mahataudeista ja kalliista ruokaan liittyvistä pettymyksistä. Pelaamme varman päälle ensimmäisenä iltana ja syömme herkullisen hyvää ruokaa kehutussa, mutta hieman tyyriimmässä Tree Housessa. Seuraavana päivänä emme olekaan niin onnekkaita valitessamme illallispaikkaa, ensimmäistä kertaa koko reissun aikana ruoka jää syömättä, mutta onneksi sisäänheittäjä on päästänyt suustaan taikasanat ”if you don´t like, you don´t pay”. Raaka osittain lattialla käynyt pizza jää pöydälle ja rahat lompakkoomme.

Aguas Calientes

Aguas Calientes

ac1

ac2

Heräämme jo ennen viittä ja astelemme hospedajen alakertaan aamupalalle. Saamme harvinaista aamiaisseuraa, pitkästä aikaa vaihdamme hyvät huomenet suomeksi. Oululainen reissari on ostanut meidän tavoin sisäänpääsylipun Wayna Picchulle, mutta hän kiipeää 2720 metriä korkealle huipulle päivän toisessa ryhmässä kello kymmeneltä, me taas ensimmäisen kahdensadan turistin joukossa seitsemän ja kahdeksan välillä.
Otamme bussin ylös vuoren huipulle Machu Picchun sisäänpääsyporttien edustalle. Juoksemme läpi raunioiden Wayna Picchun porteille ja ehdimme juuri ja juuri sisäpuolelle puoli minuuttia ennen ovien sulkeutumista. Osa kahdestasadasta lippunsa maksaneesta jää kiukustuneena portin taakse niiden sulkeutuessa tasan kello kahdeksan.

mp2

mp4

mp3

Ilma on sumuisen sateinen, pilvet roikkuvat matalalla ja Machu Picchun kaupunki katoaa valkoisen pilviverhon alle. Polku Wayna Picchulle on jatkuvaa sateesta liukkaiden portaiden nousemista ja valtavaa puuskutusta. Onneksi emme ole ainoita, joiden otsalla helmeilevät hikikarpalot, tasaiset levikkeet ovat täynnä vesipullon korkkeja availevia kiipeilijöitä. Polku huipulle ei ole teknisesti haastava, ainoastaan hieman kuntoa sekä korkean paikan sietokykyä vaativa. Huipun saavutettuamme Machu Picchu on peittynyt täysin pilvien alle, onneksi pieni suklaapatukka repun pohjalla korvaa pettymyksen. Alas tullessa portaat jyrkkenevät, kielekkeellä iltaa odottaa Kuun Temppeli, jonka ikkuna-aukoista näkymät vuoren rinteille ja alas laaksoon ovat huikaisevat. Kiipeämme vielä lopuksi Wayna Picchun edustalla olevalle pienemmälle kukkulalle, jonka huipulta näemme vihdoin Inkojen upean kaupungin koko loistossaan.

Kuun temppeli

Kuun temppeli

mp9

1530-luvulla Peruun saapuneet espanjalaiset valloittajat eivät koskaan löytäneet Machu Picchun inkakaupunkia. Tieto vuoren huipulla seisovasta menneen maailman muistosta pysyi paikallisten quechua-heimon jäsenten salaisuutena aina 1900-luvun alkuun, jolloin Machu Picchun läheisen kylän asukkaat näyttivät tien salaisuudelle amerikkalaiselle historioitsijalle Hiram Binghamille. Tuolloin alkanut ja edelleenkin jatkuva tutkimus ei ole tarjonnut täydellistä vastausta vuoren huipulla sijaitsevan kaupungin menneisyydestä. On arvioitu, että kaupungin rakennutti ennen espanjalaisten saapumista Inkojen valtakuntaa hallinnut inkakuningas Pachacutec. Kaupungin rakentamisen on arvioitu vieneen 50 vuotta ja siellä on sen kukoistuksen aikoihin asunut noin 500 asukasta. Kaupungin asukkaat, papit sekä kuningas itse hylkäsivät kaupungin espanjalaisten saapumisen aikoihin. Syytä kaupungin hylkäämiselle ei tiedetä ja kaupungin merkityksestäkin on tarjolla vain arvailuja – oliko vuoren huipulla, viidakon keskellä sijaitseva kaupunki ainoastaan kuninkaan lomanviettopaikka vai täysin järjestäytynyt, toimiva kaupunki, Amazonilta ylämaille kulkevien kauppareittien keskus?

Kunnostyöt ovat jatkuvasti käynnissä

Kunnostyöt ovat jatkuvasti käynnissä

mp13

mp18

Olipa totuus kaupungista mikä tahansa, niin sademetsän peittämien vuorten väliselle kapealle kaistaleelle valtavista, säännöllisen muotoisista, hiotuista kivilohkareista rakennettu kaupunki on lumoavan upea. Toisin kuin laaksossa oleva turistikaupunki Aguas Calientes, inkojen kaupunki on tarkasti järjestäytynyt, talot ja kadut viivoittimen avulla suoriin riveihin rakennettu. Jokaisella rakennuksella on oma merkityksensä, paikkansa ja arvonsa – kaupungin korkeimmalla kohdalla on astrologien työväline, intihuatana, veistetty kivi, jonka avulla he ennustivat auringon liikkeitä sekä päivän pituutta, ja sen alapuolella tärkeimmät temppelit sekä papiston asuintalot, kauempana ja hieman alempana taas tavallisten asukkaiden talot sekä tehdasrakennukset.

