Kaikki on mahdollista

En koe itseäni kovinkaan rohkeaksi ihmiseksi. Pelkään pimeää ja korkeita paikkoja. Jännitän vieraiden ihmisten seurassa ja murehdin liikaa tulevaa. Ahdistun asioiden hoitamisesta ja välillä kulutan öitä asioita vatvoen ja valvoen.
Siksipä menin hämilleni, kun eräs ihminen sanoi maailmanmatkasuunnitelmistamme kuullessaan meidän olevan älyttömän rohkeita. Rohkeita, me, minä?

Suurimman osan elämästäni olen vain tyytynyt ihailemaan ihmisiä, jotka tekevät elämästään itsensä näköisen. On niin paljon helpompaa elää ajatuksessa ”sitten kun”. Suurten, elämää ravistavien päätösten teko kun on niin… no niin haastavaa. Tympäännyttyäni siihen, että elämä onkin jotain muuta, kuin mitä sen itse haluaisin olevan, aloin aktiivisesti muuttamaan sitä. Ensin korjasin asennettani; etsin jokaisesta päivästä jotain hyvää. Ja kas kummaa, pikkuhiljaa se tavallinenkin arki alkoi tuntua paljon positiivisemmalta ja mukavammalta. Astuin pois mukavuusalueelta ja lähdin opiskelijavaihtoon vuodeksi osaamatta kieltä laisinkaan. Selvisin siitäkin hengissä mielettömiä kokemuksia takataskut täynnä. Timo suostutteli minut kiipeilykurssille, ja koskettaessani ensimmäistä kertaa kattoa, olo oli kuin voittajalla. Sen jälkeen jalkoja on kyllä tutisuttanut monellakin jyrkänteellä ja jännityksen sekä pelon aiheuttamat kyyneleet poskilla olen ajatellut, että en enää ikinä minnekään kapua. Mutta sitten se tunne siellä huipulla, kun on voittanut itsensä ja pelkonsa, se on jotain käsittämättömän hienoa!

Suurin askel maailmanympärysmatkassa on tehdä päätös reissuun lähdöstä. Meillä päätös tehtiin parisen vuotta sitten, kun ryhdyimme aktiivisesti säästämään reissua varten. Rohkeinta ja pelottavinta oli uskaltaa ajatella elämää parin vuoden päähän, mutta silti elää hetkessä ennen reissua. Tuon päätöksen ja tämän hetken välillä on tullut käytyä läpi omia pelkoja ja ahdisteltuakin aika moneen otteeseen, pahin paniikki on laskeutunut ja mieli on aika tyyni reissun suhteen (odotellaanpas sitä olotilaa lentokentällä lähdön konkretisoituessa).

Olen enemmänkin ajatellut reissua pakomatkana; vielä ei tarvitse tehdä päätöksiä siitä, mihin sitä elämänsä kanssa asettuu. Ihmiset, jotka asettuvat aloilleen, ovat alkaneetkin tuntua niiltä rohkeilta tyypeiltä. Miten ne uskaltaa tehdä NOIN pysyviä ja järkähtämättömiä päätöksiä? Se perinteinen unelma; perhe, koira ja oma talo, ei ole yhtään pöllömpi idea, arjesta nauttiminen nimittäin vasta rohkeutta vaatiikin.

Uskallus on avain onnellisuuteen. Uskaltakaa unelmoida, mutta etenkin tavoitella ja toteuttaa niitä unelmia. Elämän ei tarvitse valua sormien välistä, sen voi myös rutistaa nyrkkien väliin ja pitää tiukasti otteessa.

”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie hieman enemmän aikaa.”
– Tuntematon

Mainokset

2 thoughts on “Kaikki on mahdollista

    • Kiitokset vierailusta ja maininnasta blogissasi! Täytyy tunnustaa, että luen hävyttömän vähän blogeja, joten täytynee ryhdistäytyä tällä saralla, jotta voin haasteeseen vastata! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s