Mt. Rinjani -hieman epäonninen seikkailu

rinjani2

Lombokin saaren pohjoisosassa kohoaa lähes 4000 metrin korkeuteen Indonesian toiseksi suurin tulivuori Mt. Rinjani. Saaren ylpeys on aktiivinen ja viimeisin purkaus tapahtui vuonna 2010. Valitsimme Lombokin saaren matkakohteeksi surffiaaltojen, mutta myös vuorenvalloitushaaveiden vuoksi. Saarella viettämämme kolmen viikon aikana olimme molemmat vähän väliä kipeänä, niin mahataudissa kuin flunssassakin, joten vatvoimme päätöstä lähteä valloittamaan Rinjania moneen kertaan. Päätös kallistui lähtemisen kannalle ja niinpä varasimme kolmen päivän ja kahden yön vaelluksen Galangijo-nimisen retkijärjestäjän kautta. Näitä erilaisia retkijärjestäjiä toimii Lombokilla pilvin pimein ja netin keskustelupalstojen mukaan osa niistä on hyviä ja osa huonoja. Galangijo oli saanut paljon positiivista palautetta ja kun saimme toimistolta kohtalaisen tarjouksen, teimme kaupat.

Herätyskello pärähti soimaan aamuneljän jälkeen, pakkasimme pikkureppuun lämmintä vaatetta ja ensiapulaukun. Auto odotti majapaikkamme edessä ja tiellä harhaili pari ranskalaista reissaajaa, joiden autokyyti lentokentälle ei ollutkaan saapunut sovittuun aikaan. Nappasimme ranskalaiset kyytiin mukaan ja ajoimme lentokentän kautta Sembalun Lawang-kylään. Tuhdit aamupalat syötyämme tapasimme oppaamme sekä matkaseuramme Richardin ja Julien Englannista. Kantajat pakkasivat kapsäkkeihin evästä, juomaa, teltat ja tykötarpeet. Otimme suunnan vuorta kohden ja lähdimme tamppaamaan heinikossa kiemurtelevaa polkua. Toisin kuin retkijärjestäjän vaellusohjlmassa luki, oppaamme ei kertonut paikallisten viljelijöiden elämästä, tulivuoren eläimistä, turvakäytännöistä tai siitä, millainen reitti vuoren huipulle tulisi olemaan. Ohitimme heinikon hiljaisuuden vallitessa, kunnes metsikössä uskalsimme puhutella meitä hieman vanhempaa englantilaispariskuntaa. Poluilla oli yllättävän paljon porukkaa, niin meidän kaltaisia pakettivaeltajia kuin indonesialaisia seikkailijoita isoine rinkkoineen. Ja ihmisten lisäksi poluilla ja pysähdyspaikoilla oli valitettavasti aasialiseen tapaan myös aivan valtavasti roskaa.

rinjani1

Kokkaustauko

Kokkaustauko

Alkumatkasta maasto oli melko tasaista, ainoastaan lievää nousua ja vaellustahti oli varsin vauhdikas. Pysähdyimme useasti ja parin tunnin kävelyn jälkeen pidimme jo lounastauon. Kantajat laskivat kantamuksensa (bambukeppi, jonka molempiin päihin oli sidottu tavarat naruilla kiinni) ja aloittivat kokkaamisen. Me saimme allemme retkituolit ja hieman huonoa omaa tuntoa potien istuimme alas höyryävät teet käsissämme. Timolla alkoi tässä vaiheessa tuntua mahassa kummia ja samalla myös ruokahalu katosi teille tietämättömille. Lounastauko venyi lähes parituntiseksi, tapasimme ruokaa odotellessa myös surffiopettajani. Dojo ei tallannut polkuja yksin, vaan hän oli kuin olikin saanut napattua haaviinsa squidin eli länsimaalaisen tytön, jollaisesta hän minulle kertoi haaveilevansa.

Lounaan jälkeen oppaamme avasi suunsa ja kertoi seuraavan tauon olevan leiripaikassamme 2639 metrissä päivällisen parissa. Välittömästi lounaspaikan jälkeen polku alkoi jyrkentyä ja Timon olo huonontua. Nousimme rinnettä 50 asteen kulmassa ja emme olleet ainoita, jotka puuskuttelivat ja pysähtyivät välillä ”katselemaan maisemia”. Timon mahassa jylläsi ja voimat olivat poissa, matka eteni sisulla pienin askelin ja ripulia pidättäen. Ei kuulemma ollut koskaan tuntunut vuorelle kapuaminen niin rankalta, mutta mieleen ei kuitenkaan tullut kääntyä takaisin ja jättää leikkiä sikseen.
Loppumatkasta rinne peittyi pilviin ja helpotusta kiipeämiseen toi huomattavasti viilentynyt ilma. Omatkin voimat olivat aika finaalissa saavuttaessani leiripaikkamme, ihaillen katselin kantajiamme, jotka kantoivat kevyesti harteillaan 40 kilon taakkaa, osa paljain jaloin ja osa flipflopit jalassaan. 7 tunnin kiipeämisen jälkeen Timokin saapui leiriin kraaterin reunalle lopenuupuneena bambutikkuun nojaten.

