Ja vielä kerta kiellon päälle! Tauranga, Mount Manganui ja Hahei

Vaikka koontikirjoitus Uudesta-Seelannista on jo kirjoitettu ja paljastettu jo jotain meidän Kanadan pysähdyksestäkin (joka muuten päättyy jo tänään, nyyh), koneelta löytyy vielä muutamia kuvia maininnanarvoisista paikoista Uudessa-Seelannissa. Viimeisen viikon aikana Uudessa-Seelannissa seurasimme aurinkoa osittain jo alkumatkasta tutuille seuduille. Alkumatkasta ajoimme Bay of Plentyssä sijaitsevan Taurangan ohi moottoritiellä enemmän kaasua polkien, joten tuo virhe tuli korjata aivan maassa olon viime hetkillä.

Tauranga on Uuden-Seelannin voimakkaimmin kasvava kaupunki. Paikalle houkuttelee uusiseelantilaisia sekä turisteja rento elämäntyyli, upeat pitkät hiekkarannat, Uuden-Seelannin parhaimmat surffiaallot ja ehkäpä myös hyvä työllisyystilanne (kaupungissa on muunmuassa Uuden-Seelannin suurin satama).
Tauranga ja sen kyljessä oleva Mount Manganui ovat Queenstownin oloisia turistikaupunkeja lukuisine kahviloineen ja pikkukauppoineen, mutta kuorutettuna hyväntuulisella rantafiiliksellä. Mieleen tulee hetkittäin Australian rantakaupungit, joissä elämä soljuu leppoiseen tahtiinsa polkupyörällä kaduilla kruisaillen, latteja lipittäen, rannalla retkotellen ja varsinkin aaltoja katsellen.

Mount Manganuissa sijaitsee Uuden-Seelannin surffiakatemia, joten emme olleet ainoita aallonkyttääjiä Mount Manganuin hiekkarannoilla. Meidän epäonneksemme aallot ja tuulet eivät olleet suotuisia, joten emme päässeet surffaamaan Uudessa-Seelanissa. Surffaamisen sijaan teimme mukavan aamulenkin kesäisen kuumassa säässä Mount Manganuin huipulle, jonka rinteitä peittivät niin lammaslaitumet kuin sademetsäkin, ja jonka alapuolella avautuivat upeat maisemat Mount Manganuin niemelle.

tauranga5

tauranga6

Kaupunkiin takaisin laskeutuessa käveltiin lammashakojen halki.

Kaupunkiin takaisin laskeutuessa käveltiin lammashakojen halki.

tauranga9

tauranga8

Tauranga ja varsinkin Mount Manganui ovat Uuden-Seelannin suosituimpia rantakohteita. Ranta vilisee ihmisiä viileämmälläkin kelillä ja hyvien kelien osuessa kohdalle Mount Manganuin kukkulan edustalla olevilla aalloilla on tungosta. Valkoista rantahiekkaa riittää kuitenkin niin pitkälle kuin silmä kantaa, joten tilaa löytyy aivan varmasti jokaiselle. Me pyörimme lähinnä Mount Manganuissa, joka lyhyen pysähdyksen aikana vaikutti oikein mainiolta paikalta muista matkaajista huolimatta. Leirintäalueet ovat hieman kalliimpia rannan tuntumassa, niinpä majoituimme parinkymmenen kilometrin päähän Omokoroan leirintäalueella, jossa Mount Manganuin majoituksia halvemmalla hinnalla sai siisitin mökin ja pääsyn kuumiin kylpyihin.

Leirintäalueen ilta.

Leirintäalueen ilta.

Suomen itsenäisyyspäivää juhlimme Taurangassa ollessamme.

Suomen itsenäisyyspäivää juhlimme Taurangassa ollessamme.

