Asioilla on tapana järjestyä – mutkainen matka Seattleen

seattle13

Olemme selvinneet reissussa ilman suurempia kommelluksia, huijatuksi tulemisia tai ongelmia (koputetaanpas hieman puuta). Siirtyminen Kanadasta rajan taakse Yhdysvaltoihin oli yhtä suurta kommellusta, mutta kuten yleensä, asioilla on tapana järjestyä, kunhan on ensin hankittu hieman sydämen tykytyksiä ja ehkä tirautettu muutama kyynelkin paniikissa.

Tällä kertaa mutkia matkaan eivät aiheuttaneet rajaviranomaiset vaan ihan meidän oma huolimattomuus. Olimme varanneet bussimatkan rajan yli Vancouverista Seattleen jo kuukausia sitten, ihan vain, jotta voisimme tarvittaessa näyttää rajaviranomaisille maasta poistumisen mahdollistavat matkaliput. Juhlimme uuden vuoden juhlia Vancouverissa ja bussiliput rajan taakse olivat heti vuoden toisena päivänä ennen kello yhdeksää aamulla. Viimeisenä päivänä kävimme katselemassa kanadalaisten hurjapäiden uuden vuoden uintia, söimme sushia ja ostimme postikortteja matkamuistomyymälästä. Mukava päivä muuttui kaaokseksi illalla, kun huomasimme kahdeksan aikoihin tallelokeron avaimen puuttuvan lompakosta. Ja tietenkin siellä tallelokerossa oli kaikki arvokkaat tavarat, passi mukaan lukien. Respan setä epäili, että heillä olisi vara-avainta lokeroon, ja jos sellainen jossain olisi, se tuskin ehtisi hotellille ennen aamuyhdeksää, jolloin bussimme kohti Seattlea lähtisi. Ja vaikka vara-avain löytyisi, joutuisimme kuitenkin maksamaan uuden lukon tallelokeroon, hinta-arvio liikkui 260 dollarin kieppeillä.

Hotellihuoneen ja rinkkojen mylläämisen jälkeen olimme edelleen ilman avainta, joten juoksimme ravintolaan, jossa olimme käyneet syömässä aiemmin. Ei avainta ja matkamuistomyymälänkin eteen oli jo vedetty kalterit. Avaimen etsiminen jäisi siis aamuun ja bussiretkikin pitäisi yrittää siirtää myöhemmäksi.
Aamu valkeni hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Vara-avain oli löytynyt yön aikana, joten saimme passit pois lokerosta. Maksoimme lukkosepän kulut jo etukäteen, mutta päätimme vielä odottaa matkamuistomyymälän avautumista, jos se avain kuitenkin löytyisi ja rahat säästyisivät. Saimme ennen bussimme lähtöä yhteyden bussiyhtiöön ja liput siirrettyä aivan ilmaiseksi iltapäivälle. Respan setäkin antoi meidän oleskella huoneessamme bussin lähtöön asti. Kello kymmenen lompsimme vielä sormet ristissä matkamuistomyymälään Kalterit oli vedetty oven edestä ja myyjätyttö kaivoi tiskin alta meidän tallelokeron avaimen. Voi helpotus! Voitonriemuisesti tuuletellen palasimme hotellille ja respasedän huojennukseksi löimme avaimen tiskiin, saimme lukkoseppärahat takaisin ja ehdimme vielä iltapäivän bussiinkin.

Tällä kertaa rajamuodollisuudet olivat ohi hetkessä ja pienellä raja-asemalla asiat houtuivat muutenkin jouhevasti ja leppoisesti. Saavuimme Seattleen illalla, taivaalta tuli kaatamalla vettä ja bussi tiputti meidät jonnekin Space Needlen viereiselle rakennustyömaalle. Hortoilimme hetken kaduilla etsien lähintä bussipysäkkiä ja saimme reppureissaajapojalta kaupungin kartan, jonka avulla löysimme oikealle pysäkille. Majoituimme keskustan ulkopuolella, jonne meidän piti mennä kahdella eri bussilla. Ensimmäiseen löysimme melko kivuttomasti ja saimme juttuseuraa paikallisesta miehestä, joka oli kovin kiinnostunut reissustamme. Toisen bussin pysäkille siirtyessämme ensimmäisessä bussissa ollut ja meidän juttelua kuunnellut nainen kertoi olleensa itsekin juuri puolen vuoden reppureissulla ympäri maailmaa. Odottelimme yhdessä seuraavaa bussia, joka jostain syystä ei tullutkaan ajallaan. Kun bussia ei kuulunut ja aloimme kaikki olla litimärkiä kiihtyvällä tahdilla taivaalta rummuttavien pisarien alla, soitti nainen miehelleen ja kohta hyppäsimmekin koko kööri autoon sadetta pakoon. Niinpä saimme kyydityksen ihan majapaikkamme pihalle ja katastrofaalisesti alkanut päivä kääntyi kaikesta huolimatta plussan puolelle.

