Kolmas kuukausi

Hong Kong

Hong Kong

Kuukausi sitten istuimme lentokoneessa Hong Kongin lentokentällä. Heti laskeutumisen jälkeen meidät pyydettiin jäämään istumaan paikoilleen ja odottamaan. Kello läheni puolta yötä ja ihmiset kävivät levottomiksi, koska kukaan ei tuntunut tietävän odottamisen syytä. Pitkän supinan jälkeen joku uskalsi kysyä lentoemännältä mistä oli kyse. Pian lentoemännän vastauksen jälkeen kuulimme rahisevasta kaiuttimesta asian toistettavan, jonkun matkustajan rahat oli varastettu lennon aikana ja joutuisimme olemaan koneessa niin kauan kunnes syyllinen saataisiin kiinni. Epäselvä ääni ilmoitti vielä, että odotamme parhaillaan rannikkopoliisin saapumista, meidän pyydettiin istua rauhassa paikoillaan ja odottaa virkavallan ilmaantumista. Odottelimme vajaan tunnin verran ja jännitimme joudummeko meikin kuulusteluihin. Tarkastimme omat kukkaromme ja huokasimme helpotuksesta, rahat olivat tallessa. Poliisit saapuivat ja pahoittelivat matkustajille aiheutuvaa haittaa. Itse salapoliisityössä ei kauan nokka tuhissut ja noin varttitunnin kuluttua saimme luvan poistua koneesta, ilman kuulusteluja. Kaikki lentokoneen matkustajat ohittivat poistuessaan pää kumarassa olevan häpeilevän varkaan, joka oli lennon aikana tyhjentänyt vieressä istuneen pariskunnan lompakot. Rikoksen molemmat osapuolet jäivät selvittelemään asiaa poliisin kanssa ja me aloitimme metroseikkailun Hong Kongin ytimeen.

Kolmannen kuukauden aloitus oli siis varsin vauhdikas ja kuukausi jatkui hektisenä lähes kesäkuun loppuun saakka. Laskimme bussissa Mersingistä Kuala Lumpuriin viime kuukauden yöpymispaikat ja päädyimme molemmat lukuun 14, maisemat siis vaihtuivat kesäkuussa silmissä vilisten. Ja koska olemme nuukia ja yritimme säästää yöpymiskustannuksissa, matkustimme useaan otteeseen yöaikaan, niin bussilla kuin lentokoneellakin (AirAsian yölentoja en voi suositella, ei saanut edes vilttiä lainaan). Japanissa yöbussimatkustus oli oikeasti mainio tapa siirtyä paikasta toiseen, näissä busseissa kun oikeasti pystyi nukkumaan. Joillain reissuilla, kun bussi oli perillä määränpäässä jo joskus ennen kukonlaulua, toivoi, että matka olisi jatkunut vielä pari tuntia, jotta olisi saanut nukkua vielä ihan vähän. Japanilaisissa yöbusseissa vallitsee täydellinen hiljaisuus, koska kuten muissakin liikkuvissa kulkuvälineissä, busseissa kännyköihin puhuminen on kielletty ja kapula laitetaan aina äänettömälle ennen bussiin astuessa, penkit saa säädettä lähes vaakatasoon, haisevat ruuat ovat kiellettyjä, samoin äänekkäät käärepaperit, ja bussit, ne ovat täysin pimeitä. Ja koska japanilaiset ovat kohtaliasta sakkia, eivät he ikinä leiki anarkistia ja riko näitä sääntöjä, hyvät unet ovat siis taattu.

Pötöissä oli myös "kätevä" bideetoiminto, huuhtelevan veden paineen ja lämmön sai säädettyä. Aah! :)

Päästiin istumaan sille kuuluisalle japanilaiselle pöntölle. Älykäs pönttö äänteli (äänitetty huuhteluääni peitti alleen kaikki ähkinät ja lirinät), istuinrengas oli lämmitetty. Pöntössä oli myös ”kätevä” bideetoiminto, huuhtelevan veden paineen ja lämmön sai säädettyä. Aah! :)

Japanilainen suojatie.

Japanilainen suojatie. Varmasti turvallinen ylittää, koska koko liikenne pysähtyy jokaisesta suunnasta.

Turvallista puutarhanhoitoa. Japanissa kaikilla puutarhatyöntekijöillä oli turvakypärät päässä. Lisäksi esimerkiksi tien vierustan pöheikön trimmauksessa liikenteen seassa seisoi useita vilkkuviin heijastinliiveihin ja kypärään sonnustautuneita liikenteenohjaajia. Ja kaikilla heillä oli sellainen Star Warsin valomiekka kädessä.

