Pysähdy! Tuolla on jotain!

ihme16 kopio

Google Maps

Uudessa-Seelannissa autoillessa ajomatkaa rytmittävät ruskeat tienvarsikyltit, jotka opastavat mitä ihmeellisempien nähtävyyksien luo. On Scenic Viewpointia, Scenic Roadia, sotamuistomerkkejä ja tärkeitä patsaita. On myös paljon niitä luonnonihmeille ohjaavia kylttejä, joiden kohdalla kannattaa poiketa päätieltä.

Ostimme Lonely Planetin Uuden-Seelannin matkaoppaan Aucklandista, joten maahan ei tullut pahemmin perehdyttyä etukäteen. Tuosta oppaastakin tavattiin pääosin niitä koontisivuja ja matkaa taitettiin Google Maps:n opastuksella ja internetistä vinkkejä hakien, tai ihan vain ajelemalla ja katselemalla mitä eteen sattuu. Ja eteenhän sattui vaikka mitä mielenkiintoista. Nämä pysähtymisen arvoiset paikat löytyvät Uuden-Seelannin eteläsaarelta.

Kura Tawhiti, Castle Hill, boulderkivet

Ajoimme kaksi kertaa eteläsaaren poikki Arthur´s Passia pitkin. Ensimmäisellä kerralla huitaisimme Kura Tawhitista ohi ja ainoastaan ihmettelimme takapeilistä kukkuloita peittäviä jättimäisiä kiviä. Toisella kerralla muistimme hidastaa ajoissa.

Paikka on ihmeellinen, ruohon seasta nousee mitä eriskummallisemman näköisiä kalkkikivipaaseja. Pehmeän muotoiset kivet ovat kuin omiaan kiipeilyyn ja istahtaessa kukkulan nurmikoille ja antaessa mielikuvituksensa lentää voivat paasit muuttua ihan muuksi kuin kiviksi.

Kura Tawhiti on maorien pyhä paikka, kivet toimivat muinoin suojina Arthur´s Passin kautta saaren toiselle puolelle vaeltaville matkalaisille.

ihme1

ihme2

Cape Foulwind Seal Colony, hyljeperhe

Westportin kaupungin Tauranga Bay:ssa lekottelee rantakivillä ympäri vuoden merikarhujen (fur seals) porukka. Turkishylkeet ovat siis hylkeitä, mutta muistuttavat enemmän merileijonia kuin saimaannorppaa. Emot synnyttävät marraskuussa, jolloin kivet ovat täynnä suloisia nyyttejä. Meitäkin onnisti, muutamat urokset elvistelivät toisilleen ja hieman etuaikaan syntyneet poikaset kellivät pyöreillä kivillä. Söpöjä!
Lähistöllä on myös mainio kävelyreitti rantatörmällä Cape Foulwindin majakalle.

ihme9 kopio

Punakaiki Pancake rocks and blowholes, Pannukakkukivet

Kävellessä pannukakkukiville johtavaa polkua emme tienneet laisinkaan, minkälaisista pannukakuista tai kivistä oli kyse, koska ruskean tienvarsiviitan ohitettuamme en ehtinyt lukaista faktoja matkaoppaasta ennen äkkijarrutusta nähtävyyden parkkipaikalle. Punakaikin kylässä Paparoan luonnonpuiston edustalla olevat pannukakkukivet ovat kerroksittaisia kalkkikivikasoja, jotka näyttävät aavistuksen päällekkäin kasatuilta amerikkalaisilta pannareilta. Noiden kivimuodostelmien sisällä ja väleissä on valtavia meren kuluttamia altaita ja koloja, joista nousuveden aikaan pyrskähtää ilmoille korkeita vesisuihkuja. Kunnon tyrskyjä varten paikalle kannattaa siis saapua nousuveden aikaan.

ihme7

ihme18

Fox Glacier

Länsirannikolla  Westland Tai Poutinin luonnonpuistossa sijaitsee kaksi jäätikköä, Fox Glacier ja Franz Josef Glasier. Franz Josef on niistä kuuluisampi ja siten enemmän vieraillumpi, mutta monien reissareiden suosittelemana päädyimme katsomaan Fox Glacieria, jota kuulemma pääsee ihailemaan Franz Josefia lähempää. Jäätikkövirrat valuvat vuorilta sademetsän syleilyyn ja ovat kaikkien ihailtavissa ihan pienen kävelymatkan päässä. Lähempää tuttavuutta tehdäkseen ja jäätikölle kävelemään päästäkseen täytyy turvautua lukuisiin retkijärjestäjiin. Muutamia vuosia sitten muutama hullunrohkea tyyppi ei välittänyt turva-aidoista eikä kieltokylteistä ja laskeutuivat ottamaan hieman parempia valokuvia jäätikön reunalle. Ja ikävästihän siinä kävi; molemmat saivat surmansa jäälohkareen tipahdettua heidän niskaansa.

