Kaupunki heräsi pikkuhiljaa uuteen aamuun, lapset kiirehtivät kouluun, vanhemmat aloittivat työpäivänsä ja kaupat avasivat ovensa aamun ensimmäisille asiakkaille. Raitiovaunujen kolkutuksen lomassa liikkuivat vauhdikkaasti ihmisvetoiset riksat ja hevosvaljakot. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, päivästä tulisi varmasti lämmin.
Kaunis aamu loppui äkisti, 6.8.1945 klo 8.15 amerikkalainen The Enola Gay -pommikone tiputti atomipommin Hiroshimaan kohteenaan T:n muotoinen Aioi silta kaupungin keskustassa. Pommi räjähti 600 metrin korkeudessa kaupungin yllä, taivaan peitti valtava tulipallo ja maata kärvensi yli 3000 asteen kuumuus. Koko Hiroshiman keskusta tuhoutui välittömästi 1,6 kilomterin säteeltä, mutta räjähdyksen aiheuttama tuliaalto teki tuhojaan jopa 11 kilometrin päässä. 70 000 ihmistä kuoli heti pommin johdosta ja vuoden 1945 loppuun mennessä palovammoihin ja säteilyvaurioihin kuoli arviolta 140 000 ihmistä. Säteilyn vaikutukset näkyvät edelleen väestössä, syöpiä esiintyy alueella muuta maata enemmän.
Kaupungin jälleenrakenus alkoi lähes välittömästi suuren tuhon jälkeen. Nykyisin kaupunki on moderni miljoonakaupunki, jonka surullisenkuuluisasta historiasta muistuttavat kaupungin keskustan Peace memorial -puisto, jonka päällä atomipommi räjähti, puistossa oleva Peace Memorial museo sekä joen toisella puolella oleva Genbaku Dome, joka oli ainoa pystyssä säilynyt rakennus pommin välittömässä läheisyydessä. Suurin osa turisteista saapuukin kaupunkiin sen historian vuoksi, mekin aloitimme tutustumisen Peace Memorial museosta, jonka tarkkaan läpikäymiseen menikin lähes yksi kokonainen iltapäivä. Museon näyttely alkaa Hiroshiman kaupungin historiasta ja päättyy yksityiskohtaisiin kertomuksiin atomipommin tuhoista ja sen vaikutuksista nykypäivänä. Peace Memorial Parkin pohjoisosassa on Lasten rauhan muistomerkki, jonka rakentamisen innoittajana toimi 11-vuotiaana pommin säteilyn johdosta leukemiaan kuollut Sadako Sasaki. Sairastuessaan Sadako päätti, että jos hän taittelee 1000 paperista origamikurkea, hän parantuu. Hanke jäi kesken Sadakon kuollessa sairauteen, mutta hänen luokkalaisensa jatkoivat Sadakon työtä ja nyt nuo 1000 kurkea ovat esillä Lasten Rauhan patsaan ympärillä. Japanissa kurki edustaa pitkäikäisyyttä ja onnellisuutta.
Vaikka pommin räjähdyksestä on jo lähes 70 vuotta, ovat arvet vielä sen verran syvät, etteivät paikalliset puhu miellellään pommista ja sen vaikutuksista. Hiroshiman kaupunki nykypäivänä on erityisen hyvä esimerkki japanilaisten yhteisöllisyydestä, kyvystä yhdistää voimansa hädän hetkellä ja muuttaa tappiot vahvuudeksi.
Betoninen ja harmaa Hiroshima ei ole kovinkaan kaunis kaupunki. Kätevintä kaupungissa on liikkua raitiovaunulla, sillä kaupungissa on Japanin laajin raitiovaunuverkosto. Rautiovaunun ja lautan avulla pääseekin aivan toisenlaisiin maisemiin, Miyajiman saarelle. Peace Memorial-museon ohella Hiroshiman yksi suosituimmista nähtävyyksistä on Miyajiman pyhä saari. Aikoinaan saaren ajateltiin olevan niin pyhä, ettei sinne ollut naisilla asiaa ja myös vanhat ihmiset kiikutettiin saarelta pois ennen kuolemaa, koska sekä syntymän että kuoleman ajateltiin tuottavan epäpuhtautta, joka horjuttaisi saaren puhtautta ja pyhyyttä. Jo lautan kannelta näki saaren suurimman nähtävyyden nousevan uljaana esiin vedestä; Itsukushima-temppelin kelluvan toriin. Satamassa meidät ottivat vastaan kesyt peurat, jotka auliisti antoivat rapsuttaa itseään ja poseerasivat kiltisti turistien kameroille. Olimme saapuneet saarelle retkeilemään, joten jätimme nyt temppelit kiertämättä, onhan noita jo tullut pällisteltyä ensi vuodenkin edestä.