Turvallista puutarhanhoitoa. Japanissa kaikilla puutarhatyöntekijöillä oli turvakypärät päässä. Lisäksi esimerkiksi tien vierustan pöheikön trimmauksessa liikenteen seassa seisoi useita vilkkuviin heijastinliiveihin ja kypärään sonnustautuneita liikenteenohjaajia. Ja kaikilla heillä oli sellainen Star Warsin valomiekka kädessä.

Japani pidetään kalliina matkailumaana ja pelkäsimme yllätysreissun Japaniin haukkaavan matkakassastamme valtavan osan, mutta yllätyimme positiivisesti. Onhan siellä toki kalliimpaa kuin Kaakkois-Aasiassa, muttei kuitenkaan sen kalliimpaa kuin Euroopassakaan. Jotkus asiat, kuten esimerkiksi ulkona syöminen tai majoittuminen, olivat halvempia kuin Suomessa, toiset asiat, kuten matkustaminen paikasta toiseen tai vaikkapa hedelmät kaupassa, olivat kalliimpia. Päiväbudejttimme oli täysin päivästä riippuvaista, matkustuspäivinä rahaa paloi huomattavasti enemmän ja taas paikallaan pysyessä selvittiin noin 30€:lla/hlö. Nukuimme lähes koko reissuna ajan hotelleissa, koska ne tulivat lähes jokaisessa kaupungissa halvemmaksi, kuin yöpyminen hostellissa kahden hengen huoneessa. Hotellihuoneet olivat todella pieniä, mutta aina, paikasta riippumatta, äärettömän siistejä. Tatamiakin pääsimme kokeilemaan nukkumapaikkana sekä Hiroshimassa että Kamikochin ihanan kummallisessa majatalossa , joka muuten oli reissumme kallein majoitus. Tosin tuosta huvista ja mahtavista japanilaisista aterioista, saunaa ja onsenia unohtamatta, maksoi kyllä mielellään pyydetyn hinnan.

Pienet hotellihuoneet Japanissa tuppasivat käymään hieman ahtaiksi rinkan pakkausprosessissa.

Pienet hotellihuoneet Japanissa tuppasivat käymään hieman ahtaiksi rinkan pakkausprosessissa.

Tytöt Hiroshimassa

Tytöt Hiroshimassa

Yokohaman maailmanpyörä

Yokohaman maailmanpyörä

Matkasuunnitelmien muutos ja siirtyminen aiottua pohjoisemmaksi Hong Kongiin ja Japaniin oli ehdottomasti oikea päätös. Kävelimme jalat kipeiksi upeissa kaupungeissa, katselimme niskat mutkalla taivaisiin kurottelevia taloja, valloitimme vuoria, ihmettelimme seesteisiä ja viimeisen päälle mietittyjä puutarhoja ja temppeleitä, saimme osaksemme suurta ystävällisyyttä sekä vieraanvaraisuutta ja opimme syömään niillä puikoillakin. Kolme viikkoa nousevan auringon maassa jätti hyvän mielen ja vielä aavistuksen japaninälkääkin, maahan palataan vielä uudestaankin!

Koska ahkera reissaaminen, siis jatkuva tursistina oleminen, käy oikeasti työstä, päätimme pitää kesäkuun viimeiset viikot lökölomaa biitsillä. Suuntasimme Japanista Kuala Lumpuriin ja sieltä välittömästi Malesian itärannikolle Tiomanin saarelle. Täydellisen lököloman meinasi estää Indonesiasta lipuneet metsäpalosavut, mutta onneksi tuulen käännyttyä pääsimme nauttimaan täydellisestä, laiskasta ja aurinkoisesta biitsielämästä. Ja hei, nyt on kuulkaas ihan oikeasti rusketusrajat muuallakin kuin jalkapöydässä! Ensi kuussa onkin sitten tiedossa jotain ihan muuta, jännittää jo!

hiekkalinna

Mainokset

”Joutilaisuus on maailman vaikein asia, vaikein ja älyllisin”

laituri

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka vapaalla ollessaan nauttivat vapaudestaan vain olemalla, siis lepäävät, makaavat, loikoilevat, nauttivat, rentoutuvat, ovat stressaamatta ja tekevät tämän kaiken hyvällä omallatunnolla. Ja sitten on olemassa niitä, jotka vapaa-ajallaankin ovat jatkuvasti työn touhuissa, elämä on pieniä askareita täynnä. Ennen lomaa tällainen ihminen on tehnyt listan asioista, jotka lomalla pitää toteuttaa. Kesämökin pihaan kohoaa joka kesä uusi vaja tai maja, koska kuka sitä jouten joutaa olla. Ja vaikka tällainenkin ihminen joskus iltasaunan jälkeen istahtaa tuoliin hetkeksi hengähtämään, tuottaa makailu aurinkotuolissa romaanin parissa tai vain silmät ummistettuna tunnontuskia, se kun ei ole tehokasta.