Taurangasta koukkasimme vielä ennen Aucklandiin paluuta alkumatkalla käymämme Hot Water Beachin tuntumaan. Tuolloin ensimmäisellä kerralla Hahein lähettyvillä pyöriessämme emme tajunneet uskomattoman luonnonmuodostelman Cathedral Coven olevan aivan kylän kyljessä, joten tämä virhe piti vielä korjata ennen maasta poistumista. Tuolla pysähdykellä tuli myös majoituttua ehkä yhdessä Uuden-Seelannin mukavimmista hostelleista, Fernbirdissä, jota pyöritti vanha pariskunta. Hostellissa oli kaksi huonetta ja kokkaaminen oli mahdollista pariskunnan omassa keittiössä. Paikkaa vartioi 18-vuotias kissavanhus ja vieraat saivat vapaasti käydä hakemassa eväisiinsä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä rouvan puutarhasta. Ja epämääräisten sänkyjen ja välillä peitottomien öiden (nuukat säästää myös leirintäalueilla lakanakustannuksissa nukkumalla kaikki paksut fleecevaatteet päällä matkalakanoissa) jälkeen oli ihana pujahtaa valkoisien lakanoiden väliin untuvatäkin alle.

Cathedral Covelle saavuttuamme (parkkipaikalta luonnon muovaavalle holville on noin 30 minuutin kävelymatka) täytyi todeta, että onneksi tulimme vielä uudestaan Coromandelin Peninsulaan Hahein kylään, sen verran upea on tuo Cathedral Cove. Meri on tehnyt työtään tuhansien vuosien ajan ja muovannut rantakallioon uskomattoman komean holvin, eikä vellova meri ole päästänyt lainkaan helpommalla meressä seisovia kivipaaseja, vaan ne ovat vuosien saatossa veistetty hyvin erikoisiin muotoihin. Kalkkikivikalliot ovat kiipeilijöiden suosiossa ja monet harrastajat asettelivat boulderpatjojaan kallioiden juurelle. Cathedral Covelle kannattaa pakata matkaan simmarit ja vilvottautua kävelylenkin jälkeen meren kuohuissa. Moni olikin saapunut paikalle jo aamutuimaan ja viettänyt pitkän päivän rantahietikolla pelaillen, uiden ja aurinkoa ottaen.

hotwater2

hotwater3

hotwater4

hotwater5

Vierailumme Coromandelin niemimaassa päättyi hieman ikävästi, kun pitkään jo vaivannut selkäkipu äityi sen verran pahaksi, etten päässyt enää sängystä ylös. Löysin jostain Lonely Planetin viimeisten sivujen aakkostetuista teksteistä tiedon Uuden-Seelannin kansallisesta terveyspalvelupuhelimesta, Health line:sta, jonne pirautin saadakseni lisää tietoa Uuden-Seelannin terveyspalveluista. Uudessa-Seelannissa kaikki terveyspalvelut ovat yksityisiä ja osa terveysasemista ei ota vastaan ulkomaalaisia potilaita. Puhelinlinjan auttava täti tarjosi hoito-ohjeita ja sympatiaa, mutta antoi myös osoitteen ja puhelinnumeron minutkin vastaanottavalle terveysasemalle. Ajelimme piskuisesta Hahein kylästä hieman suuremmille kaupunginkaduille Thamesiin ja ilmottauduttuani terveysaseman tiskille sain lääkäriajan pienen kahvitauon päähän. Lääkärin vastaanotolta lähdin reseptit ja mielestäni varsin kohtuullinen lasku kourassani (80 NZD, 47,8 euroa) ja diagnoosina pahemman luokan lihasspasmi. Onneksi lääkkeet tehosivat nopeasti ja jo Kanadassa käveltiin pitkin Vancouverin katuja ilman suurempia kipuja. Selkäkipujen takia tosin Auckland jäi jälleen huonolle tutkimiselle ja tutuksi tuli lähinnä leirintäalueen mökin kerrossänky ja romaanien sivut. Ikävästä päätöksestään huolimatta uusintamatkamme Bay of Plentyyn ja Coromandelin niemimaalle oli ehdottomasti onnistunut. Suuresti olisi jäänyt harmittamaan, jos kokemuksemme noista upeista paikoista olisi jäänyt vain alkumatkan pikaiseen visiittiin Hot Water Beach:lle ja yöpymiseen hautausmaan parkkipaikalla Te Puken kylässä (jossa muuten kannattaa käydä katsomassa hämmentävä jättimäinen kiivipatsas, joka myös löytyy useasta matkamuistomyymälän postikortista.)

