Road Trip USA: Death Valley

”Aavikon kuuma tuuli siirtää hiekkakasoja, muovailee maisemaa ja soitta vienoa säveltä kallioiden välissä. Huulet lohkeilevat kuumuudessa, hikikarpalot valuvat otsalta ja jano kuivattaa kieltä. Korkealta taivaalta paistava aurinko ei anna armoa, varjoa ei synny edes kiven koloon, pakoon ei pääse minnekään. Silmien kantamattomiin hiekkaa, kuivaa ja kiveä. Ja silti, karusta maasta nousee uusi vihreä verso, aikamoinen selviytyjä. Elämää on täälläkin, nimestä huolimatta.”

Death Valley, Kuolemanlaakso, on Vanhan Testamentin helvettiin verrattava ääriolosuhteiden aavikko, kuuma ja karu, jossa vain vahvimmat selviävät. Kasvien ja aavikon eläimien lisäksi selviytyjiä aavikolla olivat alkuperäisväestön jäsenet, Timbishat, jotka ovat saapuneet Kuoleman laaksoon ilmeisesti jo jääkauden jälkeen. Heille tuo karu ja ankara aavikko tarjosi kaiken sen, mitä he tarvitsisvat. Toista mieletä olivat kuitenkin neliysit, 1849 aavikolle saapuneet kullanetsijät, jotka jättivät jälkeensä useita kuoppia ja kaivoksia, mutta myös retkueensa jäsenen menettäneenä antoivat aavikolle sen surullisen nimen, Death Valley.

Jo pelkästään Kalifornian alueella on aivan järjettömän paljon nähtävää, voi vain siis kuvitella, miten erilaisia maisemia ja kaupunkeja esimerkiksi Yhdysvaltojen läpiajo tarjoaisi. Miedän automatka pomppikin ees taas rannikolta sisämaahan, pieniltä teiltä isommille, humisevista metsistä aavikoille, koska me halusimme nähdä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisesti Kalifornian vaihtuvia maisemia. Aikaa vain olisi saanut olla hieman enemmän, jottei olisi ihan joka päivä istua autossa aamun sarastuksesta illan pimeään.

Jätimme kuohuvat aallot Big Surin varteen, hipaisimme Los Angelesia jälleen sisämaahan kääntyessa ja illan suussa olimme siellä Death Valleyn kansallispuiston tuntumassa Ridgecrestin kaupungissa. Taas illalla kaarros paikallisen motellin pihaan ja aamulla herätyskello pirisemään ennen kukonlaulua.

Jos edellisenä iltana sinertävien vuorien ja kumpujen taakse hävinnyt aurinko ja sieltä hetken päästä taivasta valaisemaan noussut jättimäinen, täydellisen pyöreä kuu olivat olleet huimaavan hienoja, niin aamuauringon lämpimässä kajossa heräävä aavikko aiheutti myös sydämen pamppailuja ja onnentunteita kamera kaulassa tien laidassa. Ja siellä hiljaisessa aamussa tien pientareella seisoessa tipahtivat ne viimeisetki rähmät silmäkulmista ja aikainen herätyksen aiheuttama ärtymys katosi maata peittävän sumun sekaan.

Ilta-ajelulla

Ilta-ajelulla

Aamun kauneutta.

Aamun kauneutta.

Jotta automatkasta tulisi oikea automatka, täytyy tien normaalien kurvien lisäksi tulla jotain ylimääräistä pientä mutkaa matkaan. Meiltä nimittäin loppui tie kesken ennen luonnopuistoon pääsyä. Puolen vuoden takaiset tulvat (autiomaassa!) olivat vieneet tien matkassa ja edelleenkään sitä ei oltu saatu korjattua. Hyvä tuuli meinasi kaikota, kun mietimme stop-merkkien edessä, miten päästä perille -palatako takaisin kaupunkiin ja ajaa toiset sata kilometriä pohjoisempaa tietä, vaiko kerrankin olla noudattamatta sääntöjä ja yrittää onnea veden viemällä tiellä? Stop-merkkejä ennen isosta tiestä erkani pikkutie Ballaratin aavekaupunkiin, ja koska kummitusten etsiminen tuosta kaupungista oli meidän alkuperäisessä suunnitelmassa, päädyimme poikkeamaan Ballaratiin. Jos vaikka löytäisimme sieltä jonkun elävänkin asukin, joka osaisi neuvoa, minne suuntaan auto kannattaisi kääntää.