Minä kuulun noihin jälkimmäisiin ihmisiin. Aina pitää olla jokin askare mielessä ja vähintään parikymmentä keskeneräistä. Olen tehokkaimmillani silloin, kun tekemistä on liiaksi. Tottakai tarvitsen välillä lepoa, mutta jos vapaa-aikaa on liikaa, minä lamaannun. Liiallinen vapaa-aika saa ajatukset liikkeelle ja yleensä lopputulos on katastrofi. Lomalla tai pidemmillä vapailla alan ensimmäisenä kehitellä ahdistuneita ajatuksia työstäni. Ensimmäisenä mielen valtaavat työn kaikki negatiiviset puolet, jotka taas saavat ajatukset siirtymään siihen, mitä muuta sitä voisi työkseen tehdä. Valitettavan usein pidemmät vapaat ja lomat saavatkin aikaan suunnitteluprosessin, jonka jälkeen olen keksinyt itselleni tukuttain uusia, parempia ammatteja: meribiologi, elämysmatkailuyrittäjä, eräkaupan pitäjä, maatilan emäntä, elämäntapaintiaani, patologi, hevosten rapsuttelija, ratsastuksenopettaja, käsityöväkertäjä ja mitä näitä nyt onkaan. Ja kun loman aikana on kehittänyt itselleen tällaisen angstin omaa työtään kohtaan, on töihin palaaminen entistä hankalampaa. Onneksi kuitenkin parin päivän työnteon jälkeen se oma työ tuntuukin taas maailman parhaammalta ja positiiviset seikat peittoavat kaikki ne lomalla kehitellyt negatiiviset asiat.

tioman1

En siis ole aikaisemmin oikein osannut pysähtyä ja vain olla jouten. Yksi matkamme tarkoitus olikin oppia relaamaan, olla ilman suurempia tekemisiä ja vielä pyrkiä olemaan ahdistumatta kaikesta siitä vapaasta ajasta. Täydellistä joutenoloa harjoittelimme reissun alussa Koh Changilla, mutta muuten olemme tässä parin kolmen kuukauden aikana reissanneet paikasta toiseen vauhdilla ja vapaapäivät pyhittäneet pyykin pesulle ja uusien matkasuunnitelmien teolle. Niinpä pari päivää Tiomanin saaren rauhassa, riippumatossa makailu ja kalliolla auringon palvominen saivat taas tutun ahdistuksen nousemaan pintaan. Nyt mielessä eivät pyörineet työasiat, vaan koti. Ja melkein itkuhan se tuli maatessa hiljaa auringon alla laineiden liplatusta kuunnellen. Siis koti-ikävä, nyt jo. Takana on kolme kuukautta ja edessä vielä suurin osa matkasta. Enkö olekaan oikea reissunainen, jonka koti on siellä, missä sydän on? Koska kyllä se sydän vielä sykki siinä kivelläkin maatessa, kokeilin pulssiakin kaulalta sekä ranteesta. Koti-ikävän vallattua mielen yritin tartuttaa koti-ikävää Timoon luettelemalla kaikkia asioita, mitä kotoa kaipasin. No ensinnäkin sitä kotia, omia nurkkia, omaa sänkyä, omia tavaroita ja sitä oman kodin tuomaa turvallisuuden tunnetta. Ja lauantaita kaipaan, siis niitä hitaita aamuja (joita täällä reissussa on ollut enemmän kuin niitä kiireisiä), jolloin keitetään pannullinen kahvia ja nautiskellaan kuppi toisensa perään viikon uutisia lueskellessa. Ja ratsastusta kaipaan, hevosia, tallielämää, siis turpaterapiaa, jonka parissa kaikki elämän murheet sulavat ja katoavat. Ja kaikkia kavereita, tuttuja ihmisiä, jopa niitä lähikaupan tuttuja tätejä. Pelkkä se tavallinen, pieni ja ahdistava arki tuntui sillä hetkellä, ah, niin ihanalta. Timo kuunteli kärsivällisesti ruikutustani ja totesi olotilani olevan aivan normaali. Häntä ei koti-ikävä pahemmin jäytänyt, mutta ilmeisesti säälistä yhtyi listaamaan hyviä, kaivattavia asioita kotoa. Ja kun kaikki mieleen tulleet ihanat koti-asiat oli käyty läpi, oli se koti-ikäväkin hieman kutistunut, silmäkulmia ei enää kirveltänyt ja joutenolokin alkoi tuntua huomattavasti helpommalta. Ensimmäinen erä koti-ikävää vastaan katsottiin siis päätyneen minun edukseni.

