Karavaanari on kaikkien kaveri -matkailupakulla Uudessa-Seelannissa

teijomaarit7

Suosituin tapa reissata Uudessa-Seelannissa on kodin kuljettaminen renkaiden päällä. Vastaantulevien matkailuautojen ratissa ovat turistikaudella (loka-maaliskuussa) pääsääntöisesti turistit, mutta kuulema karavaanarielämä on varsin yleinen elämäntapa myös paikallisten keskuudessa. Ja mikäs matkailuautoillessa Uudessa-Seelannissa, ympäröivät maisemat ovat kertakaikkisen upeat, hankala vain päättää minkälaisen vuoren, merenrannan tai metsän haluaa seuraavana aamuna matkailuauton tai -vaunun ikkunasta nähdä aamukahvia juodessa.

En muista missä vaiheessa aloimme haaveilemaan Uuden-Seelannin valloituksesta matkailuautoillen, oliko se ennen reissua vai jossain reissun tiimellyksessä. Päätös asiasta tehtiin kuitenkin Australiassa Brisbanen söpössä hostellissa, kun vihdoin monen pähkäilyn jälkeen valitsimme kaveriksemme Kiwi Campersiltä hi-top hiacen eli tutummin Teijo-Maaritin. Tuolloin vielä ajattelimme, että pakun kanssa matkustaminen on halvempaa kuin vuokra-auto-hostelliyhdistelmä, mutta tässä kuukauden seikkailun jälkeen olemme todenneet tapaus Teijo-Maaritin maksaneen kaikenkaikkiaan hieman enemmän. Mutta olihan se sen arvoista.

Ensivaikutelma Teijo-Maaritista ei ollut kovin mairitteleva, näytti kuin se olisi seissyt vuokraamon pihalla hylättynä muutaman vuoden -hämähäkinseitit verhosivat etupuskuria sekä pyyhkijänsulkia ja sisällä haisi tunkkaiselle. Ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä kaivoimme petivaatteet takalokerosta, ja ah sitä hajua! Aivan kuin pieneen lokeroon olisi ryöminyt petivaatteiden sekaan hieltä haiseva juoppo. Ja kun riisuimme kosteat petivaatteet hetkeksi kuivamaan ulos, paljastui tyynyliinojen sisältä uskomattoman likaiset ja pahanhajuiset tyynyt. Ensimmäinen yö nukuttiin ristiriitaisissa tunnelmissa rinkasta kaivetuilla retkityynyillä ja seuraavana aamuna ajoimme ensimmäisenä tyynykauppaan ja etsimme roskalaatikon, jonne haisulityynyt saivat lentää uusien tieltä. Tunkkaisuuskin hävisi pikkuhiljaa, uudet tyynyt tuntuivat mukavilta pään alla, maisemat vaihtuivat ja aivan vaivihkaa Teijo-Maarit alkoi tuntua ihan kodilta.

Aamupalalla.

Aamupalalla.

Matkaoppaan lukua takahuoneessa.

Matkaoppaan lukua takahuoneessa.

Eteläsaarella ensimmäinen yö vietettiin Pictonin lähistöllä Ohauparuparu Bay:ssa Kenepuru Soundin edustalla. Hyvä freedom camping-paikka, suosittelemme!

Eteläsaarella ensimmäinen yö vietettiin Pictonin lähistöllä Ohauparuparu Bay:ssa Kenepuru Soundin edustalla. Hyvä freedom camping-paikka, suosittelemme!

Mikä siitä matkailuautoiluelämästä tekee niin mukavaa? No ehdottomasti parasta on vapaus. Se, että saa kulkea ristiinrastiin maata omassa tahdissa, kaartaa p-paikalle kun huvittaa, avata kaasu ja pistää teepannu porisemaan. Se, että voi yöpyä lähellä luontoa, nukkua joka yö samassa sängyssä -oli se sitten siellä hiacen takakontissa- leikkiä vähän niin kuin kotia, mutta joka päivä etupihan istutukset ovat erilaiset. Ei jatkuvaa hostellivarausrumbaa ja bussiaikataulujen kyttäämistä, ei äänekkäitä naapureita tai likaisia hostellikeittiöitä. Vaan muutama kompakti neliö hiacessa sisältäen keittiön, olohuoneen, makuuhuoneen ja onnelliset matkaajat.

