Vang Vieng

Jylhät karstikivivuoret kohoavat kylän vieressä, Nam Song joki virtaa verkkaisesti ja heti joen toisella puolen levittäytyvät vihreät riisipellot, joiden välissä laiduntavat kyläläisten lehmät. Kylän lähistöllä on lukemattomasti luolia, kulkiessa kylästä länteen johtavaa kivistä tietä luolien viittoja tulee vastaan parin kilometrin matkalla useita. Reilu kymmenen vuotta sitten joku keksi, että jokea ympäröiviä maisemia voisi katsella virran vietävänä traktorin sisäkumin kyydissä. Alkuperäinen idea unohtui pian ja traktorin sisäkumeihin istahtivat luontonautiskelijoiden sijasta tuhannen päissään olevat nuoret reppureissaajat. Joen varteen nousi vieri viereen pieniä baareja, joihin saattoi pysähtyä tankkaamaan lisää alkoholia tai pyytää tiskin alta vielä voimakkaampia päihteitä. Baarien välejä täyttivät hyppytornit, liaanit ja kiikut, joilta hurjapäät hyppivät kiviseen ja paikoin hyvinkin vähävetiseen jokeen. Pikkuhiljaa reppureissaajat valtasivat joen ja paikallisille ei jäänyt enää tilaa nauttia virtaavasta vedestä, pyykinpesusta tai kalastuksesta puhumattakaan. Virtaava vesi, päihteet ja bilettävät nuoret ei ole hyvä yhdistelmä missään päin maailmaa, vuonna 2011 27 turistia kuoli Vang Viengissä. Joen kylien taikauskoiset asukkaat eivät enää suostuneet menemään lähellekään Nam Songia, koska uskoivat joessa asuvan paholaisen, jonka ansiosta nuoria ihmisiä kuoli lähes viikottain ja useat kymmenet loukkaantuivat vakavasti päivittäin.

Kun tieto tubeilusta kymmenisen vuotta sitten kantautui reppureissaajien korviin, lisääntyi turistien määrä Vang Viengissä räjähdysmäisesti. Kylän kadut täyttyivät guesthouseista, baareista, ravintoloista sekä nuorista länsimaalaisista reppureissaajista. Rauhallinen ja perinteinen laoslainen kylä oli enää vain muisto ja pidemmän päälle huonosti käyttäytyvät, lähes alasti juoksevat, päissään olevat nuoret saivat paikalliset ärtymään. Kuolemantapausten ja villiksi riistäytyneen huumeiden myynnin ja käytön myötä viranomaisetkin myönsivät traktorin sisäkumin lähteneen käsistä ja kylässä ryhdyttiin toimiin silläkin uhalla, että turistien tuoma rahavirta kutistuisi huomattavasti. Kylän valtasivat siviilipukuiset poliisit ja huumeiden käyttöä sekä myyntiä ryhdyttiin sakottamaan, kaikki joenvarren laittomat baarit suljettiin ja erilaiset hyppytornit ja liaanit purettiin. Baareille määrättiin aikaiset sulkemisajat ja liikkumista majataloihin rajoitettiin öiseen aikaan.

Ennen lähtöä olimme sitä mieltä, ettemme astu jalallakaan Vang Viengin biletyshelvettiin. Luang Prabangin helteissä kärvistellessämme alkoi yhtäkkiä ajatus vedessä kellumisesta houkutella, ja kun vielä samaan majataloon majoittuneet saksalaistytöt kertoivan paikan olevan nykyisin lähes nukahtanut sijoilleen, pyörsimme päätöksemme ja pysähdyimme Vang Viengissä matkalla Vientianeen.
Kylään saapuessa saksalaistyttöjen puheet kävivät toteen, kadut ammottivat tyhjyyttään ja monen hotellin ja majatalon sekä ravintolan ovella oli myytävänä- tai vuokrattavana-kyltti. Ravintoloissa näytettävien Frendien, Family Guyn ja South Parkin vuorosanat sekä kovaääniset tekonaurut kaikuivat lähes tyhjille pöytäryhmille ja lökösohville. Traktorin sisäkumeja vuokraavan yrityksen edessä näkyi kuitenkin länsimaalaisia reppureissaajia odottamassa tuktuk-kyytiä joen yläjuoksulle.

