Mielenkiintoisia matkaajia

Yksi parhaimmista puolista reissaamisessa on muiden matkaajien tapaaminen. Jokasella meistä on omat seikkailumme, polkumme ja tarinamme, yhteistä on kuitenkin halu nähdä, kokea, oppia uutta ja tehdä tästä maailmasta oma kotimme. Kun kotona small talk tarttuu kurkkuun bussipysäkillä vieraan ihmisen kanssa samaa bussia odotellessa, eikä kakistelemallakaan tule ulos järkevää lausetta edes muuttuvasta säästä, tien päällä keskustelun aloittamisen kynnys on pieni -matkaajan kansallisuuden tai tien kysyminen useimmiten rikkoo jään ja kuljettaa kohti polveilevia keskusteluja. Parhaimpien juttutuokioiden myötä olemme saaneet tukuttain hyviä (ja varmasti testattuja) matkavinkkejä, oppineet paljon uutta matkaajan kotimaasta, saaneet seuraa seikkailuillemme ja mikä parasta, avartaneet ajatuksiamme reissaamisesta.

Vaikka meidän jokaisen matkaajan reissu on aivan omanlaisensa, on usein reissun aloittamisen syynä ollut halu muuttaa jotain elämässään. Toisella se on ollut tyytymättömyyttä työhönsä ja arkeensa, toisella laukun pakkaamisen ja lentolippujen ostamisen on saanut aikaseksi kariutunut parisuhde. Joku on lähtenyt maailmalle hakemaan inspiraatiota kirjansa kirjoittamiseen, joku toinen taas on vihdoin lasten aikuistuttua päättänyt toteuttaa unelmansa. Ja yhtälailla, niin kuin perimmäiset syyt lähteä tien päälle, myös tapamme tehdä matkaa voivat olla hyvinkin erilaisia. Haluankin esitellä teille muutaman matkalla tapaamamme matkailijan, joiden matkakertomukset ovat todella inspiroivia.

Frank ja Franka, Saksa

vesialku kopio

Tapasimme Frankin ja Frankan Ranongin bussiasemalla Thaimassa aivan reissumme alussa. Nämä saksalaiset odottelivat meidän lailla Khao Sokin luonnonpuistoon menevää bussia, heillä vain oli matkassa myös polkupyörät, joiden tarakalla heiluivat minikokoiset Saksan liput. Keskustelut eivät tällöin edenneet ympäripyöreitä sääpuheita pidemmälle, mutta törmäsimme saksalaisiin tuplaäffiin uudestaan niin luonnonpuiston melkein uppoavilla bambumajoilla kuin myös Krabin kaupungissa Thaimaalaisen uuden vuoden aattona.

Kuullessame Frankin ja Frankan uskomattoman matkatarinan, tuntui oma irtiottomme rinkka selässä aika helpolta ja laimealta. Tämä pariskunta oli nimittäin tuossa vaiheessa, viime huhtikuussa, taittanut matkaa jo lähes kahden vuoden ajan. Ja mikä vaikuttavinta, he olivat tehneet sen pääsääntöisesti polkupyörillä!
Frank ja Franka kertoivat, että aluksi heillä oli ollut haaveena tehdä yliopistosta valmistumisen jälkeen pidempi pyöräretki Kanadaan. Tässä tapauksessa ajatus hieman paisui ja pyöräretki Kanadassa muuttuikin vielä toistaiseksi päättymättömäksi pyöräretkeksi maailmalle.

Uuden vuoden juhlien jälkeen vuonna 2011 Frankin ja Frankan suunnitelmat alkoivat pikkuhiljaa toteutua, pyörälaukkuihin pakattiin telttailukampetta, vararenkaita, pyöränkorjausvälineitä ja pieni määrä vaatteita. Hyvästit jätettiin 17.4.2011 ja pyörien eturengas käännettii kohti Itävaltaa. Reitti mukaili hippietrailia ja kulki Itä-Euroopan halki Lähi-Itään. Kuuntelimme huuli pyöreinä Frankin ja Frankan kertomusta pyöräilystä Lähi-Idässä. Ja toisin kuin ajattelimme, he olivat saaneet kaikista lämpimimmän vastaanoton juurikin Iranissa -telttayöt ja trangialla valmistetut pöperöt olivat vaihtuneet vieraanvaraisten kutsujen myötä yöpymisiksi ja monen ruokalajin illallisiksi paikallisten asukkaiden kotona.