Joutenolon mestarit.

Joutenolon mestarit.

Juaran leppoinen kylänraitti.

Juaran leppoinen kylänraitti.

Sadetanssi rannalla tai viime kertainen tekstini teki muutoksen säähän, tuulen suunta kääntyi oikeasti ja savusumu väistyi saaren päältä. Olemme päässeet nauttimaan auringosta ja kirkkaasta taivaasta, illalla olemme ihmetelleet taivaalla möllöttävää jättimäistä täyskuuta ja aamulla taas syömään mennessä merta, joka on noussut nuosuveden turvin melkein metsänreunaan. Resorttimme on osoittautunut aivan loistopaikaksi, olemme jälleen olleet melkinpä ainoita asukkaita, joka sinänsä on kummaa, kun ennen saarelle saapumista pelkäsimme jäävämme ilman majoitusta lomasesongin vuoksi. Paikan pitäjät Julie ja James ovat äärettömän ystävällisiä ja mukavia, he ovat auttaneet kaikessa mahdollisessa, opastaneet hyvään ravintolaan, kertoneet ympäröivän viidakon eläimistä ja rauhoitelleet säikkynyttä mieltäni snorklausreissun jälkeen. Kävin nimittäin elämäni ensimmäisen kerran snorkkeloimassa muualla kuin Oulunjärvessä. Meidän rantamme läheisyydessä on pieni koralliriutta, jossa uiskenteli kaikenlaisia kirjavia kaloja. Pieni paniikki putkeen puhaltamisesta unohtui noita satenkaaren väreissä kiiltäviä kaloja katsellessa, merielämä on kyllä ihmeellistä. Pulikoidessa takaisin rantaan meitä vastaan ui isompi kala, mittaa noin puolitoista metriä. En edes aluksi tajunnut, mikä kala se oli, mutta sen ohittaessa meitä Timon puolelta kaksi aivosoluani yhdistyivät ja ymmärrys sai aikaan hätääntyneen paniikin. Hui, hai! Kyseessä oli mustaevähai, joka yleensä syö niitä sateenkaaren värisiä koralliriuttojen kaloja, mutta kuulema joskus erehtyy näykkäsemään myös kaloja isompia uimareita. Tämän kohtaamisen jälkeen meressä uinti tuntui hieman epämiellyttävältä, sinnikkäästi kuitenkin kävin välillä vetelemässä vaparia, kuitenkin varmuuden vuoksi hyvin lähellä rantaa.

Maidän majamme.

Maidän majamme.

piitsia

Meidän ranta, Juara, on hyvin hiljainen ja sijaitsee saaren toisella puolella pääkylään Tekekiin nähden. Tekekiä ja Juaraa yhdistää 9 kilometrin mittainen tie, jonka rakentamisen aloittivat toisen maailmansodan aikana saarella olleet japanilaiset. Tie jäi osittain kesken ja vasta muutamia vuosia sitten rakennusurakka saatiin päätökseen. Tie kulkee kukkuloiden yli ja se on osittain todella jyrkkä ja korjauksesta huolimatta hyvin huonokuntoinen. Paikalliset kuskaavat turisteja nelivetojeepeillään molempiin suuntiin, hinta reissusta yhteen suuntaan vain on todella suolainen, 35MYR henkilö (8,37€). Meidän rannalla on noin kymmenkunta resorttia majoineen, yksi minimarketti ja kourallinen ravintoloita. Emme aikomuksistamme huolimatta olleet ottaneet tarpeeksi käteistä matkaan, joten jouduimme tekemään reissun Tekekiin saaren ainoalle automaatille. Savusumun kaikottua valitsimme tietenkin sen kaikista aurinkoisimman ja kuumimman päivän patikalle ja siltä se kyllä tuntuikin. Tie oli paikoin niin jyrkkä, että kävelyä sai harrastaa pelkillä päkijöillä pohkeet pinkeinä, tuntui jopa, että parin viikon takainen kiipeilyreitti tulivuoren huipulle oli ollut helpompi nakki. Sinnikkäästi tarvoimme kuitenkin Tekekiin ja sen pankkiautomaatille ja pienen ketutuksen säestämänä vielä takaisinkin. Palatessa majapaikkaamme kuulimme, että Tekekiin olisi ollut myös pari kilometriä lyhyempi eikä niin jyrkkämäkinen viidakkopolku. Tiedon kuultua ketutuksen määrä kohosi eksponentiaalisesti. Miksi tehdä asiat helposti, kun ne voi tehdä myös hankalasti.