tubimaiju

timotuubissa

Seuraavana päivänä mekin puimme uimakamppeet päällemme ja hyppäsimme sisäkumeja ja turisteja kuskaavan tuktukin kyytiin. Ajelimme noin 3 kilometriä pohjoiseen ja rannalla riisuimme ylimääräiset vaatteet päältämme ja istahdimme virran vietäväksi. Ja tiedättekö mitä, se oli oikeasti todella mukavaa! Muita kelluskelijoita oli kourallinen ja aika pian hekin hävisivät näkyvistä. Aurinko paistoi ja maisemat olivat todella kauniit. Vesi oli välillä hyvinkin vähissä, takapuoli otti kosketusta kiviin ja taas välillä sai renkaalle antaa vauhtia meloen, jottemme olisi juuttuneet joen keskelle. Paikallisetkin olivat uskaltautuneet jokeen, lapset uiskentelivat ja vanhemmat pojat heittelivät veteen verkkoja. Parin tunnin lilluskelun ja tsilluskelun jälkeen olimme vielä parin kilometrin päässä Vang Viengin keskustasta. Taivaalle alkoi muodostua pikumusta pilvi ja aivan yhtäkkiä tuuli yltyi niin kovaksi, että renkaamme lähtivät kulkemaan vastavirtaa ja joenvarren puiden latvat nuolivat maata. Vasta kun puista katkesi oksia ja kokonaisia puita kaatui, tajusimme tilanteen vakavuuden ja hädissämme uimme sisäkumien kanssa rantaan. Rannalle kaarsi sopivasti tuktuk, jonka kyydissä pääsimme majapaikkaamme turvaan ukkosmyrskyä.

paniikki

Vielä Luang Prabangissa ollessamme olimme ajatelleet viettävämme Vang Viengissä korkeintaan kaksi yötä ja jatkaa sitten matkaa kohti maan pääkaupunkia. Pysähdys venyikin kolmeöiseksi, kun vuokrasimme vielä maastopyörät ja lähdimme tutkimaan elämää kylän ulkopuolelta. Vang Viengissä on useita pyörävuokraamoja, joilla on tavallisten mummopyörien lisäksi vuokrattavana maastopyöriä, tosin useammassa paikassa erittäin huonosti huollettuina. Kiersimmekin lähes kaikki kylän vuokraamot jotta löysimme kelvolliset pyörät. Ei ne kotipyörien veroiset olleet, mutta eteenpäin pääsimme. Ajoimme Vang Viengistä noin 7 kilometriä kivistä hiekkatietä Tham Phu Kham -luolalle. Maisemat ympräillä olivat kauniit: riisipeltoja, karstikivivuoria, pieniä kyliä, tiet tukkivia lehmiä. Luolan edustalla on sininen laguuni, jonka äärellä paikalliset perheet nauttivat vapaapäivästä syöden piknikeväitä ja perheen lapset pulikoivat turkoosissa vedessä. Itse suuntasimme luolaan, jonne aikaisemmista luolaseikkailuistamme viisastuneina tutustuimme aivan kahdestaan. Useasti reissussa olemme tunteneet olevamme täysin ylivarustautuneita otsalamppuinemme, vaelluskenkinemme ja ensiapulaukkuinemme, ja sama tunne tuli taasen, kun ihmiset astelivat luolan sisällä liukkailla kivillä flipflop-sandaaleilla sytkärin mitättömän pienessä valokeilassa.

timopolkee

pesulla

luolabuddha

Sadekausi on alkanut Laoksessa ja ukkosia on piisannut lähes jokaiselle illalle. Pyörälenkin jälkeen ravintolassa istuessamme luonto näytti taas voimansa ja taivaalle kertyi edellisen päivän tapaan pikimusta pilvi. Ja aivan yhtä nopeasti kuin tubeillessakin, tuuli yltyi ja taivaan täyttivät salamat, jyrähtely ja lopulta myös rankkasade. Ja tietenkin olimme unohtaneet edellisenä päivänä pesemämme jo melkein kuivat pyykkimme parvekkeelle. Istuimme jumissa ravintolassa myrskyn laantumista odotellen ja tuskastuneina mietimme vaatteidemme kohtaloa. Kun sade ei edellisen päivän tapaan lakannutkaan, lähdimme parin tunnin odottelun jälkeen sateen sekaan pelastamaan sen mitä pelastettavissa oli. Näky parvekkeella oli lohduton. Kaikki alushousuni, osa paidoistani ja Timon lempipaita olivat lentäneet parvekkeeltamme ympäri kyliä. Saatoimme olla melkoisen huvittava näky etsiessämme pilkkopimeässä otsalamput päässämme kadonneita vaatekappaleita. Itse löysin kaikki karkulaiset, mutta Timon paitaa ei löytynyt edes seuraavana aamuna tehdyissä etsinnöissäkään.

