Road Trip USA: kultahippujen maa

”Huhu löydöstä kiiri yli kuivien maiden, ylitti valtameren ja loikkasi seuraaville manterille. Laivat lastattiin, hevoset valjastettiin kärryjen eteen, koko omaisuus pakattiin kyytiin ja otettiin suunnaksi Villi länsi. Pitkä ja vaikea matka eteni haaveillessa rikkauksista ja niiden suomasta onnesta. Kova työ palkitsi toiset ja kotiin palattiin matkalaukut rikkauksia pullollaan, toiset taas palasivat takaisin vankkurin takalaidalla taskujen pohjalla vain aavistus kultahipuista. Yhtä nopeasti kuin se alkoikin, yhtä nopeasti se sammuikin. Villin lännen kultakuume kesti vain hetken, pienet kaupugit nousivat keskelle tuntemattomia maita, täyttyivät rikkauksista haaveilevista ja kultasuonten ehtyessa tyhjenivät, unohtuivat ja katosivat aivan yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin.”

Viime vuonna meidän olohuoneessa podettiin pahaa kultakuumetta, joka sai haaveilemaan pysähdyksestä Alaskaan. Pohjois-Amerikkaan selvisimme kuitenkin vasta joulun tienoilla,ja koska sen kullan kaivaminen on lumen alta jäisestä maasta mahdotonta, siirtyy Alaskan kullankaivuureissu jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kullankaivuuseen pääsee kuitenkin tutustumaan Kaliforniassa, siellä vuoden 1849 kultaryntäyksen synnyinsijoilla Highway 49 varrella.

Arcatassa levätyn yön jälkeen käänsimme Cherrymme renkaat rannikolta sisämaata kohti. Trinity Highwaylla punapuut vaihtuivat kumpuileviksi maisemiksi, havupuiksi ja tummalla sinisellä sävytetyiksi kanjoneiksi. Jossain kaukana pilkahti välillä lumisia huippuja ja pientareella tiestä poispäin käännettyjä lumiketjuvaroituskylttejä. Pilvet roikkuvat raskaina kuusipuita nuollen ja toisinaan puiden takaa näkyi maailmasta erakoitunut mökki tai talo.

kultakuume6

kultakuume7

kultakuume9

Jo Arcatan ja Reddingin välillä Trinity Highwayn varrella näyki ensimmäisiä viitteitä parisen sataa vuotta sitten tapahtuneesta maan mylläyksestä ja rikkauksien etsimisestä. Pysähdyimme hieman ennen Whiskeytownin järveä Tower House Historic Districtille, jonka alueella sijaitsevat El Doradon kaivoksen rauniot ja lukemattomia hiljaisia metsäpolkuja. USA:ssa luonnonpuistoissa vierailusta joutuu aina maksamaan pienen maksun, näille poluille ja kaivoksen jäänteille pääsemiseksi puiston parkkipaikalta saataviin ja sinne pieneen laatikkoon laitettaviin kirjekuoriin tipahti 5 dollaria. Kultakuumetien varrella tuli vastaan useita luonnonpuistoalueita ja mielenkiintoisia historiallisia paikkoja, joihin kaikkiin oli jonkinlainen pääsy-/ puistomaksu. Koska tässä vaiheessa reissua rahat alkavat olla aika tarkkaan laskettuja ja tuhlattuja, painettiin monen varmasti pysähdyksen arvoisen paikan kohdalla tallaa lattiaan.

kultakuume10

kultakuume24

kultakuume11

Koukkaus sisämaahan kultakuumeen perässä vaati useamman yön pysähtyneiden kaupunkien nuokkuvissa motelleissa. Kesällä niissä leffoistakin tutuissa motelleissa käy varmasti vilske ja majoitusta kannattaa varata hyvissä ajoin. Nyt keskellä talvea olimme usein motellien ainoat asiakkaan, automme nökötti yksinäisenä valtavalla parkkipaikalla ja huoneet olivat saapuessa aina jäätävän kylmiä, koska turhaapa niitä lämmittämään, jos ketään ei tule kylään. Tiukan ajoaikataulumme vuoksi saavuimme noihin motelleihin ja niiden lähettyvillä oleviin kaupunkeihin aina illan suussa ja kaupungeissa ehdimme lähinnä tutustumaan ainoastaan kaupungin ulkopuolella oleviin supermarketteihin ja pikaruokaravintoloihin.

kultakuume2

Reddingiin ehdimme ennen pimeää ja kerkesimme katsastamaan kaupungin kuuluisan lasisen sillan.

Reddingiin ehdimme ennen pimeää ja kerkesimme katsastamaan kaupungin kuuluisan lasisen sillan.

Ensimmäinen villin lännen kylä tuli vastaan jo ennen kääntymistä valtatie 49:lle. Grass Valleyssa pääkadun varrelta löytyi karkkikauppa, josta löytyi vaikka minkälaisia salmiakkikarkkeja. Myyjä lastasi kauan himoitsemiamme herkkuja pussiin ja kertoi samalla omasta ihastuksestaan noita suolaisia, mustia karkkeja kohtaan. Tarinaan kuului mies, rakkaus ja Ruotsi ja heipat huikattiinkin sujuvasti toisella kotimaisella.
Valtatiellä 49 noita villin lännen kyliä olikin parinkymmenen kilometrin välein. Pääkadut olivat saanut päällyksen jo aikoja sitten, mutta vieläkin pystyi varsin hyvin kuvittelemaan pölyävän pääkadun, kun ne kaikista vaarallisimmat hurjapäät karauttivat hevosillaan kaupungin saluunaan. Ehkäpä ne kaupungin harvat naiset katselivat maailman menoa tyllihameissaan pääkadun ylle kurottelevilla parvekkeilla ja jossain seriffi kiillotti kultaista tähteään jalat pöydän päälle ojennettuna.

Kultakuume on edelleen läsnä jokaisessa valtatie 49:n kaupungissa. On museoita ja kullanhuuhdontaretkiä, vanhojen tavaroiden kauppoja ja opastettuja opaskävelyitä. Parasta kuitenkin oli vain kävellä pikkukaupunkien kaduilla parvekkeiden alla kuvitellen samalla, minkälaista se elämä olikaan silloin parisen sataa vuotta sitten. Vaikka kultaa ei tältä reissulta mukaan tarttunut, niin mutka kultaryntäyksen synnyinsijoille oli kyllä ajonsa väärti.

Majoitus Thunderbird Lodge, Redding, 2 hengen huone mannermaisella aamupalalla 61$ (45€), Gold Trail Motor Lodge, Placerville 53$ (38,8€)
Jalan pituinen sämpylä Subwayssa 5$ (3,7€)

Advertisements

2 thoughts on “Road Trip USA: kultahippujen maa

  1. Noi ”villin lännen rakennukset” näyttää sellaselta, että miten tollasia voi oikeesti olla olemassa? Aika villiä. Ja sitten vielä salmiakkiakin! Kuulostaa liian täydelliseltä ollakseen totta :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s