Kamikochi -Alppikerho kokoontuu

kamikochi

Ennen Japaniin saapumista ajattelin maan olevan psykedeelinen ihmemaa, jossa tytöillä on lyhyet koulupukuhameet ja animesilmät, kadut ovat valomainoksia täynnä, kaupungit ikuisesti valvovia huvikeskuksia, junat ja metrot yölläkin täynnä töistä palaavia pukumiehiä ja kaikki jotenkin huipputeknistä. Tottakai mielikuvissa vilahtivat myös seesteiset temppelit ja niiden kivipuutarhat, geishat ja muinainen Japani, mutta upeaa Japanin luontoa en mielikuviini ollut sisällyttänyt.

Vain 200 kilometrin päässä jättimäisestä Japanin pääkaupungista Tokiosta sijaitsee Chubu-Sangakun luonnonpuisto, jossa Japanin alppien huiput kohoavat yli 3000 metriin. Mount Hotakan ja Mount Yake-Daken syleilyssä sijaitsee Kamikochen kylä, joka suurimman osan vuodesta uinuu täydellisessä rauhassa. Heinäkuusta syyskuuhun laakson Azusa-joen rantatörmien tiet ja vuorille nousevat polut ovat pullollaan japanilaisia retkeilyharrastajia vihreää kesää ja syksyn tuomaa väriloista ihmettelemässä. Kesän alussa vuorien huipuilla on vielä rippeitä talven yli kuusimetrisestä lumivaipasta ja vuoristomajat korkeuksissa vasta avaavat oviaan. Laaksossa luonnon vihreys on jo hieman kypsynyt, mutta noustessa vuorten rinteitä ylöspäin puiden silmut ovat juuri avautuneet ja kasvien rehvakas, kirkas ja ärhäkän tuore väri on melkein silmiäsatuttavaa.

Ensimmäisen päivän vaellusmissiona meillä oli nousta 2455 metriin kohoavan Mt. Yake-Daken huipulle. Mt. Yake-Dake on aktiivinen tulivuori ja vuoden 1915 purkauksessa vuorelta vyörynyt maa-aines tukki laaksoa halkovan joen kulun ja Azusan eteläpäätyyn muodostui Taisho-järvi. Laaksosta käsin vuori näytti naapureitaan karummalta, puuraja oli huomattavasti matalammalla ja lumesta jäljellä vain rippeitä. Haimme turisti-infosta englanninkielisen vaelluskartan ja kerroimme suunnitelmistamme. Infon tyttö suhtautui meihin hieman epäillen, iltapäiväksi oli luvattu sadetta, huipulla oli kuulemma ollut vielä pari viikkoa sitten täydellinen lumipeitto ja vuorella satulanotkossa oleva vuoristomaja oli vasta samana päivänä avannut ovensa. Kerroimme olevamme varovaisia ja kääntyvämme samointein takaisin, jos olosuhteet ja maasto muuttuisi liian vaaralliseksi. Laakson tiet olivat täynnä eläkeikäisiä japanilaisia alppikauriita kilkattavine karhukelloineen. Saimme osaksemme iloisia kummarruksia ja ”Konnichiwa!” -huikkauksia. Englanninkieliset opaskyltit päättyivät laakson pääreiteille ja päätyminen oikealle polulle vaati reittikyltin merkkien etsimistä omasta kartastamme.

reittiohje

Tasainen polku kiemurteli alkumatkan haapojen ja koivujen välissä. Jossain kukkui käki ja tikka naputti koloa sinnikkäästi puunrunkoon. Kotoisa metsän tuoksu ja tutut ääneet saivan koti-ikävän kipristelemään mahanpohjassa. Emme tänäkään vuonna tainneet jäädä paitsi Suomen kesästä. Pian alun lehtomaiseman läpi kulkeneen polun tasaisuus vaihtui kapuamiseksi, aluksi vastaan tulivat puiden juurten muodostamat rappuset, jotka muuttuivat kivikkoisiksi nousuiksi, ja välillä askelletiin varovasti lumilämpäreissä sekä tilskuteltiin lumen sulamispuroissa. Korkeutta saatiin nopeasti lisää tikkailla, jotka alkumatkassa olivat kuin vain pieniä loivassa kulmassa olevia luonnon apuportaita, mutta pikkuhiljaa reitin edetessä nousivat pystysuoraan ja kasvoivat pituutta useiden kymmenien metrien pituisiksi.