pyykkiametsastamassa

Kaiken kaikkiaan pysähdys Vang Viengissä oli positiivinen yllätys. Luonto ympärillä oli valtavan kaunista ja tekemistä olisi varmasti riittänyt vielä useaksi päiväksi esimerkiksi kajakoinnin ja kiipeilyn parissa. Low seasonin ja katujen siivoamisen myötä örveltäviä turisteja ei näkynyt ja yöt sai nukkua rauhassa ilman jumputtavaa musiikkia ja juhlivia ihmisiä. Kurjalta tuntui paikallisten puolesta, heidän kylänsä oli kokenut melkoisen mullistuksen yhdessä vuosikymmenessä, he olivat joutuneet todistamaan, mitä turismi pahimmillaan aiheuttaa. Länsimaalaisten turistien maine Vang Viengissä on lähes täysin mennyttä, ja menee varmasti kauemmin kuin yksi vuosikymmen, ennen kuin paikalliset suovat reissaajille palvelun lisäksi myös hymynsä.

Majoitus Domon River Guesthouse 100 000kip/yö (10€)
Vip-bussi Luang Prabang-Vang Vieng 130 000kip, sis lounaan (13€)
Tubeilu, sis. renkaan ja tuktuk-kyydin 50 000kip (5€)
Maastopyörän vuokra 15 000kip/24h (1,5€)
Bier Lao 10 000kip/0,5l (1€)

Advertisements

6 thoughts on “Vang Vieng

  1. Tätä oli kiva lukea ja kuulla millaista siellä nykyään on. Itse aloin kiinnostua paikasta vasta kun kuulin, että siellä on meininki muuttunut ja kieltoja laitettu. Tubeilu meinaan kyllä kiinnostaisi, mutta paikan vanha maine ei todellakaan kiehtonut.. Todella ikävä juttu paikallisille moneltakin kantilta! Mahtaa kestää kauan ennen kuin mielikuvat länsimaalaisista muuttuvat.

    • Ehdottomasti suosittelen käväisemään, jos LAokseen eksyy. Yrittäävät ilmeisesti nyt kehitellä turismia ekomatkailun suuntaan ja tuoda esille juurikin kaikkia luontomatkailun mahdollisuuksia. Kylä sinänsä ei mkään erityinen ole, täysin vain turisteille suunnattu, mutta ympäröivä luonto ja pienet autenttisen kylät ovat kyllä mahtavia.

      En saanut puhelimella kommentoitua blogiasi, mutta kiitän ja kumarran mahtavia postauksiasi matkanne majapaikoista, oot kyllä ihan superreipas, kun jaksoit sellaisen tehdä! :)

  2. Olipa taas mukaansa tempaava kirjoitus, Saamme todella olla häpeissämme omasta maineestamme, kuten kuvasit. Timon lempipaita taisi löytää uuden ihastuneen omistajan. Ehkä lievä ylivarustautuminen on hyvä ennakolta ehkäisy tapaturmille, joten eiköhän linjaanne tule jatkaa. Antoisia päiviä, Iskä.

  3. Mahtavat pyöräilymaastot ja tubeilu on varmasti ihanaa! Eiks ne ukkoset oo sielä aika kammottavia? Mua ainaki Intiassa pelotti se ukkossää.

    • Ukkoset on tosiaan aikamoisia, alkavat yhtäkkiä ja käyvät kimppuun täydellä teholla. Ja jotenkin ollaan satuttu aina keskelle pahinta myräkkää, iltatorilla teltat ja ihmiset lähti lentoon, joella renkaat ja sitten vielä lopuksi vaatteet… :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s