Matkaväsymys ja miten siitä selvitään

Tasan vuosi sitten kirjoitin tänne blogiin ensimmäisen postauksen. Lipsautin silloin julkiseksi tiedon reissustamme, aikaisemmin siitä oli supistu salaa vain kotona suljettujen ovien takana ja vain hieman valotettu tulevaisuuden suunnitelmia lähimmille ystäville. Monen vuoden unelmointi oli vihdoin toteutumassa ja rahatkin jo suurimmalta osin kasassa. Unelma reissusta oli kantanut yli raskaimpien hetkien, työn kuorma niskassa helpotti joka kerta, kun karkuutti ajatuksensa tulevaisuuteen, tai kun nostatteli reissukuumetta opaskirjojen ja matkablogien parissa. Reissu välkkyi mielessä vuoden kestävänä aurinkoisena irtiottona, jonka aikana voisi katsella maailman lisäksi sitä oman elämänsä suuntaa uudestaan. Vaikka reissuun lähtö tarkoittikin yhden unelman toteutumista, pieni epäilys siitä, onko se sen kaiken nähdyn vaivan arvoista, kyti mielessä.

rinkaajat4

 

Onhan se ollut kaiken sen arvoista, ehdottomasti, vaikka välillä se ei aina olet ollut pelkästään sitä auringonpaisteista ihanuutta. Ennen reissua en osannut ajatellakaan, minkälaista tunteiden vuoristorataa tulisin käymään läpi tien päällä. Välillä se rinkka selässä elämä on niin siistiä, siis niin siistiä, ettei voi edes sanoin kuvata. Tuntee olevansa elossa jokaisella solulla ja maailma on juuri siinä, aivan käsin kosketeltavana. Näinä hetkinä yrittää muistuttaa itseään muistamaan juuri tuon hetken ja tunteen, ettei vain unohtaisi, miltä tuntuu oikeasti olla vapaa ja vain taivas rajana. Mutta sitten taas seuraavana päivänä tilanne voikin olla ihan toinen – vieraan kulttuurin tavat ja tottumukset ärsyttävät, majapaikka inhottaa, pitkät matkapäivät tympäisevät, ruokakaupastakaan ei saa mitään kunnollista tai ravintolassa tilattu annos on suuri katastrofi, jopa se matkakumppanin läsnäolo pistää vihaksi. Ja välillä ei tarvitse olla syytäkään, kun tekisi mieli heittäytyä lattialle ja takoa nyrkkiä lattiaan itkun kera.

Yleensä noihin tunteiden heittelyihin on syynä väsymys. Se fyysinen väsymys pistää kotonakin käyttäytymään aivan hirviömäisesti, maailmalla vielä korostetun hirviömäisesti, mutta reissun päällä ehkä jopa pahempaa on se henkinen väsymys, totaalinen reissuväsymys. Siis kun tuntuu, ettei enää jaksa yhtään kertaa pakata rinkkaa, etsiä viihtyisää majapaikkaa, suunnitella matkareittejä, buukata lentoja, viettää päiviä matkustaen, tutustua etukäteen kaupungin nähtävyyksiin -saatikaan käydä katselemassa niitä- tai edes etsiä ravintolaa, josta hakea take awayt sinne majapaikan sängyn päälle syötäväksi. Tuon väsymyksen iskiessä tekisi vain mieli olla takaisin kotona.

rinkkaajat2

 

Kun ympäröivä maailma ei kiinnosta, niin sitten möllötellään siellä hotelli-/hostellihuoneessa ja podetaan lievää huonoa omatuntoa siitä, että täällä sitä ollaan maailmalla ja kaiken kokemisen sijaan istutaan nenät kiinni näytöissä ja kaihotaan takaisin sinne kotiin. Huvittavaa onkin ollut huomata, että työelämässä ollessa aina niinä kaikkein raskaimpina ”tätäkö se loppuelämä onkaan? –hetkinä” siinä arjessa jaksoi, kun ajatteli tulevaa seikkailua ja katkoi aamukammasta piikkejä. Täällä reissussa tuo asetelma on kääntynyt aivan päälaelleen: niinä tympeinä päivinä, kun matkustaminen väsyttää, ajatukset ovat tiukasti siellä kotona Suomessa, haaveilemme (minä haaveilen) tulevaisuuden kodista, unelmoimme uusista polkupyöristä ja hevosista, mietimme tulevaisuuden työkuvioita ja kyselemme toisiltamme, mitä tehdään ensimmäisenä, kun mennään takaisin kotiin?