polulla

koivut

tikapuitataivaaseen

timosillalla

Kiipeämisen pelko palkittiin viimeisten tikkaiden johdatellessa meitä puurajan reunaan, jossa vuoren huippu pilkisti pilvien välistä. Satulanotkossa vuoristomajan piipusta kohosi savu ensi kerran tälle vuodelle. Pihalla japanilainen nuoripari keitti trangialla retkiruokaa, mekin istahdimme evästauolle. Satulanotko oli kuin tuulitunneli ja päälle sai laittaa takkia ja päähän painaa pipoa, emme siis ole näitäkään varusteita turhaan tropiikissa raahanneet. Vuoristomajalta nousua oli vielä tunnin verran. Majan isäntä sanoi sateen tulevan pian. Huippu oli kadonnut pilvien taakse, mutta tuulesta ja sääennustuksesta huolimatta lähdimme nousemaan entistä jyrkempää polkua pitkin. Siellä täällä vuoren sisästä nousi rikkihöyryjä ja haju oli juuri sitä itseään. Välillä eteneminen sujui konttausasennossa lämpimistä kivistä otteita ottaen. Viimeisimmillä metreillä jouduin vielä kamppailemaan uskallukseni kanssa pahassa paikassa, mutta huipulla kaikki pelko unohtui. Näkyvyys oli parin metrin luokkaa, joten emme nähneet kauniiksi kehuttua kraaterijärveä, mutta se ei haitannut. Fiilis oli nimittäin aivan huikea ja palkinnoksi kipuamisesta kaivoimme repusta keksipaketin. Nam!

timosumussa

kiipeilya

huipulla

Sadekaan ei meitä yllättänyt ennustuksista huolimatta. Alaspäin meno tuntui jopa ylöspäin könyämistäkin hankalammalta, irtokivet luisuivat kenkien alta ja pari kertaa pyllymäen lasku oli hyvin lähellä. Olimme lähteneet aamulla kymmenneltä liikenteeseen ja kuuden aikaan illalla olimme takaisin joen rannassa. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, joten hieman nöyristelen menimme kyselemään majapaikkaa etukäteen katsomastamme kylän edullisimmasta majatalosta. Japanin alpeilla on kuulemma äärimmäisen törkeää saapua majoitukseen klo 16 jälkeen, joten saimme muutaman pahastuneen katseen osaksemme. Majapaikkamme olikin sitten melkein vuorelle kiipeämiseen verrattava kokemus. Paikka oli kuin Twin Peaks -sarjan hotelli, hieman vinksahtanut ja ihanasti upealle 70-luvulle jämähtänyt. Hovimestarina toimi Laura Palmerin isän kaksoisolento, joka käveli äänettömästi pari askelta jäljessä ja tarkkaili jokaista liikettämme. Aika tuntui pysähtyneen ja odotin jatkuvasti Twin Peaksin tunnusmusiikin kaikuvan keskusradiosta. Ihmeellisessä majapaikassamme pääsimme kokeilemaan japanilaista kuumaa kylpyä eli onsenia ja istahtamaan ihan oikean saunan napakoissa löylyissä. Kuumassa kylvyssä lihasten rentoutuessa ja päivän rasitusten valuessa kehosta lämpimään veteen elämä tuntui täydelliseltä.

kummatalo

huone

Seuraava aamu valkeni edellistä kirkkaampana. Nälkä kasvoi syödessä ja alkuperäinen suunnitelma laaksossa kävelystä muuttui vuoripolkuihin tutustumiseen. Nousimme Mt Hotakan puolivälissä sijaitsevalle vuoristomajalle, jonne johti edellistä päivää huomattavasti helpompi polku. Juuri ennen majalle saapumista saimme ylittää useitakin lumipolanteita, hieman ylempänä oli kiipeilykurssilaiset hommissa lumihakkujen ja köysien kanssa. Päivän vaellus olikin lähinnä jäähyttelyä ja maisemien katselemista. Sää suosi ja näkyvyys vuoren rinteiltä jatkui vuorten välistä seuraavaan laaksoon saakka. Paluumatkalla laaksoon upean reissumme Japanin luontoon kruunasi pörröisen lumiapinalauman akrobaattitaiteilu puussa. Söpöjä kuin mitkä!

pitkospuut

rame

merkattu

japanilaisetevaat

koivutkumossa

karvaapinat

Kamikochi on avoinna vaeltajille huhtikuun 15. lokakuun 19. päivään, vuoristomajat avaavat ovensa kesäkuun alkupuolella. Paras aika vaeltamiselle on heinä-syyskuu. Useamman päivän vaellukset vuoristomajalta toiselle ovat mahdollisia. Kylässä on runsaasti majoitusta hienoista hotelleista telttailualueeseen, majoitus kannattaa, varsinkin sesongin aikaan, varata etukäteen. Yksityisautoilu paikan päällä on kielletty, joten kätevin tapa saapua kylään on bussi.