Muutamia vuosia sitten freedom camping, eli leiriytyminen ilmaiseksi tienvierustoille ja p-paikoille oli nykyistä huomattavsti vapaampaa Uudessa-Seelannissa. Turistien sikailu -jätevesien laskeminen luontoon, roskien jättäminen leirintäpaikoille, puskien käyttäminen vessoina ja lähistöllä asuvien ihmisten häiritseminen- johtivat tiukempiin säädöksiin ja osa kaupungeista ja alueista kielsi vapaan leiriytymisen täysin. Karavaanarimatkailu on kuitenkin yksi merkittävimmistä turismin muodoista Uudessa-Seelannissa, joten noita jyrkkiä kieltoja ryhdyttiin hieman loiventamaan. Edelleenkin jokaisella alueella (ja joidenkin alueiden sisälläkin eri kylillä) on omat säädöksensä vapaan leiriintymisen suhteen. Yleisesti suositellaan yöpymään aina leirintäalueella tai DOC:n (Department of Donservation) ylläpitämillä ilmaisilla/maksullisilla leirintäalueilla, mutta osalla kylistä ja kaupungeista on myös ihan omia leirintäalueita, joissa saa yöpyä ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Joillain alueilla vapaa leiriytyminen on sallittua myös ihan tien vieressä valtion omistamalla maalla ja joissain paikoissa jopa keskustan parkkipaikoilla.
Me yövyimme pääsääntöisesti DOC:n ilmaisilla leirintäalueilla tai googlasimme freedom camping-säädöksiä ja etsimme ohjeiden avulla yöpaikan puskista teiden vierestä tai yleisiltä ilmaisilta leirintäalueilta. Ikimuistettavin ilmainen yöpyminen oli pohjoissaarella Te Puken kylässä, jossa leiriytyminen oli sallittua hautausmaan parkkipaikalla. Avasimme viinipullon, asettelimme kynttilöitä pitkin Teijo-Maaritin pöytätasoja ja naureskelimme tilanteelle hiacen takakontissa -hautausmaa, viinipullo, kynttilöitä ja hiacen takakontti, aika romanttista!

Tässä pysähdyttiin vain kahville, ei koko yöksi.

Tässä pysähdyttiin vain kahville, ei koko yöksi.

Queenstownin 12 mile delta-DOCsite oli aamun sarastaessa mykistävän kaunis paikka.

Queenstownin 12 mile delta-DOCsite oli aamun sarastaessa mykistävän kaunis paikka.

Vaikka kylä tai kaupunki ei tarjoaisikaan mahdollisuutta ilmaiseen leiriytymiseen, löytyy lähes joka pitäjästä yksi tai useampi dump station, eli jäteveden tyhjennyspaikka. Toisissa paikoissa saa täytettyä juomavesivarastonsakin samalla pysähdyksellä. Ja aivan kuin Australiassa, yleisiä vessoja on jokaisessa pienimmässäkin kylässä. Ja mikä parasta, ne ovat todella siistejä ja tietenkin ilmaisia!

Koska ilmaisien leirintäpaikkojen mukavuuksiin kuului ainoastaan huussi nurmikentän nurkassa, täytyi välillä yöpyä niillä kalliimmilla leirintäalueilla, joissa kytkettyä Teijo-Maaritin sähkötolppaan sai nautiskella tietokoneen seurasta, lämmittimen pöhinästä ja tietenkin kuumasta suihkusta sekä pyykinpesumahdollisuuksista. Kaikki leirintäalueet, joilla vierailimme, olivat oikeasti todella siistejä ja viihtyisiä, joillain oli jopa tarjota mahdollisuus hikoilla saunan lauteilla tai pulahtaa kuumaan kylpyyn. Hinnat yhdestä yöstä kahdelle aikuiselle pyörivät 35-40 dollarin tienoilla, toisissa netti kuului hintaan ja toisissa taas yhteydestä ulkomaailmaan sai maksaa viisi dollaria. Tulihan meillä myös kuukauden aikana testattua aika moni uusiseelantilainen uimahalli, ja sen suihkussa käynnin lisäksi vedeltiin aina välillä muutama altaanmitallinenkin. Uimalipun hinta oli pääsääntöisesti noin 5 dollaria.

Likavesisäiliötä tyhjentäessä taas ei niinkään hauskaa.

Tarpeen vaatiessa etsimme dump station ja laskimme likaiset vedet oikeaoppisesti viemäriin.