Minä olen ollut meistä se, joka on ollut välillä enemmän väsynyt matkustamiseen ja ikävöinyt takaisin kotiin. Timo taas on ollut se lohduttava osapuoli ja nostanut sen rinkan takaisin selkääni, kun itseäni ei ole huvittanut. Matkailupakukuukauden jälkeen minä sain ensimmäistä kertaa tällä reissulla olla se tsemppaaja, kun Timolle iski pahemman luokan matkaväsymys. Aivan kuin kotonakin, mukavan viikonlopun tai loman jälkeen tympii palata takaisin siihen arkeen ja se ensimmäinen maanantai töissä tuntuu ikuisuudelta, niin myös reissussa kaikkea kivaa seuraa yleensä valtava tympiminen, kivan jälkeinen masennus. Viimeiset kolme kuukautta olemme olleet jatkuvasti liikkeellä, pysähtyneet paikoillemme vain muutamaksi päiväksi ja taas jatkaneet tukka putkella seuraavaan kohteeseen. Australiassa matkustimme bussilla 3000 kilometriä ja autolla toisen mokoman. Ja kun Australiasta selvisimme, hyppäsimme Uudessa-Seelannissa jälleen neljän renkaan päälle ja kurvasimme molemmilla saarilla Teijo-Maaritin kanssa kuukauden aikana reilut 6000 kilometriä (arvioimme ajavamme noin 3000 kilometriä, uuups!) Ei siis ole yhtään ihme, että tuollaisen reissaamisen jälkeen saattaa väsyttää, yleensähän sitä on kotona ihan poikki matkustettuaan junalla pohjoisesta Helsinkiin. Mutta yhtälailla kuin tuhannet kilometrit, kivan jälkeistä masennusta korosti vielä se, ettei meillä oikeastaan ollut mahtavan matkailupakukuukauden jälkeen mitään suurempia suunnitelmia –aiemmin suunnittelemamme vapaaehtoiset farmihommat eivät onnistuneet, Tyynenmeren saarikierroskaan ei oikein napannut ja paluu hostellielämäänkin tuntui mukavan liikkuvan kodin jälkeen tympeääkin tympeämmältä. Ja vettäkin satoi koko ajan.

Ei kiinnosta, ei sitten ollenkaan. (Paitsi oikeasti kiinnosti, kuva lavastettu).

Ei kiinnosta, ei sitten ollenkaan. (Paitsi oikeasti kiinnosti, kuva lavastettu).

 
Matkaväsymys ei siis katso aikaa eikä paikkaa, Se voi iskeä myös upeassa Uudessa-Seelannissa. Ei auta ympäröivät vuoret, ei mahtavat pyöräpolut. Ei se länsimainen elämäntapa eikä edes hymyilevät ihmiset. Ei auta kuin pysähtyä samaan paikkaan hieman pidemmäksi aikaa, möllöttää rauhassa, nukkua ja levätä. Ja mikä tärkeintä; unelmoida. Karata hetkeksi todellisuutta ja haaveilla aivan jostain muusta, omasta kodista ja tavallisesta arjesta, kotona odottavista tutuista ihmisistä ja tavallisesta elämästä.

Viimeiset viikot Uudessa-Seelannissa sujuivat ilman suunnitelmia. Nukuimme ja lepäsimme, haaveilimme ja istuimme turhan paljon tietokoneen ääressä. Muistelimme mennyttä kuukautta ja loppujen lopuksi tarpeeksi rötkötettyämme innostuimme suunnittelemaan tuleviakin matkareittejä, reissuahan on vielä neljännes edessä päin ja maailma on edelleen tuossa oven ulkopuolella.