Patikkareissulla Tekekiin törmäsimme viidakon eläimiin: jättimäisiin monitoriliskoihin, oraviin, jättioraviin ja suloisiin apinoihin.

Patikkareissulla Tekekiin törmäsimme viidakon eläimiin: jättimäisiin monitoriliskoihin, oraviin, jättioraviin ja suloisiin apinoihin.

Juhannuksena emme sytyttäneet kokkoa, emmekä paistaneet makkaraa, vaan pääsimme ihmettelemään juuri kuoriutuneiden kilpikonnan poikasten taivalta meren vaahtoihin. Majapaikkamme on saarella toimivan Juaran kilpikonnaprojektin yhteistyökumppani ja saimme kutsun seuraamaan taaperoiden ensimmäistä matkaa. Aurinko oli jo laskenut, aallot valuivat hiljakseen rantahiekkaan. Rannalle kannettiin kaksi styrokslaatikollista pikkuisia, elämäniloisia kilpikonnia, joiden suuri elämänmittainen seikkailu oli edessä. Astuimme takavasemmalle ja laatikot kumottiin. Alkoi armoton vipellys, kun pikkukilpparit aloittivat taivalluksen sisäisen kompassinsa avulla kohti suolaista vettä. Pari kaveria ei ymmärtänyt aluksi, mitä olisi pitänyt tehdä, vaan hieman kummastuneina katselivat sisarustensa tarmokasta tamppausta rantahiekalla. Hitaasti ja varmasti kuitenkin kaikki 150 kilpikonnan alkua saavuttivat meren ja aloittivat kamppailunsa seuraavien haasteiden kanssa, nimittäin vain 1/10000 merikilpikonnasta selviää sukukypsäksi, eli noin 25-30 vuotiaaksi, ja palaa takaisin rannalle, josta kerran aloitti taivalluksensa.

Pikkukilpparit valmiina seikkailuun.

Pikkukilpparit valmiina seikkailuun.

Aika Tiomanilla on ollut siis täydellistä akkujen lataamista ja sitä joutilaisuuden opettelua. Oppitunteja on varmasti vielä edessä, mutta tämä oli jo hyvä alku, jaksoin nimittäin useampana päivänä maata aurinkoa ottamassa yli tunnin verran lähes paikallaan, ja vielä ilman kitinää. Ehkä ensi vuoden puolella reissun lopun häämöttäessä olen vihdoin saavuttanut yhden reissun tavoitteista, ahditusvapaan prorelauksen.

Tekstin otsikko on Oscar Wilden sitaatti. Tiesi poika mitä puhui.

Kävimme tutustumassa Juara Turtle Projectin päämajaan. Samaistuttiin kilppareihin.

Kävimme tutustumassa Juara Turtle Projectin päämajaan. Samaistuttiin kilppareihin.

Ongelmia paratiisissa

sumussa

Malesia ja Indonesia ovat maailman suurimpia palmuöljyn tuottajia. Palmuöljyä käytetään elintarviketeollisuudessa, löytyypä sitä esimerkiksi myös hammastahnasta. Viimeisien vuosien ajan palmuöljyä on käytetty enenevissä määrin biopolttoaineena ja kasvavan kysynnän vuoksi palmuviljelmiä perustettu kiihtyvällä tahdilla sademetsän tilalle. Sademetsien jatkuva tuhoaminen palmuviljelmien tieltä on jo tarpeeksi paha asia, mutta kun sademetsän tuhoaminen toteutetaan laittomasti tuikkaamalla metsä tuleen, tekee se asiasta karmaisevan. Indonesia, Malesia ja Singapore kärsii tällä hetkellä ennätysmäisestä savusumusta, jonka taustalla on sademetsän poltto viljelymaaksi Sumatran saarella. Kova tuuli ja kuiva ilma on edesauttaneet tulipalojen leviämistä ja pelastushenkilökunta on ollut roihuavan metsän edessä voimaton. Singaporessa ilmanlaatu on huonoin ikinä, saasteen määrää mittaava ilmanlaatuindeksi on kohonnut useampana päivänä huippulukemiin ja savun kyllästämän ilman on todettu olevan terveydelle vaarallista. Malesian puolella kouluja on suljettu ja lentoja peruttu, asukkaita on kehotettu pysymään sisätiloissa ja laittamaan asuntonsa ilmastointikone päälle. Indonesia syyttää metsäpaloista kahdeksaa palmuöljyä tuottavaa yritystä, joista kahden nimet on kerrottu julkisuuteen. Yksi maailman suurimmista palmuöljyn tuottajista on suomalainen Neste Oil Oy, joka on kiirehtinyt sanoutumaan irti sademetsien kulotuksesta, muttei ole kuitenkaan suostunut kertomaan, missä päin yhtiön viljelysmaat Indonesiassa ja Malesiassa sijaitsevat.