Loppunousu oli melkoistas könyämistä. Onneksi pilvenhattaran sisään kadonnut huippu oli huomattavasti viileämpi kuin alkumatkan tasaiset heinikot.

Loppunousu oli melkoistas könyämistä. Onneksi pilvenhattaran sisään kadonnut huippu oli huomattavasti viileämpi kuin alkumatkan tasaiset heinikot.

Kaikkensa antanut kiipelijä.

Kaikkensa antanut kiipelijä.

Kraaterin reuna oli kuin pieni telttakylä, jokaisen trekkausfirman kantajat pystyttivät asiakkailleen telttoja ja sytyttivät tulia päivällistä varten. Meidän teltta nousi hieman kauemman muista ja teltan oviaukolta pystyi ihailemaan kraaterijärveä ja auringon viimeisten säteiden katoamista kraaterin reunojen taakse. Pimeän tultua lämpötila laski lähelle nollaa, onneksi olimme raahanneet koko päivän matkassa lämpimiä vaatteita, sillä niille oli nyt tarvetta. Timon mahatauti alkoi jylläämään tosissaan ja hän taisi viettää yön aikana enemmän aikaa wc-teltassa kuin omassamme. Päätimmekin ennen nukkumaan menoa, ettei herätyskelloa laiteta soimaan puoli kahdelta Rinjanin huiputusta varten, vaan nukkuisimme auringonnousuun ja lähtisimme aamulla laskeutumaan takaisin kylään ja kohti mielyttävämpiä sairastupia.

Muut seikkailijat olivat lähtenet huippua kohden kesken meidän unien, joten auringon noustessa kraaterin reunalla olivat ainoastaan me ja kylmässä aamussa värjöttelevät kantajat. Joimme aamuteet ja pakkasimme kamamme ja purimme telttamme. Saimme saattajaksemme kaksi kantajaa, joiden kanssa aloitimme hitaan laskeutumisen edellisestä päivästä tuttua polkua pitkin. Jos ylöspäin meno oli tuntunut raskaalta, ei alaspäinkään meno mitään kevyttä herkkua ollut. Timon olo oli onneksi edellistä päivää parempi ja neljän tunnin laskeutumisen jälkeen olimme saapuneet tuttuihin ruohikkoisiin maisemiin ja tasaisille poluille. Retkijärjestäjä noukki pettyneet vaeltajat kyytiinsä ja kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Mataramiin tapaamaan lääkäriä ja parantelemaan oloa hieman telttamajoitusta mukavampiin oloihin. Päällimmäisenä oli mielessä suunnaton harmitus siitä ettemme päässeet huipulle. Soimasimme myös itseämme siitä, että päätimme lähteä näinkin raskaalle vaellukselle, vaikka olimme vielä pari päivää sitten olleet kipeinä. Tyhmästä päästä kärsii niin ruumis kuin kukkaro. Sen verran jäi hampaankoloon reissusta, että jos joskus Indonesiaan palataan, niin varmasti meidät tulee näkemään Rinjanin rinnettä kapuamassa.

Luetut kirjat: Pekka Hiltunen Vilpittömästi sinun, Syspimeä, Kate Jacobs Lankakaupan talvi
3d2n -Rinjanitrekking sis. kyydit majapaikasta vuoren juurelle ja takaisin haluamaan paikkaan saarella, ruuat, juomat, majoitus, kantajat, opas, luonnonpuiston sisäänpääsymaksu, järjestäjä Galang ijo 2200000IDR/hlö (158,4€)
Majoitus Mataram Lombok Plaza Hotel 500000IDR (36€)

Kantajat olivat kyllä uskomattoman vahvoja!

Kantajat olivat kyllä uskomattoman vahvoja!

Kraaterin reunalta oli upeat näkymät.

Kraaterin reunalta oli upeat näkymät.

rinjani7

Meidän teltta nousi tähän. Ei hullummat maisemat!

Meidän teltta nousi tähän. Ei hullummat maisemat!

Timolle tuli tutuksi telttawc. Muuten hyvä paikka, mutta teltan vetoketju oli rikki, joten siinäpä sitten pitelit toisella kädellä ovea kiinni, toisella housuja ylhäällä ja vielä jollakin piti pyyhkiäkin. Housuja nostaessa tietenkin meidän ainut vessapaperirulla tipahti taskusta sinne kakkakuoppaan. Kiroilutti.