Ja tottakai pidimme Teijo-Maaritista hyvää huolta, jottei se vaan rupea kenkkuilemaan meille kesken matkan.

Ja tottakai pidimme Teijo-Maaritista hyvää huolta, jottei se vaan rupea kenkkuilemaan meille kesken matkan.

Reppureissaajana sitä tietenkin aina etsii sitä edullisinta vaihtoehtoa ja parasta on, jos jokin on ilmaista. Freedom camping on ilmaista niille, joiden auton ikkunasta löytyy vihreä self-contained -tarra. Tarra kertoo siitä, että matkailuautossa on puhdasta vettä vähintään kolmeksi vuorokaudeksi (4l/vrk/hlö), sankko, vessa, likavesitankki, likaveden tyhjennysletku ja roskapönttö. Meidän hiacen takalasia koristi tuo tarra, vaikkei meillä kiinteää vessaa ollutkaan. Sängyn alta säilytyslokerosta löytyi kuitenkin kannettava wc-pytty, jota ei onneksi reissun aikana tarvinnut käyttää. Mutta tuon pöntön turvin saimme nauttia uusiseelantilaisesta vieraanvaraisuudesta ja nauttia matkailuautokokemuksesta täysin siemauksin ja hieman edullisemmin. Väärässä paikassa yöpymisestä (ja siitä kiinnijäämisestä) rapsahtaa 200 dollarin sakko ja käsky siirtää leiri johonkin sallittuun leiriytymispaikkaan.

Arthur´s Pass:lla pysähtyessämme Kea-papukaijat olivat välittömästi aTeijo-Maaritin kimpussa. Pyyhkijänsulat ovat kuulema niiden lemppareita.

Arthur´s Pass:lla pysähtyessämme Kea-papukaijat olivat välittömästi Teijo-Maaritin kimpussa. Pyyhkijänsulat ovat kuulema niiden lemppareita.

Välillä meillä oli ihan hauskaa.

Välillä meillä oli ihan hauskaa.

Ja toisinaan vielä hauskempaa.

Ja toisinaan vielä hauskempaa.

Kuukauden reissaus Teijo-Maaritin kanssa päättyi tänään ja jätimme sen haikein mielin Christchurchiin. Meidän molempien mielestä karavaanarielämää olisi voinut vielä jatkaa tovin, varsinkin kun Sydneyn lentokentällä pienessä paniikissa ostetut lennot Kanadaan lähtevät Aucklandista vasta joulukuun puolenvälin tiimoilla. Olemme siis nyt parin viikon ajan ilman suurempia suunnitelmia ja tarkoitus olisi vielä reissata lisää pohjoissaarella, jossa ajelimme Teijo-Maaritin kanssa ainoastaan viikon verran. Toiveena olisi myös pysähtyminen hieman pidemmäksi aikaa jonnekin hyvän nettiyhteyden äärelle ja blogin saattaminen ajantasalle, ehkä päästä hieman surffaamaan, talsia upeilla patikkapoluilla ja tutustua paremmin uusiseelantilaiseen maaseutuelämään. Katsotaan, mitä kaikkea vielä ehdimme!

Teijo -Maarit matkalla Milford Sound:iin.

Teijo -Maarit matkalla Milford Sound:iin.

Kiwi Campers Hi-top Hiace Auckland-Christchurch, vuokra 2349 NZD/32 päivää (1419€), täysvakuutus 880 NZD (530€), Lautta Wellingtonista Pictoniin, paku+2 aikuista 253 NZD (153€), Bensalitra 2,119 NZD (1,28€)

Advertisements

8 thoughts on “Karavaanari on kaikkien kaveri -matkailupakulla Uudessa-Seelannissa

  1. Ihan mahtava kuukausi teillä on takana! Ja vielä pari mahtavaa viikkoa edessä :) Innolla odottelen blogin ajantasalle tuomista, sillä voin vaan kuvitella miten makeita stooreja on luvassa. Arthur’s Passin Keat tulivat meillekin tutuksi. Lintukammoiselle ensi kosketus ei ollut mitenkään miellyttävä, kun paniikissa istuin autossa toisen nokkiessa ikkunan tiivisteitä :D Jaksaa kuitekin jo naurattaa :D Ihanaa reissun jatkoa!