Mitä siis olen oppinut vuoden aikana? No ainakin sen, että unelmointi ja haaveet (oli ne sitten mitä tahansa) kantavat läpi niiden tympeidenkin päivien, niin reissussa kuin kotonakin. Ja vaikka tämä teksti nyt kääntyikin tällaiseksi vuoden tilitykseksi ja valitukseksi, niin reissuun lähtö ei ole kertaakaan harmittanut, maailma on kertakaikkisen upea paikka!

rinkkaajat1

Pienten teknisten ja fyysisten ongelmien vuoksi teksti pääsi nettiin vasta nyt, päivä blogin synttäreiden jälkeen. Matkaväsymys on jo ehtinyt vaihtua matkakuumeeksi, muutaman päivän päästä lennetään ison veden yli Kanadan talveen!

Advertisements

12 thoughts on “Matkaväsymys ja miten siitä selvitään

  1. Juuri kun edellisen postauksen kohdalla mietin että väsyttääköhän itse reissaaminen koskaan niin sieltä se tuli ;) Hyvin kirjoitettu (jälleen) aiheesta, ihmismieli näköjään aina kaipaa sitä mitä ei ole (ja on todellakin inhimillistä välillä väsähtää reissutahtiinkin). Mut huimaa ja hienoa seikkailua Kanadan kirpeään pakkaseen! Ja joulua!

    • Kiitti Soili! Kyllä sitä välillä väsyttää ja kovasti! Mutta onneksi vain murto-osa on näitä päiviä, kun haluaisi olla jo kotona. Yllensä matkainnon tuo takaisin, kun ajattelee töihin paluuta… ;)

  2. Pakko oli heti kommentoida, luettiin hymyssä suin teidän postaus: we can feel your pain! ;D Paitsi ettei ehkä ihan voida, kun meillä vasta reilut 2 kuukautta takana, te olette olleet jo hurjan pitkään reissussa ja hattua nostettava, itsestämme tuskin noin pitkään reissuun olisi.
    Lombokin lentokentällä oli ”eniten vituttaa kaikki”- aamupäivä, ja kaipuu kotiin oli valtava. Ruoka, äänet, ihmiset. Kimmo onneksi sai taas minut ruotuun ;)
    Ja nähtävästi maan vaihto auttoi, palattiin Thaikkuihin Malesian kautta tänään, looks good so far :)
    Mutta loppujen lopuksi, onhan se selvää: on tämä vaan sen arvoista, kaikesta huolimatta, vaikkei aina tunnu siltä!

    Kanadan uutisia odotellessa!

    • :) Ei se matkaväsymys ja koti-ikävä katso paikkaa eikä varsinkaan aikaa! Varsinkin kun se Kaakkois-Aasia kaatuu päälle 24/7, taisin itsekin olla aika väsynyt 2 kuukauden jälkeen, jolloin sitten lennettiin Hong Kongiin hengähtämään. Yleensä maan vaihto helpottaa, meilläkin taas intoa vaikka kuinka paljon, kun Kanadan lentoon on enää muutama päivä.
      Mukava kuulla, että Thaimaa toi helpotusta, nauttikaa siis nyt täysin siemauksin!

  3. Heheee, tämähän oli melkein kuin omasta kynästä! Itsekin juuri kirjoitin koti-ikävästä joka iski oikein toden teolla täällä Vietnamissa ja sitä ollaan paranneltu juurikin möllöttämällä! :) Tässä on Spartacus-sarjan eka tuokkari kokonaan katsottu jajajjaa aika monta limpparia juotu hotellihuoneessa. Mitäköhän nuo hotellin tyypit meistä aattelee kun poistutaan huoneesta vain mennäksemme syömään x)