Timolle tuli tutuksi telttawc. Muuten hyvä paikka, mutta teltan vetoketju oli rikki, joten siinäpä sitten pitelit toisella kädellä ovea kiinni, toisella housuja ylhäällä ja vielä jollakin piti pyyhkiäkin. Housuja nostaessa tietenkin meidän ainut vessapaperirulla tipahti taskusta sinne kakkakuoppaan. Kiroilutti.

Aamulla aurinko värjäsi telttakylän punaiseksi.

Aamulla aurinko värjäsi telttakylän punaiseksi.

rinjani11

Kaikesta huolimatta meitä hieman hymyilytti auringon nousua ihaillessa. Mahtava!

Kaikesta huolimatta meitä hieman hymyilytti auringon nousua ihaillessa. Mahtava!

Mainokset

10 thoughts on “Mt. Rinjani -hieman epäonninen seikkailu

  1. Kiva löytää matkablogi, jonka kyydissä voi reissata reaaliaikaisesti! Oma pidempi reissu suunnitteilla aikaisintaan 2015.

  2. Kuulostaapa tuskalliselta tuo teidän vuoren valloitus. Jotenkin se vuoren läheisyys saa ihmisen ajatuskyvyn heikkenemään, siten että haluaa yrittää nousua vaikka kotona ei vastaavassa tilanteessa edes kävelisi kauppaan.. Ja itsehän toki on tullut samaa harrastettua. Viimeksi Emei Shanilla, kun flunssan jälkitilassa piti päästä vähän vuorikävelylle. No ei siinä muuten mitään, mutta jos paineentasaus ei korvissa toimi kun pää on niin tukossa, niin kehittyy aikast painostava olo hetken kuluttua jo muutaman kymmenen metrin korkeuseroissa!
    Nimimerkillä tulipahan sekin nyt kokeiltua..

  3. Ihan vahingossa eksyin googlen syövereistä sun blogiisi! Paljon tuo vuoren valloitus reissu maksoi yhdeltä henkilöltä? Itse oon suunnitellut tekeväni samaisen reissun muutamien kuukausien päästä! Tulin itse kaksi kuukautta sitten puolen vuoden reissulta sieltä päin ja uusi menolippu hankittu lokakuun puoleen väliin!
    Alanpa seurailla teijänkin seikkailua!

    Jasmin
    http://backpackerjasmin.blogspot.fi/

    • Hei!
      Mukavaa, että löysit blogin pariin ja vielä mukavempaa, että olet päättänyt lähteä rinkka selässä tien päälle!
      Vaellus maksoi 2 200 000 rupiaa eli noin 150€. Olimme itse hiaman pettyneitä tuohon retkijärjestäjäämme, opas ei pahemmin puhua pukahtanut, telttailukamat oli rikkinäiset.. Muutamien virolaisten kanssa juttelimme retkellä ja heidän reissu Rudi trekkerin kautta kuulosti paljon kivemmalta. (Saivat lounaalla oliiveja ja kaikkea! :)) Hinta myös riippuu siitä, miten monta retkiseurueessa on. Meillä oli neljä, mutta sillä ei taida oikeasti olla väliä, sillä vuori oli ainakin tuolloin pullollaan eri retkijärjestäjien ryhmiä ja vaeltelimme muiden ryhmien seassa ja loppumatkasta Timon sairauden takia ihan kahdestaankin… Kannattaa siis netistä katsella vaihtoehtoa ja muista tinkiä vielä retkeä ostaessasi! :)

      Mahtavaa ja ikimuistoista reissua!

  4. Voi harmitus, kun teillä kävi huono tuuri tuon sairastumisen kanssa. Itse täällä polvivammaisena ja pyöräreissun vain puoleenmatkaan selvinneenä osaan samaistua tilanteeseen :( Mutta hulppeat on teillä maisemat ja naurattaa tuo telttawc, varmasti kokemus sekin ;) Meette sitten terveenä uuestaan :)

    • Voi kurja, mitä teidän pyöräreissulle kävi, toivottavasti polvi on jo parempi ja loppureissu meni mukavasti muilla kyydityksillä!
      Onhan noita kukkuloita maailma täynnä, joten nokka kohti seuraavaa! :)

  5. Hei,

    Mahtava blogi ja huikea reissu teillä! Löysin kun googlailin Mt.Rinjania. Harmi että teillä kävi huono tuuri vatsataudin ja oppaiden suhteen. Ollaan menossa kesäkuun puolivälissä Rinjanille kolmen kollin voimin. Tavoitteena päästä ainakin järvelle asti :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s