Lensimme Tokiosta Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin viikon keskivaiheilla ja jatkoimme useiden mutkien kautta (myöhästymisiä busseista, turhia kierroksia Kuala Lumpurissa taksilla, yksi hypoglykeemisen shokin saanut bussikuski, lautan missaaminen ja yksi ylimääräinen yö Mersingissä) Tiomanin saarelle. Odotimme saapuvamme paratiisiin, mutta aamulla lautan tömähtäessä saaren pääkylän, Tekekin, laituria vasten, peittyi kauniit maisemat sankan savusumun alle ja nenää sekä silmiä kutitti ilmassa leijuva kitkerä savun tuoksu. Bussimatkalla Malesian poikki rannikolle olimme nähneet useita metsäpaloja, mutta vasta Tiomanin saarella metsien polton savut iskivät päin näköä. Saarella tai majapaikassamme oikein kukaan ei osannut kertoa syytä sankalle savusumulle, pieniä epäilyksiä metsäpaloista oli ilmassa, mutta pääsääntöisesti koko saari eli huhujen varassa. Kaikki Juara-rantamme kalastaja-alukset saapuivat yhtäaikaisesti rantaan, joka majapaikkamme henkilökunnan mukaan oli hyvin epätavallista. Savusumu oli vain käynyt merellä niin sankakasi, ettei näkyvyyttä ollut lähes laisinkaan. Saaren asukkaiden ja kiinalaisten turistien kasvoille ilmestyivät valkoiset maskit, mekin harkitsimme huivin kierittämistä naaman ympärille. Vastauksia ilman huonoon laatuun alkoi ilmestyä myös suomalaisessa mediassa, Helsingin Sanomat kirjoitti asiasta useammankin jutun ennen juhannusta. NASA:n satelliittikuvissa taas koko Sumatran saari tuntui olevan tulen vallassa.

kalastusveneet

Samusuvun määrä Tiomanilla on ollut täysin kiinni tuulen suunnasta. Välillä, kun tuuli on kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta tai idästä, on sankkaan savuverhoon tullut rakoja ja aurinko on päässyt pilkottamaan. Tällöin olemme pakanneet pikaisesti rantapyyhkeet sekä aurinkorasvan laukkuun ja pinkaisseet rannan toiseen päähän kallioille lokoilemaan. Kun taas savusumu on lähes liimautunut kiinni rantahiekkaan ja rannan takana kohoaviin kukkuloihin, olemme vain maanneet riippumatossa tai pahimpina hetkinä mökkimme sisätiloissa kirjojen ääressä. Sankka savusumu on siis pitänyt meidät melko passiivisina, pakottanut lepäämään ja pysähtymään. Resorttimme kirjahyllyn kirjat on kohta kahlattu läpi ja kuukauden kaupunkiloman univelatkin aikalailla kuitattu. Indonesia on valjastanut kaikki resurssinsa sammutustyöhön ja onpa paloja jopa yritetty sammuttaa keinotekoisen sateen avulla. Jottei meille iskisi aivan tylsyys, ja jottei meidän tarvitsisi tehdä seuraavan kuukauden matkasuunnitelmia uusiksi, taidan tänä iltana auttaa Indonesian viranomaisia ja pimeän tultua esittää rannalla pienen sadetanssin, jos vaikka saisin sateen aikaiseksi, metsäpalot sammutettua ja savusumun huuhdeltua.