    On tää kyllä aikamoista tunteiden myllerrystä ollut ja varmasti tulee vielä uusia hetkiä jolloin ei haluaisi olla täällä reissun päällä vaan turvallisesti kotona. Koittaa olla piiskaamatta itseään näiden tuntemuksien vuoksi, ihminen taitaa olla tässäkin mielessä kyllä outo olento, että kotona haaveilee matkoista ja matkoilla sitten haaveilee kodista, ikinä ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on ;)

    Niinkuin kirjoitit, matkalle lähtö ei kaduta ja kaikki on ollut sen kovan raatamisen arvoista, että tänne asti on päästy. Mutta kyllä pitkä reissu verottaa ihmistä, se ottaa ja antaa ja kaikesta oppii jotain uutta. Itselläkin vielä haaveena ymmärtää jotakin syvällistä itsestä, jotakin, minkä voi viedä takaisin Suomeen. Toivon ainakin, että tämä kukkaan herännyt arvostus Suomea kohtaan (sen monista ongelmista viis) säilyy mielessä myös oravanpyörään palattuani.

    • Ah vertaistuki! Onneksi en ole ainoa, joka painii näiden ristiriitaisten tunteiden kanssa! :)
      Reissu todellakin on nostanut Suomen arvoon arvaamattomaan, toivon, että kotiin palattua osaisi arvostaa edelleen sitä kaikkea hyvää, mitä siellä on.
      Täytyykin heti kiirehtiä lukemaan sinun vuodatus! :)

  4. Taas olet löytänyt jotakin hyvin oleellista ja se ilahduttaa isääsi. Olet melkoinen analyytikko ja hyvin rehellinen tuntemuksillesi, ja osaat vielä kirjoittaa sen. Kasvamisesi ihmisenä eteen vauhdilla. Timolle lienee tapahtumassa sama prosessi. Taukoa paikalla ja eteenpäin. Iskä

    • Ehkä sinne Suomeen palaa kaksi ihan oikeasti aikuista… ;) Reissun yksi tarkoitus olikin saada vähän ajatuksia järjestykseen ja ehkä löytää itsestään uusia vahvuuksia ja voimavaroja. Vaikka aina ei ole niin kauhean kivaa, niin juuri ne kurjimmat hetket ovat niitä, jotka kasvattavat kaikista eniten.

  5. Olen myös pidemmillä hektisillä matkoilla huomannut, että kyllä se reissaaminenkin saattaa alkaa maistua puulta jossain vaiheessa. Syynä on varmaan se, että väsyttää ja toisaalta jostain asioista saattaa tulla rutineja, eli tavallaan tylsää suorittamista. Yksi esimerkki mulla on meidän pyöräreissuilta, jossa teltan pystytys ja purku vain yhden yön takia on ärsyttänyt…Aina ne kamat sinne telttaan sisään samassa järjestyksessä ja aamulla pakkaus pyörän tarakalle :D Reissurutiinit ja levon puute on rassannut meitä, mutta toisaalta myös liika suhaaminen. Välillä pitäisi vaan osata olla paikoillaan ihan rauhassa….

    Iloa tien päälle :)

    • Tällä pitkällä matkalla on tullut huomattua, että sen ärsyyntymisen saa aikaiseksi huomattavasti helpommin kuin kotona. Siis jokin aivan pieni juttu saa kiihtymään nollasta sataan. Toisaalta, onpas kasvattanut roppakaupalla myös kärsivällisyyttä! :)
      Ja on tullut myös todettua, että yleensä tuollaisessa kiivastahtisessa matkaamisessa ei ole niin kauan mitään ongelmaa kunnes pysähtyy paikoilleen. Silloin vasta huomaa väsymyksensä ja se reissaaminen alkaa tuntua puulta. Onneksi se lepo yleensä auttaa ja hetkellinen irtautuminen ympäröivästä maailmasta ( kuka keksisi sen transportaatiolaitteen, että voisi pikaisesti käydä kotona).

      Nyt on taas akut ladattu ja innolla odotamme tulevia seikkailuja! Vielä ei ole siis aika palata kotiin ja jättää leikkiä kesken.

      Mainioita reissuhetkiä teille sinne Espanjaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s