Luetut kirjat Pasi Ilmari Jääskeläinen, Lumikko ja yhdeksän muuta
Majoitus Kiwi Holiday Park, Omokoara, 60 NZD (36e), Fernbird hostel, Hahei, 50 NZD (30e)

Mainokset

10 thoughts on “Ja vielä kerta kiellon päälle! Tauranga, Mount Manganui ja Hahei

  1. Aikas mahteja maisemia! Onneksi selkäkipu ei jatkunut pidempään, kuitenkin pitää kanniskella rinkkoja aina välillä enkä edes halua kuvitella millaista se olisi kipeän selän kanssa :(

    • Mulla on tässä viimeiset kolme kuukautta selkä aina välillä vihoitellut ja ollut tosi kipeä. tuolla se sitten meni sellaiseen lopulliseen jumiin, mutta onneksi myös se kipu laukesi. JA viimeisetään laskiessa Whistlerin rinteessä kaikki kivut olivat poissa, ilmeisesti tarvitsi hieman jotain muuta liikettä kuin kävelyä…
      Maisemat olivat kyllä tuolla suunnassa mahtavat! Uusi-Seelanti jaksaa yllättää!

  2. Arvatenkin, mun mielestä näitä Uuden-Seelannin postauksia saisi tulla vielä vaikka kuinka ja paljon…. :) Bay of Plenty tulee olemaan aikas lähellä meidän ”kotia” joten toivottavasti päästään surffailemaan! Tämä postaus meni nyt kyllä kanssa kirjanmerkkeihin. Kiitos aivan mielettömästi kaikista teidän reissuvinkeistä tuolle suunnalle, ja toivottavasti selkä toimii tästä etiäppäin. Hyvää uutta vuotta Kanadaan!!

    • Voi teitä onnellisia, kun reissu on vielä edessä päin! Kyllä nyt taisi kaikki Uuden-Seelannin terveiset olla tässä, vaikka tuolla kovalevyllä olisi vielä läjäpäin kivoja kuvia. Katsotaan saisiko niistä vielä jotain aikaiseksi.. :)

  3. Näitä sun juttuja on aina yhtä kivaa lukea :) Ihan huippuja maisemia taas ja ihana kissavanhus <3 Meidän Kiisu täyttää keväällä 17 ja sitten juhlitaan oikein kunnolla :D Onneksi sun selkä tokeni! Ikävää kun reissussa tapahtuu tuollaista, kun ei millään malttaisi olla paikoillaan. Nimittäin kokemusta on viime kesän pyöräreissulta, kun polvi sanoi sopimuksensa irti…

    • Mukava kuulla, että niitä jaksaa vielä tavata! :) Kissivanhus oli kyllä maailman suloisin otus. Vaikka askel oli käynyt jo hieman hitaanpuoleiseksi, tuli se aina vastaan rapsutuksia kerjäämään, kun astelimme yläkertaan. Ja vaikka kissa-allergia vaivaa, niin en malttanut pitää näppejäni erossa tuosta sinisilmäisestä söpöliinistä!
      Onneksi pahimmat selkäkivut on jo selätetty ja jälleen päästy liikkeelle. Näitä aina välillä sattuu, tarkoittaa vain ilmeisesti sitä, että pitää hieman rauhoittaa tahtia.. :)

  4. Luettu on kaikki blogisi, vaikka vastaukset ja kommentit ovat jääneet tekemättä. Tätä lukiessani taidatte jo olla Yhdysvalloissa, mutta seuraavaksi saamme ilmeisesti lukea tunnelmia Kanadasta?
    Mielenkiinnolla jäämme odottamaan. Hyvää matkan jatkoa Isä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s