Resorttimme kirjahyllystä löytyivät kirjaterveiset: "Hauskoja lukuhetkiä! Kirja on masentava, mutta onneksi lukupaikkasi on miellyttävä! Timo&Laura, Helsinki"

Resorttimme kirjahyllystä Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras-kirjan etusivuilta löytyivät kirjaterveiset: ”Hauskoja lukuhetkiä! Kirja on masentava, mutta onneksi lukupaikkasi on miellyttävä! Timo&Laura, Helsinki”

Majoitus Barook River View 120MYR/yö (28,4€)
Luetut kirjat: Annie Proulx Maan Tomua, Harper Lee Kuin surmaisi satakielen, Anna-Leena Härkönen Juhannusvieras, Kauko Röyhkä Job, Sophie Kinsella Himoshoppaaja vieraalla maalla, Lisa Jewell Se ainoa oikea

Juhannusta

juhannus

Ihanan lämmintä, valoisaa ja mukavaa juhannusta teille kaikille! Pitäkää huoli toisistanne ja itsestänne! Sitokaa kukkaseppeleet päähänne, tehkää taikoja, juoskaa pellossa, saunokaa, uikaa, syökää makkaraa, juhlikaa kohtuudella ja valvokaa valoisassa yössä!

Tokio

Tokio on maailman suurin metropolialue usealla mittarilla mitattuna, toisin sanoen, Tokio on valtava. Niin valtava, että sitä on hankala ottaa haltuun muutamassa päivässä. Ja vaikka kuinka yrittäisi ravata eestaas sen katuja ja seikkailla sen valtavan laajassa metroverkostossa, on olo silti kuin ei olisi oikeastaan mitään nähnytkään. Kävimme Tokiossa Japanissa ollessamme kahteen otteeseen. Heti maahan saapumisen jälkeen vietimme paikan päällä parisen päivää, tosin niin uuvuksissa Hong Kongista, ettemme jaksaneet kuin toisena päivänä astua majatalomme katujen ulkopuolelle. Vähän samaan tapaan sujui myös pari päivää Tokiossa Japanin kierroksen loppupuolella. Vuorikiipeily tuntui jaloissa, repppu oli täynnä likaisia vaatteita ja kaikki matkasuunnitelmat jatkon suhteen olivat tekemättä, joten taas pysyimme aika kiitettävästi majapaikkamme lähettyvillä: pyykkipesulassa ja läheisellä ostarilla. Siksipä tuntui, että Tokio jäi vain hyvänpäiväntutuksi, sellaiseksi jota tervehditään ympäripyöreästi, ehkä vaihdetaan kuulumisia kohteliaisuussyistä, mutta josta oikeastaan ei tiedä yhtään mitään.

Koululaisryhmä Keisarin palatsin puistoon menossa. Pari tyttöä erkani tuosta ryhmästä ja tuli kysymään meiltä, mistä olemme. Suomi sai aikaan pitkän wou-huokauksen.

Koululaisryhmä Keisarin palatsin puistoon menossa. Pari tyttöä erkani tuosta ryhmästä ja tuli kysymään meiltä, mistä olemme. Suomi sai aikaan pitkän wou-huokauksen.

Ihmisvilinää kuuluisassa Shibyan ylityksessä. Bongaa Timo kuvasta.

Ihmisvilinää kuuluisassa Shibyan ylityksessä. Bongaa Timo kuvasta.

Shinjukun ihmisvilinässä.

Shinjukun ihmisvilinässä.

Japani on täynnä pelihalleja, joissa on automaatteja täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Automaatin sisällä olevia tavaroita ei siis saa automaattisesti, vaan esimerkiksi 100 yenillä saa tuota kuvassa tipun ympärillä olevaa pihtiä liikuttaa kaksi kertaa ja sen jälkeen pihti tekee kauhomisotteen, oli se se sitten esineen kohdalla tai ei. Yritimme saada leffakarkkia yhdestä automaatista, muttei onnistuttu nappaamaan pihteihin mellejä. Täytyi siis talsia kauppaan ostamaan leffaherkut.

Japani on täynnä pelihalleja, joissa on automaatteja täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Automaatin sisällä olevia tavaroita ei siis saa automaattisesti, vaan esimerkiksi 100 yenillä saa tuota kuvassa tipun ympärillä olevaa pihtiä liikuttaa kaksi kertaa ja sen jälkeen pihti tekee kauhomisotteen, oli se se sitten esineen kohdalla tai ei. Yritimme saada leffakarkkia yhdestä automaatista, muttei onnistuttu nappaamaan pihteihin mellejä. Täytyi siis talsia kauppaan ostamaan leffaherkut.