    • Aika tuppaa kulkemaan niin kauhealla vauhdilla, kun on kivaa! Upea kuukausi on takana ja toivottavasti seuraavat pari viikkoa jatkuvat samalla lailla. Juttuja olisi siis vino pino pääkopassa, toivottavasti muistaisin vielä, mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä! :)

      Keat olivat kyllä melkoisia otuksia, ei kauan voinut autoa seisotella, jotta säilyi ehjänä! Lintukammo, kea ja auto, voin kuvitella! :D

  2. Meillä on hieman vielä hakusessa vuokrataanko auto pariksi kuukaudeksi, vai ostetaanko paku… Ystävämme ovat siellä suunnalla myös tällä hetkellä ja he ostivat pakun minkä me voisimme puolestaan ottaa heiltä haltuumme. Tosin kun me olemme lähdössä pois turistikausi alkaa olla ohitse, joten voi olla että emme saa pakua myytyä eteenpäin. Mieheni muuten vinkkasi että kannattaa käydä kurkkaamassa lentokentän tarjonta, matkailijat jättävät usein autonsa mitä eivät saa myytyä sinne avaimet virtalukossa :) Tosin syy siihen miksi niitä ei ole saanut myytyä eteenpäin voi tulla selväksi liiankin pian.. Ja tietty vakuutus pitää aina olla, mutta se on kuulemma helppo saada eikä maksa paljoa. Mutta tämä siis jos haluatte halvalla saada renkaat alle. Ihanaa kuulla lisää kertomuksia Uudesta Seelannista! :)

    • Mekin pitkään mietittiin pakun hankkimista, mutta todettiin se sitten jotenkin hankalaksi, kun pitäisi se myydä, entä jos se menee rikki, mistä vakuutus, onko siinä kaikki tarvittavat kamat jne. Joten päädyimme sitten helpompaan vaihtoehtoon, eli vuokraamiseen. Uudessa-.Seelannissa, kuten myös Australiassa, tuo oman pakun tai auton hankkiminen on todella yleistä, hostellejen ja kauppojen seinät on täynnä mainoksia. Ja tuli myös jutusteltua useiden oman auton omistajien kanssa, olivat kovin tyytyväisä valintaansa. Eli kannattaa harkita sitäkin mahdollisuutta. Huomattiin noita asuntoautoja verratessa huomattaviakin hintaeroja eri firmojen välillä. Joten kannattaa tehdä tarkaan selvitystyötä ja vertailla hintoja. Me valitsimme varmasti sen halvimman hi-top -auton, mutta hyvä se oli siitä huolimatta..

      Tuo olikin hyvä vinkki tuo lentokenttäparkki! harmi, että tuli jo vuokrattua uusi auto alle… :)

  3. Vai on vähän ikävä Teijomaarittia (kuten rivien välistä ymmärsimme), uskollista matkaajaa. Hauska oli myös oivallus ja tieto australialaisten ja uusi-seelantilaisten veljeydestä suomalaisessa hengessä. Kaikki muksut lähettävät tädille terkkuja ja hyvää matkaa. allekij. Sulo, Aino-Maija, Iida ja Elli sekä tulkki Iskä.

  4. Kyllä tuo matkailuautoilu vaikuttaa aikast mukavalta kokemukselta, verrattuna siihen että joka aamu pakkaa kamat uudelleen ja vaihtaa hostellia ja kaupunkia (niinkuin eräät..). Me aateltiin etukäteen että jos niitä leirintä-alueita on vaikea löytää, eikä sen takia otettu tuota karavaanari-vaihtoehtoa. Mutta leiripaikan löytyminen ei ilmeisesti ollutkaan kovin vaikeaa..?

    • Kyllä taas karu arki iski vasten kasvoja, kun palattiin takaisin hostellikiertämiselämään… ;) Matkailupakuilu oli kyllä mukavaa, kun rinkat saivat olla piilossa sängyn alla ja tavarat ensimmäistä kertaa reissun aika asiallisesti kaapeissa ja laatikoissa! :D
      Yöpaikkojen löytäminen oli helppoa, hieman etsintätöitä välillä aiheutti freedom campinalueiden etsiminen ja DOC-saitelle löytyminen, mutta joka yöksi löysimme sopivan paikan, jolle pysähtyä.
      Oli niin mukavaa tuo matkustusmuoto, että tässä pienet masistelut olleet käynnissä muutaman päivän ajan Teijo-Maaritin palautuksen jälkeen… :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s