Ensimmäisen illan kaatosade vaihtui täydelliseksi auringonpaisteeksi, jota jatkui koko Seattlessa olomme ajan. Liekkö auringon ansiota, mutta me hullaannuimme Seattlesta aivan täysin. Majoituimme Airbnb:n kautta Ballardissa oikein sellaisella elokuvista tutulla amerikkalaisella asuinalueella ja pääsimme tutustumaan amerikkalaiseen ihan normaaliin elämään. Vanhan puutalon lattiat narisivat, kellarista löytyi pesukone ja se pelottava kaasupoltin hormeineen. Naapuruston tädit kokoontuivat kerran viikossa kahville ja kakulle emäntämme olohuoneeseen ja iltaisin talon tytär haki take away-ruokaa lähiravintolasta. Asuinalueella on vahvat skandinaaviset juuret ja entisistä asukkaista muistuttavat norjalaisen Bergenin kaupungin mukaan nimetty aukio pohjoismaiden lippujen kera sekä esimerkiksi Nordic Heritage Museum pohjoismaista kertovine näyttelyineen. Joka lauantai asuinalueen keskustassa järjestetään Farmers market, jossa paikalliset viljelijät sekä yrittäjät myyvät tuotteitaan ja kolikoita haalivat pikkusoittajat virittelevät viulujaan.

Seattlen suosituin nähtävyyskin liittyy maanviljelijöihin ja heidän tuotteisiinsa, sillä vuodesta 1907 Pike Streetin päässä on myyty tuoreita ruokatuotteita niin maaseudulta kuin mereltäkin. Nykyinen Pikemarketin rakennus ja kuuluisa neonvalokyltti kelloineen otettiin käyttöön jo 1920-luvulla ja edelleenkin markkinapaikan käytävät ovat tungokseen asti täynnä innostuneita asiakkaita. Pike Marketin viereisiltä pikkukujilta löytyy kahviloiden lisäksi kuuluisa Gum Wall, siis purukumilla vuorattu seinä. Todella ällöä, mutta toisaalta taas aika siistiä! Aivan Pike Markettia vastapäätä sijaitsee muuten myös maailman ensimmäinen Starbucks-kahvila. Sisällä emme käyneet, mutta kuuntelimme kyllä kahvilan edustan lauluryhmän svengaavaa musisointia.

seattle12

seattle9

seattle7

seattle5

seattle10

Purkalla vuorattu seinä. Iuuh!

Purkalla vuorattu seinä. Iuuh!

seattle8

En oikein tiedä, mikä siinä Seattlessa sitten niin viehätti. Ihmiset olivat äärettömän ystävällisiä, kaupunki punatiilitaloineen kylpi keltaisessa auringonvalossa. Pioner Squaren lähistön kapeilla rännikujilla karua ilmettä pehmensivät seinillä kasvavat muraatit ja keskustan laitureilla lätäköihin kuvastui koko kaupungin silhuetti sekä kauniit auringonlaskut. Kaupungin silhuettia ihailtiin myös muualta kuin lätäköistä, Lower Queen Anne -asuinalueen Kerry Parkista avautuivat huikeat näkymät kaupungin ylle. Tuli myös nähtyä se Seattlen kuuluisa torni, Space Needle, muualtakin kuin kääpiöperspektiivistä.
Vaikka en yhden lempitelkkarisarjani Frasierin tohtori Frasier Craneen kaduilla törmännytkään, eikä kaupungista löytynyt myöskään Cranen veljesten kantakahvila Café Nervosaa, oli Seattle täydellinen iloinen ja miellyttävä yllätys ja pääsi tämän reissun lempparikaupunkilistalle.

Pioneer Square Pergola

Pioneer Square Pergola

seattle6

seattle19

seattle14

seattle18

Majoitus Airbnb Craftsman in Sunset Hill – Ballard, yksityinen huone yhteisellä kylpyhuoneella ja keittiöllä 59,7$ (43,7euroa)
Bussimatka Vancouver-Seattle, Gotobus, 40,5$/pää (29.8euroa)
Bussilippu Seattle 2,25$ (1,7euroa)

Mainokset

10 thoughts on “Asioilla on tapana järjestyä – mutkainen matka Seattleen

  1. Olipa mukavaa, että avain löytyi. Saatan astia tunnelman, kun se oli hukassa. ”Asioilla on tapana järjestyä”, onneksi joskus niinkin. Seatle tuntuu kuvauksesi perusteella kivalta kaupungilta, kunpa joskus pääsi itse näkemään! Hyvää matkaa edelleen, Isä

  2. Teidän reissu kuulostaa edelleen ihanalta ja palauttaa mieleen kovasti omiakin muistoja. Me pidimme myös hurjasti Seattlesta. Se oli jotenkin rosoisen kotoisa ja ihmiset tosiaan ystävällisiä ja avuliaita. Pitäkää toisistanne huoli.

    Naapurin Saana

    • Hei naapurin Saana! Ihana, että olet pysynyt matkassa mukana! Teidän reissu taisikin mennä aika pitkälti samoilla urilla kuin meidänkin. Seattle tosiaan pääsi yllättämään, ihana paikka näin talvellakin!

  3. Seattle on aivan ihana, tänä vuonna toivottavasti pääsen sinne kolmatta kertaa :)

    Löysin teidän blogin tänään ja oli heti pakko kommentoida, todella upeita valokuvia!

  4. Enpä olis osannut arvata moista, mutta kuvauksesi perusteella Seatle vaikuttaa aikast tunnelmalliselta paikalta! Kyllä ne siellä Amerikassa jotain osaa oikeinkin tehdä :)

    • Seattle oli kyllä aivan mahtava ja todellakin tunnelmallinen paikka, siellä olisi viihtynyt vielä pitempäänkin. Ehkä se San Francisco tuntui jotenkin laimealta sen takia, että just oltiin viihdytty niin hyvin Seattlessa ja ihastuttu siihen niin kovasti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s