Arkea Chiang Maissa

Miten ihanaa onkaan syödä aamupalaa ihan kaksistaan omassa huoneessa, ostaa päivisin evästä jääkaappiin ja nautiskella iltapalaa elokuvaa katsellessa. Tai pestä pyykkiä ihan itse ja lukaista kirja jos toinenkin majatalon ilmastoidussa huoneessa välittämättä siitä, että ulkonakin olisi aurinkoinen ja kaunis keli.
Kuusi päivää Chiang Maissa on ollut yritystä elää arkea ja vain olla ilman suurempia paineita nähtävyyksien näkemisestä tai elämysten kokemisesta. Ja hyvin on aika kulunut, vaikkei suunnitelmia oikein minkään suhteen ole ollutkaan.

Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, vaikkakin asukkaita kaupungissa on vain noin 170 000 (kaupungin ympäristössä noin 1,5miljoonaa). Kaupunki on vaivatonta ottaa haltuunsa, vanhassa kaupungissa sekä muurien ulkopuolella pääkaduilla on helppo liikkua kävellen sekä pyörällä. Chiang Mai on suosittu kohde niin thaimaalaisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa, joten reissaajalle palveluita on saatavilla runsaasti. Vanhan kaupungin kadut ovatkin täynnä majataloja, pesulapalveluita, pieniä minimart-kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Hankalinta on vain valita, mitä haluaa.

Kaupungissa ja sen ympäristössä on yli 300 temppeliä. Kävimme tutustumassa majataloamme lähimpiin temppeleihin, joiden valastuja kultaisia kattoja ihastelimme parvekkeeltamme iltaisin. Mielenkiintoisin kaikista parvekkeeltamme näkyvistä pyhistä rakennuksista on osittain sortunut lanna-tyylinen chedi, joka on rakennettu 1441, ja jonka arvoidaan olleen muinaisen Chiang Main korkein rakennus. Wat Chedi Luang raunioitui osittain 1600-luvulla tapahtuneessa maanjäristyksessä ja 1990-luvulla sitä entisöitiin UNESCO:n ja Japanin valtion avustuksella. Entisöinnistä paikalliset ovat montaa mieltä, osa ajattelee sen olevan epäonnistunut ja entisöinnin tyylisuunnan olevan virheellinen, meidän silmiin ei suuria epäonnistumisia näkynyt. Temppelialueella on muutama hyvin iso puu, jotka ovat osittain talojakin korkeampia. Puut istutettiin 1800-luvulla ja niiden ajatellaan suojelevan Chiang Maita niin kauan kuin ovat pystyssä. Vielä näyttivät olevan tukevasti maassa ja koristeltu värikkäin huivein.

chedi

temppeli

Kuten suurimmassa osassa thaimaalaisia kaupunkeja, myös Chiang Maissa on lukemattomia erilaisia toreja ja markkinoita. Joka ilta Night Bazaarissa vanhan kaupungin muurien ulkopuolella kadut ja bazaarialue täyttyvät myyntipöydistä. Erikoisen tästä iltatorista tekee se, että myyntipaikat sijaitsevat osittain sisätiloissa, kuten myös ruokatori. Night Bazaarin viereisellä pienellä sivukujalla moskeijan edessä oli tarjolla erittäin edullisesti kaikenlaisia herkkuja, muunmuassa munkkeja! Kadun keskelle oli aseteltu pöytäryhmiä ja talojen välille vedetty iltaa valaisevia lamppuja. 10 bathin (0,25€) Pad Thai maistui oikein hyvälle seuraillessa kadun vilskettä ja ruokailevia paikallisia perheitä.

night

Sunnuntaisin Chiang Main suurimmat kadut Th Ratchadamnoen ja Th Ratchaphakhinai suljetaan kello neljän jälkeen ja autot väistyvät lukemattomien myyjien sekä asiakkaiden tieltä. Illan edetessä kadut olivat tupaten täynnä ja tuntui kuin kaikki Chiang Main asukkaat sekä turistit olisivat olleet liikenteessä yhtä aikaa. Sunnuntain kävelykadun tarjonta oli ilahduttava, tarjolla oli muutakin kuin samoja ”tuliaiskäsitöitä”, joita lähes kaikki käymämme markkinat ovat olleet täynnä. Asetuimme ruokanurkkaukseen ja napostelimme grillin vieressä erilaisia lihavartaita sekä kasan kevätkääryleitä. Harmitti vietävästi, ettei rinkkaani mahdu yhtään lisää tavaraa, ja että paluu Suomeen on vasta vuoden päästä, sillä nyt olisin nimittäin löytänyt kaikkea kivaa!
Ihmistungoksessa kadun keskellä oli säännöllisin välimatkoin erilaisia esiintyjiä sokeista soittajista räppäävään pikkutyttöön. Meidänkin kolikkomme kilisivät parhaimpien esiintyjien puolitäysiin astioihin.

