Kolmetonnisia tervehtimässä

Ensimmäisen Christchurchin vierailun jälkeen (toinen tuli palauttaessamme eteläsaaren eteläkärjen kierroksen jälkeen Teijo-Maarittia varikolle Christchurchiin) jatkoimme matkaamme kohti sisämaata. Sateinen pettymys Arthur´s Passin läpiajon ensimmäisellä yrityksellä pisti tarkastelemaan säätiedotuksia tarkemmin ja tekemään matkasuunnitelmia aurinkoisen kelin mukaan. Sääkartalla Mt Cookin luonnonpuiston kohdalla hymyili iloinen aurinko parin seuraavan päivän ajan, joten eikun sinne päin. Valintaan vaikutti auringon ohella myös se, että luonnonpuistossa sijaitsee Uuden-Seelannin korkein vuori Mt Cook sekä sen rinnalla 18 yli kolmeen tuhanteen metriin kurottelevaa huippua.

Jo ajomatkalla takaisin sisämaahan aurinko kellotti taivaalla ja piti matkalaiset iloisina ja tyytyväisinä. Loputtomilta tuntuneet Canterburyn viljelysmaat vaihtuivat kertaheitolla kaukaisuudessa kohoavaksi lumihuippunauhaksi saavuttuamme luonnonpuiston edustalla oleville järville Lake Tekapolle ja Lake Pukakille. Miten maailmassa voikin olla näin kaunista?

mtcook3

mtcook1

mtcook2

Uudessa-Seelannissa olon aikana meillä on ollut tarkoitus vaeltaa niin paljon kuin mahdollista. Mt Cookin luonnonpuistoonkin saavuimme vuorelle kapuaminen mielessä. Vuorten huippuja peittivät vielä paksut lumivaipat ja osa vaellusreiteistä oli suljettuina tai niille mennäkseen tuli rinkasta löytyä lämpimien vaatteiden lisäksi jäähakut ja -kengät. Meidän ei onneksi tarvinnut tyytyä vain laakson kävelypolkuihin vaan DOC:n tädin avustuksella löysimme reitin, jolla ainakin osan matkaa selviäisimme ilman suurempaa varustekuormaa. Niinpä jälleen heti aamutuimaan sidoimme vaelluskenkien nauhoja tiukemmalle ja otimme suunnaksi Mueller Huten.

Jäi Puijon rinteen rappustreenit toiseksi kun puuskutimme 1900 porrasta ylös Sealy Trans:n näköalapaikalle. Hengitystä tasaten nojasimme polviimme ja ihailimme vuoren reunalta avautuvaa näkymää: ympärillämme valkoisia huippuja, joiden rinteiltä välillä rynnisti alas kohti laaksoa lumikasoja valtavan paukkeen saattelemana, alhaalla laaksossa karulla arolla kiemurtelevaa vedetöntä joenuomaa ja jäätikkövirran päässä sinertävänharmaana siintävää jäätikköjärveä. Taas piti muutamaan otteeseen huokailla, kuinka kaunista Uudessa-Seelannissa onkaan.

Näköalatasanteelta reitti vaatikin jo sitten hieman kapuamista, valmiiksi rakennetut rappuset ja siloitellut polut vaihtuivat pieneen kiipeilyyn, könyämiseen ja lopulta lumessa kahlaamiseen. Sinnikkäästi nousimme rinnettä ylös lumen tunkeutuessa housujen lahkeesta paljaalle iholle. Lähellä satulanotkoa, jonka takana siis Mueller Hutte sijaitsi, edellämme kävellyt saksalainen poika kahlasi miltei vyötäröön asti ulottuvassa nietoksessa. Hetken hänen menoa katselleena päätimme jättää leikin sikseen ja nauttia korkeuksista maisemia katsellen ja eväitä syöden. Olihan tuota jo tullut kavuttua yhden päivän tarpeisiin.

mtcook8

mtcook7

mtcook12

mtcook9

Takaisin laaksoon palattuamme satuimme majoittumaan tuon saksalaisen vaeltajan matkailupakun vieressä.
Matkaa Mueller Hutelle ei olisi kuulemma ollut kovinkaan paljon meidän stoppipaikasta ja satulanotkon toisella puolella maisemat olivat olleet aivan uskomattoman hienot: isompia lumihuippuja, hulppeampia jäätiköitä ja tietenkin keltaisempi aurinko. Ai vitsi, hieman harmistuneina pistimme reppuun unohtuneita pähkinäpatukoita poskeemme, olisimme kai meki nyt yhden lumenkahluukohdan selvittäneet…?

Mt Cookin luonnonpuistoon kannattaa tulla, vaikkei vuorten huipuille aikoisikaan. Maisemat ovat laaksostakin käsin vaikuttavat ja pieni Aorakin kylä vuoren juurella sympaattinen tapaus. DOC:n leirintäalue on jäätikköjärven läheisyydessä vuorten kainalossa ja illalla hampaiden pesulle mennessä voi ihailla täydellisessä pimeydessä upeasti tuikkivaa taivaankantta. Eikä maisemat luonnonpuistoon ajaessakaan kovin rumat ole, se upea turkooseista turkoosimman värinen Lake Pukaki johdattelee matkaajia kohti kolmen tonnin huippuja.

mtcook11

White Horse Hill Conservation Camp site 10 NZD/yö (6€), Lämmin suihku Aorakin kylässä 2NZD/5min (1,4€)

Advertisements

4 thoughts on “Kolmetonnisia tervehtimässä

  1. Vitsi mitä maisemia taas kerran! Työssä käyvän haaste vaan tämä lomien vähyys ja reissutoiveiden määrä :D Vielä ei ole kovin montaa paikkaa tullut vastaan joihin ei haluaisi palata uudestaan ja sitten on vielä ne kaikki ennen näkemättömät kohteet… Lisäämme Mt Cookin listalle, joka käsittää ne kaikki ennen näkemättömät kohteet jo käydyissä maissa ;)

    • Tässä jo kauhistuttaa tuleva työelämä ja varsinkin se lomien vähyys! Eihän sitä ehdi minnekään, kun jotenkin tuntuu, että mitä enemmän reissaa, sitä enemmän on maailmassa niitä paikkoja, joissa haluaisi käydä.. :) Mt Cook kannattaa tosiaan laittaa listalle, upea paikka!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s