ihme8

ihme6

Nugget Point

Otagossa Kaka Point:n lähellä kannattaa kurvata päätieltä pienemmälle hiekkatielle ja kävellä kevyt kilometrin kävely Nugget Point:n majakan taakse. Merestä nousevat kivihiput, nuggetit, ovat pienen kävelyn arvoiset. Kivien seassa voi nähdä uiskentelemassa useitakin hylkeitä ja lähistöllä olevassa Roaring Bay:ssa voi hyvällä tuurilla ihastella myös keltasilmäpingviinejä. Me jätimme pingviinien katselut välistä, mutta takaisin päätielle ajellessa tuli tiellä vastaan laitumelta toiselle siirtyvä sonnilauma. Meinasi hieman pelottaa Teijo-Maaritin ja itsemme puolesta, kun lihaskimput laukkasivat isona laumana pitkin soratietä.

ihme3

ihme4

Moeraki Boulders

Moerakin kivistä saimme vinkin freedom camping -alueella vieressämme leireilleeltä uusiseelantilaiselta naiselta. Sama nainen toivotti meidät myös yöpymään pihalleen Dunediniin, mutta valitettavasti huitasimme Dunedinin ohi yhdessä päivässä ja tämä loistava tilaisuus jäi käyttämättä.

No ne kivet sitten. Moeraki Bouldersit ovat kummallisia, täysin pyöreitä kiviä, vähän kuin jättimäisiä marmorikuulia. Niiden syntyperä jäi minulle hieman arvoitukseksi, mutakiveä, aikaa ja painetta ne ainakin vaativat tullakseen täydellisen pyöreiksi. Osa kivistä oli haljennut kahtia ja yllätyksekseni nuo möhkäleet olivatkin onttoja!

Rannan edustalla on kahvila, jonka pihan kautta pääsee katselemaan kiviä dollarilla. Hieman kauempana on kuitenkin DOC:n oma parkkipaikka, jolta pääsee kävellen rantaa pitkin ihailemaan kiviä ihan ilmaiseksi. Paikalle kannattaa saapua laskuveden aikaan, jolloin kaikki kivet näkyvät veden alta. Ja muista ladata kameran akku, ettei käy niin kuin meille -osa kuvista jäi ottamatta.

ihme14

ihme15 kopio

Lake Pukaki

Uuden-Seelannin pohjoissaaren pikaisen läpiajelun ja pilvisen ja sateisen eteläsaaren pohjoisosan jälkeen olo tuntui hieman huijatulta. Missä olivat ne kaikki upeat lumihuiput ja maisemat, joita olin päässäni vuosien ajan pyöritellyt. Ajelimme Christchurchista alavien viljelysmaiden halki kohti Mt Cookin luonnonpuistoa ja vihdoinkin kaukaisudessa kohosivat jylhät vuoret ja sitä luntakin oli runsaasti siellä korkeuksissa.

Suu loksahti viimeistään siinä vaiheessa auki, kun saavuimme Lake Pukakin äärelle. Miten vesi voi olla niin turkoosia, miten voi olla niin kaunista, onko tämä tottakaan? Takana siinsi Mt Cookin luonnonpuiston vuorijono ja veden väri peittosi mennen tullen taivaan sinisyyden. Kahvitauolla oli ehdottomasti reissun parhaimmat lavasteet.

ihme13

Matai Falls

Aivan eteläsaaren eteläisimmässä kärjessä Dunedinin ja Invercargillin välillä on useita vesiputouksia. Alueella on myös mielenkiintoinen jättimäinen luola, Cathedral Cave, jonka parkkipaikalla kävimme jo pyörähtämässä, mutta aloimme sitten nuukailemaan viiden dollarin pääsymaksun vuoksi. Googlen kuvahaku paljastaa luolan olevan vaikuttava, nyt hieman harmittaa, ettemme sitten muutamaa dollaria tuosta luonnonihmeen näkemisestä maksaneet. Luolaan pääsee sisälle ainoastaan laskuveden aikoihin, vuorovesitiedot löytyvät niin tien varrelta kuin myös parkkipaikalta.

Noista useista vesiputouksista valitsimme pysähdyspaikaksi Matain putoukset. Noin 10 minuutin kävelymatkan päästä saniaisten suojasta löytyi kaunis ja rauhallinen paikka, vain satumetsän keijukaiset puuttuivat.

ihme17

Mainokset

4 thoughts on “Pysähdy! Tuolla on jotain!

  1. Osa noista ihmeistä meni meiltä ihan ohi, mutta kiva että näkee ne nyt edes näin, kuvina :) Ja näitä kuvia katsellessa tulee taas sellainen ihmetteleväinen olo, niin kuin oli melkein koko Uuden-Seelannin, että miten voi joku maa olla näin täynnä eriskummallisen kauniita maisemia. Lähes epätodellista. Ja kuvatkin on hienosti onnistuneita!

    • Välillä tuntuu niin epäreilulta, että näillä uusiseelantilaisilla on niin paljon uskomattomia luonnonihmeitä! :) Miltei joka päivä ihmetyttää ja ihastuttaa, täydellinen matkailumaa siis. Harmi vain, ettei kaikkea ehdi nähdä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s