Amerikkalaisen Ehkä söpö-kaupan lisäksi löysimme japanilaisen  minä perhonen piace-kaupan Shirokanedaista.

Amerikkalaisen Ehkä söpö-kaupan lisäksi löysimme japanilaisen minä perhonen piece-kaupan Shirokanedaista.

Ja taas löysimme hepan kiipelistä, nyt talon katolta.

Ja taas löysimme hepan kiipelistä, nyt talon katolta.

Uenon puistossa törmäsimme japanilaiseen pelleen.

Uenon puistossa törmäsimme japanilaiseen pelleen.

Ja nurkan takana Uenon eläintarhassa jääkarhuun.

Ja nurkan takana Uenon eläintarhassa jääkarhuun.

Samassa puistossa pääsi myös veneilemään näillä komistuksilla. Ei kokeiltu...

Samassa puistossa pääsi myös veneilemään näillä komistuksilla. Ei kokeiltu…

Tokiossa katunäkymä on mielenkiintoinen, jokainen koloon on rakennettu jotain, vaikkapa tällainen pieni omakotitalo kerrostalojen väliin.

Tokiossa katunäkymä on mielenkiintoinen, jokainen koloon on rakennettu jotain, vaikkapa tällainen pieni omakotitalo kerrostalojen väliin.

Välillä kadut ovat todella kapeita.

Välillä kadut ovat todella kapeita.

Tilanpuutteen vuoksi, autotkin nostettiin parkkiin  päällekäin.

Ja tilanpuutteen vuoksi autotkin on nostettu parkkiin päällekäin.

Eksyimmehän me myös temppeliin, kuvassa buddhalainen Sensoji-temppeli Asakusassa.

Eksyimmehän me myös temppeliin, kuvassa buddhalainen Sensoji-temppeli Asakusassa.

Temppelin takana oli shintolainen temppeli, jonka edustalla olevan renkaan läpi ihmiset hyppivät. Lienekkö tuonut hyvää onnea?

Temppelin takana oli shintolainen temppeli, jonka edustalla olevan renkaan läpi ihmiset hyppivät. Lienekkö tuonut hyvää onnea?

Asakusan vanha kauppakatu, Nakamise, on täynnä turisteja, mutta välittömästi sen ja Sensoji-temppelin takana on huomattavasti rauhallisempia markkinakatuja.

Asakusan vanha kauppakatu, Nakamise, on täynnä turisteja, mutta välittömästi sen ja Sensoji-temppelin takana on huomattavasti rauhallisempia markkinakatuja.

Samoilta kaduilta löytyi myös huvipuisto, jossa oli näin söpö karuselli.

Samoilta kaduilta löytyi myös huvipuisto, jossa oli näin söpö karuselli.

Viimeisenä päivänä tapoimme aikaa ennen lennon lähtöä Akihabaran elekrtoniikkakaupungissa. Akihabara on hifistelijän taivas, seiltä saa aivan kaikkea. Siis aivan kaikkea.

Viimeisenä päivänä tapoimme aikaa ennen lennon lähtöä Akihabaran elekrtoniikkakaupungissa. Akihabara on hifistelijän taivas, seiltä saa aivan kaikkea. Siis aivan kaikkea.

Me löysimme uusien kuulokkeiden lisäksi Timon synttäreiden kunniaksi kakkua.

Me löysimme uusien kuulokkeiden lisäksi Timon synttäreiden kunniaksi kakkua.

Tokiossa on aivan kaikkea; vilinää, ihmisiä, ihmeellisyyksiä, vanhaa, uutta, kaunista ja rumaa, mutta kaiken sen lisäksi myös ihmeellistä rauhallisuutta. Kaupunginosien keskustojen välittömästä läheisyydestä kun löytyi

Tokiossa on aivan kaikkea; vilinää, ihmisiä, ihmeellisyyksiä, vanhaa, uutta, kaunista ja rumaa, mutta kaiken sen lisäksi myös ihmeellistä rauhallisuutta. Kaupunginosien keskustojen välittömästä läheisyydestä kun löytyi katuja, jotka olivat niin hiljaisia, että itsekin rupesi vahingossa kuiskailemaan. Tokio on kertakaikkiaan kummallinen kaupunki!

Majoitus Hotel Horidome Villa 46€/yö, Apa Hotel Tokyo Kiba 55,23€/yö
Metron päivälippu 710yen/hlö (5,5€)
Sisäänpääsy Uenon eläintarhaan 600yen (4,6€)