Niin montako lammasta?

Puolentoista kuukauden aikana ehdimme ajaa valtaosan Uuden-Seelannin pikiteistä. Ja vaikka maisemat olivat monipuoliset, vilisi auton ikkunoista suurimman osan ajasta vihreitä kukkuloita ja valtavasti lampaita. Vaikka tiesin, että Uudessa-Seelannista on aivan järjetömästi määkijöitä, yllätti niiden -ja varsinkin niiden kumpuilevien laidunten- määrä maata kolutessa. Piti ihan virallisista lähteistä tarkistaa tuo lammasluku ja ihan yhtä järjettömältä se lammasmäärä vaikuttaa myös tilastojen valossa: 31,1 miljoonaa lammasta (2011)! Eli yhtä uusiseelantilaista kohden vihreillä kummuilla käyskentelee seitsemän lammasta. Ja lampaat eivät ole lainkaan ainoita kotieläimiä, joita teiden varsilla näkee, Uuden Seelannin laitumilla märehtii 6,2 miljoonaa lypsylehmää ja 3,9 miljoonaa lihakarjan edustajaa.

Olihan tuonne kameran muistikortille tallentunut paljon muitakin kotieläimiä kuin vain lampaita ja lehmiä. Näin valtavasti hevosia, lähes jokaisen talon pihalla maaseudulla seisoskeli tarhassa yksi tai useampi hirnuja. Uudessa-Seelannissa onkin hyvin tavallista omistaa oma hevonen tai poni ja ratsastuskoulujen sijaan oppia haetaan oman ponin kanssa Pony Club:lta. Pony Club:t ovat ratsastusseuroja, jotka pitävät yllä yhtä tai useampaa ratsastuskenttää ja järjestävät opetusta oman ponin omaaville ratsastajille. Pony Club:ja löytyy Uudesta-Seelannista 81 kappaletta 16 eri alueelta. Osa vihreillä niityillä laiduntavista hevosista toimii lammas- ja karjanajoratsuina.

Yllättäviä ilmestyksiä tien vierellä eivät ole myöskään laamat, alpakat, aasit tai peurat. Uusi-Seelanti on maailman johtava peurankasvatusmaa. Aitauksissa olevien peurojen lisäksi Uuden-Seelannin metsissä vaeltaa 10 erilaista peuralajia, jotka eurooppalaiset vapauttivat luontoon 1800-luvulla. Maahan saapuneille uudisasukkaille oli hirvittävän tärkeää, että uuden kotimaan luonnosta löytyy samoja eläimiä, kuin entisestä kotimaastakin (alunperinhän Uuden-Seelannin metsissä nisäkkäitä edusti ainoastaan lepakko), joten metsiin vapautettiin vaikka minkälaista vipeltäjää. Osa ei selvinnyt hengissä vapaudesta, mutta toiset taas sitten menestyivät uudessa maastossa liiankin hyvin -Australiasta tuodut opossumit ovat nykyisin suuri riesa ja Department of COnservation yrittää saada määrää alas erilaisilla metsään laitetuilla ansoilla ja myrkyillä. Wellingtonin Te Papa -museossa oli loistava näyttely uudisasukkaiden saapumisesta Uuteen-Seelantiin ja erityisesti eläin- ja kasvikannasta, joita Uuden-Seelannin maaperälle tuotiin. Olipa joku Uuteen-Seelantiin saapunut tuonut mukanaan jopa seepran. Seeproja emme tosin tien vieressä (tai metsissäkään) nähneet, mutta kuvakollaasin karvakuonoja kylläkin.

Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.

Mainokset

2 thoughts on “Niin montako lammasta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s