dv8

Ballaratin aavekaupunki koostui lähinnä parista säänpieksämästä toiselle kulmalleen valahtaneesta talosta ja sään armoille jätetystä pick-upista. Kummituksia ei löytynyt, mutta meidän kaipaama aavikon asukas kuitenkin. Vanha kartta leviteltiin pöydälle ja sedän ryppyinen etusormi piirsi meille uutta reittiä kohti Kuoleman laaksoa. ”Seuraatte tätä Indian Ranch Roadia, ohitatte kuivuneen järven ja kuljette pikitielle. Jatkakaa sitä ja tien sulkukohdasta kääntykää taas oikealle. Mutta varokaa poliiseja, ne sakottavat kaikkia, jotka kiertoteille eksyvät.” Paperikartan kuva mieleen piirtyneenä ja varoitukset mielessä emme edes harkinneet kääntymistä takaisin – sisäinen seikkailija heitti käsiä ilmaan ja hyppäsi korkeuksiin tasajalkaa.

dw5

dw7

dw6

dw4

Hiekkatiellä lähellä kuivunutta järveä "laidunsivat" villiaasit. Eivät ihan yhtä säpäköitä kuin villimustangit, mutta varsin yllättyneen iloisia olimme näidenkin näkemisestä.

Hiekkatiellä lähellä kuivunutta järveä ”laidunsivat” villiaasit. Eivät ihan yhtä säpäköitä kuin villimustangit, mutta varsin yllättyneen iloisia olimme näidenkin näkemisestä.

Pölisevä pikkutie vei meidät takaisin pikitielle ja vihdoin ja viimein sinne Death Valleyn luonnonpuistoonkin. Maksoimme luonnonpuiston sisäänpääsymaksun 20 dollaria Stovepipe Wells Villagen maksuasemalla ja saimme auton tuulilasiin puistossa viikon oleskeluun oikeuttavan tarran ja omiin passeihimme Death Valleyn luonnonpuiston leiman. Puistonvartija taisi olla yhtä otettu meidän näkemisestä kuin me uusista leimoista, olimme kuulemma ensimmäiset hänen tapaamansa suomalaiset ja yhdessä taas ihmeteltiin hetki kansallisuutemme harvinaisuutta. Stovepipe Wells Villagen vieressä sijaitsi myös meidän päivän toinen etappi, Mosaic Canyon. Ja jälleen saimme ihmetellä veden aiheuttamia muutoksia aavikolla. Vuosituhansien aikana vuorilta virrannut vesi on kovertanut kallioiden väliin solaa, hionut karkeat pinnat sileäksi marmoriksi, kerrostanut kiviä uusiin järjestyksiin ja luonut ihmeellisen oman mutkikkaan tiensä kohti aakeampia alueita. Pitkän automatkan rasittamat jalat kiittivät pienestä kävelylenkistä Mosaiikkikanjonen kapeassa solassa.

dv10

Osa Death Valleyn luonnonpuistosta sijaitsee merenpinnan alapuolella, Badwater Basin on Yhdysvaltojen maanpinan matalin kohta ja ympäröivien kallioiden kyljessä oleva merkki merenpinnan tasosta on nostettu monenkymmenen metrin korkeuteen autotiestä. Badwater Basin:n suolamaan alla pulppuaa lähde ja kun kaivaa valkoista, liukasta maaperää aavistuksen, täyttyy kuoppa pian vedestä. Joskus harvoin kun aavikko saa osansa vesipisarista, muodostuu suola-aavikolle järvi, Manly Lake. Järveä ei näkynyt, ainoastaan kuivuuden railottamia ja suolan herkästi koristamia maalaattoja. Noita suolalaattoja löytyy jopa paremmin Devil´s golf courselta, jonka epätasaisessa maassa puttaaminen voisi olla kyllä aika helvetillistä.

Ennen poistumista puistosta kiepautimme auton vielä Artist´s Drivelle, pienelle tielenkille, jonka varrella luontoäiti oli roiskinut vähän ronskimmalla kädellä väriä vuorten pintaan. Siellä, monen mutkaisen mäen takana vuoren rinteestä löytyivät vulkaanisen räjähdyksen ja sen jälkeisten kemiallisten reaktioiden aikaansaamat uskomattomat väri-iloittelut, kaikilla maailman pasteliväreillä maalatut vuoren rinteet.