Juna-Bussi Matsumoto- Kamikochi meno-paluu 4400yen/henkilö 34,8€
Majoitus Nishi-Itoya Mountain Lodge 8000yen/henkilö (64€) yhteismajoituksessa, sis. päivällisen ja aamupalan.
Japanilaiset retkieväät 450yen/rasia (3,6€)

Mainokset

6 thoughts on “Kamikochi -Alppikerho kokoontuu

  1. Hei,
    laitoin teidan blogin seurantaan kun nayttaa silta etta ollaan samoilla poluilla kuljeskelemassa :). Meidan Kamikochi-vierailu jai kylla talla kertaa sen elakelaiskiertueen tasolle, mutta hieno paikka oli siltikin. Kuten Japani muutenkin..

    Mukavaa matkaa teille myos jatkossa!

    • Tervehdys!
      Voi kun ei Japanissa törmätty! Upea maa meidänkin mielestä, hymyssä suin eilen illalla lähdettiin lentokentälle ja suunnattiin etelämmäksi.
      Täytyy käydä paremmin teidän blogiin tutustumassa ja seurata matkaanne. Huikeaa seikkailua teille jatkossakin!

  2. Tuli muuten mieleen, en tiedä, oletteko jo koko matkallenne majoitukset etsineet valmiiksi (hyi, kuulostaa hirmuiselta määrältä työtä, jota minä, LOMALAINEN, en nyt halua ajatella..) vai haetteko aina sitä mukaa kun etenette. Aasiassa voi muutenkin olla helpompaa näin tehdä, mutta jos kaipaatte teknologiaa majoituksen etsimisessä niin voin kyllä ilomielin suositella tätä: http://www.trivago.fi/ Itse olen sitä nyt jonkin verran ehtinyt käyttää ja ainakin omalla kohdalla on toiminut paremmin kuin hyvin. (: Sen avulla voi siis tosiaan vertailla hotellien hintoja ja ominaisuuksia haluamastaan kohteesta, jotta varmasti löytyy se sopivin vaihtoehto – varmaan hintakin pitkään reissaavia kiinnostaa.

    Japaniin pitää kyllä joskus näiden postausten innoittamana lähteä käymään – äitini siellä vuosia sitten kävi ja kehui paikan maasta taivaisiin. Ette ole onnistuneet muuttamaan mieltäni siitä (:

    • Tervehdys!
      Trivagoa ollaan mekin tykätty käyttää yleensä, todella kätevä käyttää! Japanissa varasimme hotellit aina etukäteen (1-2pv aikaisemmin), mutta muuten Aasiassa varailtiin hotelleja etukäteen aikaisemmin ainoastaan silloin, kuin saavuimme pitkän matkan takaa kaupunkiin. Ja tällöinkin ainoastaan ensimmäiseksi yöksi. Japanissa hotelleja löytyi tuon Trivagon kautta edullisesti (35-50€/yö), mutta tuolla Kamikochessa emme varanneet majoitusta etukäteen, kun alunperin suunnitelma oli jäädä tuonne vuoren päälle vuoristomökkiin yöksi. Muutettiin kuitenkin mieltämme, kun nähtiin mökki (ja kuultiin hinta). Tultiin takaisin laaksoon vielä samalle illalle ja onneksi näin ei huipputuristikauden aikana majoituksen sai vielä…

      Japani tosiaan oli aivan mahtava! Tykästyttiin kovasti ja kolme viikkoa tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Paljon siis jäi vielä nähtävää seuraavaan reissuun. Ja lämpimästi suosittelemme Japania matkakohteena, kaikille löytyy varmasti jotakin!

      Mainiota ja aurinkoista loman jatkoa!! :)

  3. Hienot kuvat ja kertomus. Tuntui vähän vaaralliselta se vuoristokiipeily, onneksi selvisitte ilman haavereita. Matka jatkuu ja kaikkea hyvää matkaseuraksi. Isä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s