Kun reissua oli takana vuosi ja pyörillä oli poljettu jo Itä-Euroopan, Lähi-idän ja Kiinan halki, sekä rullailtu jo lähes kaikissa Kaakkois-Aasian maissa, iski tuplaäffille reissuväsymys, jonka myötä mikään ei oikein tuntunut miltään ja pyörän polkeminen sekä uusiin kaupunkeihin saapuminen alkoi maistua puulta. Pitkien pähkäilyjen jälkeen Frank ja Franka jättivät pyöränsä ja retkeilykamppeensa Thaimaaseen ja palasivat pienten laukkujen kanssa takaisin kotiinsa Saksaan. Perheen ja ystävien tapaaminen, työt Alpeilla alppimajassa ja puoleksi vuodeksi venähtänyt pysähdys tutuissa maisemissa kartuttivat niin matkakassaa kuin reissuintoa. Joulukuun alussa 2012 oli jälleen aika palata Aasiaan Thaimaaseen ja jatkaa tauolla ollutta pyöräreissua.

Vietimme Frankin ja Frankan sekä heidän saksalaisen ystäväpariskunnan kanssa Thaimaalaista uutta vuotta vesisotineen Krabilla huhtikuussa. Tapaamisemme jälkeen pyöräilijäpariskunnan matka on kulkenut niin Malesian kuin Indonesian halki ja tällä hetkellä Frank ja Franka valloittavat Australian länsirannikkoa. Australia on valtavan suuri maa valloitettavaksi autolla ajaen, joten pyörän selästä käsin siihen mennee tovi. Suunnitelmia Australian jälkeen ei vielä siis ole tehty, ainoa varma asia on ainoastaan reissun jatkuminen tulevaisuudessakin, ehkäpä siellä Kanadassa?

Frankin ja Frankan pyöräretkeen voit käydä tutustumassa heidän nettisivuillaan www.mit-dem-rad.de

Irene, Saksa

weliketheworld

Yövyimme Irenen kanssa samassa hostellissa valkohiekkaisen Mission Beachin äärellä Australiassa. Australia on todellinen parikymppisten reppureissaajien matkakohde ja yleensä hostellit ovatkin juuri täynnä noita välivuottaan viettäviä nuoria. Ja aika usein siinä käy niin, että me hieman vanhemmat hakeudumme toistemme seuraan ja pienen ikäkriisivoivottelun jälkeen pääsemme keskustelemaan myös muista aiheista.

Irene kertoi haaveilleensa aina maailmanympärysreissusta, aika vain oli aina väärä ja reissuun ei ollut tullut lähdettyä nuorempana. Väsyminen niin vaativaan työhön kuin arkeenkin saivat Irenen pakkaamaan laukkunsa ja hankkimaan lentoliput maailman ympäri. Viimeisen sysäyksen elämänsä irtiottoon Irene sai tutustuessaan ranskalaisen Colan perheeseen ja We like the world -järjestöön. Vuonna 2011-2012 Colan perhe matkusti maailman ympäri ja pyrki etsimään matkan varrelta mahdollisimman monta paikallista majoittajaa sosiaalisten verkostojen kautta. Colen perhe kahjoitti kaikista paikallisten luona vietetyistä öistä hotellikuluissa säästetyn summan verran Länsi-Afrikkaan Burkina Fasoon rakennettavan koulun rakennustöihin.

Tavatessamme Irene oli reissanut viisi kuukautta ja tutuksi olivat tulleet Lontoo, Dubai, Singapore, Kambodza, Malesia, Indonesia, Filippiinit, Kiina ja Japani. Monien samojen matkakohteiden lisäksi meillä oli yhteistä myös halua auttaa kambodzalaisia lapsia. Irene toteutti maailmanympärysmatkaa Colen perheen lailla, hänkin pyrki yöpymään paikallisten luona ja lahjoitti jokaisesta paikallisten kotona vietetystä yöstä 50 dollaria Angkorissa sijaitsevan Ecole du Bayon -koulun tyttöoppilaille. Käytännössä yksi yö paikallisten asukkaiden majoituksessa mahdollistaa yhden kambodzalaistytön koulunkäynnin 2 kuukaudeksi.

Majoittajien etsimisessä on käytetty ainoastaan sosiaalista mediaa, osa majoittajista on Irenen facebookkavereita, mutta osa on kavereidenkavereidenkavereita, jotka on tavoitettu we like the world -facebooksivuston viestien ja facebookverkoston kautta. Seuraavaksi Irene matkustaa Uuteen-Seelantiin, jossa hänellä ei ole vielä yöpymispaikkaa. Pistetäänpäs siis tämä minun bloginikin hyötykäyttöön ja etsitään Irenelle majapaikkoja Uudesta-Seelannista. Jos siis tiedät jonkun, joka voisi ehkä auttaa, ota yhteyttä Ireneen We like the world -facebooksivun kautta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s