Badwater Basin

Badwater Basin

dv14

Suolainen polku

Suolainen polku

Devil´s golf course

Devil´s golf course

Artist´s palet

Artist´s palet

dv17

Death Valleyn luonnonpuisto on valtava ja aivan mahdoton ottaa haltuun yhden päivän aikana, ja koska meillä oli ainoastaan yksi päivä aikaa koluta tuon aavikon aapoja maita, täytyi meidän tehdä hieman karsintaa nähtävyyksien suhteen. Emme nähneet niitä uran maahan jättäneitä ”itsekseen” liikkuvia kiviä emmekä myöskään sitä hieman hienompaa aavekaupunkia Rhyolitea, jossa joskus vietettiin vilkasta seuraelämää, pelattiin pesäpalloa, istuttiin iltaisin sähkölampun kajossa ja jossa oli jopa punaisten lyhtyjen alue, jonka kaduilla San Franciscosta asti tulleet tytöt nostelivat hameenhelmojaan. Mutta siitä huolimatta, että osa Kuolemanlaakson peninkulmista jäi katsastamatta, ehdimme koluta monta laakson nähtävyyttä ja moneen kertaan hämmästyä aavikon monimuotoisista ihmeistä. Ja törmätä keskellä kuivaa aavikkoa thaimaalaisiin buddhalaismunkkeihin, jotka olivat vastikää muuttaneet Las Vegasiin. Maailma todellakin on kummallisia asioita ja kohtaamisia täynnä.

dv12

Death Valleyssa on kuumaa ja kuivaa talvellakin. Kesällä lämpötila voi nousta jopa yli 50 celsiusasteen, varaudu siis aina pahimpaan vieraillessa luonnonpuistossa. Muista ottaa mukaan ainakin valtavasti vettä (ja juoda sitä myös!) ja päähän isolierinen lätsä. Vältä pitkille vaelluksille lähtöä päivän kuumimpaan aikaan. Suunnittele reittisi huolella ja ota selvää, missä ovat lähimmät Visitor Centerit, kännykän kuuluvuus kun on laaksossa huono ja avun saanti voi siten olla hidasta. Lisätietoja luonnonpuistosta löydät täältä!

Majoitus Super8 Ridgecrest, kahden hengen huone aamupalalla 55$ (41€)
Sisäänpääsymaksu luonnonpuistoon, voimassa 7 päivää 20$ (15€)

Mainokset

4 thoughts on “Road Trip USA: Death Valley

  1. Death Valleystä on hämäriä muistikuvia lapsuuden road tripiltä, ja vanhempien huolta siitä riittääkö bensa… Onneksi riitti, muuten oltaisiin ehkä sillä tiellä edelleenkin! :) Vaikka eihän sitä tosiaan tiedä keneen tuolla olisi tullut törmänneeksi.

    Upeita kuvia jälleen & mukavaa reissun jatkoa!

    • Haa, unohtuikin selviytymislistaan laittaa tuo bensan tankkaaminen ennen puistoon saapumista. Yksi ikävä onnettomuus nähtiin puistossa, kun moottoripyöräsetä oli ajanut menopelillänsä vatukkoon. Onneksi paikalle kertyi monta auttajaa ja ambulanssikin huudatti pillejä varsin pian. En kyllä haluaisi tuohon paikkaan jäädä tien poskeen, varsinkaan ikman varjoa ja vettä.

  2. Kun oikein tarkkaan tuota viimeistä kuvaa tiirailee, niin siellähän ne munkit viipottaa, vai mitkä lie oranssiasuiset turistit.. Vaikka vuoristot, rannat ja metsät on aina hienoja paikkoja, niin yllättäen myös aavikot on kauniita ja hyviä matkakohteita. Kunhan sieltä vaan pääsee turvallisesti poiskin! Kuvistasi välittyy hienosti aavikon tunnelmat, ja tarvinneeko tuota edes ääneen sanoa, mutta ”makes me wanna go there!”. Kiitos vinkeistä ;)

    • Munkithan ne siellä. Tosin hieman jäi mietityttämään, mitä he Las Vegasissa tekivät -toimivat hengellisinä johtajina vai pelasivat pelikoneita…?
      Kävimme vielä toisellakin aavikolla reissullamme (juttua tulee, kun ehditään) ja kyllä hämmästytti, miten erilaisia ja kauniita tuollaiset kuivat ja karut maisematkin voivat olla! Huippuhetkiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s