Lima- Värikäs kosketus Etelä-Amerikkaan

Talojen seinistä kimpoilevat latinalaiset sävelet. Kaunis, samettinen naisääni kaihoaa rakastaan. Naapuri on valinnut tänään soitettavan musiikin ja koko kadun asukkaiden on vain tyydyttävä musiikkivalintaan, naputeltava rytmin tahdissa sormea pöydänkulmaan ja kuunneltava naisen laulamaa tarinaa. Musiikki tulvii sisälle myös asuntoon. Ana Maria vuokraa yläkerran kahta makuuhuonetta satunnaisille matkalaisille, herää jo ennen aamunkoitta siivoamaan yleisiä tiloja ja artikuloi selvästi espanjaa, jotta mekin ymmärtäisimme. Aina hän muistaa hymyillä ja lausua muutaman sanan, kysellä kuulumisia ja tulevan päivän suunnitelmia. Hieman häveten kerromme vain lepäävän tänään, lentomatka ja aikaero ovat laittaneet unirytmin sekaisin, mutta onneksi Ana Maria ymmärtää ja kehottaa lepäämään, Lima kyllä odottaa.

Aamupalalla Ana Marian patiolla.

Aamupalalla Ana Marian patiolla.

lima7

lima10

Tutustumme naapurustomme värikkäisiin katuihin. Barranco on kirjava ja rento taiteilijoiden suosima rauhallinen asuinalue, jossa kaikilla tuntuu olevan kiire rannalle. Rantatörmien alapuolella, meren ja autotien välissä on vain pieni kaistale kivistä rantaa, mutta silti, ruuhka rannalla ei haittaa, kunhan pääsee nauttimaan kuumasta päivästä varpaat mereen upotettuna.

Levättyämme hieman otamme Metropolitano bussin turistien suosimalle Mirafloresin alueelle. Lataamme bussikorttiin soleja ja jäämme kiltisti odottamaan liukuovien taakse oikeaa bussia. Bussilla on oma kaistansa ja se kulkee tyynen rauhallisesti, aikataulua noudatellen väljällä tiellään muun liikenteen poukkoillessa levottomasti ja ärtyisästi viereisillä ruuhkaisilla kaistoilla.

Miraflores on ihan jotain muuta tavarataloineen, pikaruokaravintoloineen, lukuisine baareineen ja turisteineen. Kaupunginosa jää nyt tarkastamatta, koska meidän täytyy hoitaa asioita: kirjakaupasta löytyy maan matkaopas, tavaratalosta muutama uusi paita, apteekista aurinkorasvaa, horroksessa olevan olemuksemme reipastamme kahvikupin äärellä ja loppupäivän tuhraamme internetin hankkimiseen.

Myyjä ei puhu englantia ja meidän espanjasta ei ole paljonkaan hyötyä internettiä tablettiin ostaessa. Poika avaa google kääntäjän ja löydämme edes aavistuksen yhteistä kieltä. ”Kyllä, internetin haluaisimme tablettiin. Sellaisen sim-kortin juu. Ai ei ole nano-korttia, entäs jos hieman leikkaisimme isompaa pienemmäksi? Ai aktivointi ei onnistu. Entäs saldon lataaminen kortille? Ai käteinen kelpaa ainoastaan?” Säädämme lähes kaksi tuntia sim-kortin hankkimisen kanssa, juoksemme välillä tavaratalosta ulos pankkiautomaatille, välillä yritämme etsiä kaupungista apteekkia, josta voisimme ladata saldoa nettiimme. Sitten taas juostaan ympäri tavarataloa kassalta kassalle myyjäpojan perässä tietämättä mitä tapahtuu. Kaiken juoksemisen ja säätämisen jälkeen olemme kuitenkin taas yhteydessä maailmaan toimivan internetin turvin. Myyjäpoikaa hymyilyttää ja niin meitäkin.

Mehubaari Mirafloresissa

Mehubaari Mirafloresissa

Mirafloresin päivätanssit

Mirafloresin päivätanssit

El torito de Pucará Mirafloresin puistossa. Äiti Maalle omistettu härkäpatsas on yleensä hieman pienempi ja asetettu asuintalon katolle, jossa se tuo taloudellista hyvää talossa asuvalle perheelle.

El torito de Pucará Mirafloresin puistossa. Äiti Maalle omistettu härkäpatsas on yleensä hieman pienempi ja asetettu asuintalon katolle, jossa se tuo taloudellista hyvää talossa asuvalle perheelle.