mp15

Olemme ajatelleet hankkivamme oppaan Machu Picchun porttien sisäpuolelta, mutta ilmeisesti oppaan valinta olisi pitänyt jo tehdä ennen Wayna Picchulle nousemista, raunioiden seassa kun ei kävele yhtään työtä tarvitsevaa opasta. Kuljeskelemme raunioiden välissä, välillä katsomme opaskirjastamme mikä minkäkin talon tarkoitus on ja pysähdymme englanninkielisten oppaiden ja turistiryhmien lähettyville muka levähtämään, tarkoituksenamme oikeastaan ottaa ilo irti muiden maksaman oppaan mielenkiintoisista tarinoista. Kiipeämme vielä ”talonmiehen” talolle, jonka edustalta löytyy se oikea kohta Machu Picchun ikuistamiseen muistikortille. Pyhän hautakiven viereisillä nurmikentillä laiduntavat laamat, jotka ruohonsyönnin ohella ovat kovin kiinnostuneita myös turistien eväistä. Machu Picchulta alas laaksoon Aguas Calienteen menee jyrkkä kävelypolku, mutta kun olemme ostaneet meno-paluulipun jo aamulla ja päivän mittainen kiipeily vuorten viisisataavuotiailla kiviportailla on jo käynyt hyvästä päivätreenistä, istahdamme kuntoilun sijaan bussin penkeille ja laskeudumme kippuraista, osittain maavyörymien katkaisemaa tietä alas laaksoon. Yllätys majapaikan vessassa on suuri, kun naama sekä kädet helottavat kirkkaanpunaisena päivän ulkoilun ja aurinkorasvan käytönkin jälkeen. Korkealla vuorella Inkojen valtakunnan parhaiten säilyneessä kaupungissa aurinko on voimakkaampi ja näköjään polttaa hipiän paksujen pilvienkin läpi.

mp14

mp12

mp16

Sisäänpääsylippu Machu Picchulle sekä Wayna Picchulle (Wayna Picchulle päästetään kiipeilemään päivässä 400 turistia, 200 klo 7-8 ja 200 klo 10-11) 140 PEN (36€)
Bussi Aguas Calientes meno-paluu 50 PEN (13€)
Perurail Cusco-Aguas Calientes 70$ (51€)
Majoitus Hospidaje Sol de Oro, kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella, aamupala sis. Hintaan 112 PEN (29€)
Illallinen Tree House, pääruoka ja olut 57 PEN (14,7€)

Supersaverin Travel Blog Awards -kilpailu on päättynyt. Kiitos teille kaikille äänen antaneille! Aivan voittoon ei tällä kertaa ylletty, mutta hienosti viiden sakkiin kylläkin. Kirja seikkailuistamme maailman ympäri jää nyt tätä kautta painamatta, mutta ei huolta, aivan varmasti se jossain vaiheessa tulee löytymään kirjahyllystämme. Tätä opusta on sitten kaikki tervetulleita lueskelemaan meille kahvikupin ääreen. Äänestyksessä yksi suosikeistani ylsi voittajaksi, Katjan Fat in Bangkok-blogi voitti Parhaan Aasia Blogin- sarjan ja Herbsin Herbtravels-blogi taas sai raadin erityismaininnan. Onnea kaikille voittajille!

Mainokset

8 thoughts on “Machu Picchu –inkojen salainen kaupunki

    • Hieman se meitäkin arvelutti. Onneksi oltiin vahingossa melkein ne viimeiset kapuajat, joten saimme rauhassa pitää perää, hidastella ja ihmetellä. Maisemat olivat upeat, MAchu Picchu on käymisen arvoinen paikka! :)

  1. Tämä kuuluu ehdottomasti omalle bucket listalleni, vaikkakin sieltä ne sadat muut turistit yhtäaikaa löytyvät. Ihan mielettömän näköinen paikka :) Ja nyt näytätte menevän Chilessä, siinä yksi haaveiden reissukohteista myös, joten innolla odottelen jatkoa.

    • Itse asiassa näin sadekaudella raunioilla sai kävellä aika rauhassa ja kun laiskuutemme vuoksi selvisimme Wayna Picchulle vasta viimeisinä sai sielläkin kävellä peränpitäjänä ihan rauhassa. Suosittelen siis matkaamista näin turistikauden ulkopuolella, tosin silloin saattaa olla riskinä sade ja nuo matalalla roikkuvat pilvet.

      Chilessä me oikeastaan käytiin vain yhden yön ajan rajaa ylittäessä Boliviasta Peruun. Eli edelleenkin on minun haaveiden matkakohde, ainakin Arican pikkukaupunki näytti jo kivalta. Seuraavalla kerralla sitten ihan kunnon pysähdys ja reissaus ympäri maata! :)

  2. äää, toi machu picchu on kyllä niin äärettömän kiehtova paikka!! muistan kun kuulin siitä ekan kerran joskus yläasteella (?) ja olin heti aivan liekeissä. ei mulla muuta. :P Nauti reissusta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s