Miki oli kertonut saarella olevan mukavia polkuja Mt. Misenin (535m) huipulle. Nappasimme turisti-infosta polkukartan mukaamme ja arvoimme itsellemme reitin. Päätimme valloittaa vuoren saaren länsipuolelta Tsutsumigauran telttailualueelta lähtevän polun kautta.
Kävelimme päällystettyä tietä noin 40 minuuttia ja saavuimme hiekkarannalle, jonka vieressä leirintäalue sijaitsi. Yksi perhe grillasi hieman pilvisestä ja sateisesta säästä huolimatta rannalla ja muutama mies heitteli siimaa kalantoivossa, mutta muuten leirintäalueella ei näkynyt elämää, mökit olivat täysin tyhjiä. Metsäpolun alku löytyi helposti ja viitta ohjeisti polun menevän Mt. Misenin viereisten huippujen yli laaksoon, josta gondolihissi Mt. Misen huipulle lähtisi. Lähdimme seuraamaan polkua ja kahlasimme nilkkoihin asti ulottuvassa kuivien lehtien kasassa. Ilmeisesti polku ei ollut kovin aktiivisessa käytössä, koska sitä vaivoin erotti. Saimmekin vaeltaa koko matkan aivan kaksin Mt. Misen huipulle saakka. Eksyimme matkan varrella jonkin verran reitiltä, koska saavuimme gondolihissin väliasemalle emmekä lähtöpaikkaan.
Vuorten huipulla tannerta valtasivat kuuset sekä männyt ja märkien havujen tuoksu toi väkisinkin kodin mieleen. Taivaalla liiteli kotkia ja sumun sekä sateen seasta erotti lukuisia pieniä sokeritoppasaaria. harmi vain, että ilma oli sateinen ja näkyvyys heikko, koska maisemat varmasti olisivat olleet aurinkoisella kelillä huikeat! Eväät syötiin sadetta suojassa ison kiven alla vuoren laella samalla yrittäen katsella kauas horisonttiin.
Mt. Misen huipulla näköalatasanteella olikin jo hieman enemmän porukkaa. Sateinen keli latisti maisemat ja näkyvyys oli heikko. Kameran linssikin oli pisarien peitossa, joten kuvien ottamisen sijaan lähdimme laskeutumaan melko piakkoin vuorelta alaspäin. Alaspäin meno sujuikin vauhdilla Momijidani Coursen kautta, sillä lähes koko matka vuorelta alas oli vain pelkkää rappusta. Hieman huipulta laskeuduttuamme metsissä alkoi taas kuulua rytinää ja askelten ääniä, osa peuroista kartteli sataman turisteja ja vietti aivan normaalia peuran elämää metsässä. Rantaan saavuttuamme kävimme vielä hakemassa lisää onnea elämäämme kävelemällä laskuveden aikaan ei niin kovin kelluvan portin alitse. Vaellukseen meni noin taukoineen noin 5 tuntia. Ja vaikka vettä satoi lähes koko reissun ajan ja maisemat olivat sumun peitossa, oli retki ehdottomasti positiivinen yllätys ja samalla hyvää harjoitusta tulevaa Japanin alppien valloitusta varten.
Bussi Kioto-Hiroshima 2500yen (19,1€)
Majoitu J-Hoppers Hostel, japanilainen huone yhteisuihkulla 5760yen/yö (44,16€)
Miesten hiusten leikkaus 4000yen (30,6€)
Yksittäinen raitiovaunulippu 150yen (1,15€)
Päivän raitiovaunupassi sisältäen lauttamatkat Miyajimaan 840yen (6,43€)
Pääsymaksu Peace Memorial museoon 50yen (0,4€)
Ja maailma on sun 
Ahmin tänään useamman kirjoituksen ja irrottauduin hetkeksi arjesta uppoutuneena teksteihin -kiitos tästä blogista ja kokemuksienne jakamisesta! Pitäkää huolta :)
Mukavaa, että irrottautuminen onnistui! Iso halaus, jaksamisia!
Jälleen sykähdyttävän hieno kuvakertomus. Minuun teki erityisen vaikutuksen, kun olit tutustunut noin hienosti historiaan ja osasit sen kuvata syvällisesti. Upeaa. Isä
Kivoja peuroja ja luontopolkuja :)
Luontopolku oli kyllä mukava yllätys, olimme melko varmoja, että polku olisi ollut joku päällystetty tie metsässä, mutta olikin ihan kunnon polku, välillä könyttiin polun viereisten puiden oksista tukea ottaen ja välillä taas polku kulki noin 1,5metrin syvyisessä kolossa. Ja maisemat, nekin oli saateesta huolimatta upeat!
Ihan mieletön postaus taas kerran!
Kiitos! :)