Viimeisenä päivänä jatkamme bussilla historialliseen keskustaan saakka. Vaikka keskustan kauniit talot on rakennettu useampaan kertaan uudestaan lukemattomien maanjäristysten jäljiltä, henkii historiallisen keskustan kapeat kadut ja koristeelliset talot kolonialistisen Perun aikaa. Kierrämme kerrankin Lonely Planetin ehdottaman keskustan kävelykierroksen, Plaza San Martinilta Jiron de la Unión kävelykadun kautta Plaza de Armakselle, jota ympäröivät keltaiset kivitalot ja vartioiden vahtima presidentin palatsi. Kierrämme palatsin taakse pikkukujille ja löydämme Parque de la Murallasta palasen vanhaa kaupungin muuria. Ikiaikaisen muurin takana kaupunki on jatkanut levittäytymistä, kauempana näkyvällä kukkulalla seisovat sikin sokin värikkäät, keskeneräiset talot. Historiallisen keskustan ulkopuolella näyttääkin siltä, ettei kaupunki ole ikinä valmis; taloissa on aina raudoitukset valmiina vielä ainakin yhden kerroksen rakentamiseen, ikkunat ovat vain osittain asennettuja ja talojen seinät ovat saaneet vain kadun puoleiselle seinälleen maalia pintaan.

Jiron de la Unión

Jiron de la Unión

Plaza de Armas

Plaza de Armas

lima20

Matkan varrelle sattuu ilmainen Museo de la Inquisición, Inkvisitiomuseo, jonka opastetekstit ovat espanjaksi, eli ymmärryksemme ulkopuolella, mutta vahanukkeinstallaatiot ja havainnollistavat kuvat kyllä kertovat, miten rikollisia ja ei aina niin rikollisia on kidutettu kaiken kansan edessä valloittajien tyyliin.
Lonely Planetin kävelykierros vie meidät vielä keskustorille, Mercado Centralelle, jonka myyntikojuista löytyy ihan mitä vain, ja josta vahvasti tulevat mieleen Kaakkois-Aasian markkinapaikat. Ja totta kai jokaisessa suurkaupungissa täytyy löytyä Chinatown (El Barrio Chino). Limassa se on hieman muovisen oloinen ja pyörähtäessämme kiinalaisilla kaduilla ei vastaan kävele yhtäkään kiinalaista, lienevät jossain muualla.

Peru on kuuluisa kielen makunystyröitä hellivästä ruoastaan. Limasta onkin povattu tulevaisuuden kulinaristipääkaupunkia ja kuulemme uudelta perulaiselta ystävältämme perulaisten huippukokkien olevan palvottuja superjulkkiksia. Käymme kahdestaan syömässä päiväseltään halvemmissa ravintoloissa ja jo noissa kadunkulman perusrafloissakin ruoka on loistavaa. Pääsemme kuitenkin maistelemaan myös niiden superjulkkiskokkienkin tekemää ruokaa, kun samassa majapaikassa asusteleva sanfranciscolainen John kutsuu meidät mukaansa illalliselle. Tie vie perulaisen pankkiiri-Pablon upean kodin kautta Mirafloresissa sijaitsevaan Brujas de Cachicheen. Kokeilemme perulaisia herkkuja, Aji de Galina (ajipippurilla höystettyä kermaisaa kanakastiketta) vie kielen mennessään ja jälkiruoaksi tarjoillun Suspiro a la Limeñan myötä kolkuttelemme sokeritaivaan ovia. Taidan olla rakastunut perulaiseen keittiöön.

Matkamme jatkuu suurkaupungin hälinästä kohti pohjoisen surffiaaltoja. Ostamme netin kautta vääränlaiset bussiliput ja taas espanjankielen alkeet joutuvat testiin lippua vaihtaessa Oltursa-bussifirman toimistossa. Jotenkin kummasti onnistumme vaihtamaan liput hieman parempaan bussiin ja vilkutamme heipat vaakatasoon kääntyvien bussipenkkien syvyyksistä. Oli mukava tavata, Lima!

Lento Los Angeles-Lima, Delta Airlines 205€/hlö
Majapaikan kanssa sovittu autokyyti lentokentältä Barrancoon 50 PEN (13€)
Metropolitan bussimatka 2 PEN (0,5€), bussikortti 5 PEN (1,3€)
Majoitus Airbnb, Bright/Clean home in Barranco, 33€/yö
Aji de Galina, Brujas de Cachichessa 35 PEN (9,1€), Pisco Sour-drinkki 27 PEN (7€), Suspiro a la Limeña 18 PEN (4,7€)
Claro Prepaid Data Package 3gigaa+simkortti 130 PEN (34€)

Blogimme on ehdolla Supersaverin Travel Blog Awardseissa vuoden matkablogiksi. Jos sinun mielestäsi blogimme on ansainnut tuon tittelin, käy antamassa äänesi TÄÄLLÄ! Äänestysaikaa on 23.2. asti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s