alkukatu

tytto

kaupan

soittaja

tikut

hieronta

Vanhan kaupungin katujen varret ovat täynnä vuokrattavia polkupyöriä. Timon tervehdyttyä vuokrasimme polkupyörät majataloamme vastapäätä olevasta mummon pyöräpajasta ja pienen turvallisen pikkukujakierroksen jälkeen lähdimme etsimään muurien ulkopuolelta Kad Suan Kaew:n ostoskeskusta. Google maps ohjasi meitä hieman harhaan ja poljimme polkupyörillämme kaupungin valtaväylää hyvän matkaa vanhan kaupungin ulkopuolelle ja seikkailimme myös Chiang Main yliopiston kampusalueella. Kyllä me sen kauppakeskuksenkin löysimme, paluumatka takaisin majatalolle olikin sitten menomatkaa puolet lyhyempi.
Syynä kauppakeskusreissulle oli Pacsafen metallivaijerilla varustettu kameran kaulahihna, jonka jälleenmyyjä internetin mukaan oli Kad Suan Kaew:ssa. No kaulahihnaa ei reissulta löytynyt, sen sijaan löytyi pehmeää, tuoretta patonkia ja muita vehnäisiä herkkuja, sekä Timolle melkein uusi reppu. Reppu sai jäädä vielä mietintään, hinta kun oli lähes sama kuin Suomessa, mutta herkulliset kinkkujuustotäytteiset venhärullat kyllä maisteltiin.
Lukuisien kauppojen ja ruokapaikkojen (melkein sorruimme pitsan syöntiin) lisäksi kauppakeskuksessa oli pienimuotoiset nuorten animekokoontumiset. Käytävillä vilahteli neonvärisiä peruukkeja ja vaikka minkänäköistä asustusta, kauppakeskuksen sisäpihalla taas nuoret hyppivät ja moshasivat paikallisen hevibändin raskaiden sointujen tahdissa. Ihan hieman tuntui, ettemme kuulu joukkoon…

anime

Kun selvisimme hengissä ensimmäisestä pyöräilypäivästä, otimme pyörät vuokralle vielä tällekin päivälle ja haukasimme taas hieman isomman palasen. Vaelluskengät ovat olleet rinkan pohjalla jo liian pitkään käyttämättöminä, joten teimme suunnitelmia siirtymisestä vielä pohjoisemmaksi vaelluspolkujen ääreen. Tarvitsimme vain bussilipun seuraavalle päivälle. Ja kun niitä kukkaronnyörejä lupasin tässä kuussa kiristellä, niin taksin tai tuktuk-kyydin sijasta poljimme polkupyörällä reilun viiden kilometrin matkan liikenteen seassa bussiasemalle. Italian vuoden kestäneestä pyöräilykoulusta oli nyt apua ja Timon oli tyytyminen seuraamaan johtajaa. Paikallisbussi olisi kulkenut Soppongiin ainoastaan kello seitsemältä aamulla, joten jotta varmasti ehtisimme kulkupelin kyytiin, ostimme liput hieman myöhemmin lähtevään minibussiin. Huomenna näemme, ovatko pohjoisen kuskit yhtään etelänkollegoitaan rauhallisempia liikenteessä. Ja myös sen, onko ilma luvatusti viileämpää Thaimaan vuoristoisilla seuduilla, Chiang Maissa kun elohopea on tunnollisesti pysynyt +36 celsiuksessa.

molemmatpyorailee

maijupyora

Luetut kirjat: Anja Snellman Lemmikkikaupan tytöt, Mika Nousiainen Maaninkavaara
Pyörän vuokra 50 bth/vrk (n.1,3€)
Minibussi Chiang Mai-Soppong 250bth (6,6€)

Mainokset

5 thoughts on “Arkea Chiang Maissa

  1. on täälä vaarallakin lämmintä pihasaunakausi alotettiin 75 astetta. onko siellä sauna lämmin joka päivä. lunta on vielä vähän pellolla yöllä pakkasta tänään kävin ennen lähtöä timon ja kumppanien kanssa tekemämme pilkekuorman polvivaarasta. osiko siellä pilkkeille kysyntää hyvää jatkoa tv kari

    • Ei tarvitse saunaa lämmitellä, tarpeeksi kuuma on ulkoilmassa ilmankin. :) ja ei taida olla pilkkeille täällä suuria markkinoita. Joskus olemme nähneet pipoja ja hanskoja myynnissä markkinoilla ja mietitty, kuka niitä täällä oikein tarvitsee…

  2. Hyvä kuulla että Timoki on parantunut :) Ja ootte kyllä rohkeita ku lähitte pyöräileen liikenteen sekaan (jos se oli sellasta ku kuvittelen..) :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s